Jalkatreenien sietämätön keveys

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JohnyV
  • Aloitettu Aloitettu

JohnyV

Liittynyt
17.7.2009
Viestejä
4 884
No niin otsikko ei kerro sitten oikein mitään mutta miten arvoisat Pakkislaiset suhtautuu jalkatreeneihin ja mikä on tunnelma jalkapäivänä jos niitä vertaa muihin lihasryhmiin? Yritän treenata jalkoja samalla intensiteetillä kuin yläkroppaakin mutta ei meinaa millään löytyä riittäävää luonnetta ja haponsietokykyä.. jalkapäivänä sarjojen päätteeksi jää lähes aina semmoinen olo että en saanut rasitettua lihasta loppuun asti vaan luovutan ennen tätä. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa tai maastavedossa pystyn "helposti" treenaamaan niin että saan kaikki mehut itsestäni ja treenattavista lihaksista irti mutta etenkin reisilihasten treenaaminen samalla tahdilla ei meinaa onnistua, ei sitten millään! Luulis että vaikkapa mavekin on jo sen verran kokonaisvaltainen liike että siinäkin huono kunto paljastuisi jos se tämän selittäisi. Miksiköhän näin? Onko se vaan treenin puutetta? Jalat on kyllä jäljessä ja tuntuu että kaikki muu menee vaan edellä karkuun jos en saa terävyyttä jalkatreeneihin. Miten muilla, onko ihan sama mitä lihasryhmää vääntää ja yhtä hyvältä/pahalta tuntuu?
 
JohnyV sanoi:
No niin otsikko ei kerro sitten oikein mitään mutta miten arvoisat Pakkislaiset suhtautuu jalkatreeneihin ja mikä on tunnelma jalkapäivänä jos niitä vertaa muihin lihasryhmiin? Yritän treenata jalkoja samalla intensiteetillä kuin yläkroppaakin mutta ei meinaa millään löytyä riittäävää luonnetta ja haponsietokykyä.. jalkapäivänä sarjojen päätteeksi jää lähes aina semmoinen olo että en saanut rasitettua lihasta loppuun asti vaan luovutan ennen tätä. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa tai maastavedossa pystyn "helposti" treenaamaan niin että saan kaikki mehut itsestäni ja treenattavista lihaksista irti mutta etenkin reisilihasten treenaaminen samalla tahdilla ei meinaa onnistua, ei sitten millään! Luulis että vaikkapa mavekin on jo sen verran kokonaisvaltainen liike että siinäkin huono kunto paljastuisi jos se tämän selittäisi. Miksiköhän näin? Onko se vaan treenin puutetta? Jalat on kyllä jäljessä ja tuntuu että kaikki muu menee vaan edellä karkuun jos en saa terävyyttä jalkatreeneihin. Miten muilla, onko ihan sama mitä lihasryhmää vääntää ja yhtä hyvältä/pahalta tuntuu?
Click to expand...

Mulla on melkoinen viha/rakkaus suhde jalkatreeniin. Olen vuosien varrella laiminlyönyt niitä ja aikoinaan tod pitkään treenasin niin että jäi kokonaan väliin jalat. Nyt alotin reilut 2 kk sitten uudestaan treenaamisen pitkän tauon jälkeen ja nyt on jalat joka viikko kierros mukana. Motivoin sillä itseäni koviin jalkatreeneihin että erityisesti kyykky on liike joka stimuloi muutakin kroppaa kasvamaan ja voimistumaan. Eli kyykkäämällä saan myös isomman selän, olkapäät, hauikset jne..:) Ja se on just mahtavaa ku kyykys joutuu haastamaan itsensä ja mittaamaan oman huluutensa. Varsinkin pitkis sarjois, esim OIKEESTI tiukka 12 toistoo...ni yleensä jo kutosen kohdalla on olo niin tukala että tekis mieli laittaa tanko telineisiin..mutta ku vaan painaa menemään ni onhan jalois aina ruutia, ekana meinaa vaan loppuu pää, ja kyykky on nimenomaan se liike missä näin käy tod helposti, on henkisesti tod vaativaa vetää OIKEESTI kovat kyykky sarjat läpi. Itse suosittelen aluks tekemään jaloille vain kyykkyä, prässit ja hakit ym on vaan tekosyy olla kyykkäämättä koska niissä on niin paljon helpompi vetää reidet loppuun ku kyykys. Ja jos kovan kyykyn jälkeen jaksaa vielä tehdä muita liikkeitä jaloille tehokkaasti, eli silleen että saa oikeesti käskyy ja lihoihin, niin se on merkki siitä että sitä kyykkyy ei oo oikeesti tehty kovaa eikä loppuun vaan pää on loppunut kesken, ja kyykkääjä ei välttämättä edes vielä tunne henkisiä voimavarojaan eikä oo sinut hulluutensa kanssa.
 
