Ikävä inttiin?

[Vekke02]

Kyllä aika kuultaa muistot, itsekkin muistan lukuisat hauskat hetket ja hyvät tyypit. Jotenkin kuitenkin unohtuu ne kinesviikonloput metsässä kaatosateessa tai vesistöylitykset loppusyksystä.

Oli myöskin ihan mukavaa olla vuosi ajattelematta yhtään mitään.

 

[Janne]

Kyllähän siellä intissä vaan vitutti noin 90 prosenttia valveillaoloajasta mutta silti joskus tulee sinne ikävä tavallaan. Siellä ei ollut varsinaisesti mistään mitään huolta, tylsää oli ja vitutti mutta ei ollut mitään arkielämän pikkuongelmia mitkä pyöris mielessä. Kummaa tää on ku ei ole hyvä olla intissä ja kun pääsee pois niin ei siltikään oikein kelpaa :D

 

[Kaakku84]

Onko normaalia että ei meinaa millaan tottua tähän "reservirytmiin"?

Itselle iski aikamoinen vitutus ja masis intin jälkeen. Kun ei ollut pakko tehdä mitään, niin ei myöskään saanut itsestään mitään irti :( Vaikka kessuna olinkin ollut, niin kapiaisilta ne hommat kuitenkin pääosin tuli, eikä omasta päästä. Varsinaisesti inttiä ei kylläkään ollut ikävä.

Vitutti kun ei ollut töitä eikä opintoja (eikä jaksanut edes kovasti panostaa niiden hankkimiseen) ja muut ikätoverit ajoivat koko ajan elämäänsä eteenpäin. Pari-kolme kuukautta meni kaljoitellessa ja kikkeliä venytellessä. Kevään myötä pääsi sitten taas elämään kiinni, kun tuli opiskelupaikan hakua ja töitä

 

[hunter killer]

Minua vitutti intissä vaan kerran: alusta loppuun;)

Hukkaan heitetyt 6kk imo, paskaa ruokaa ja lapsellista "kuria".
Oliskin joskus testattu hermoja järkevästi, mutta nämä leirin jälkeen alasrevityt sängyt ja vieressä joku siima huutamassa "koetahan laittaa peti hyvin", tai "älä edes kato pahasti, muhun jos käyt käsiksi niin kusessa oot".
Vittu mitä velliperseitä, univormussa se on hiirikin kuningas.

Jotenki tuntu, että noin 60% kaikista alikessuistakin oli jotain koulukiusattuja pikkupoikia, jotka yritti kostaa kokemiaan vääryyksiä siellä sitten muille.

Onneksi joukossa oli myös fiksuja tyyppejä, jotka oli jatkokoulutuksissa yms jostain syystä.Heillä myös käytös sen mukaista.

En myöskään saanut harjoitteluvapaata, sillä "penkkipunnerrus ei ole hyödyllinen laji sotilaalle". Vaikka oli nuorissa SM-tasolla menestystäkin tullut...

Kylläpä siellä vaan hiihtäjät, golfaajat ja muut harjoituksissa juoksi :curs:

Vitutti, vituttaa vieläkin kun ajattelee.

Ei herneitä, en jaksa väitellä kenenkään kanssa.

 

[Cdn-101]

No ei oo tullu ikävä. Oli varmastikin elämäni huonoin vuosi, kun olin armeijassa. T: res. gona pappa vänrikki cdn-101

 

[J_mp]

En myöskään saanut harjoitteluvapaata, sillä "penkkipunnerrus ei ole hyödyllinen laji sotilaalle". Vaikka oli nuorissa SM-tasolla menestystäkin tullut...

Hehe, tän voin kyllä kuvitella :D

Skapparit on joko maratoonareita tai sitten 1,5m perseellä varustettuja syöttöpullasikoja. Heheh, ei vittu nään silmissäni miten joku kuiva yliluti 3600m cooperi tuloksella sanoo "penkkipunnerrus ei ole hyödyllinen laji sotilaalle"


Otan osaa Huter killeri, oot ollut ihan väärässä mestassa väärään aikaan.

 

[J@rno]

Hehe, tän voin kyllä kuvitella :D

Skapparit on joko maratoonareita tai sitten 1,5m perseellä varustettuja syöttöpullasikoja. Heheh, ei vittu nään silmissäni miten joku kuiva yliluti 3600m cooperi tuloksella sanoo "penkkipunnerrus ei ole hyödyllinen laji sotilaalle"


Otan osaa Huter killeri, oot ollut ihan väärässä mestassa väärään aikaan.

Meillä suurin osa skappareista oli kyllä melko riskin oloisia.

Kainuun prikaatissa ainakin oli hyvä sali käytössä varuskunta alueella, joten mitään harjoitusvapaita ei tarvinnut. Tietysti pienemmissä varuskunnissa asiat voi olla toisin.

