ionivaihdettu- ja mikrosuodatettu
- Keskustelun aloittaja hary
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 28.6.2002
- Viestejä
- 4 311
- Ikä
- 42
Bodaus 1/99
"Kallein ja tehokkain, mutta myös hankalin menetelmä tehdä rasvatonta ja korkeaproteiiniasteista tuotetta on ioninvaihtosuodatus. Osa valmistajista kuljettaa proteiiniraaka-aineet ensin nanofiltraatioksi kutsutun prosessin läpi, etenkin mikäli on kyseessä chedendarista muodostettu proteiini. Prosessissa poistetaan suolaisuutta ja osittain myös mineraaleja. Tämän jälkeen kylmäsuodatettu proteiinitiiviste ruikutetaan hartsialustalle, joita on yksi tai useampia. Alusta sähköinen lataus on negatiivinen ja proteiinin vastaavasti positiivinen. Vastakkaiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, jolloin proteiinin osaset imeytyvät hartsiin ei toivottujen aineiden poistuessa suodattimesta. Jotta tuo proteiini sitten saadaan irti hartsista täytyy sen sähköistä latausta muuttaa - tästä saamme käsittelyprosessin nimen, ionivaihtosuodatus. Proteiinista tehdään siis hartsin tapaan negatiivinen ja koska samanlaiset varaukset hylkivät toisiaan niin proteiini irtoaa alustasta näppärästi.
Ionivaihtosuodatus on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, sillä proteiinin eri saset kiinnittyvät hartsiin eri nopeuksilla ja voivat kilpailla toistensa kanssa. Etenkin betalaktoglubuliini näyttää kiinnittyvän erittäin kiihkeästi ja saattaa estää proteiinin muita tärkeitä mikro-osasia kiinnittymästä. Tämän vuoksi kaikki ionivaihdettu proteiini ei ole samanlaista, sillä joidenkin valmistajien tuotteesta voi puuttua juuri ne tekijät, jotka tekevät heraproteiinista hyvän. Lisäksi aikaisemmin kuvatussa suodatusmenetelmässä käytetty happokylpy ja lämmitys voi tuhota proteiinia ja tuhota siinä olevia tärkeitä mikro-osasia. Siksi huippu-luokan proteiininvalmistaja tarkkailee, että lämpötila on sopivan alhainen ja että happamuustasot pysyvät vakaina. Lisäksi he käyttävät edellä mainittuja mikro- ja nanofiltraatiota poistamaan mahdollisesti tuhoutuneen proteiinit. Kaikki tämä maksaa poskettomasti ja siksi hyvää ei yleensä saa halvalla.
Kaiken tämän lisäksi on olemassa vielä menetelmä proteiinien pilkkomiseksi eli hydrolysointi. Siinä proteiini pilkontaan di-, tri-, oliko- ja poly blaa blaa...."
"Kallein ja tehokkain, mutta myös hankalin menetelmä tehdä rasvatonta ja korkeaproteiiniasteista tuotetta on ioninvaihtosuodatus. Osa valmistajista kuljettaa proteiiniraaka-aineet ensin nanofiltraatioksi kutsutun prosessin läpi, etenkin mikäli on kyseessä chedendarista muodostettu proteiini. Prosessissa poistetaan suolaisuutta ja osittain myös mineraaleja. Tämän jälkeen kylmäsuodatettu proteiinitiiviste ruikutetaan hartsialustalle, joita on yksi tai useampia. Alusta sähköinen lataus on negatiivinen ja proteiinin vastaavasti positiivinen. Vastakkaiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa, jolloin proteiinin osaset imeytyvät hartsiin ei toivottujen aineiden poistuessa suodattimesta. Jotta tuo proteiini sitten saadaan irti hartsista täytyy sen sähköistä latausta muuttaa - tästä saamme käsittelyprosessin nimen, ionivaihtosuodatus. Proteiinista tehdään siis hartsin tapaan negatiivinen ja koska samanlaiset varaukset hylkivät toisiaan niin proteiini irtoaa alustasta näppärästi.
