Hortonin syndrooma - Ei jumalauta!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu

Mike

ATG
Pakkotoisto.com
Liittynyt
16.4.2002
Viestejä
97 190
Kaupunki
Helsinki
Tossa eilisessä striimissä joku kysyi kovinta kipua mitä kukin on tuntenut ja sitten joku mainitsi tämän taudin olemassaolon. Voi jeesuksen perse sanon minä. Sittenhän tätä tutkittiin ja johan on perkele vitsaus. 0.3% suomalaisista kärsii tästä, yleisempää miehellä. Jos pelkästään taudin tai sairauden kuvaus on aika brutaali.

"Infernaalisen raivoisa, repivä viiltävä kipu silmäkuopassa, silmäkuopan ympärillä, ohimolla" kestoltaan 15 minuutista 3 tuntiin.

Katsottiin sitten videoita ja on jopa todistettu itsemurhia koska kipu on sietämätön ja ihminen ei välttämättä kestä sitä. Eräs potilas kertoi miten etsii kohtauksen alkaessa kovan pinnan, johon takoo päätänsä niin kovaa, että taju lähtee, koska kipu on epäinhimillinen.

Miettikää esim sitä akuuttia kovaa kipua kun lyötte vaikka varpaan kovaa esim pöydänjalkaan, se minkälaisen hetkellisen kovan stressireaktion se aiheuttaa muutamaksi kymmentä sekuntia. Tämä Horton on varmasti 100 kertaa voimakkaampi kipu ja kestää osalla tuntikausia kerrallaan.

Hortonin syndroomassa kohtaus alkaa usein aamuyöllä ja on aina toispuolinen, toisen silmän seutuun paikantuva päänsärky. Kipua on kuvattu esimerkiksi ilmaisulla ”kuin joku poraisi silmää”. Siihen saattaa liittyä silmän punoitusta, kyynelvuotoa, mustuaisten supistumista ja samanpuoleisen sieraimen tukkoisuutta. Kohtaus voi kestää 15 minuuttia – 3 tuntia. Kohtaukset esiintyvät viikkojen, jopa kuukausien mittaisina sarjoina, jotka voivat hävitä ehkä vuosiksikin kohtausten välillä.


View: https://youtu.be/OO5oDaG45kE

Tässä kaveri saa 20 minuuttisen kohtauksen ja kuvaa sen, voi morjens sanon minä.


View: https://youtu.be/Zw88nYSAT_M


Miten noi ihmiset pystyy elämään, valtava rispekti lähtee noille täältä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itsemurhapäänsäryksihän tuota kutsutaan. Ihan hirveä sairaus
Joo, lääkäritkin kuvaavat sen noin. Naiset sanoo, ettei synnytyskipu ole mitään tähän verrattuna. Ja ikävää ettei tota tunneta vieläkään kunnolla vaikka raportteja on 1600-luvulta saakka. Helpotusta on annettu aikanaan metamfeamiinilla, nykyään erilaisilla psykedeeleillä ja happihoidolla jne.
 
Mä tunnen yhden ihmisen, jolla tuo on.
Siinä on migreenit ja muut vastaavat kevyttä kamaa tuon rinnalla.
Jotain positiivista, niin tuo yleensä loppuu, kun ikää tule enemmän. Normaalisti 50v rajapyykin jälkeen alkaa kohtaukset jäämään pois, näin on käynyt myös hänelle. Eli äärimmäisen vittumainen sairaus, mutta paranee onneksi lopulta yleensä itsestään.
 
Mä tunnen yhden ihmisen, jolla tuo on.
Siinä on migreenit ja muut vastaavat kevyttä kamaa tuon rinnalla.
Jotain positiivista, niin tuo yleensä loppuu, kun ikää tule enemmän. Normaalisti 50v rajapyykin jälkeen alkaa kohtaukset jäämään pois, näin on käynyt myös hänelle. Eli äärimmäisen vittumainen sairaus, mutta paranee onneksi lopulta yleensä itsestään.
Kotipuolessa on naapurissa about 70 -vuotias mies, jolla kohtaukset jatkuvat edelleen ja iskevät vielä usein öisin. Siinä ei kuulemma sitten nuku puolisokaan...
 
Mulla on ollut vuosia vähän tuon tapaista mutta on enempikin jossain ohimon ja korvan välissä, sattuu saatanasti mutta loppuukin yleensä tosi nopeasti eikä puhuta kuin 10-20 sekunnin ajasta. Aina miettii onko siellä joku aneurysma puhkeamassa tai jotain. Mikäli olisi minuutteja niin ois aika saatanan raastavaa, voin jotenkin samaistua miltä noista tuntuu.
 
Ystävällä oli aivosyöpä (johon jo kuoli), hänelle tuli päänsärkykohtauksia, jotka oli varmaan just tuota luokkaa. Totesi mulle, että kaikkein kamalin krapulapäänsärky mitä tiedän ja hän ottaa hymyillen sen jatkuvaksi päänsäryksi, jos niistä kohtauksista pääsis eroon. Se oli kammottavaa katsottavaa, kun kohtaus iski. Eikä auttanut mitkään lääkkeet.

e: kohtaukset kesti alle tunnista kymmeniin tunteihin. Muistelisin, et hänet olisi jossain kohtaa nukutettu sairaalaan vietäessä, kun kohtaus oli kestänyt pitkään
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä on tuo. Onneksi itsellä lääkee puree suurimman osan kerroista hyvin, jos huomaa ottaa ajoissa.

Pari kertaa käynyt niin, että lääkkeet unohtunut matkasta ja joutunut lähteä etsiin apteekkia. Siinä vaiheessa on jo peli menetetty.
 
Itsellä on tuo. Onneksi itsellä lääkee puree suurimman osan kerroista hyvin, jos huomaa ottaa ajoissa.

Pari kertaa käynyt niin, että lääkkeet unohtunut matkasta ja joutunut lähteä etsiin apteekkia. Siinä vaiheessa on jo peli menetetty.
Voimia sulle, on varmaan kamalin tauti missään.
 
Mä tunnen yhden ihmisen, jolla tuo on.
Siinä on migreenit ja muut vastaavat kevyttä kamaa tuon rinnalla.
Jotain positiivista, niin tuo yleensä loppuu, kun ikää tule enemmän. Normaalisti 50v rajapyykin jälkeen alkaa kohtaukset jäämään pois, näin on käynyt myös hänelle. Eli äärimmäisen vittumainen sairaus, mutta paranee onneksi lopulta yleensä itsestään.

Onpa hyvä tietää, että iän myötä voi jäädä pois!
 
Estääkö ne lääkkeet kokonaan ton taudin? Mitä sivareita lääkkeissä on? Että miten kovaa teitä elämä sitten lyö, jos esim lääkkeet on semmoista myrkkyä, että tuo taas omia ongelmiaan.

Itsellä toimii niin, että kun ensioireita tuntuu, että kohtaus tulossa lääke heti naamariin (tästä syystä jos kohtaus tulee yöllä kun nukkuu, yleensä lääkkeen ottaa liian myöhään). Kaikilla ei lääkkeet meinaa auttaa, ainakaan lailliset.

Lisähapen hengittäminen auttaa joillakin.

Itsellä käytössä pari erilaista sumatriptaani, siitä itselle tulee haittoja, mutta ei verrattavissa päänsärkyyn… ei oikein vaihtoehtoja.

Tämän lisäksi Psilosybiinisienet auttaa ja nämä on joillekkin ainoa toimiva vaihtoehto.


Itsellä voi mennä kuukausi tai kaksi, ettei ole kohtauksia, sit tulee ja voi olla 1-2 päivässä seuraavat kaksi viikkoa.
 
