Isän oikeudet

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja DayOne
  • Aloitettu Aloitettu
Omskakas sanoi:

Good point, mutta "animal rights"
12,700,000 results. :eek:

edittinä varsinainen kommentti:

Hyvä topic ja tärkeä asia.

Toi "lapsen etu" jos rajataan kirjaimellisesti tarkoittamaan ainoastaan lapsen etua, tulee eteen myöskin asia, että lapsi tarvitsee tasapainoisen kasvuympäristön. Jos tämä ei ole mahdollista vanhempien eronjälkeisen riitelyn takia, eikö ole parempi sillon, että toinen osapuoli suljetaan pois vaikka sitten lakiteitse, vaikka kumminkin vanhemmista olisi yksinään tai tahoillansa kykeneväisiä tarjoamaan tasapainoisen kodin?

Vaikea asia, en taidakaan väsymykseltä yritäkkään kommentoida enempää.

:offtopic:
Annie Stark ja Naene, voisitteko laittaa vastauksiinne pari pari entteriä, eli kokonaisen tyhjän rivin kappalevaihdoissa, olis paljon kivempi lukea noita hirviän pitkiä posteja!
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Voi vittu, en viitsi edes lukea kaikkia mielipiteitä täältä. Omakohtainen kokemukseni (avioerolapsena!) on että vaikka "äiti" olisi minkälainen narkkaava alkoholistihuora lapsi annetaan sosiaaliTÄTIEN päätöksellä "äidille". Isä kelpaa ainoastaan maksajan rooliin. Lapsen omat avunpyynötkään eivät asian vaikuta, ikävä kyllä, vaikka mitä tapahtuisi avioeron jälkeen. Toivon sydämestäni että kukaan ei koe samaa mitä itse olen kokenut sekä mitä monet lapsuudenystävänikin kokivat lapsuudessaan -70 luvulla kun "äideille" tuli ns. oikeus avioeroon ja elatusmaksuihin... No, ainahan asiat näin huonosti eivät ole ja se on lasten kannalta hyvä, onneksi.
 
joo, ja "hulluilla" ei ole mitään oikeuksia lapsiinsa. Eli jos erehdyt ajautumaan itsemurhan partaalle ja selviytymään siitä ja jos lapsien äiti tai isi on vähänkin v:mäinen, voi ukolta/akalta lähtee lapsen tapaamiseen kaikki oikeudet. On nimittäin myös todella kätevää isukin/äidin "hulluuden" siivellä syyttää vaikka mistä, hyväksikäytöstä lähtien ja viranomaisethan uskovat jos isän/äidin papereista löytyy psykiatrian lehden sivuja...

Ikävää mutta niin totta.
 
Karmeita tarinoita. Huh!

Ketjun aloittajalle aivan vitusti voimia, onnea ja hyviä lakimiehiä tulevaisuudelle. Meidän jokaisen miehen täytyy saada olla isä omille lapsillemme, riippumatta kunkin kunnan sosiaalitoimen vittumaisuusasteesta tai sen ennen niin ihanan naisen puheista ja sukulaisista. 12-vuotiaana lasta jo kuunnellaan huoltajuusksymyksissä. Toivottavasti häntä ei vielä silloin ole manipuloitu liikaa. Hyi helvetti näitä juttuja!

Hömppä yläpuolella puhuu ikävää faktaa. Jopa helvetin yleinen F32 papereissa saattaa evätä esimerkiksi lainavakuutuksen saannin. Näin kävi eräälle ystävälleni. Jääköön yhtiö mainitsematta kun samaa caccaahan ne myyvät kaikki. Eli kannattaa synkistellä hiljaa ja ilman apua ja lääkkeitä jos on tiedossa asiointia viranomaisten tai raha- ja vakuutuslaitosten kanssa.

Edit. DayOnen asialle siis. Luin nopeasti että sulla itsellä olisi nyt menossa tällainen asia.
 
No huh-huh! Mitä tarinoita! Kiva vaan ku asutaan avoliitossa ja lapsi tulossa toukokuussa. Kyllähän nyt elo on ruusuilla tanssimista, mutta hieman nää jutut pistää mietityttämään.

Tulevana isänä toivon kyllä sydämeni pohjasta jotain järkeistystä näihin kiistoihin. Huh..
 
En jaksanut kaikkia viestejä lukea, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä ja 22v iässä kokopäiväiseksi äitipuoleksi ryhtyneenä sanon vain, että mahdollisen erotilanteen sattuessa pitäisi sekä äidiltä että isältä sen verran selkärankaa löytyä, että keskinäiset erimielisyydet eivät vaikuta lapsen elämään muuten, kuin että lapsi muuttaa toiseen osoitteeseen. Kyllä siinä pitää sen verran osata järkeä käyttää, että ensin taataan lapselle sekä isän, että äidin huolenpito ja omat asiat selvitellään muulla tavoin, kuin ottamalla lapsen huoltajuus valtataistelun välineeksi.
Minkälaisia "aikuisia" nämä lapsa lyömäaseena käyttäjät ovat? Ja huom, tässä en tarkoita niitä vanhempia, joista toinen oikeasti on jotenkin häiriintynyt, käyttää lapsiaan hyväksi tms.
Itse en missään tapauksessa haluaisi mieheltäni oikeutta lapsiinsa viedä, lapset tarvitsevat myös isäänsä siinä missä äitiäänsäkin! Kyllä pitää omat pettymyksensä pystyä nielemään ja toimimaan lapsen parhaaksi, eikä toteuttaa omaa kostonhimoaan lasten kustannuksella.
 
subotai sanoi:
Tulevana isänä toivon kyllä sydämeni pohjasta jotain järkeistystä näihin kiistoihin. Huh..
Aika pitkälle pääsee, kun käyttää vähän maalaisjärkeä lapsiensa äitiä valitessa. :)
Ja ettei totuus jäisi joidenkin yksittäistapausten alle, taitaa aika iso osa tapauksista kuitenkin olla niitä, joissa äiti on oikeasti se sopivampi huoltaja.
 