Ionivaihtosuodatus on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, sillä proteiinin eri saset kiinnittyvät hartsiin eri nopeuksilla ja voivat kilpailla toistensa kanssa. Etenkin betalaktoglubuliini näyttää kiinnittyvän erittäin kiihkeästi ja saattaa estää proteiinin muita tärkeitä mikro-osasia kiinnittymästä. Tämän vuoksi kaikki ionivaihdettu proteiini ei ole samanlaista, sillä joidenkin valmistajien tuotteesta voi puuttua juuri ne tekijät, jotka tekevät heraproteiinista hyvän. Lisäksi aikaisemmin kuvatussa suodatusmenetelmässä käytetty happokylpy ja lämmitys voi tuhota proteiinia ja tuhota siinä olevia tärkeitä mikro-osasia. Siksi huippu-luokan proteiininvalmistaja tarkkailee, että lämpötila on sopivan alhainen ja että happamuustasot pysyvät vakaina. Lisäksi he käyttävät edellä mainittuja mikro- ja nanofiltraatiota poistamaan mahdollisesti tuhoutuneen proteiinit. Kaikki tämä maksaa poskettomasti ja siksi hyvää ei yleensä saa halvalla.
Kaiken tämän lisäksi on olemassa vielä menetelmä proteiinien pilkkomiseksi eli hydrolysointi. Siinä proteiini pilkontaan di-, tri-, oliko- ja poly blaa blaa...."
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 1 779
Yleisesti noi on vaan proteiinin konsentroimisprosesseja eli nostetaan proteiinin suhteellista osuutta massasta. Lisäksi poistetaan epäpuhtauksia.
Ioninvaihto mekanismissa vaihdetaan liuoksen sisältämät epätoivotut ionit toivotuiksi ioneiksi. Tavoitteena lmeisesti proteiinien ollessa kyseessä epäorgaanisten ja orgaanisten aineiden erottelu. Mikrosuodatus ilmeisesti liittyy samaan toimenpiteeseen. Tuskin tarkoittaa mitään muuta kuin että proteiinimassa ajateen filtterin läpi jolloin tietyt epäpuhtaudet jäävät siihen. Kuten melalmanin lainauksessa kävi ilmi, ionivaihdetuissa proteiineissa on eroja, todennäköisesti on käytetty halvempaa menetelmää jolloin laatu on huonontunut eli sana 'ionivaihdettu' pussin kyljessä ei takaa hyvää laatua.
Ioninvaihto mekanismissa vaihdetaan liuoksen sisältämät epätoivotut ionit toivotuiksi ioneiksi. Tavoitteena lmeisesti proteiinien ollessa kyseessä epäorgaanisten ja orgaanisten aineiden erottelu. Mikrosuodatus ilmeisesti liittyy samaan toimenpiteeseen. Tuskin tarkoittaa mitään muuta kuin että proteiinimassa ajateen filtterin läpi jolloin tietyt epäpuhtaudet jäävät siihen. Kuten melalmanin lainauksessa kävi ilmi, ionivaihdetuissa proteiineissa on eroja, todennäköisesti on käytetty halvempaa menetelmää jolloin laatu on huonontunut eli sana 'ionivaihdettu' pussin kyljessä ei takaa hyvää laatua.
- Liittynyt
- 9.7.2002
- Viestejä
- 206
- Ikä
- 47
Proteiinien puhdistus
Juupa juu!
Proteiinin konsentrointiprosessi arvatenkin aloitetaan halvimmista stepeistä, joihin voitaneen lukea mekaaniset prosessointistepit ( erilaiset saostus ja suodatustoimenpiteet). Vasta pidemmälle jalostetuissa jakeissa pilkkominen suoritetaan entsymaattisesti.
Muita ns. peruskemiallisia prosessointimenetelmiä voi ounastella olevan yleisesti proteiinin rakenteen stabilisuutta heikentäviin ominaisuuksiin kuten pH, lämpötila, redox-potentiaali, mekaaninen stressi -> aggregoituminen perustuvat prosessivaiheet.
Prosessointi on yleisesti ottaen halpaa tasan niin kauan kuin otetaan entsyymipohjainen pilkkominen mukaan (proteaasit).
Mikrosuodatuksessa suodattimen huokoskoko on nanometriluokkaa ~100nm -> 1000nm, jolloin suodatuspaineena tangentiaalisuodattimissa ei tarvitse käyttää kovinkaan suuria lukemia. Tosin proteiinit eivät ole herkkiä suurille paineille.
Anioninvaihtoprosessoinnista puhuttaessa kutsukoot ihmiset sitä suodatukseksi, mutta minä kutsun sitä kromatografiaksi.
Homman idea perustuu yleisesti aminohapon rakenteeseen. Nimensä mukaisesti proteiini sisältää aminoryhmän ja karboksyyliryhmän. No peruskemiaa lukeneet ymmärtävät miten kyseiset proneita sisältävät ryhmät käyttäytyvät erilaisissa pH-arvoissa. Alhaisessa pH-arvossa -> protoneita runsaasti liuoksessa -> karboksyyliryhmä muodossa (COOH) ja ammoniumrymä muodossa (NH3+) ja vastaavasti korkeassa pH arvossa tilanne on (COO-) ja (NH2). Kummallekin ryhmälle käytetään varauksen muuttumispisteestä nimitystä isoelektrinen piste ja se piston pH-arvo, jossa kyseinen vaihto tapahtuu.
