Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Samaa mieltä muuten, mutta en usko että tuo hirveän negatiivisesti vaikuttaa imagoon. Kyllä ne valtamediatkin seuraa ihmisiä kiinnostavia ilmiöitä ja ei tainnut Cassius Clayn posketon uhoaminen hirveästi haittaa tehdä nyrkkeilylle loppujen lopuksi kun sai nyrkkeilyä inhoavatkin kiinnostumaan touhusta.No ei ne tenniksen tai shakinpelaajatkaan uhoa ja heittele toisiaan virvoitusjuomatölkeillä, vaikka kilpailutilanteet ovat mies miestä vastaan. Eikä sitä kyllä tapahdu juurikaan perinteisissä olympia-kamppailulajeissakaan, kuten judossa ja painissa. Eli kyllä tämä pelleily rajoittuu aika pitkälti ammattinyrkkeilyyn ja vapaaotteluun, ja juurikin siitä syystä että tavoitellaan tietyntyyppistä yleisöä, eli väkivaltaa ihannoivia idiootteja joihin tuollainen pelleily vetoaa. Ja tietysti lyhyellä tähtäimellä, kun lajit ovat tällä tavalla profiloituneet, niin tämä lieneekin järkevää. Mutta jos tuosta imagosta haluaisi joskus eroon, niin että laji otettaisiin valtamediassakin vakavasti salonkikelpoisena urheiluna, niin tämä ei ole oikea tapa toimia.
Niin, ihan kuin ne maailman huiput tenniksessä tai vaikkapa judossa olisivat vähemmän "kovia tyyppejä" kun eivät käyttäydy kuin 5-vuotiaat hiekkalaatikolla. Tuolla imagolla saavutetaan tietty yleisö tehokkaasti, ja yhtä tehokkaasti karkotetaan toinen osa potentiaalisista seuraajista. Maailman seuratuimmat ja kaupallisesti menestyneimmät lajit (esim futis, niin tylsää katsottavaa kuin se onkin) ovat sellaisia, joissa ainakin organisaatioiden tasolla kiinnitetään erittäin paljon huomiota lajin ja urheilijoiden imagoon, ja jatkuvasti järjestetään kaikenlaisia "respect" kampanjoita jne. Onko tämä sitten sattumaa, vai osoitus tuon tyyppisen imagonrakentamisen toimivuudesta pitkällä tähtäimellä? Olisiko nyrkkeily vielä suositumpaa ja rahakkaampaa, jos siinäkin olisi valittu erilainen tie? Itse uskon että olisi, mutta enpä minä tätä pysty sen ihmeellisemmin todistamaan. Itseäni vain häiritsee tuo lapsellinen markkinointi, enkä usko olevani ainoa. Jos kamppailulajit eivät lajina kiinnostaisi erityisen paljon, niin varmaankin seuraisin jotain muuta urheilua, jossa tällaista pelleilyä on vähemmän.Samaa mieltä muuten, mutta en usko että tuo hirveän negatiivisesti vaikuttaa imagoon. Kyllä ne valtamediatkin seuraa ihmisiä kiinnostavia ilmiöitä ja ei tainnut Cassius Clayn posketon uhoaminen hirveästi haittaa tehdä nyrkkeilylle loppujen lopuksi kun sai nyrkkeilyä inhoavatkin kiinnostumaan touhusta.
Tämän kaltaisiin kamppailulajeihin kuuluu kuitenkin aivan erilainen jännite kuin muihin urheilulajeihin. Toki sellainen täysin teennäinen suunsoitto ihmisiltä jotka eivät sitä vain yksinkertaisesti osaa, on kovin vaivaannuttavaa. Yleisesti kuitenkin väitän, että esimerkiksi Ali, Tyson ja nyt McGregor tekevät oikeasti hyvää lajille. Onko lajit sitten salonkikelpoisia, niin siitä en tiedä, mutta haluavatko ne ollakkaan mitään curlingiin, salibandyyn ja golfiin rinnastettavia lajeja? Kovien tyyppien kovia lajeja, joissa välillä rapatessa roiskuu.