D.Yates sanoi:
Aika pitkälle pääsee, kun käyttää vähän maalaisjärkeä lapsiensa äitiä valitessa. :)
´
Ehdottaman hyvä pointti. Monilta eroilta säästyttäisiin jos ei aina suunapäänä mennä naimisiin ja hankita lapsia puolenvuoden tuttavuuden jälkeen. Toisesta osapuolesta paljastuu ajan kanssa puolia joita et voinut ees ensihuumassa kuvitella.

Ite en vois kuvitellakkaan meneväni naimisiin tai hankkivani lapsia ilman pitkäaikaista seurustelua ja yhdessä asumista. Äitikokelas pitää valita tarkoin, se on niin kun talvirengasta testais, se pitää ensin kokea toimivaks ääriolosuhteissa(pätee tietenkin miehiin kanssa). Pitäis osata miettiä sulatanko itse vastapuolen mahdollisen toiminnan erilaisissa riitatilanteissa. Kun tää on selvä niin ei muutaku :whip:
 
Lainataanpa vanhaa ketjua hieman jos apua löytyisi täältä. Minulla on kohta puolen vuoden ikäinen tyttö, joka asuu äitinsä kanssa. Olemme eronneet jo ennen lapsen syntymää ja tähän astiset tapaamiset ovat tapahtuneet hänen luonaan.

Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan, jos voisin joskus mennä tytön kanssa kahdestaan hänen luotaan pois muutaman tunnin ajaksi. Omassa rauhassa, ilman että hän olisi mukana. Pääsisi minun puolen tututkin näkemään pientä. Hän ei ole suostunut tähän, koska ei halua stressata itseään asialla. Hänen täytyisi päästä mukaan jos haluamme mennä johonkin muualle. Olen uudessa parisuhteessa ja tilanne olisi kaikkien kannalta kiusallinen mikäli hän olisi vielä mukana. Ymmärrän toki että uusi ympäristö ja uudet ihmiset ilman äidin läsnäoloa saattavat olla hankalaa pienelle, mutta hyvin olemme kahdestaan pärjänneet tytön kanssa, jos entiseni on esimerkiksi lähtenyt käymään asioilla ja me olemme jääneet hänen luokseen.

Minkälaiset oikeudet isällä on tämmöisessä tilanteessa? Onko minulla oikeus viettää aikaa tyttöni kanssa muuallakin kuin entiseni luona? Ilman että hän olisi mukana? Onhan tyttö vielä pieni, mutta kyse olisi kuitenkin vain muutamista tunneista silloin tällöin. Ihan kunnollinen olen ilman mitään huume- tai rikollistaustaa, joten mistään semmoisestakaan ei ole kysymys.
 
Ihan nyt mutuperstuntumalla sanon, että todellakaan ei mikään voi velvoittaa siihen, että sen sun exän eli lapsen äidin pitää olla tapaamisissa mukana. Puolivuotiaan kohdalle ei liene enää voi imetystäkään käyttää syynä?

Kai tuossa on haettava tapaamisoikeus itselleen jos ei järkipuheet auta?

Onko se lapsi koskaan missään muuallakaan hoidossa useampaa tuntia putkeen? Jos ei niin kohta käy niin, ettei se lapsi ilman parkua olekkaan äidistään erossa edes sitä hetkeä. Meillä taisi vanhempi poika olla puolen vuoden ikäisenä ekan kerran mummolassa yökylässä. Nuorempi ei ollut ihan noin pienenä, kun sen kanssa oli isoja ongelmia syödä muuta kuin tissiä ja sitäkin pätkittäin.
 
Suostuu jo pullosta juomaan, joten siitä ei ole kiinni. Itse en ole kovin hyvin perillä omista oikeuksistani, koska tähän asti olemme voineet sopia sovussa kaikesta.

Lapsi on joskus ollut hänen isänsä hoidossa muutamien tuntien ajan. Hänen mukaansa tämä on onnistunut sen ansiosta, että tyttö on äidin kanssa viettänyt paljon aikaa siellä ja näin ollen totuttanut tytön uuteen ympäristöön, ja lopulta sitten uskaltanut jättää tytön hoitoonkin.
 
Ota yhteyttä kuntasi/kaupunkisi lastenvalvojaan, sieltä tulee apu näissä asioissa. Eiköhän tuossa tilanteessa kannata laittaa mustaa valkoiselle, ja siten sopia tapaamisista. Onko isyys varma?

Edit: Jos ette lastenvalvojan avulla pääse sopuun tapaamisista, niin asiaa pitänee pohtia käräjäoikeudessa, siis jos sinulla kiinnostusta riittää.
 
Ei pientä lasta tartte mitään pikkuhiljaa totuttaa edes vieraisiin, saati omaan isään. Jotkut toki vierastaa ja ujostelee, mutta yleensä se mahdollinen parku loppuu 5 minuutin kuluttua siitä kun äiti poistuu paikalta. Jos äiti jatkaa tuota "paapomista" parin ekan ikävuoden ajan, tulee yhtä helvettiä kun lapsi pitäisi viedä päiväkotiin. Eniten siitä tulee kärsimään se äiti.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom