Ikävä inttiin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Genesis
  • Aloitettu Aloitettu

Genesis

Liittynyt
9.7.2005
Viestejä
66
Eli itse kotiuduin tuossa 5.1 tänä vuonna eli viime pe. Onko normaalia että ei meinaa millaan tottua tähän "reservirytmiin"? Ei nimittäin saa nukuttua kunnolla eli heräilee yleensä tuossa kahdeksan aikoihin vaikka valvoisi myöhään. Sama sitten päivällä ei osaa olla yhtään paikallaan vaan sykyilee paikasta toiseen ja miettii mitä tekisi seuraavaksi ja kyylää kelloa paljon siihen käyttäisi aikaa ja paljon siihen on aikaa. Noh toivon mukaan helpottaisi jos nyt saisi töitä niin olisi ainakin tekemistä päivällä.. Alkaa nimittäin hajoitttaa hiukan :) Mites muilla, onko vastaavaa käynyt vai olenko yksin "ongelmani" kanssa?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Genesis sanoi:
Eli itse kotiuduin tuossa 5.1 tänä vuonna eli viime pe. Onko normaalia että ei meinaa millaan tottua tähän "reservirytmiin"? Ei nimittäin saa nukuttua kunnolla eli heräilee yleensä tuossa kahdeksan aikoihin vaikka valvoisi myöhään. Sama sitten päivällä ei osaa olla yhtään paikallaan vaan sykyilee paikasta toiseen ja miettii mitä tekisi seuraavaksi ja kyylää kelloa paljon siihen käyttäisi aikaa ja paljon siihen on aikaa. Noh toivon mukaan helpottaisi jos nyt saisi töitä niin olisi ainakin tekemistä päivällä.. Alkaa nimittäin hajoitttaa hiukan :) Mites muilla, onko vastaavaa käynyt vai olenko yksin "ongelmani" kanssa?
Click to expand...
Älä huoli, olet(suurin piirtein) normaali. On käynyt samaa, mulla tosin syynä lähinnä terveydellisistä syistä kesken jäänyt RUK ja samalla pöntöstä vedetty ajatus upseerin urasta. Tuota vitutusta kestikin sitten enemmän tai vähemmän säännöllisesti puoli vuotta. Mut don't wöri, kyllä se ajan kans siitä menee, totta kai on sopeutumisvaikeuksia kun on elänyt ihan erilaisessa paikassa 6/9/12kk.
 
Itsellä tuosta kotitumisesta on jo monet vuodet, mutta kyllä jotain tuon tapaista itsekkin muistelen ensi alkuun olleen. Tuli kyllä tuon jälkeen sen verran tehokkaasti "nollattua" tuo kotiutuminen Ruisrockissa, että siinäkin oli selviämistä pariksi päiväksi. Kannattaa koittaa nyt vaan rentoutua, ja keksiä jotan mielekästä tekemistä. Mene vaikka salille ja vedä oikein kova reeni, niin eiköhän se unikin sieltä sitten tule. Kannattaa myös välttää tuota intistä monelle tullutta pahaa tapaa ahmia ruokansa. Sitä kun ei tahdo itse huomatakkaan, että pöperöt lentävät naamaan ihan hullua tahtia. =)
 
Itellä ainaki uni tulee ja ei oo yhtään ikävä takas :D
 
Ei oo ikävä ite laitosta, mutta ikävä niitä ihmisiä, jotka sen myötä jäi melkein kokonaan pois jokapäiväsestä elämästä...
Terkut kaikille Kaiprin 1/06 spol johtajille :)
 
slp sanoi:
Ei oo ikävä ite laitosta, mutta ikävä niitä ihmisiä, jotka sen myötä jäi melkein kokonaan pois jokapäiväsestä elämästä...
Click to expand...
Tämän itsekin huomasin. Tuntui tosi oudolta, kun ne saman tuvan kaverit oikeasti hävisivät vaan johonkin intin loppuessa.
 
jänkäkoira sanoi:
Tämän itsekin huomasin. Tuntui tosi oudolta, kun ne saman tuvan kaverit oikeasti hävisivät vaan johonkin intin loppuessa.
Click to expand...

Jep. No tuo ei oo viel iskenyt itsellä mutta varmasti tulee vielä ikävä tiettyjä ihmisiä sieltä intistä. Alikessu tuvasta sanoi että "kyllä teillä pojat tulee vielä ikävä tätä laitosta vaikka se nyt ei tunnu siltä" nyt kun rupee miettii niin kyllä sitä varmasti jossain vaihees iskee halu nähdä vanhoja tuttuja sieltä. Noh eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa rupea sujumaan.. Huomenna aamusta heti lenkille :)
 
Ei todellakaan ole ikävä inttiin.

Mulla on nyt vaan ikävä elämää ennen inttiä ja siihen ollaan nyt kovasti pyrkimässä.
 
Ekat VLV:t kun oltiin alussa 18 päivää kiinni. Ilman telkkaria, radiota ja kaikkea. Tuli kotiin ja en osannut tehdä mitään. Tuntui kuitenkin että jotain olis pakko tehdä. No juoksin salille ja tein treenin. Pois kun päästiin, niin ikävä ei jäänyt kuin niitä kaikkia ihmisiä, yhdessä säätämistä, kaikkia niitä hyviä juttuja ja niitä nauruhetkiä..!!
 