Tuo on aika veteenpiirretty viiva, että milloin markkinointi uhoamalla on toimivaa ja milloin se menee ihan pelleilyksi. Tämä tietysti on hirveän subjektiivinen näkemys. Itse seuraan ja fanitan kovasti amatööripainia, nyrkkeilyä ja judoa ja arvostan näitä urheilijoita todella korkealle. En myöskään kaipaa sinne mitään uhoamista. Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä ammattilaispuolella ottelijoiden välillä oleva beeffi (olkoon joku oikea syy tai sitten toisen suunsoitosta syntynyt) on tehnyt monesta matsista ennalta huomattavasti kiinnostavamman. Mutta kuten aikaisemmassa postissa viittasin, niin niitä puhelahjoja olisi hyvä omata jonkun verran tai sitten oltava jotain aitoa "bad blood" tunnetta siellä taustalla, muuten on aika väkinäistä uhoamiset.Niin, ihan kuin ne maailman huiput tenniksessä tai vaikkapa judossa olisivat vähemmän "kovia tyyppejä" kun eivät käyttäydy kuin 5-vuotiaat hiekkalaatikolla. Tuolla imagolla saavutetaan tietty yleisö tehokkaasti, ja yhtä tehokkaasti karkotetaan toinen osa potentiaalisista seuraajista. Maailman seuratuimmat ja kaupallisesti menestyneimmät lajit (esim futis, niin tylsää katsottavaa kuin se onkin) ovat sellaisia, joissa ainakin organisaatioiden tasolla kiinnitetään erittäin paljon huomiota lajin ja urheilijoiden imagoon, ja jatkuvasti järjestetään kaikenlaisia "respect" kampanjoita jne. Onko tämä sitten sattumaa, vai osoitus tuon tyyppisen imagonrakentamisen toimivuudesta pitkällä tähtäimellä? Olisiko nyrkkeily vielä suositumpaa ja rahakkaampaa, jos siinäkin olisi valittu erilainen tie? Itse uskon että olisi, mutta enpä minä tätä pysty sen ihmeellisemmin todistamaan. Itseäni vain häiritsee tuo lapsellinen markkinointi, enkä usko olevani ainoa. Jos kamppailulajit eivät lajina kiinnostaisi erityisen paljon, niin varmaankin seuraisin jotain muuta urheilua, jossa tällaista pelleilyä on vähemmän.
Onko se nyt tosiaan niin hirveän kamalaa, kun toisiaan vastaan nyrkein, potkuin ja erilaisin voimankäyttöottein kamppailevat miehet uhoavat itsevarmasti tekevänsä toisilleen kyseisiä temppuja ja voittavansa? Vähän sama kuin tennispelaaja sanoisi, että aikoo hakata palloa useammin hänen kenttäpuoliskolleen kuin mitä hän pystyy hakkaamaan takaisin – voi kamala.Niin, ihan kuin ne maailman huiput tenniksessä tai vaikkapa judossa olisivat vähemmän "kovia tyyppejä" kun eivät käyttäydy kuin 5-vuotiaat hiekkalaatikolla.
Ei se ongelma olekaan siinä, jos uhotaan voittavansa ottelu ja olevansa parempi urheilija. Mutta kun tämä ei ole ollenkaan se pointti näissä lehdistötilaisuuksissa yms tempauksissa, vaan se täysin urheiluun liittymätön "tappeleminen", töniminen, esineiden heittely, tappouhkaukset jne lapsellinen riehuminen. Juuri tämä on sellaista käytöstä jota monessa muussa urheilussa pyritään kitkemään, ja johon näissä muutamissa lajeissa taas kannustetaan organisaation puolelta vähintään puoliavoimesti.Onko se nyt tosiaan niin hirveän kamalaa, kun toisiaan vastaan nyrkein, potkuin ja erilaisin voimankäyttöottein kamppailevat miehet uhoavat itsevarmasti tekevänsä toisilleen kyseisiä temppuja ja voittavansa? Vähän sama kuin tennispelaaja sanoisi, että aikoo hakata palloa useammin hänen kenttäpuoliskolleen kuin mitä hän pystyy hakkaamaan takaisin – voi kamala.
