- Liittynyt
- 23.2.2006
- Viestejä
- 45
Täällä on välillä keskustelua erilaisista treenitavoista ja välillä kovaakin vääntöä voimabodauksen, kehonrakennustyylisen bodauksen ja sitten ihan puhtaan voimatreeninkin välillä.
Edustan aika runsaslukuista salillakävijätyyppiä, eli miestä jolla lahjakkuus eikä ajankäyttökään riitä missään treenityylissä absoluuttiselle huipulle. Silti mahdollisuudet on aika urheilulliseen, treenattuun ja terveennäköiseen kroppaan ja tavantallaajaa parempaan fyysiseen suorituskykyyn.
Yritin, että missä tavoitteenasettelussa treeniä kannattaisi tehdä puhtaasti bodauslähtökohdasta. Ja tähän ei oikein löytynyt vastauksia.
Tulin siihen tulokseen, että isot perusliikkeet, mave, kyykky, penkki, leuat yhdistettyinä muihin funktionaalisiin liikkeisiin ovat tavotteiden kannalta riittäviä. Sitten jos lihasheikkouksia jää jonnekin ryhmiin, niin niitä voi korjata lihastasapainon ylläpitämiseksi (esim suhteellisen heikot takareidet). Lihaskoordinaatiota varten voi sitten tehdä jotain voimistelupuolelta tulevia asioita kuten käsilläseisontaa.
Lopputulos ei varmasti ole aivan yhtä tasapainoinen kuin esim hulkin mainitsemilla huonosti treeniin vastaavien lihasten erityispommittamisella. Kysymys, johon en ole kuitenkaan keksinyt vastausta, on, että mitä se haittaa? Haitan ymmärrän kisaajilla, mutta en tavallisella salijäärällä.
Kropasta sitten tulee sellainen kuin tulee. Vaikka kisalavojen tuomarit huomaisivat puutteita vaikkapa pohkeissa tai olkapäiden koossa, niin onko sillä jotain muuta haittaa?
Eli tuoko bodaustyylinen tasapainoinen treeni myös jotain suoritustasoihin ja terveyteen liittyviä etuja, jonka takia tavan pulliaisen tulisi lähestyä treeniä myös siltä kantilta? Jos voimatasapainot ja tekniikat pysyvät kunnossa, niin jääkö jotain silti puuttumaan siksi, että treeniä ei ole tehty bodauslähtökohdista? Esim pienempää loukkaantumisriskiä, nopeampaa palautumista tai jotain muita hyötyjä, jotka eivät rajoitu pelkkään estetiikkaan.
Edustan aika runsaslukuista salillakävijätyyppiä, eli miestä jolla lahjakkuus eikä ajankäyttökään riitä missään treenityylissä absoluuttiselle huipulle. Silti mahdollisuudet on aika urheilulliseen, treenattuun ja terveennäköiseen kroppaan ja tavantallaajaa parempaan fyysiseen suorituskykyyn.
Yritin, että missä tavoitteenasettelussa treeniä kannattaisi tehdä puhtaasti bodauslähtökohdasta. Ja tähän ei oikein löytynyt vastauksia.
Tulin siihen tulokseen, että isot perusliikkeet, mave, kyykky, penkki, leuat yhdistettyinä muihin funktionaalisiin liikkeisiin ovat tavotteiden kannalta riittäviä. Sitten jos lihasheikkouksia jää jonnekin ryhmiin, niin niitä voi korjata lihastasapainon ylläpitämiseksi (esim suhteellisen heikot takareidet). Lihaskoordinaatiota varten voi sitten tehdä jotain voimistelupuolelta tulevia asioita kuten käsilläseisontaa.
Lopputulos ei varmasti ole aivan yhtä tasapainoinen kuin esim hulkin mainitsemilla huonosti treeniin vastaavien lihasten erityispommittamisella. Kysymys, johon en ole kuitenkaan keksinyt vastausta, on, että mitä se haittaa? Haitan ymmärrän kisaajilla, mutta en tavallisella salijäärällä.
Kropasta sitten tulee sellainen kuin tulee. Vaikka kisalavojen tuomarit huomaisivat puutteita vaikkapa pohkeissa tai olkapäiden koossa, niin onko sillä jotain muuta haittaa?
Eli tuoko bodaustyylinen tasapainoinen treeni myös jotain suoritustasoihin ja terveyteen liittyviä etuja, jonka takia tavan pulliaisen tulisi lähestyä treeniä myös siltä kantilta? Jos voimatasapainot ja tekniikat pysyvät kunnossa, niin jääkö jotain silti puuttumaan siksi, että treeniä ei ole tehty bodauslähtökohdista? Esim pienempää loukkaantumisriskiä, nopeampaa palautumista tai jotain muita hyötyjä, jotka eivät rajoitu pelkkään estetiikkaan.