Meillä yksi tyyppi anoi jotain lomaa, kun olisi halunnut osallistua joihinkin break dance kisoihin. Ei tainnut päästä kisoihin. :D Ja anoipa se jotain harjoittelu vapaatakin peräti josku, laihoin tuloksin.
Mutta sitten oli joku suht lahjakas nyrkkeilijä, joka kyllä pääsi treenailemaan ja kisoihin. Eli kyllä harjoitusvapaata sai jos oli oikeasti tarvis.

 

[Robertto]

Otan osaa Huter killeri, oot ollut ihan väärässä mestassa väärään aikaan.

Kyllä ne kaikki varuskunnat on ihan yhtä paskoja mestoja ja kaikkina vuodenaikoina.:D

Kainuun prikaatissa ainakin oli hyvä sali käytössä varuskunta alueella, joten mitään harjoitusvapaita ei tarvinnut. Tietysti pienemmissä varuskunnissa asiat voi olla toisin.

Tarvinnut ja tarvinnut, itse ainakin menin harjoitusvapailla kämpille saunomaan ja syömään. Puljasin itselleni vielä pidennetyn harjoitusvapaan klo 16-24, joten siinä kerkesi jo jotain tekemäänkin. Salilla ehti käymään varuskunnassakin, niin miksei hyödyntää vapaita muihin asioihin.

 

[loops]

Itekki pelipäivinä hain toisaalta vapaat klo 12-18 ja toisaalta klo 18-24, vaikka peli ois alkanu klo 19.00. Autto vähän ko yks yliluutnantti pelas samassa joukkueessa

Kokonaisuutena kyllä niin paska mesta ettei oo ikävä ollu eikä tule. Naurettavaa kattoa ko pikkupojat jotka isi vielä huutaa kotia syömään leikkii jotaki johtajaa. Kyseinen aika kuitenki porttien ulkopuolella oli aika villiä ja sille iso :thumbs:

 

[Sepi80]

Kyllähän siellä intissä vaan vitutti noin 90 prosenttia valveillaoloajasta mutta silti joskus tulee sinne ikävä tavallaan. Siellä ei ollut varsinaisesti mistään mitään huolta, tylsää oli ja vitutti mutta ei ollut mitään arkielämän pikkuongelmia mitkä pyöris mielessä. Kummaa tää on ku ei ole hyvä olla intissä ja kun pääsee pois niin ei siltikään oikein kelpaa :D

Komppaan! On tullu useamman kerran mietittyä miten helppoa se oli, teit vain mitä käskettiin niin muut huolet sai unohtaa. Sitä oikein salli itselleen tietynlaisia vapauksia inttiaikana: "ei minun tarvi huolehtia tuosta, oon intissä"
Ja joitakin mettäkeikkojakin on oikeastaan ikävä, vaikka pakkasessa värjötteleminen tai helteessä tarpominen silloin vituttikin, on niistäkin nyt mielessä lähinnä vain hyviä muistoja. Oon oikein odotellut että kutsuisivat kertaamaan ja sais pitää pienen loman metsissä juoksennellen..vaan ei nuo taida kutsua ollenkaan. :(

 

[Huppe]

Mä vihaan armeijaa, saattaisin tappaa itseni jos joutuisin takaisin.

 

[JSmith]

Kaks viikkoa meni sellaisessa epäuskon tilassa kotiutumisen jälkeen eli oli samoja oireita kuin threadin aloittajalla. Mutta oli se loppupuhuttelu kassun pihalla rivissä yksi elämän parhaita tilanteita: arska paistoi, siviilikuteet oli päällä ja takaraivossa tieto että enää mikään ei pidä mua intissä muutamaa tuntia pidempään. Ei yhtään mikään, klo 2400 pääsee lähtemään vaikka meteoriitti iskisi komppania ykköseen tai mutantit hyökkäis sodeen.

Sen jälkeen on ollut vuosienkin päästä painajaisunia intistä, aina samalla kaavalla: oon joutunut jotenkin takaisin ja kukaan ei usko että oon jo käynyt intin. Mjoo, onneksi ei enää koskaan.

 

[larwa]

Tulipa tosta edellisestä mielee kun omasta inttiin menemisestä on nyt 4vuotta aikaa niin aina välillä tosiaan tulee nähtyä noita painajaisunia että joutuu olee kokoajan uudelleen :jahas: mut onneks ne on vaan unia... ei siinä mitään, kunnialla mä sen intin suoritin mutta eise vaan ollut mun juttu.

 

[sämpylä]

Sitten jokainen vetää siviilit päälle ja yllättäen ei enää olekaan mitään yhteistä.

Hyvin kodari kyllä selitti omatkin ajatukset intin loppumisesta. Se oli kyllä jännä hetki, kun TJ-päivänä vetäistiin siviilit päälle ja puheet oli muutaki ku inttijuttuja. Monet oli aivan toisenlaisia kuin olisi inttiaikana kuvitellut. Parin kaverin kans arvuuteltiinkin ennen TJ-päivää, minkälaisia siviilikamppeita kukanenkin pistää päälle.