Ariel Helwanilla oli hyvä pointti tähän markkinointikikan toteuttamiseen liittyen MMA Hourissa. Hyvin harva ottaa interim vyöt tosissaan eivätkä satunnaisfanit edes välttämättä ymmärrä näitä kuvioita. UFC:n olisi pitänyt pistää oikea titteli jakoon Holloway vs Pettis -ottelussa ja jättää Aldolle interim vyö. Oikeaa titteliä on paljon helpompi markkinoida erityisesti, kun kyseessä on Conorin seuraaja ja potentiaalinen tuleva vastustaja. Aldoa kohtaan tämä olisi vähän kylmää, mutta toisaalta oikeutettua huomioidessa hänen eläköitymispuheet ja uhkailun taputtaa suoraan seuraavassa ottelussaan.Tuo Hollawayn ja Pettisin matsin väliaikainen mestaruusvyö on pakon edessä tehty markkinointikikka. PPV-kortti kuivui pahasti, kun DC taas hajotti itsensä ja jotain oli pakko keksiä. Eikä Aldon urasuunnitelmista ehkä ollut ihan täyttä varmuutta, kun juuri uhkaili lopettavansa koko lajin.
Ei se ole mikään "UFC:n tahto" vaan hyvää markkinointia ja mielenkiinnon luomista. Luuletko, että Conor esimerkiksi markkinoi itseään tyydyttääkseen UFC:tä vai luodakseen itselleen parhaat mahdollisuudet menestyä ja tienata rahaa?
Mikä sitten olisi se parempi keskeinen markkinointiväline? Kohteliaisuuksien vaihtaminen hyvässä urheiluhengessä ja hymyssä suin? Ei sellainen herätä kuin korkeintaan lajiniilojen kiinnostuksen, media ja suuri yleisö haukottelee ja menee seuraamaan ruohon kasvua tai golfia. Tietynlainen vihamielisyys ottelijoiden välillä on ymmärrettävää ja suotavaa, kun tarkoituksena on kuitenkin saattaa vastustaja voimakeinoin vähintäänkin tajuttomuuden rajamaille.Sen sijaan kamppailu-urheilijoiden "epäurheilijamainen" ja lapsellinen uhoaminen on nimenomaan tärkein ja keskeisin markkinointiväline joka määrittelee koko lajin kuvan mediassa.
Miksi se sama urheiluhengen korostaminen sitten toimii vaikkapa sen futiksen markkinoinnissa, niin että katsojia on useita kertaluokkia enemmän kuin kaikella kamppailu-urheilulla yhteensä? Vai onko vain niin, että yli miljardi ihmistä sattuu vain olemaan jalkapallon suhteen "lajiniiloja"?Mikä sitten olisi se parempi keskeinen markkinointiväline? Kohteliaisuuksien vaihtaminen hyvässä urheiluhengessä ja hymyssä suin? Ei sellainen herätä kuin korkeintaan lajiniilojen kiinnostuksen, media ja suuri yleisö haukottelee ja menee seuraamaan ruohon kasvua tai golfia. Tietynlainen vihamielisyys ottelijoiden välillä on ymmärrettävää ja suotavaa, kun tarkoituksena on kuitenkin saattaa vastustaja voimakeinoin vähintäänkin tajuttomuuden rajamaille.
No kun ei se vain toimi. Jos toimisi, niin tottakai joku olisi sillä tavalla jo homman hoitanut. Muita ideoita?Miksi se sama urheiluhengen korostaminen sitten toimii vaikkapa sen futiksen markkinoinnissa, niin että katsojia on useita kertaluokkia enemmän kuin kaikella kamppailu-urheilulla yhteensä? Vai onko vain niin, että yli miljardi ihmistä sattuu vain olemaan jalkapallon suhteen "lajiniiloja"?
Moni muukin urheilulaji on syntynyt taistelu- tai sotataitojen simuloimisesta, mutta ei esim keihään- tai kiekonheittäjät uhoa tappavansa vastustajiaan näillä välineillä, vaikka näidenkin lajien juuret ovat nimenomaan antiikinaikaisten sota-aseiden käytössä, vastaavasti kun kamppailu-urheilun juuret ovat kaksintaistelussa tarvittavien taitojen harjoittelussa.
Miksi se sama urheiluhengen korostaminen sitten toimii vaikkapa sen futiksen markkinoinnissa, niin että katsojia on useita kertaluokkia enemmän kuin kaikella kamppailu-urheilulla yhteensä? Vai onko vain niin, että yli miljardi ihmistä sattuu vain olemaan jalkapallon suhteen "lajiniiloja"?