:pano:Itsellä myös jalat kokonaisuudessaan on muuta kroppaa jäljessä, tosin eroa ollaan kuromassa umpeen mutta jalkatreeni on minulle reippaasti rankin. Yleensä aloitan jalkapäivän tekemällä pohkeet, josta sitten siirryn kyykkyyn ja reidenojennukseen ja viimeiseksi takareidet. Reidenojennuksen jälkeen on jo sellainen olo että pitää hetki olla polvillaan eikä tahdo kävely onnistua.
 
Omalla kohdalla jalkatreeni on nimenomaan se treeni, joka opettaa treenaa kovaa ja ottamaan kaiken irti miehestä mitä otettavissa on! Kyllä kun kunnon kyykkytreenin jatkoksi menee vääntää jalkaprässiin semmosia +10 toiston sarjoja, ja siinä vaiheessa kun tuntuu että ei mene ku enää yks toisto, niin väkisin ottaa sen toisenki. Jo vain rupee tuntuu.

Tuohon jalkojen jäljessä tuloon, on itellä auttanut kun on ruvennut treenaa etu- ja takareidet omana treeninä. Onnistuu ihan hyvi ainakin 4-jakoisessa ohjelmassa. Etureidet omana ja takareidet selkäpäivänä.
 
Onhan se myönnettävä, että vitukasta puuhaa se on. Mutta siitä kun kotisohvalle selviytyy, niin voi sanoa itseään voittajaksi. Mulla onneksi jalat vastaa treeniin helpoiten, joten ei ihan kuoleman rajamailla tarvi
 
Salin omistaja sanoi ettei iässäni ole odotettavissa muuta kuin jalkojen pieneneminen, kun keskiässä jalkalihat surkastuu ensimmäisenä.
Tuosta sisuuntuneena olen hakannut viimeaikoina etu- ja takareidet erikseen peräkkäisinä päivinä, näyttääkseni sille että olen poikkeus säännöistä enkä suostu kuin kasvamaan, helvetti.

Kylmänhiki on päällä ennen etureisitreenien hackkia ja kyykkyä, ne kun selvittää, niin kitkutukset menee jo omalla painollaan.
Hackissa teen vielä negatiiviset 4 sekunnin laskulla joten paita on märkänä, vaikka salilla kunnon ilmastointi.

Kyykyissä pyrin tekemään mahdollisimman tiukan sarjan yhtäjaksoisesti 20:een toistoon asti lukitsematta polvia, joten sekin vaatii määrätynlaista itsekuria että sen tekee.

Reiden ojennus jalka kerrallaan 15 toistoa alkuun ja ilman taukoa jalan vaihtoa, niin kauan ettei enää mene kuin 2-3 toistoa, mutta tuo on jo helppo vaikka hapottaa, niiden kolminivel-voimaliikkeiden jälkeen.

Seuraava paivä on sitten takareisien ja pohkeiden vuoro, mutta se onkin taas uusi itsensä voittamisen paikka :)
 
Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta kun masokismi on kivaa. Ensin taka- ja etukyykyt, sitten zercherkyykkyäilyn aikana löytääkin itsensä yleensä lattialle pyllähtäneenä. Tämän jälkeen alkaa tosikoitos takareisien muodossa. Eikä pohkeita saa unohtaa.

Kotimatka kun on ylämäkeä niin vuoroin käy mielessä harrastuksen vaihtaminen maratonrunkkaukseen, oksentaminen ja taksin tilaaminen.
 
Mitä suuremmat lihakset ja mitä kokonaisvaltaisempi liike kyseessä, sitä ilkeämmältä tuntuu. Mutta kääntäen, sitä parempi olo treenin jälkeen. Hauiskääntöjen jälkeen peilikuva ehkä hymyilee, mutta kovien kyykkyjen jälkeinen olo on kuin tiejyrän alle jääneellä. Mikäs sen parempaa?
 
