Sinänsä jännää, että minulle ei univaikeuksia tai masennusta aiheuta työstressi tai töissä möhliminen (paitsi jos teen megamokan), vaan se jos ei ole mitään tekemistä ja tunnen itseni turhaksi. Sitten päässä pyörii koko ajan, asiat unohtuu ja ärsyttää jatkuvasti. Mää tartten äksöniä!!
Sama vika. Lisäksi olen huomannut, että jos töissä joutuu/pääsee oikeasti ajattelemaan, niin ajatus kulkee muutenkin paljon paremmin ja vapaa-ajallakin jaksaa enemmän. Nyt kun on duunissa, joka ei mitään rakettitiedettä ole muutenkaan, ollut viime aikoina liikaa luppoaikaa, olen alkanut muuttua täydeksi zombiksi jo ihan ympärivuorokautisesti. Onneksi on työhaastattelu maanantaina, toivottavasti tärppää
.
Muistin heikentymisen iän myötä olen itsekin joutunut huomaamaan parin viime vuoden aikana (ikää siis nyt 29). Olen viime aikoina joutunut jopa kirjoittamaan esim. ostoslistat kauppaan lähtiessä ihan paperille kun ei muuten meinaa muistaa, mikä on minulle jotain aivan ennenkuulumatonta
. Minussa on nimittäin aina ollut jonkin verran muistihirviön vikaa, joskus lukiossa ei ollut yhdellä matikantunnilla mitään muuta tekemistä niin opettelin siinä ulkoa piin 50 ensimmäistä desimaalia. 25 tulee sen jäljiltä edelleenkin, yli 10 vuoden jälkeen (3,1415926535897932384626433, tarkistakoon joku joka jaksaa, luku on kirjoitettu lunttaamatta enkä editoi jälkikäteenkään, vaikka häpeäkseni olisinkin tehnyt virheen jossain kohtaa
Viimeinen kolmonen taitaa tosin pyöristyä neloseksi, olisiko ollut 8 se 26. desimaali).
Jostain syystä uudet asiat eivät enää tartu mieleen läheskään yhtä tehokkaasti kuin nuorempana, vaikka kaikkea tuollaista vanhaa skeidaa muistaa liiankin hyvin. Mm. joskus parikymppisenä pääsin tilaisuuteen kysellä erään mukavan neidin puhelinnumeroa ja kun ei tietenkään ollut mitään muistiinpanovälineitä käsillä ja kännykästäkin akku tyhjä, niin vain toistin numeron muutaman kerran ja painoin sen mieleeni. Muistan sen vieläkin ulkoa ja se on vittumaista, koska koko jutusta ei tullut kuin pelkkää harmia ja aina kun yrittää mitä tahansa numeroita, vaikka sitten verkkopankin asiakastunnusta, kaivaa mielestään, se on edelleen yksi niitä numerosarjoja, jotka pomppaavat mielestä ensimmäisenä muistuttaen siten ikivanhoista asioista, joita ei todellakaan huvittaisi eikä tarvitsisi muistaa enää millään tavalla. Ja tämä ei siis ole mikään läppä, vaikka hommaa ehkä on vaikea tajuta sellaisen, jolla ei ole samanlaista välillä kiusallisen hyvää numeromuistia
. Nykyään taas ei meinaa edes esim. rappujen ovikoodit kavereiden luona käydessä jäädä kerrasta mieleen, vaan joskus on joutunut muutamankin kerran kysymään, ennen kuin jää mieleen jos aina edes jää.
Täytyy tietenkin olla iloinen, että muisti on edelleenkin varmasti keskivertoa parempi, mutta kyllä se silti hieman pelottaa, kun jo selvästi huomaa, ettei se iän myötä ainakaan paremmaksi muutu. Täytyy nyt toivoa, että saisi duunikuviot järjestettyä uusiksi, koska vaativammat hommat varmasti auttaisivat pitämään rattaat liikkeessä jatkossakin:dance:.
