Itselläni oli aikoinaan sellainen harha, että airobinen haittaa niin merkittävästi palautumista, että sen vuoksi ei voi liikkua. Vaimolleki aina sanoin, että: "ei tässä mihinkään hiihtämään olla lähdössä, palautuminen kärsii".
Oikeasti se silloin minulla oli kiinni laiskuudesta. Ja jotenkin täällä pakkiksella haisee sellainen samanlainen laiskuus muissakin treenaajissa. (Ei tosin tässä ketjussa kirjoitelleilla, mutta yleisesti on tarttunut sellainen fiilis, että kaverit treenaa kolmesti viikossa. Treenit ovat niin älyttömän kovia, että muuhun ei kyetä, ei vaikka oikeasti ollaan vaan niin laiskoja ja huonossa kunnossa, että sen puolesta muuhun ei kyetä.)
Liikkuminen pitää suhteuttaa mun mielestä sen oman kuntotason mukaan. Tottakai palautuminen kärsii silloin, jos vedetään välipäivinä tai vaikka treenipäivinä omaan kuntoonsa nähden älytön juoksu-/hiihtolenkki.
Tiedän itse olevani kohtalaisen huonossa kunnossa ja huomaan, että esimerkiksi kevyt tunnin hiihtolenkki tai kevyt kuntopyöräilysessio ei tunnu seuraavana päivänä missään. Sen sijaan jos pelaan tunnin sählyä, niin seuraavana päivänä koivet ovat vielä aavistuksen jumissa.
Ja saattaa tähän kaikkeen tieten liittyä sekin, että paikkojen ei tarvitse olla palautunut täydellisesti, ennen seuraavaa treeniä. Väsyineilläkin lihaksilla saa hyviä treenejä aikaiseksi. Tämän viisauden opin, kun kasvatin juoksuaikoinani kilometrimääriä.
!