Täällä toinen sairastelija. Kohtauksia itsellä on harvoin, mutta kestävät noin 30min-1h ja noin pari viikkoa per kerta. Nyt ei ole onneksi ollut kun kesälllä 2020 viimeksi. Itse en käytä lääkkeitä tai lisähappea, pyrin selviämään ilman niin kauan kun pystyy vaikka se hetkessä tuntuu typerältä.

Oireista sen verran, alkaa tukkoisella mutta vuotavalla sieraimella. Sellaista läpinäkyvää limaa. Jonka jälkeen niskat menee jumiin, ja silman-ohimon alueelle kasaantuu painetta. Tunne on kun veitselle löisi ohimoa ja ruuvimeisselillä tökkäisi silmää. Joskus alkanut myös ihan kylmähiki valua. Paikalla oleminen lähes mahdotonta. Nuorempana tuli usein painettua kalloa tai jopa lyötyä otsaa helpottaakseen särkyä. Ohi se on mennyt joka kerta tähän asti, mutta jos se päivä tulee ettei mene niin saattaa kyllä olla viimeinen.
 
Täällä toinen sairastelija. Kohtauksia itsellä on harvoin, mutta kestävät noin 30min-1h ja noin pari viikkoa per kerta. Nyt ei ole onneksi ollut kun kesälllä 2020 viimeksi. Itse en käytä lääkkeitä tai lisähappea, pyrin selviämään ilman niin kauan kun pystyy vaikka se hetkessä tuntuu typerältä.

Oireista sen verran, alkaa tukkoisella mutta vuotavalla sieraimella. Sellaista läpinäkyvää limaa. Jonka jälkeen niskat menee jumiin, ja silman-ohimon alueelle kasaantuu painetta. Tunne on kun veitselle löisi ohimoa ja ruuvimeisselillä tökkäisi silmää. Joskus alkanut myös ihan kylmähiki valua. Paikalla oleminen lähes mahdotonta. Nuorempana tuli usein painettua kalloa tai jopa lyötyä otsaa helpottaakseen särkyä. Ohi se on mennyt joka kerta tähän asti, mutta jos se päivä tulee ettei mene niin saattaa kyllä olla viimeinen.

Itsellä vasen sierain alkaa vuotamaan. Tämän jälkeen alkaa särky tuntua ohimolla ja hetken päästä silmänpohjassa. Mulla kohtaukset ilman lääkettä kestää 2-3 tuntia.

Ensimmäiset kohtaukset tuli teininä, en saanut mitään diagnoosia silloin enkä, mitään lääkettä. Useamman kerran lääkärillä käytiin. Koulussa kun tuli ensioireet, lääkäriltä oli lupa lähteä kotiin. Pyöräillessä jo tuli paniikki, että miten tulen selviämään. Kotona sit seuraavat 2-3 tuntia pyörin sängyllä puolelta toiselle itkien ja meuhkaten. Sitten ne katosi useammaksi vuodeksi. Pari kymppisenä tuli takas ja sain diagnoosin ja lääkityksen.

Itsellä kohtaukset niin kivuliaita ja pitkiä, että en ilman lääkettä uskalla niitä kokea.

Kerran työreissulla alkoi Oulussa tuntua oireita, en ollut muistanut ottaa lääkettä mukaan. Katsoin lähimmän apteekin ja lääkettä hakemaan. Liian myöhään sain lääkkeen. Apteekissa lääke naamariin, suoraa viereiseen kahvilaan. Siellä kävelin suoraa vain tiskille, otin limukan ja sanoin, että maksan myöhemmin. Tämän jälkeen pöytään kärsimään. Välissä vessaan meuhkaamaan ja itkemään, mutta siellä oli vain yksi vessa niin välissä pois, että muutkin pääsee. Onneksi vaimo pystyi puhelimen päässä rauhoittelemaan. Myyjä tuli kysymään tarviiko soittaa apua, johon sai sanottua, että ei tarvitse. Tätä sit kesti sen melkeen kaksi tuntia. Tämän jälkeen maksamaan juoma ja pahoittelemaan aiheuttamaa häiriötä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom