Tuossa mielestäni varsin hyvää analyysia laajemmasta näkökulmasta katsottuna.
"Israelin kriisissä ollaan hyvin lähellä suursotaa. Tilanne kielii, että Hamasin hyökkäystä on suunniteltu pitkään. Se on kerännyt aseita hyökkäykseen vähintään vuoden verran, luultavasti useamman. Ei ole selvää, kuinka paljon sillä on panssarintorjuntakalustoa ja drooneja, mutta jos Israel päättää työntyä Gazaan, niin varmaa on, että tästä tulee Israelin historian vaikein hyökkäys.
On epätodennäköistä, että valmistelut olisi tehty Hizbollahin tietämättä, joka on kasvattanut omaa armeijaansa ja sen teknistä osaamista Iranin tuella jo vuosia. Kuten eilen kerroin, jutun kuvio luultavasti on, että jos ja kun Israel työntyy Gazaan, niin Hizbollah aloittaa Hamasta tukevat sotatoimet pohjoisessa, jolloin Israel joutuu jakamaan armeijansa. USA on luvannut toimittaa Israelille Ukrainalle tarkoitettuja 155 mm tykinammuksia, joita tarvitaan etenkin pohjoisessa, jos sotatoimet siellä alkavat.
On kyseenalaista, saako Biden kongressilta niin paljon rahaa, että se kykenee tukemaan niin Ukrainaa kuin Israeliakin samanveroisesti. Israelin turvallisuuskonseptin hajoaminen on USA:lle Ukrainaa oleellisempi ja merkittävämpi asia, sillä siinä on panoksena koko Lähi-itä. USA:lle ei jää vaihtoehtoja kuin tukea Israelia asiaa kyseenalaistamatta. Tähän Iran tähtääkin. Jos USA valitsee selvästi puolensa, arabimaat yhdistyvät Israelia vastaan.
Bidenin hallinto on osoittautunut lyhytkatseiseksi ja kykenemättömäksi hoitamaan USA:n suurvaltapolitiikkaa. Maan hallinnon keskinäinen riitely ja jakautuminen on yksi syy tähän heikkouteen. Arabimaat eivät ole lähtökohtaisesti halukkaita lähtemään suursotaan, mutta koska USA ei pysty hallitsemaan koko Lähi-idän aluetta, keskittyy se Israeliin ja Israelin vastapuoli Iran käyttää tätä proxynaan. Mikä tahansa Israelin armeijan aikaansaama tuhotyö tai vahinkoisku Gazassa voi sytyttää ruutitynnyrin.
Yllättäen myös Turkki on esiintynyt vahvasti palestiinalaisten tukena.
Iran pyrkii todennäköisesti välttämään suoraa konfliktia Israelin kanssa, mutta se toimittaa Hizbollahille Libanoniin aseita Syyrian kautta, mikä voi johtaa tilanteeseen, että Israel päättää iskeä kumpaankin maahan myös maajoukoin. On myös epäilyksiä, että Iran olisi toimittanut aseita Hamasille ja kouluttanut tämän sotilaita. Eskalaation riski on mahdollinen, etenkin eri arabimaissa sijaitsevien kapinallisryhmien toimesta. Viimeinen uutinen on, että Jemenistä olisi ammuttu raketteja USA:n hävittäjää kohti. Myös Irakissa kerrotaan iskuista USA:n sotilastukikohtaan.
Ukrainan sota on osoittanut, että suurvaltojenkin armeijoita voidaan vahingoittaa yksinkertaisin ja halvoinkin teknisin toimin. Iranilla on tuhansittain raketteja jaettavaksi eri maiden kapinallisille. Ja nämä raketit eivät ole mistään vesiputkista valmistettuja, vaan yltävät joka puolelle Lähi-itää. Hizbollah kykenee todennäköisesti iskemään joka puolelle Israelia, tarkasti ja maan ohjuspuolustusjärjestelmien läpi. Israel evakuoi jo maan pohjoisimpia asuinalueita.
Hizbollahia ja Irania jarruttaa vain USA. Pelko USA:n täysipainoisesta osallistumisesta suursotaan toimii pidäkkeenä. Lähi-idän valtiot eivät ole niin tasapainoisessa tilassa, että ne kykenisivät vastustamaan totaalisessa sodassa USA:ta. Maiden sosioekonominen tilanne voisi heikentyä, jolloin USA voisi käyttää maiden oppositiovoimia erilaisten kansannousujen järjestämiseksi.
Mutta kyseessä on aikapommi, jota ei välttämättä kukaan loppupelissä hallitse. Aivan kuten Ukrainankin sodassa, panokset kasvavat pikkuhiljaa, eri asejärjestelmiä tuodaan sotatila-alueille. Tuhoisia iskuja tehdään yhä kauemmas ja useammin. Syyriassa on käyty varjosotaa jo vuosia ja se voidaan helposti vetää mukaan totaaliseenkin sotaan. Persianlahden alue on toinen kriisipesäke. Eri voimien lonkerot ulottuvat kaikkiin Lähi-idän maihin.
Kuten Ukrainan sota on paljastanut Venäjän armeijan heikkoudet, uusi proxy-sota Lähi-idässä voi paljastaa USA:n armeijan heikkoudet. Laivasto ei ole enää merkittävät tekijä, sillä laivoihin voidaan iskeä niin mereltä kuin ilmasta erilaisin droonein, itsemurhalennokein ja raketein. Sama koskee hävittäjiä ja lentokoneita. Niitä kyetään pudottamaan suht halvoilla kannettavilla ilmatorjuntaohjuksilla, joita niin Hamas kuin Hizbollah on voinut saada sekä Ukrainasta että Iranista.
Jos militanteilla on tällaisia aseita riittävästi hallussaan, kykenevät ne halvaannuttamaan ison osan USA:n merellä sijaitsevista sotavoimista niin Välimerellä kuin Persianlahdella. Ukrainasta tiedämme myös, ettei sotia ratkaista risteilyohjuksin, vaan maataisteluin. Länsi ei kykene enää saartamaan Lähi-idän maita sanktioin, jako on jo niin pitkällä. USA:n laivastoon kohdistuva isku saattaisi paljastaa sen kuninkaaksi ilman vaatteita, mikä pakottaisi USA:n mukaan maasotaan.
Totaalinen katastrofi ei ole vielä ovella, mutta palasten lähtiessä liikkeelle, mikään ei sitä estä. Suuret pelurit eivät toivo suursotaa, vaan rajoitettua proxy-sotaa. Tilanteen eskaloituminen Syyriaan ja Irakiin voi kuitenkin laukaista kriisin uudelle radalle. Samoin tilanne, jossa Israel kokisi suuria menetyksiä. Ukrainan sota on näyttänyt, että isojakin sotia voidaan käydä suhteellisen pienin menetyksin, jos eri aselajeja, sodankäynti- ja tuhoaluetta voidaan rajata ja suurkaupunkeja suojata ilmatorjunnalla. Idea hallitusta perinteisestä sodasta, johon ei sotketa ydinaseita, on saanut jalansijaa niin meillä kuin idässä.
Jos Iranissa katsotaan, että uuden maailmanjärjestyksen aika on nyt, Israel saa USA:n täyden sotilaallisen tuen ja iskee Teheraniin tai arabimaissa syntyy lännen vastainen koalitio, ollaan jännän äärellä. Bidenin hallinto näyttää ymmärtävän tilanteen vaaran, samoin Venäjä. Tilanne pelaa toisaalta Venäjän pussiin, joten sillä ei ole kiirettä tilanteen rauhanomaiseen ratkaisemiseen.
Täyssota Lähi-idässä voi sen sijaan sotkea USA:n suurvaltakuviot totaalisesti, jolloin kaikki raha, aseet ja panokset joudutaan lyömään Israeliin ja sen lähialueille, minkä seurauksena Ukraina ajautuisi Venäjän syliin ja Taiwanin mahdollinen puolustaminen muuttuisi ajatuksena mahdottomaksi.
Tällä hetkellä suurin häviäjä näyttää olevan Ukraina, sillä todennäköisyydet sille, että sen saama sotilaallinen ja rahallinen tuki jatkuisi edes jossain määrin entisenlaisena, ovat heikkoja. Euroopasta ei ole yksin jatkamaan Ukrainan sotaa. Todellinen energiakriisi saattaa olla vasta tulossa, jos Lähi-itä syttyy tuleen. EU:lle se merkitsisi polttoaineiden suhteen ei oota."
www.is.fi
