RANKAISIJA sanoi:
Itse jonkinlaisessa esimiesasemassa muutaman vuoden olleena, voisin sanoa että kyllä parannettavaa löytyy molemmin puolin. Tahtoo osalla alaisillakin unohtua usein ne työntekijän velvollisuudet, vaikka aina ollaan kovasti korostamassa omia oikeuksiaan. Lisäksi omalla käytöksellä on aika suuri merkitys. Jos aina vääntyy naama alaspäin kun esimies antaa jonkun työhön liittyvän tehtävän niin oliskohan siinä itsetutkiskelun paikka. Kaikkien kanssa ei voi tulla toimeen mutta odottaisin itse ainakin edes jonkinlaisia käytöstapoja.
No kuule, veikkaan että kyllä siinä itseltäsikin käytöstavat unohtuu, kun joku nilkki tuuppaa työtä työn perään, ja minimipalkalla pitää silti painaa, perkele peräsuoli viis senttiä ulkona ;)
No, ei nyt ehkä ihan noin jyrkästi, mutta ihan kokemuksesta tiedän, että silloin kun työntekijä ei enää jaksa pitää yllä edes kohteliasta käytöstä, niin kyllä se on aina työpaikan ilmapiirissä vika. Sen jälkeen kannattaa katsoa että mikä siihen ilmapiiriin vaikuttaa, ts. mikä olosuhteissa on se mikä saa duunarille vitutuksen aikaan; usein se on se yksinkertainen epäkohta, että duunarille kyllä ilomielin kerrotaan kun firmalla menee hyvin, mutta siitä hyvinvoinnista ei kuitenkaan taskuun kilahda mitään, ja toisaalta; jos firmalla alkaa mennä hivenen huonommin, ollaan heti lyhentämässä työviikkoa tai lomauttamassa. Lisäksi kaikista töistä on 90 luvun laman jälkeen otettu löysät pois, eli teollisuudessa kansa vetää täyttä urakkaa heikolla kuukausiliksalla, eikä mitään tietoa paremmasta.
Itse olen pyrkinyt ehdottomaan tasapuolisuuteen tehtävien jaossa alaisille mutta eihän se kaikille käy. Osa vanhemmista jyyristä on tietysti sitä mieltä, että nuorempien pitäisi tehdä kaikki hankalimmat ja raskaimmat työt vaikkakin ovat pienemmällä palkalla. Itse ei tarvitsisi tietysti olla työpaikalla kuin läsnä ja mielellään isommalla palkalla. Työnteko muutenkin näillä kavereilla kuin tervanjuontia. Kaikki pienetkin työtehtävät vedätetään kestämään tai jätetään tekemättä jollain älyttömällä verukkeella. Kaikki uskomattomat tarinat kaupungin työntekijöistä eivät tosiaankaan ole pelkkää tarua ;)
Tasapuolisuus on suhteellista, ja työnantajapuolen näkemys tasapuolisuudesta perustuu aina pelkästään työnantajan etuun, ei mihinkään järkisyyhyn. Esim. vanhaan hyvään aikaan pitkä työkokemus näkyi palkassa siten, että kun nöösipoikana menin duuniin, niin mestarille maksettiin yli tuplasti se mitä minulle. 25 vuoden kokemuksen jälkeen oma palkka oli peräti 15% enemmän kuin äijällä, joka otettiin pystymetsästä opettelemaan ko. työtä. Toisin sanoen työnantaja väheksyy täysin avoimesti kokemuksen merkitystä, sen sijaan että käsittäisi miten tuollainen vaikuttaa sekä vanhan että uuden duunarin työmoraaliin. Vanha ei välitä paskaakaan, tekee vähimmän mitä voi, koska siitä ei palkita millään tavalla, ja uusi näkee heti että tulevaisuus ei tuo tullessaan muuta kuin enemmän ikää ja töitä. Historian ajan aina, ja joka paikassa raskaat ja paskaiset työt on jätetty uusille tulokkaille; ne on nämä uudet omasta mielestään erinomaiset johtajat jotka pyrkivät purkamaan tuonkin perinteen, jolla itseasiassa pidetään osaltaan pystyssä työpaikan sisäistä hierarkiaa. Mitä järkeä sitten on pitkässä työsuhteessa, jos se ei anna mitään muuta kuin pitkän jonon työpäiviä? Ei mitään vitun järkeä. Ainoa toimiva tapa on suosia lyhyitä työsuhteita, pyrkiä lisäopintojen pariin aina kuin mahdollista, ja hankkiutua haastavampaan työhön aina kun se tulee mahdolliseksi.