Kyllä se jalkapäivä aina tuntuu hirvittävän kun salille sisään astelee, kyykyt kun saa alta pois niin alkaa jo päivä kirkastuun. Prässissä sit etureiskat hapoille ja heti perään reidenojennuksia niin kovaa ettei muutamaan minuuttiin puhettakaan et normaalisti kävelis. Tuosta onkin hyvä jatkaa tönkköjaloin kiskomaan sjmv setit, jotka toki viimeistellään reidenkoukisteluilla samaan tyyliin kuin ojennuksetkin. Tuon jälkeen onkin silkkaa itselleen vittuilua veivata pohkeet vaikka smithissä. Eilisen reenin jälkilämpöinä perse ja takareiskat melkein kosketusarat, portaissa meinas mennä nauramiseksi kun ei tahtonu tulla kävelemisestä vittuakaan. Ensviikolla taas uudestaan <3.
 
Täällä taustalla se perinteinen naisten virhe, että mennään niiden itselle joskus tehtyjen ohjelmien perusteella eli pitkää sarjaa pienellä vastuksella ja eihän siinä edes mitään tulosta tule.

Nyt taannoin lisäsin painoja ihan reippaasti, vähensin toistoja, ja jätin pois inhokkini korvaten sen muilla ja oho, jalkatreenikin on kivaa! Pohkeet on aina olleet ok ja takamuskin kohtalaisen pysty, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että valoa tunnelin päässä sen suhteen, että saa takareisiinkin lihasta ja yleisesti reisiin kiinteyttä.
 
Vähän samanlaisia fiiliksiä siis muillakin, päästä se vaan taitaa olla kiinni. Pitää varmaan kiepsauttaa treenikiertoa siten että jalat olisi ensimmäisenä lepopäivän jälkeen, jos vaikka se vähän auttaisi tuskaan.. Mutta miten heteromies voi tehdä sen että treenipäivistä uljain, rinta, jätetään johonkin muualle kuin maanantaille??
 
Vihaan jalkapäivää salilla. Lähinnä sen takia että sillon tuntuu että kuolee. Ei muissa treeneissä tunnu läheskään yhtä pahalta ku jalkapäivänä. Syö mehut ihan täysin, hiki virtaa ku niagaran putous ja hyvä että pysyy tolpillaan ja tajuissaan. Ihan perseestä.
 
Itse en voi väittää tietäväni jalkojen treenaamisesta läheskään niin paljon kuin te muut - en ole koskaan pitänyt jalkapäivää, vaan olen aina tehnyt yksijakoisella.

Itselläni on lantiovamma, jonka vuoksi mavettaa tai prässätä en voi koskaan, ja kyykyn formi täytyy olla puhdas tai SI-nivel rouskaisee ja kärsii. Olen hyväksynyt sen, että jalat tulevat aina olemaan jäljessä mulla. Silti, ihan kohtalaiset niistä saa. Olen toki teihin verrattuan siima, mutta normikyykky + yhden jalan kyykky + reidenojennukset antaa älyttömän pitkälle riittävän hypertrofian. Ja mielestäni monta vuotta voi saada jalkagainsseja täytymättä mennä failureen / tappaa itseään IHAN täysin, nostaa vaan frekvenssiä.
 
Jalkojen treenaus on salilla kävijän asenteen mittari! Itellä on käynyt niin, että osittain aiemmasta urheiluhistoriasta johtuen jalat on yläroppaa edellä.Oon ottanut jalkatreenit aina haasteena ja pyrkiny voittaa itteni, vaikka jalkojen kehityksellä ei olisikaan niin kiirettä. Jalkatreenin aikana kun meinaa lopettaa sarjan, ni miettii vaan, et kyseessä on rankin mahdollinen reeni ja kipua kuuluukin olla - Itsensä motivointia ja ennen kaikkea manipulointia. Samalla voi vaikka miettiä widow maker-sarjan aikana oman esikuvansa suoritetta, esim. ei Uttikaan luovuttas tässä tilanteessa! :D Kivun yli kun pääsee ensi kertaa kunnolla ja ylittää oman olettaman suoritus kykynsä, ni sen kyllä huomaa ja nautinto on sen jälkeen suuri.

