Aina on ollut rankkaa. Isä raataa päivät pellolla ja illat tehtaassa. Viikonloppuisin hän käy sodassa. Äiti synnyttää kolmasti päivässä, kaikilla lapsilla on rutto. Leluja ei ole, ruuaksi on kaarnaa ja tervaa ja navetta palaa JOKA yö. Ennen lapset hiihti kouluun kesät talvet tuohikontissa eväänä piimää ja jäätyneitä nauriita. Jouluksi etsittiin metsästä hirven jäännökset, jos karhu oli jättänyt. Rautakangella isä herätteli äiteen aamulypsylle kello kolme. Navetassa oli pilkkopimeää, ja siellä kummitteli edellisten asukkaitten hautaamattomat ruumiit, joita rotat järsi nälkäänsä. Kun vihdoin saatiin tie, ja kuultiin että muuallakin on elämää, pakattiin rukki ja piimäleili selkäreppuun ja jätettiin hyvästit rakkaalle kotitorpalle. Tässä on mun sukupolvi: Tyhmä, kiittämätön, laiska ja ruma. No, onhan se, mutta niin olisitte olleet tekin, teillä vaan ei ollut fyrkkaa!
Ps. ;)
Näinhän se on. Kyllä minäkin muistan ne 2000-luvun ensivuodet vaikka nuori olinkin. Vaikeata aikaa ja kyllä sillon nuoremmatkin miehet oli Miehiä, todellisia esikuvia minulle, eikä oman sukupolveni kaltaisia tissiposkia. Vaikka omakohtaista kokemusta ei olekaan, niin varmasti oli armeijassakin aivan erilainen meinkinki tuolloin back in the days.
Niille, jotka epäilevät kyseisen kaltaisten tapauksien tarpeellisuutta ja järkevyyttä en voi sanoa muuta kuin: kannattaisi olla hiljaa, jos ei asioista mitään tiedä. Luulisi nyt jokaisen ymmärtävän, että mahdollisen sodan ja erilaisten rauhaa ja kansan oloja turvaavien operaatioiden optimaalisesti suorittamiseen kannalta on ensisijaisen olennaista, että varusmiehiä ns. "simputetaan". Tämä kehittää nuorten miesten... ... henkisiä ominaisuuksia monella tapaa. Kuten paineensietokykyä ja taitoa totella nopeasti vähän erikoisempiakin käskyjä jne. Sitäpaitsi kannattaa pitää mielessä vanha totuus: se mikä ei tapa, se vahvistaa.
On myös hyvä ymmärtää, että sellaisia toimenpiteitä, jotka ei aiheuta pysyviä henkisiä tai fyysisiä vaurioita ei ole tarpeellista poistaa, sillä eihän niistä mitään varsinaista haittaa ole. Loppujenlopuksi "simputuksestakin" tulee ajan kanssa vain semmoinen kiva muisto, jolle voi kavereiden kanssa naureskella kaljan ääressä
Jos nyt nuo eivät päätä vielä käännä, niin ymmärtäkää nyt edes perinteiden päälle. "Simputuksen" perinne on olennainen osa suomalaista kulttuuria sekä vielä olennaisempi osa armeijaa. Kuten näistä monista Pakkotoistollakin olevista, aihetta käsittelevistä ketjuista voi huomata, monet varusmiespalveluksen käyneet puoltavat sitä hyvin perustein ja sitä vastustavat ovatkin sitten yleensä naisia, jotka eivät selvästikään voi ymmärtää sen päälle, sekä sivarit + jotkut tissiposkitutkijat. Vähän samalla tapaa kuin "suuri" alkoholin käyttö tai koulukiusaaminen, suomalainen "simputus" on perinne, jota ei tarvitse, eikä kannata lähteä poistamaan.
Feikki-edit: Onkos jengi täällä muuten kuullut sellaisesta ilmiöstä, kuin ”työpaikkakiusaaminen”? Tullut esille nyt parina viime vuotena enemmän lehdissä. En voi kyllä väittää kuulleeni mitään naurettavampaa pitkään aikaan :D Monet keski-ikäisetkin ihmiset, jotka käyttävät töihin vain pienen osan vuorokaudesta, viettäen lopun ajan perheensä ja harrastuksiensa parissa sekä saaden nukkua kunnon yöunet, valittavat siitä kun työpaikoilla ”kiusataan” :hyvä: Ja tämä on vielä kuulemma yleistä. Uskomattomia tissipo... Hmm... Noh, varmaan 99% kyse on niistä, joita armeija ei nuorena kovettanut.
Kyllä alkaa itseäkin tässä pikkuhiljaa HÄVETTÄMÄÄN :dance2:
Tulipa yllättäen pisin postaus sitten 2002 vuoden ruttoa, lamaa ja sisällisotaa käsittelevien tredien. Väsynyt ja tylsistynyt kenraali ZeiZei kuittaa. Jotta tätä ei väärin ymmärretä, niin postauksen kirjoittamista ei varsinaisesti motivoinut se vähäinen simputus, mitä nykyään armeijassa harrastetaan, vaan lähinnä ne kymmenet, ellei sadat pitkälti typeriä kommentteja ja suhtautumista täynnä olevat postaukset, joita on tullut luettua tälläkin palstalla.
aito-edit: Henchman, hajosin sun postaukselle aika pahasti :D
