Kappas tällaisestakin on keskusteltu pakkiksessa...No, miksei, kaikestahan täällä.
Tämä kun sattuu olemaan leipälajini, niin sikäli jos jotain kiinnostaa, voin selventää muutamaa juttua.
Ensinnä tietysti riskit. Hengenpidätysjutuissa suurin riski on tajunnan menettäminen, kuten arvata saattaa. Toistuvasti tajuttomuuteen mentäessä, lienevät aivovauriot riskinä, mutta suurempi riski on siinä, että tajuttomuus iskee tilanteessa, jossa se johtaa vaaratilanteeseen. Esim. itsestään selvästi, jos taju lähtee vedessä, eikä ole kaveria koppaamassa se on näin karusti sanottuna nirri pois. Huono idea voi olla myös tehdä hengenpidätysharjoituksia autolla ajaessa jne. Jos näitä juttuja harjoittelee, niin hengenpidätystä ei pitäisi vedessä tehdä koskaan yksin, tai jos tekee, niin hyvin hyvin konservatiivisesti, ettei tule taas lehtiotsikoita.
Yleisin reaktio kun tästä lajista puhutaan on, että eikös teille tule 4 minuutin jälkeen aivovaurioita. Näin kun on monessa paikassa opetettu. Tämä neljän minuutin sääntöhän siis koskee tilannetta, kun aivot ovat ilman happea. Toisin sanoen esim. verenkierron pysähtyessä, tai apnean jatkuessa pitkään tajuttomuuden yli. Vapaasukeltajan aivot eivät suinkaan ole ilman happea, vaikkei uutta ilmaa keuhkoihin tulekaan. Siinä ollaan vain kehon happivarantojen varassa ja pyritään minimoimaan kulutus. Toki "eliittisukeltajien" happikyllästeisyys käväisee hetkellisesti melko alhaalla. Onko se sitten vaarallista? Tähän ei ole yksiseltteisesti vastausta olemassa, mutta kyllähän maalaisjärkikin sanoo että ainakin tajuttomuuden rajamailla usein käytäessä - tuskin se kovin hyvästä on. Normaalisti saturaatiot eivät kuitenkaan ole mitään mitä esim. vuorikiipeilijät eivät kokisi - ja heillä altistuminen kestää tunteja tai päiviä.
Aivan kuten minkä tahansa lajin kanssa, hommaa voi harjoitella. Kyse on paljon henkisistä ominaisuuksista, mutta kyllä kroppa adaptoituu stressiin ihan samalla tapaa kuin vaikkapa lihaksia painoilla kiusatessa. Ja aivan kuten missä tahansa lajissa, alussa kehitys on todella nopeaa kun oppii tietyt perustemput ja tekniikat. Ei ole ollenkaan epätavallista, että 1-2 minuutin jannu vetelee rutiinilla 4 minuutin staticeja parin viikon treenin jälkeen.
Keuhkojen tilavuudella on toki merkitystä, mutta ei välttämättä niin paljon kuin voisi luulla. Useaan kertaan kehitystä vierestä seuranneena uskallan väittää että kuka tahansa "normaalikuntoinen" pääsee 4-5 minuutin static-aikoihin kun vähän treenaa. Useimmilla vapaasukeltajilla joita tunnen on aivan normaalin kokoiset keuhkot...4-6 litraa vitaalikapasiteettia. Erilaisten venytysten ja hengitysharjoitusten kautta vapaasukeltaja yleensä oppii käyttämään keuhkojaan vähän tehokkaammin hyväksi, saattaapa vitaalikapasiteetti jopa harjoittelun seurauksena vähän kasvaakin, mutta ei mitään ylidramaattista. Toki tuollaiset ME-lukemia hivuttelevat 8:30 minuutin hengenpidätykset vaativat erityislahjakkuuttaa, kuten esim. Timo Kinnusen tapauksessa hänellä todella on melko suuret keuhkot (tuskin kuitenkin suomen suurimmat, eiköhän jotkut keuhkoahtaumapotilaat vedä tässä kevyesti pohjat). Ihmiskeho on jännä organismi ja sopeutuu stressiin hämmästyttävän monipuolisesti. Hengenpidätyksen tapauksessa mm. syke hidastuu (kuten onkin jo mainittu), mutta lisäksi verenkierto keskittyy "ytimeen" ja veren virtaus mm. päähän kasvaa merkittävästi (näin ollen vaikka veressä on vähemmän happea, kokonaisuudessaan sitä menee nuppiin vielä yhtä paljon - tai sanotaanko "riittävästi"). Hiilidioksidin tuotanto vähenee, lihakset rentoutuu jne. Ja kaikki tämä tietysti voimistuu harjoittelun seurauksena.
Sitten siitä hyperventilaatiosta pieni tietopaketti:
-Hengitysrefleksin (ahdistava "ilmanälkä"-tunne) laukaisee kärjistetysti sanottuna hiilidioksidi, ei siis hapenpuute
-Normaalitilassa tämä refleksi tulee melko pian hengenpidätyksen aloittamisen jälkeen
-Hyperventiloimalla voidaan "puhdistaa" hiilidioksidi pois keuhkoista ja verenkierrosta, joka viivästyttää refleksiä huomattavasti
Kuulostaa jännältä ja kivalta, mutta tässä piilee erittäin paljon miinuspuolia.
-Ensinnäkin, hengitysrefleksi ei ole mikään ikävä nalkuttava juttu mikä halutaan pois päältä, vaan se on ruumiin antama varoitussignaali lähestyvästä kriisistä. Hyperventiloimalla voi vaimentaa refleksin niin voimakkaasti, että tajuttomuus iskeekin täysin varoittamatta - mikä luonnollisesti on ERITTÄIN vaarallista
-Hyperventilaatio nostaa sykettä, pilaa rentouden ja siitä tulee "levoton olo", vähän niinkuin olisi vetänyt jotain nappeja -> se siis lyhentää kokonaissuoritusta
-Hyperventilaation jälkeen happi sitoutuu hemoglobiiniin tiukemmin eikä veri luovuta sitä kudosten käyttöön -> tajunta lähtee aikaisemmin kuin ilman (hiilidioksidi helpottaa hapen irtoamista hemoglobiinista).
Summa summarum: hyperventilaatio on pahasta eivätkä "oikeat" vapaasukeltajat käytä sitä. Tavoitteena on itseasiassa pyrkiä maksoimoimaan hiilidioksidin määrä niissä rajoissa kuin nuppi vaan kestää! Tässä on tietysti oma tasapainonsa joka pitää henkilökohtaisesti löytää (myöskään pelkällä hiilidioksidilla ei paljoa henkeä pidätellä). Hengitysrefleksiä vaan oppii sietämään harjoittelun kautta ja toki se myös viivästyy tietyin tempuin "terveellä" tavalla. Mutta hengitysrefleksi ei siis ole vihollinen mikä yritetään hävittää vaan järjen ääni, minkä voi joksikin aikaa ignoroida, mutta joka lopulta kertoo milloin suoritus pitää päättää.
Siinä nyt vähän infoa. Kerron mielelläni lisää jos kiinnostaa