Keskiviikko 15.6.
Taustaryhmän ohjeistus oli kieltänyt yön aikana Jarilta aerobisen tältäkin aamulta. Niinpä lähdettiin Minna-tyttelin kanssa kahdestaan kuluttamaan salin cardio-laitteita. Salilla oli yllättävän paljon populaa kellon näyttäessä kuusi aamulla. Torontossa taitaa olla yli 2,5 miljuunaa ihmistä, joten kai tähän massaan vähän enemmän hulluja aamutreenaajia mahtuu kuin kotoiseen Tampesteriin.
Tuttu kaurapuuron käry leijaili kämpässä body-luolaan palatessani. Heti ensitöikseen Bull ilmoitti, että se on teillä kauppareissun paikka. ”Siis hä?. Mitä sieltä nyt taas tarttee hakee?” kyselen ihmeissäni. ”Vettä ja evästä.” vastaa Jari tyynesti. Yritän varovasti kysellä, että mitä niille maanantaina ja tiistaina roudatuille sadan gallonan vesisatseille on tapahtunut. ”Oli viime yönä kauhee jano, sammumaton jano.” toteaa Jari ja painuu tänä aamuna noin kahdettakymmenettä kertaa kuselle.
Pajulahden perhe eli Minna ja Kimmo lähtevät mukaan kauppaan täydentämään ruokavarastoaan, joka sekin ammottaa tyhjyyttään eilen suoritetun pikatäytön jäljiltä. Koutan kanssa kuljemme ympäri kauppaa Jarin laatima lista räpylässä, haalien ostoskärryyn ison pojan lihasten täyttämiseen tarvittavia ruoka-aineita. ”Huoltaja on tärkein osa jengiä.” kuuluu Koutan kommentti kun hän vihdoin pääsee lataamaan eväitä auton takaluukkuun. En tosiaankaan tiä minkälaiset bonusjärjestelmät niillä on täälläpäin muailmaa mutta koto Suomessa näillä ostos määrillä kuuluisi parikin kertaa: plop, plop, plop ja plop.
Bullilla oli tänään toinen tankkauspäivä. Päivän kalori- / hiilarimäärät on laskettu sen verran korkeiksi, että niiden ”nauttiminen” puhtaasta ruoasta vastaisi suurin piirtein soppatykillistä puuroa ja useampaa saavillista riisiä. Niinpä kaloriloita kerätään myös pitsasta, jäätelöstä, muffareista, kekseistä ja treeniloaderina toimii loistavasti Big Mac –ateria. Pyllerön tän päivän eväillä tämmönen maratoonarin kropan omaava punttispede eläisi melko tarkkaan viikon. Kauheeta kattoo!
Hotellihuoneen uumenissa levätyn päivän jälkeen suuntaamme koko poppoo paikalliselle kuntosalille. Salilla saamme aina vain enemmän ihmetteleviä katseita koska onhan tähän sirkukseen liittynyt kaksi uutta taiteilijaa. Kuvankaunis blondi, jolla on aivan älyttömän kokoiset tykinkuula olkapäät sekä kolmas gentlemanni, joka turhaan pyrkii salille vilauttamalla IFFB:n kansainvälistä tuomarikorttia. Toki tuijotus voi johtua ihan vaan siitäkin, että emme valtaväestöstä poiketen puhu Kanadaa.
Treeni kulkee kerrassaan upeasti soitin- ja tanssiorkesteri Metallican pauhatessa taustalla. Bullin hiilareilla täytetyt lihakset pullistuvat kuin pullataikina jokaisen tehdyn sarjan myötä. Silminnähden on havaittavissa, minkälainen muutos Jarissa tapahtuu sitä mukaa kun ylimääräinen neste poistuu hikoilun myötä. Kunto muuttuu aina vaan rajummaksi! Jari näyttää täydeltä ja terävältä, suomeksi sanottuna rivolta!
Iltamme sujuu rennon letkeästi jutustellen. Mentulan pojan vuorosanat tosin oppii nopeasti ulkoa: Onko vettä riittävästi? Missä suola? Paljo kello on Suomessa?