Nyt mä en kyllä oikein saa tuosta sun viimeisestä pointista selvää? Siis nimenomaan tuotahan minä yritin sanoa, että ei ole mitään syytä olettaa että kamppailijoiden pitäisi suhtautua toisiinsa vihamielisesti, kun kamppailu-urheilu ei kuitenkaan ole väkivaltaa. Ja tämä siis vastauksena sinun viestiisi, jossa kirjoitit että vihamielisyys kamppailijoiden välillä on suotavaa. Eli miten se nyt menee? Miksi niitä tappouhkauksia (esim Jones vs Cormier) ja muuta lapsellista sekoilua pitää/kannattaa liittää tähän, kun kuitenkin kyseessä on puhdas urheilu?No kun ei se vain toimi. Jos toimisi, niin tottakai joku olisi sillä tavalla jo homman hoitanut. Muita ideoita?
Kamppailusta ja oikeasta kilpailusta vieraantuneiden on helpompi fanittaa pehmeiden arvojen mukaisia leppoisia pallopelejä tai jotain muuta harmitonta. Ei kamppailu-urheilusta voi koskaan tulla niin hyväksyttyä kuin vaikkapa jalkapallosta.
Tuo ajatusmalli joka rinnastaa kamppailu-urheilun ja sen ulkopuolisen harmittoman suunsoiton oikeaan väkivaltaan kertoo, että henkilö ei ole oikein perillä asioista ja haluaa vain paheksua epäkohteliaasti käyttäytyviä kamppailijoita. Eikä siinä mitään, kyllä niin voi tehdä. Väkivalta on vain ihan eri asia kuin kahden vapaaehtoisen kamppailu-urheilijan välienselvittely jonkin sääntökokoelman puitteissa, eikä niitä rinnasta kuin tietämätön.
Eli kyllä tämä pelleily rajoittuu aika pitkälti ammattinyrkkeilyyn ja vapaaotteluun, ja juurikin siitä syystä että tavoitellaan tietyntyyppistä yleisöä, eli väkivaltaa ihannoivia idiootteja joihin tuollainen pelleily vetoaa.
Hassua miten puhut vapaaottelufaneista väkivaltaa ihannoivina idiootteina ja futisfaneista urheiluhengen ruumiillistumana. Kumman lajin fanit vetävät jatkuvasti toisiaan joukolla turpiin sen takia, että he kannattavat eri urheilijoita? https://en.wikipedia.org/wiki/Football_hooliganismMiksi se sama urheiluhengen korostaminen sitten toimii vaikkapa sen futiksen markkinoinnissa, niin että katsojia on useita kertaluokkia enemmän kuin kaikella kamppailu-urheilulla yhteensä?
Kun verrataan kamppailulajeja keskenään, on päivänselvää mikä on paras markkinointistrategia. Sen ovat todistaneet Mike Tyson, Muhammad Ali, Floyd Mayweather Jr., Tito Ortiz, Conor McGregor ja monet muut katsojalukujen ja PPV-myyntien muodossa. Voit pohtia miksi juuri nyrkkeily ja vapaaottelu vetävät eniten katsojia ja maksavat parhaat palkat kamppailu-urheilijoille esimerkiksi painin, judon, potkunyrkkeilyn ja BJJ:n sijaan. Sinun mielipiteesi parhaasta markkinointistrategiasta on aika yhdentekevä, kun meillä on valtava määrä todellisuuteen perustuvaa dataa aiheesta.Siltä onneksi välttyy kun ei näitä tilaisuuksia seuraa, mutta markkinoinnin kannalta en siis usko että tämä on paras strategia, ja sinun argumenttisi "ei se vaan toimi" ei nyt ole minua vakuuttanut.
Itse seuraan tätä lajia ihan urheiluna, eikä minua kiinnosta se lapsellinen pelleily mitä näissä pressitilaisuuksissa yms harrastetaan. Siltä onneksi välttyy kun ei näitä tilaisuuksia seuraa, mutta markkinoinnin kannalta en siis usko että tämä on paras strategia, ja sinun argumenttisi "ei se vaan toimi" ei nyt ole minua vakuuttanut.
Mutta eipä siinä mitään, sinä kuulut selvästi siihen kohderyhmään johon tämä nykyinen markkinointistrategia uppoaa, ja hyvä niin.
(Eli kyllä tämä pelleily rajoittuu aika pitkälti ammattinyrkkeilyyn ja vapaaotteluun, ja juurikin siitä syystä että tavoitellaan tietyntyyppistä yleisöä, eli väkivaltaa ihannoivia idiootteja joihin tuollainen pelleily vetoaa.)