Re: Gallup
Originally posted by sensor
1. maratoonarin fysiikka
2. 100m sprintterin fysiikka
3. kehonrakentajan fysiikka
4. joku muu, mikä?
Kommenttejani
1. Ei ei ei, todellakaan! Kaikki kunnia heidän kestävyydelleen, mutta muhun ei sellanen nääntynyt ja kuivakka look vetoa! Maratoonarit ja muiden kestävyyslajien harrastajat on niin ohuita, että mulle tulis väistämättä "ei-naisellinen" olo heidän vieressään, kun kaikki mulla ois paksumpaa: reisi, pohje, käsivarsi, peppu...
2. Kyllä! Varsin monella sprintterillä kroppa on huippukunnossa, eli vähän rasvaa ja sopusuhtaisesti treenatut lihakset! Muhun sitäpaitsi vetoaa iso alakroppa, eli kun reisissä ja pepussa on poweria... vaikka eipä sprinttereiden yläkropassakaan valittamista! Notkeita ovat varmaan myös.
3. Tästä pidän myös, ison koon ja muodon takia! Liika on kuitenkin liikaa, ja sit varsinkin jos on hirmu jäykässä kunnossa eli venyttelyt on jääny vähiin... Mutta, en voi sille mitään et isot hartiat ja leveä selkä vetoavat mun alkukantaisin naisellisiin vaistoihin, niin se nyt vaan on! :hmmm:
4. Hmmm - jos todella Mr. Täydellisyyttä haetaan, se olis sprintterin ja kehonrakentajan välimuoto, kuten Laurakin mainitsi aiemmin, mutta todellisuus voi sitten ollakin jotain muuta kuin nämä unelmat... mutta pääasiassa pidän itseäni (176 cm) jonkinverran/reippaasti pidemmistä miehistä. Olen myös kyllästynyt siihen, et tätä seikkaa saattaa joku pitää hieman pinnallisena - hitsi sentään, kyse on siitä, et minkäs sitä ihminen luonnolleen voi, ja jo ajanlaskun alusta mies on perheessä ollut se suojelija ja vahvempi. Nykyään nämä roolit eivät enää ole niin tärkeitä, mutta uskon, et meidän naisten geeneihin (suurimman osan) on kuitenkin jäänyt se tuen ja turvan hakeminen. Tämä EI siis tarkota, ettenkö vois ihastua erityyppisen kehon omaavaan mieheen, mutta kun kyseessä on
pelkästään ulkoinen olemus, eikä sisäistä vielä tunne, niin sen perusteella silmä kyllä hakeutuu niihin pidempiin ja itseäni kookkaampiin miehiin.
Loppuun vielä kulunut, mutta ah NIIN paikkansa pitävä klisee sisäisestä kauneudesta...