Päivät kuluvat arvostellessa pomoja ja organisaatiota ja mitään konkreettista parannusmallia ei kuitenkaan ole heilläkään tarjota, mutta voihan sitä vaan valittaa. Liian pieni palkka, työajat, pomot, asiakkaat, liikaa töitä yms. jatkuvaa valitusta. Kaikki uudistukset työtavoissa ja -menetelmissä ovat tietysti tulleet saatanasta ja työssä kouluttautuminen muutenkin pahasta.
Päivät kuluvat noin juuri siksi, että noissa on vikaa, ja aihetta arvosteluun, ja se ettei aloitteita tule, johtuu siitä että kysymykset esitetään väärin. Suomalaisessa työpaikkakulttuurissa tällä hetkellä aloiteiden tekeminen koetaan riskinä oman tulevaisuuden suhteen, sillä työnantaja pyrkii aktiivisesti kostamaan aloitteellisille tavalla tai toisella.
Suomessa on myös ainutlaatuinen järjestelmä johtajakoulutuksen suhteen, eli täällä kuka hyvänsä kusipää pikku alikessu voi huoletta mainostaa omaavansa johtamiskoulutuksen, ja se menee läpi että paukkuu. Tämän takia suomi on täynnä täysin ammattitaidottomia johtajia, joitten metodit pohjautuu siihen pakkojohtamiseen jota armeijassa on opetettu. Täysin naurettavaa touhua, ja tuolta juontaa valtaosa henkilöstöongelmista. Ei työpaikka ole ympäristö jossa tulee pakottaa, uhata sanktioilla, nöyryyttää, vittuilla, sillä tyytymätön duunari on yhtä kuin huonosti tuottava duunari. Työpaikalla ainoa toimiva politiikka on yhteisen edun politiikka, jossa myös työntekijä saa osansa firman menestyksestä, jolloin ei tarvita pakotteita; päin vastoin duunaria pitää jarrutella ettei se tapa itseään työllä. Työnajntajat ei kuitenkaan ahneutensa sokaisemana nää tätä vaihtoehtoa, ja kusevat omaan kenkäänsä johtamalla kaartiaan alikessumaisen typerästi.
Itse olen viihtynyt hyvin työssäni jo 11 vuoden ajan ja olen päättänyt että jos joskus omassa mielessä tuntuu noin synkältä niin vaihdan varmasti työpaikkaa. Suurin osa henkilökunnasta viihtyy varmasti työpaikassani mutta muutama asennevammainen pilaa tehokkaasti muidenkin viihtyvyyttä. Asennevammaa löytyy varmasti molemmin puolin. En tässä halua haukkua alaisia pelkästään ja onneksi näitäkin ongelmatapauksia yleensä porukasta vain muutama. En usko itsekään olevani mikään ihanne esimies mutta pyrin kuitenkin olemaan tasapuolinen ja reilu alaisiani kohtaan vastoin perusluonnettani :evil:
Asennevammaan on aina syynsä, eli taustalla on koettu epäoikeudenmukaisuus, jota kostetaan pitämällä yllä asennetta. Mistä sitten johtuneekaan, ehkä on peräti kertynyt useampi kolaus työntekijän egoon, mutta syypää on silti työnantaja. Ehkä tyypit on ohitettu em. hierarkiassa, ehkä duunit ei jakaudu tasapuolisesti, ehkä korotukset on ollut tuollaisia hitu vtussa- luokkaa tyyliin 60 euroa kuussa; ei väliä. Koita käsittää että elämä pelkästään siksi, että tekee työtä josta toiset korjaa hedelmät, ei ole herkkua, jos siitä ei jää kynsien alle muuta kuin multaa, ja tikkuja; tämä on tasan arkipäivää kaikissa tuotantolaitoksissa tässä maassa, monissa palvelulaitoksissa sekä virastoissa, ja huonompaan suuntaan ollaan menossa. Ammattitaidon arvostus laskee koko ajan, työkokemuksen arvostus laskee, työpaikkauskollisuuden arvostus laskee, palkat laskee, ja ainoa mikä nousee on kustanukset.