Täten voidaan myös varautuneiden ryhmien summana tarkastella yksittäisen aminohapon isoelektristä pistettä. Jokaisella aminohapolla tämä piste on ominainen riippuen varautuneiden ryhmien määrästä ja niiden varausten summasta.
Lisäksi voidaan vielä tarkastella useiden aminohappojen sisältämen oligopeptidien ja proteiinien kuten entsyymien ja hormoonien ominaisia isoelektrisiä pisteitä. Esimerkiksi kasvuhormonille kyseinen piste on 4,9.
Kromatografia suoritetaan kyseisissä isoissa prosessointilaitoksissa tyypillisesti jatkuvatoimisesti SMB tai TMB periaatteella.
Erotus tapahtuu juuri tuon varauksen perusteella ja tämän seurauksena kyseisen proteiinin sisältämien aminohappojen pitoisuus lopullisessa hydrolysaatissa saattaa heitellä suurestikin. Tosin kyseinen menetelmä antaa myös mahdollisuuden tiettyjen haluttujen aminohappojen rikastamiseen. Tällöin kuitenkin on luonnollisesti hajoitettava haluttu proteiinijae yksittäisiin aminohappoihin.
Aihe on erittäin laaja ja menetelmiä on useita. Suosittelen asiasta kiinnostuneita etsimään tietoa termeillä:
downstream processing, protein purification,
Tietysti julkaisutietokantoihin oikeuden omaavat ihmiset voisivat tutkiskella vaikka scifinderin avulla caplus-tietokannasta kyseisiä julkaisuja...
Juupa juu!
Proteiinin konsentrointiprosessi arvatenkin aloitetaan halvimmista stepeistä, joihin voitaneen lukea mekaaniset prosessointistepit ( erilaiset saostus ja suodatustoimenpiteet). Vasta pidemmälle jalostetuissa jakeissa pilkkominen suoritetaan entsymaattisesti.
Muita ns. peruskemiallisia prosessointimenetelmiä voi ounastella olevan yleisesti proteiinin rakenteen stabilisuutta heikentäviin ominaisuuksiin kuten pH, lämpötila, redox-potentiaali, mekaaninen stressi -> aggregoituminen perustuvat prosessivaiheet.
Prosessointi on yleisesti ottaen halpaa tasan niin kauan kuin otetaan entsyymipohjainen pilkkominen mukaan (proteaasit).
Mikrosuodatuksessa suodattimen huokoskoko on nanometriluokkaa ~100nm -> 1000nm, jolloin suodatuspaineena tangentiaalisuodattimissa ei tarvitse käyttää kovinkaan suuria lukemia. Tosin proteiinit eivät ole herkkiä suurille paineille.
Anioninvaihtoprosessoinnista puhuttaessa kutsukoot ihmiset sitä suodatukseksi, mutta minä kutsun sitä kromatografiaksi.
Homman idea perustuu yleisesti aminohapon rakenteeseen. Nimensä mukaisesti proteiini sisältää aminoryhmän ja karboksyyliryhmän. No peruskemiaa lukeneet ymmärtävät miten kyseiset proneita sisältävät ryhmät käyttäytyvät erilaisissa pH-arvoissa. Alhaisessa pH-arvossa -> protoneita runsaasti liuoksessa -> karboksyyliryhmä muodossa (COOH) ja ammoniumrymä muodossa (NH3+) ja vastaavasti korkeassa pH arvossa tilanne on (COO-) ja (NH2). Kummallekin ryhmälle käytetään varauksen muuttumispisteestä nimitystä isoelektrinen piste ja se piston pH-arvo, jossa kyseinen vaihto tapahtuu.
Täten voidaan myös varautuneiden ryhmien summana tarkastella yksittäisen aminohapon isoelektristä pistettä. Jokaisella aminohapolla tämä piste on ominainen riippuen varautuneiden ryhmien määrästä ja niiden varausten summasta.
Lisäksi voidaan vielä tarkastella useiden aminohappojen sisältämen oligopeptidien ja proteiinien kuten entsyymien ja hormoonien ominaisia isoelektrisiä pisteitä. Esimerkiksi kasvuhormonille kyseinen piste on 4,9.
Kromatografia suoritetaan kyseisissä isoissa prosessointilaitoksissa tyypillisesti jatkuvatoimisesti SMB tai TMB periaatteella.
Erotus tapahtuu juuri tuon varauksen perusteella ja tämän seurauksena kyseisen proteiinin sisältämien aminohappojen pitoisuus lopullisessa hydrolysaatissa saattaa heitellä suurestikin. Tosin kyseinen menetelmä antaa myös mahdollisuuden tiettyjen haluttujen aminohappojen rikastamiseen. Tällöin kuitenkin on luonnollisesti hajoitettava haluttu proteiinijae yksittäisiin aminohappoihin.
Aihe on erittäin laaja ja menetelmiä on useita. Suosittelen asiasta kiinnostuneita etsimään tietoa termeillä:
downstream processing, protein purification,
Tietysti julkaisutietokantoihin oikeuden omaavat ihmiset voisivat tutkiskella vaikka scifinderin avulla caplus-tietokannasta kyseisiä julkaisuja...
- Liittynyt
- 14.1.2003
- Viestejä
- 954
Olen sitä mieltä, että tuskin havaittavaa eroa pystyy huomaamaan lihaskasvussa, käyttää sitten palautusmisjuomassa halpaa heraisolaattia esim. Fastin hera85:sta, ionivaihdettua heraa tai herahydrolisaattia.
Olen joskus kokeillut pari kuukautta jokaista, enkä pystynyt huomaamaan mitään eroa tuloksissa tai palautumisessa. Hera imeytyy joka tapauksessa niin nopeasti, että palautuminen on turvattu. Itse olen järkeillyt, että koska Hera85 on vähiten käsiteltyä näistä kolmesta, on siinä parhaiten säilyneet kaikki terveelliset mikrofraktiot yms..
Heran lisäksi lisään palautumisjuomaan maltoa sekö kreatiinia.
Kommentteja?
Olen joskus kokeillut pari kuukautta jokaista, enkä pystynyt huomaamaan mitään eroa tuloksissa tai palautumisessa. Hera imeytyy joka tapauksessa niin nopeasti, että palautuminen on turvattu. Itse olen järkeillyt, että koska Hera85 on vähiten käsiteltyä näistä kolmesta, on siinä parhaiten säilyneet kaikki terveelliset mikrofraktiot yms..
Heran lisäksi lisään palautumisjuomaan maltoa sekö kreatiinia.
Kommentteja?
- Liittynyt
- 4.6.2002
- Viestejä
- 1 820
Mutta kun tässä nyt haluttiin vaan tietää, mitä nuo nimet käytännössä tarkoittaa, eikä sitä, onko sillä merkitystä lihaskasvun kannalta. Ja kun mielipiteesi on vielä mutu tuntumaa. Noista palautumisjuomaresepteistä on jauhettu sen miljoona kertaa.
Antakaa ihmisten hifistellä!
- Liittynyt
- 14.1.2003
- Viestejä
- 954
Saa toki hifistellä, mutta kun olen nuorien jannujen kanssa salilla jutellut ravinto ja lisäravinneasioista niin olen huomannut et monet tosiaan luulee, et ratkaisu Colemanin fysiikkaan löytyy jostain tietystä lisäravinteesta tai palautusjuomasta.
Eihän siinä mitään muuten, mut nuoret laittaa vähät rahansa kalliisiin hifistelyproteiineihin samaan aikaan kun perusruokavalio on ihan päin mäntyä...Eli menee rahat aivan hukkaan.
Halusin tuoda esille, vähän offtopicina tosin, sen seikan, että ei ole juurikaan väliä mitä heraa syöt, pääasia että otat palautumisjuoman ja huolehdit muuten tasaisesta proteeinin saannista pitkin päivää...
Edit:
Vielä lisään sen, että vuosia eri juttuja kokeilleena ja tutkimustuloksia lukeneena luotan enemmän käytännön testiin kun mihinkään teoriaan mikä toimii paperilla. Onko se Mutua vai ei...minusta ei vaan kokemukseen perustuvaa tietoa.
Eihän siinä mitään muuten, mut nuoret laittaa vähät rahansa kalliisiin hifistelyproteiineihin samaan aikaan kun perusruokavalio on ihan päin mäntyä...Eli menee rahat aivan hukkaan.
Halusin tuoda esille, vähän offtopicina tosin, sen seikan, että ei ole juurikaan väliä mitä heraa syöt, pääasia että otat palautumisjuoman ja huolehdit muuten tasaisesta proteeinin saannista pitkin päivää...
Edit:
Vielä lisään sen, että vuosia eri juttuja kokeilleena ja tutkimustuloksia lukeneena luotan enemmän käytännön testiin kun mihinkään teoriaan mikä toimii paperilla. Onko se Mutua vai ei...minusta ei vaan kokemukseen perustuvaa tietoa.