Intin loppuminen on aika erikoinen tilanne. Moni jamppa on tullut läheiseksi ja juttua on riittänyt vaikka kuinka paljon. Sitten jokainen vetää siviilit päälle ja yllättäen ei enää olekaan mitään yhteistä. Kerran pari tulee soitettua vielä seuraavalla viikolla, mutta sitten sitä hahmottaa että eiköhän ne asu loppuelämänsä jossain ihan toisaalla Suomessa. Osa onkin jo käynyt koulut, toiset ovat vasta menossa ja loput ovatkin niitä luusereita keiden kanssa ei normielämässä olisi oikeastaan mitään tekemistä.
 
Kyllä se siitä lähtee. Se vaan alkaa niin rytnällä ja loppuu rytinällä. Pääsääntösesti käteen jää "joks se loppu jo ja tässäks tää ny oli fiilis"

Seuraavat temput toki helpottaa sopeutumista:

- Opeta tyttöystä/ äiti / muu asuinkumppan huutamaanaamulla "komppaniassa HERÄTYYS!!" ja vastaavasti iltaisin sammuttamaan valot 22 Hiljasuuden merkiksi huoneessa.
- Laadi itsellesi kipinä vuorot ja päivystyslistat seinälle. Kyttäät sitten uunia tai vaihtoehtoisesti päivystät eteisessä
- Huutele omaisillesi TJ-lukemia päivittäin, jos et tiedä sitä tai osaa sanoa keksi joku pieni. Se vakuuttaa aina.
- Ensimmäiseksi herätyksen jälkeen kiskot isoisän verkkarit niskaan ja vielä "kusikrampin" elikkäs aamuseisokin vaivatessa ryntäät ulos venyttelemään.
- Pidä itsellesi pinkka ja punkka tarkastuksia (Huom. suurta hupia tuo oman punkan räjäyttäminen ja vastaavasti sen särmääminen jälleen!!!!)
- Ano lomia ja vapaita äidiltäsi / tyttöystävältäsi.
- Yllättävissä tilanteissa kaupungilla voit huudella "VIHELTÄÄ" ja rynnätä parhjaaseen mahdolliseen ilmasuojaan (muistaen toki aseen suojaamisen alle ja jalkojen ristimisen)

Näillä pääset jo alkuun. Siitä se lähtee ja unohdat nämäkin hullut tavat ja palaat jälleen muiden meidön joukkoon :kippis1:
 
Vuosi tuli vietettyä ja ei todellakaan ole ikävä takaisin. Kaduttaa vielä tänä päivänäkin että sen vuoden siellä viruin. Tosin johtajakauden aikana meistä varusmiesjohtajista kehkeytyi aika tiivis porukka. Jo perinteeksi muodustunut vuosittainen mökkireissu kutsuu spol-johtajat koolle samana vkl kun kotiuduttiin (viikko ennen ilosaarirockia). Viime vuonna oli Goli ja tänä vuonna VuoGatti tai tahGo. Tuo G tuli muistaakseni käyttöön Gona sanasta. Uskomattoman hauskoja reissuja, varsinkin kun osaa jätkistä ei muuten nää kuin tällä hulvattomalla Gona viikonlopulla. Samalla voidaan lespata kenestä on tullut ylikersantti ja kenestä luutnantti.:D

Kannattaa sopia inttikavereiden kanssa jostain tälläisestä samantyylisestä vuosittaisesta kokoontumisesta, muuten yhteydenpito jää.
 
Ei ole ikävä inttiin. Tosin tullut paljon nähtyä unia intistä, varsinkin metsä reissuista tai joistain minä vastaan muumaailma "sodista". :)

Kyllähän se paskanjauhanta omalla porukalla on kuitenkin sen verran mieleen painuvaa, että tavallaan sitä kaipaa. Kuitenkin kun yhdessä tullut koettua kaikki ne vitutuksen multihuipentumat on jotain semmoista mitä ei voi missään muualla kuin intissä kokea. Oikeastaan voidaan sanoa, että intin jälkeen mua ei ole vituttanut enää mikään :D
 
ittellä on ikävä inttiin tietyssä mielessä, no ei siinä, ens syksynä pitää lähteä rauhaa turvaamaan kosovoon niin sillion saa vetää kurkkusalaatit taas niskaan :)
 
:lol2:. Ei oo kyllä tullu mieleenkään, että jollain vois olla ikävä siihen paskalaitokseen. Hei ihan oikeesti, ei helvetti. :lol2:
 
Kuten sanottu, laitosta ja sen opettamaa doktriinia ei ole ikävä, mutta jutut/tapahtumat, jotka syntyy tiiviissä ukkoporukassa on vertaansa vailla. Eli inttijuttuja ja frendejä ikävä. Veikee, kun kaikki vitutus unohtuu ja hyvät muistot jää, onneksi näin.

Nimim. reservissä 5.10.2006 lähtien
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom