- Liittynyt
- 16.10.2002
- Viestejä
- 398
Kyselläänpä nyt, miten pakkislaisilta onnistuu tuo särmän ruokavalion pitäminen dieetillä tai ihan muuten vaan. Se on jännä juttu, kuinka yksinkertaiselta se tuntuu aina ennen dieetin alkua ajatella, että "en vain syö sitä tai tätä", mutta tosipaikan tullen, kun se kiusaus on siinä ihan nenän edessä, alkaa tuo pääkoppa kummasti vittuilemaan, ja sitä keksii kaiken maailman tekosyitä tyyliin "jos nyt vielä tämän kerran, ja huomenna sitten aletaan panostaa".
Itsellä tuo itsekuri on edennyt sille tasolle, että esimerkiksi kaupassa ei tule minkäänlaista himoa ostaa mitään sipsejä, karkkia tai suklaata, eikä kaupungilla kävellessä ala jalat väkisin viemään sinne Hesen suuntaan. Pahimpia hetkiä ovatkin juuri ne kaiken maailman kissanristiäiset, joissa sinua pidetään lähinnä mielenvikaisena, jos et sitä kakkua ja keksejä mussuta. Näistä vielä astetta pahempi on pizza. Muiden syödessä sitä pizzaa siinä vieressä, ja sen hajun saapuessa sieraimiin, on siihen vanhan kunnon syömistranssiin vaipuminen lähellä. Itsellä nimittäin on lähes mahdotonta pitää mitään kontrollia, jos aloitan mässäämään. Siinä menee koko päivä sitten sikaillessa. Pidän siis tavallisesti nollatoleranssin, sillä niin on paljon helpompaa. Kerran parissa viikossa se helvetti yleensä pääsee irti, mutta sillähän ei nyt onneksi kovin suurta merkitystä ole. Kiinnostavampaa onkin, miksi tällaisia päiviä ylipäätään tulee, kun järki kerran sanoo miljoona eri syytä, miksi ei kannattaisi, mutta silti ne mielihalut vievät voiton. Täällä tosin on varmasti paljon sellaisia teräs-selkärankoja, joilla ei mitään näistä ongelmista esiinny.
Itsellä tuo itsekuri on edennyt sille tasolle, että esimerkiksi kaupassa ei tule minkäänlaista himoa ostaa mitään sipsejä, karkkia tai suklaata, eikä kaupungilla kävellessä ala jalat väkisin viemään sinne Hesen suuntaan. Pahimpia hetkiä ovatkin juuri ne kaiken maailman kissanristiäiset, joissa sinua pidetään lähinnä mielenvikaisena, jos et sitä kakkua ja keksejä mussuta. Näistä vielä astetta pahempi on pizza. Muiden syödessä sitä pizzaa siinä vieressä, ja sen hajun saapuessa sieraimiin, on siihen vanhan kunnon syömistranssiin vaipuminen lähellä. Itsellä nimittäin on lähes mahdotonta pitää mitään kontrollia, jos aloitan mässäämään. Siinä menee koko päivä sitten sikaillessa. Pidän siis tavallisesti nollatoleranssin, sillä niin on paljon helpompaa. Kerran parissa viikossa se helvetti yleensä pääsee irti, mutta sillähän ei nyt onneksi kovin suurta merkitystä ole. Kiinnostavampaa onkin, miksi tällaisia päiviä ylipäätään tulee, kun järki kerran sanoo miljoona eri syytä, miksi ei kannattaisi, mutta silti ne mielihalut vievät voiton. Täällä tosin on varmasti paljon sellaisia teräs-selkärankoja, joilla ei mitään näistä ongelmista esiinny.