En voi kyllä silti väittää, ettei jalkatreenit jännittäs tai pelottas enne treeniä. Pari tuntia enne jalkatreeniä onkin silloin tällöin vähä jännäkakka sekä hermostunut olo, varsiki jos kyseessä on blokin rankin treeni. Silti en ole jättänyt yhtään jalkatreeniä laiskuuden takia väliin punttitreenien alkuvaiheiden jälkeen. Kehonrakennuksessa itsepetokselle ei ole varaa, vaan mahdollisuus on kehittyä myös henkisesti.

Ps. haluan vielä lisätä, että kipu ei ole jalkatreeneissä itseisarvo, vaan se, että kehitys on maksimoitu tärkeimmillä osa-alueilla. Suunnitelmallinen treenaus ja hyvä treeniohjelma on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin kivun maksimointi. :D
 
Mä oon aina tykännyt jalkapäivistä juurikin sen haasteellisuuden, omien rajojen etsimisen ja itsensä ylittämisen takia. Illan jalkatreeniin psyykkaus alkaa jo hyvissä ajoin päivällä ja jokainen kerta salin ovesta sisään astuessa jopa jännittää. Olen nyt tehnyt jo pidempään yhden jalkatreenin viikossa aivan kuolemaan asti pakkotoistoilla ja tiputuksilla sunmuilla härpätyksillä sekä paikkaillut loppuviikosta etu/takareisiä sen mukaan miten tuo ensimmäinen meni. Maanantain treenistä alkava mahtava olo kantaa pitkälle loppuviikkoon.

Jalkatreeneissä se henkinen kantti ja muu psyykkinen puoli kovaa treenaamista kohtaan kehittyy kuitenkin aivan eri tahtia kuin missään muussa. Tiputussarjat parilla pakkotoistolla ja hitailla negatiivisilla on hieman erilaista tehdä hackikyykyssä kuin hauiskäännössä tangolla. Se siinä juuri kiehtookin. Sitä osaa sitten vetää muutkin lihasryhmät aivan eri kontrollilla ja intensiteetillä oikeasti sinne loppuun asti.

Salin puolella ei saa mistään vastaavaa onnistumisen fiilistä kun jalkatreenin jälkeen kotiin nilkuttaessa, näin se ainakin mulla menee. Jalat ei meinaa kantaa tasaisellakaan ja ukko on ihan loppu. Tätä tunnetta metsästäneenä ja vuosia jalat kahdessa osassa jumpanneena voisi sanoa olevansa sikäli harvinaisessa tilanteessa, että kintut on yläkroppaa edellä. :D

"While everyone was in the gym training their chest and their arms, I was down in the gym blood sweat and tears banging away my legs." - Mitch Gosling
 
Jalkatreeni paras treeni. Kyykkäämisestä olen tykännyt aina, tosin nykyään etukyykky maistuu paremmin kuin takakyykky. Jaloissa tuntuu myös voima pysyvän jollakin lailla kun tässä on nyt viimeiset vuodet pidelty taukoja ja aina välillä koitettu treenailla. 2-jakoisessa oli mukava kun joka treeni oli jalkatreeni :)
 
Jalkapäivä on ihan parasta nykyään! Mikään ei oo parempaa ku kunnon brutaali jalkaprässäys :D Kyykkyä teen yleensä nykyään aina prässin jälkeen pikkupainoilla pitkää sarjaa (8-15toistoa). sen jälkee muutama sarja sjmv ja ojennuksia.
Pohkeet taas on sellasta saakelin hinkkausta, ei oikein koskaa napostele kunnolla niitä tehä - siihe pitäs saada muutos :/
 
no jaa, jalkatreeni on aikalailla perseestä, kun polvet on paskana(tai siis ikuisesti paskat) :D turha kuvitellakkaan kyykkäävänsä painavilla painoilla, ja nykyään vituttaakin jo etukäteen, kun tiedän et olis edessä jalkatreeni, enkä voi tehdä niin paljoa kun haluaisin ja jaksaisin, eikä näinollen kehitys ole sitä luokkaa mitä minä haluan. Mä olen kohta sellanen jäätelötötterö, kun kaikki yrittää aina tsempata, et treenaa sit sitä yläkroppaa, kun et jalkoja saa treenata :hyper:
 
Back
Ylös Bottom