TJ-päivänä vannoteltiin porukan kesken, että pidetään yhteyttä ja lähtään yhessä juomaan yms. yms. Mutta kyllä yhteydenpito jäi kokonaan. Ainoastaan yks kaveri jäi johon pidän vieläkin yhteyttä ja se onkin yks parhaista kavereista vieläkin.

 

[Jakob]

Mutta oli se loppupuhuttelu kassun pihalla rivissä yksi elämän parhaita tilanteita: arska paistoi, siviilikuteet oli päällä ja takaraivossa tieto että enää mikään ei pidä mua intissä muutamaa tuntia pidempään. Ei yhtään mikään, klo 2400 pääsee lähtemään vaikka meteoriitti iskisi komppania ykköseen tai mutantit hyökkäis sodeen.

Tuo on muuten muuten totta. Jos intistä yhden hyvän asian koittaa hakemalla hakea niin se on juurikin tuo tilanne missä seisotaan siviilit päällä, jaetaan sotilaspassit ja paperit. Siinä kohtaa alkoi tulla sellainen huhuhuh, nyt tämä paska loppuu ja pääsee emännän viereen .

 

[Bateman]

Mulla ei ollut kanssa sekuntiakaan ikävä inttiin. Se päivä kun intti loppui menee ehdottomasti elämäni onnellisimpien päivien kärkikolmikkoon. Armeija-aikana todella harvoin oltiin inttikaverien kanssa vapaa-ajalla tekemisissä.

Mulla oli erikseen "siviilikaverit", joilta tuli jo torstaina tekstaria kännykkään viikonlopun suunnitelmista. On muuten aika surrealistista lueskella kännykästä jotain bilesuunnitelmia (joiden on määrä toteutua alle vuorokauden päästä) säkkipimeässä ja paukkupakkasessa keskellä ei mitään. Kavereille tuli myös viestittyä ite myöhemmin kun oli niiden vuoro olla leireillä.

Tästä huolimatta on aina ollut mukava lähteä kertaamaan, koska tietää että se on usein sellaista "järkevämpää" armeijaa ja lisäksi pääsee jälleen kerran kävelemään portista ulos.

 

[Mixu]

Heh, hirveän monet itkee, että "alikessut oli kiusattuja varmaan koulussa, kun ne huusi ja komensi ja käski makaamaan ja juoksemaan ja sykkimään.." Sehän on vittu alikessun ainoa toimenkuva intissä, pitää oma ryhmä vauhdissa, jotta jaosjohtajalla ei mee kaikki aika miesten komenteluun. Poliisitkin varmaan oli koulukiusattuja, kun niiden piti sit päästä sellaiseen duuniin, missä saa ampua ihmisiä.

Mulla ainakin on vähän ikäwä inttiin. Se odottelu ja toimettomuus joskus oli turhauttavaa, mutta jos pääsis oikeisiin töihin, niin vois kyllä harkitakin.

 

[Huppe]

Ainoo hyvä kokemus intissä oli kun sain soden vessassa pillua. :jahas:

 

[Sapo]

Vitutti kun ei ollut töitä eikä opintoja (eikä jaksanut edes kovasti panostaa niiden hankkimiseen) ja muut ikätoverit ajoivat koko ajan elämäänsä eteenpäin. Pari-kolme kuukautta meni kaljoitellessa ja kikkeliä venytellessä. Kevään myötä pääsi sitten taas elämään kiinni, kun tuli opiskelupaikan hakua ja töitä

Tuossa ymmärrän vituttamisen. Itse olisin kai ollut jo valmis laitokseen tuon jälkeen. Mutta kuitenkin tuokin oli kiinni vain omasta saamattomuudesta. Ei nyt herneitä tästä sillä käytänkin tätä aasinsiltana seuraavaan.

Armeijassa kaikki hoidetaan eteen ja pukeutumisesta lähtien kerrotaan mitä pitää tehdä. Pitää välttää vapauden jälkeen sitä sohvaperunoitumista vaan juuri alkaa heti pyrkimään eteenpäin ja hankkimaan sisältöä elämään...

 

[Tanu]

Kuten jo aiemmin mainittiin, niin tuo viimeinen päivä ja etenkin se hetki kun vedettiin siiviilit niskaan. Sillon tajus ekan kerran, et jumalauta tänään lähdetään pois, oikeesti jätkät. Siviilit päällä kavereita ei meinanut edes tuntea. Passi käteen ja kaikkien skappareitten kättely ja pihalle. Kaverin kanssa huudettiin ihan saatanan lujaa ja juostiin ulos! Siitä autolla kotikaupunkiin! Sitä fiilistä matkalla on jotenkin tosi vaikea kuvailla, jotain ihan uskomatonta?! Tuollaista fiilistä ei voi kokea enää milloinkaan! Seuraavaksi terassille möykkäämään, ja ohikulkijat miettii ihmeissään, että mikähän noitakin vaivaa..

Onneksi alkoi työt heti tiistaina, niin pääsi helposti arkeen kiinni. Nyt sitten elellään päivärahalla ja treenataan pääasiassa. Kyllä elämä on helppoa!