Harrastelijapunttaajan tavoitteen asettelu - onko bodaustreenissä järkeä?

[seikka-li]

Täällä on välillä keskustelua erilaisista treenitavoista ja välillä kovaakin vääntöä voimabodauksen, kehonrakennustyylisen bodauksen ja sitten ihan puhtaan voimatreeninkin välillä.

Edustan aika runsaslukuista salillakävijätyyppiä, eli miestä jolla lahjakkuus eikä ajankäyttökään riitä missään treenityylissä absoluuttiselle huipulle. Silti mahdollisuudet on aika urheilulliseen, treenattuun ja terveennäköiseen kroppaan ja tavantallaajaa parempaan fyysiseen suorituskykyyn.

Yritin, että missä tavoitteenasettelussa treeniä kannattaisi tehdä puhtaasti bodauslähtökohdasta. Ja tähän ei oikein löytynyt vastauksia.

Tulin siihen tulokseen, että isot perusliikkeet, mave, kyykky, penkki, leuat yhdistettyinä muihin funktionaalisiin liikkeisiin ovat tavotteiden kannalta riittäviä. Sitten jos lihasheikkouksia jää jonnekin ryhmiin, niin niitä voi korjata lihastasapainon ylläpitämiseksi (esim suhteellisen heikot takareidet). Lihaskoordinaatiota varten voi sitten tehdä jotain voimistelupuolelta tulevia asioita kuten käsilläseisontaa.

Lopputulos ei varmasti ole aivan yhtä tasapainoinen kuin esim hulkin mainitsemilla huonosti treeniin vastaavien lihasten erityispommittamisella. Kysymys, johon en ole kuitenkaan keksinyt vastausta, on, että mitä se haittaa? Haitan ymmärrän kisaajilla, mutta en tavallisella salijäärällä.

Kropasta sitten tulee sellainen kuin tulee. Vaikka kisalavojen tuomarit huomaisivat puutteita vaikkapa pohkeissa tai olkapäiden koossa, niin onko sillä jotain muuta haittaa?

Eli tuoko bodaustyylinen tasapainoinen treeni myös jotain suoritustasoihin ja terveyteen liittyviä etuja, jonka takia tavan pulliaisen tulisi lähestyä treeniä myös siltä kantilta? Jos voimatasapainot ja tekniikat pysyvät kunnossa, niin jääkö jotain silti puuttumaan siksi, että treeniä ei ole tehty bodauslähtökohdista? Esim pienempää loukkaantumisriskiä, nopeampaa palautumista tai jotain muita hyötyjä, jotka eivät rajoitu pelkkään estetiikkaan.

 

[seikka-li]

Erityisesti toivoisin näkemyksiä niiltä, joilla ei ole kovia tavoitteita, mutta jotka siitä huolimatta treenaavat kehonrakennuksen bodaustyylillä.

Asiassa on varmasti näkökulmia, joita kyseisellä tavalla treenaavat osaavat kyllä perustella.

 

[Mike]

Sitä kutsutaan sunnuntaibodailuksi ja se on paineetonta ja kivaa tekemistä. Voit priorisoida ihan mitä huvittaa koska tahansa. Aloittaa vaikka päättömän voimajakson, jossa teet vain penkkiä. Ei ole mitään väliä rakentuuko fysikkasta lavakelpoinen, vaan voit tehdä siitä semmoisen kun siitä tulee mukavalla treenaamisella, semmoisella josta nautit.

 

[Rantapallo]

Omat treenit menee jotenki tuolla lailla. Tekee suurinpiirtein sinneppäin vaivaiset paikat ja mielihalut huomioiden. Tosi mukavaa touhua. Muiden mielipiteistä en jaksa enää välittää. Saatan menna salille ilman mitään suunnitelmaa ja tehdä sellasen treenin kun sattuu nappaamaan.

On tuossa halveksiviin asenteisiinkin kyllä saanut törmätä, mutta ei oo minulta pois.

Tahtoo nuoret olla melko mustavalkoisia ajattelutavaltaan, sellainen olin itsekki nuorena joten ymmärrän. Pitäisi maksimoida voimat ja lihasmassa optimoida treenit jne. Kuntoilijan lähestymistapa on aivan erilainen.

 

[raato81]

Pääasia on, että pitää kunnostaan huolta ja yrittää parantaa sitä

 

[T.Virtanen]

Tämäkin ihan hyvä asia välillä tuoda esille. Kuitenkin selvä enemmistö meistä treenaajista on tavistason porukkaa. Toki jos kokee asiakseen niin kannustan tietysti ruoskimaan itsensä huipulle, mutta meille jo sen vaiheen ylittäneille, ynnä muille sunnuntaivoimailijoille on melko yhdentekevää mitä me siellä salilla puuhataan, kunhan jonkinlaiset järkevät perusraamit on treenissä kasassa. (terveysnäkökulma).

Onko bodaustreeni kannattavaa taviksille? Joo ja ei. Itse keikun jatkuvasti voimailun ja bodailun välimaastossa kehnoin tuloksin
Koen sen silti mielekkäämmäksi kuin puhtaan bodauksen, tai voimailun. Kikkailen mielikuvilla ja isot liikkeet vedän yleensä voimailutyylillä, usein myös laiskuudesta sillä se on näissä omissa touhuissa kuitenkin hieman vähemmän kivuliaampaa tehdä lyhyitä sarjoja, ilman failurea tai erikoistekniikoita. Sitten on lihasryhmiä joille teen ainoastaan boditreeniä lähinnä eristävillä liikkeillä esim taka ja sivudeltsit. Ehkä sitä alitajuisesti hakee kuitenkin päähän iskostunutta "lihastasapainoa", vaikka todellisuudessa voisi olla parempi jättää kaikki hilavitkutukset pois, siis omassa tapauksessani.

 

[DukeBulkem]

Aika moni kans joutuu sen isojen painojen repimisen lopettamaan nalkuttavien nivelien ja muiden kulumien takia, ja siirtymään bodaustyyppiseen treeniin olosuhteiden pakosta. Kaikki treeni on sinänsä harrastelijatasolla mielestäni ainakin jossain määrin järkevää, ihan terveysnäkökulmasta. Salia harrastavat ovat myös yleensä muuten elämäntavoiltaan ja ruokailutottumuksiltaan terveellisempiä, poislukien hullu proteiinin ja lihan määrä.

 

[Jopas_Jotakin]

Kyllä mun mielestä semmonen kevyehkö "voimabodaus" vois olla se paras konsti ainakin ekan vuoden aikana.

Jos haluat ittellesi urheilullisen näköisen kropan, niin sun tulee tehdä bodaustyylillä, jos taas haluat mahd. paljon voimaa, niin tee ihmeessä voimailutyylillä.

Itse teen semmosta voimabodauksen ja perusbodauksen kantilta treenini ja hyvin olen kehittynyt, ainakin niiden mukaan, joita en oo muutamaan kuukauteen nähnyt niin kaikki sanoo, että oon saanu "raameja", mikä on tietty erittäin mukavaa kuunneltavaa...

 

[seikka-li]

Jos haluat ittellesi urheilullisen näköisen kropan, niin sun tulee tehdä bodaustyylillä, jos taas haluat mahd. paljon voimaa, niin tee ihmeessä voimailutyylillä.

Juuri tähän en usko. Jos haluat kisalavoille kehonrakennuksessa niin silloin pitää treenata bodaustyylillä. Urheilullisen kropan voi saada myös muilla tavoilla. Suurin osa urheilullisen kropan omistavista ihmisistä eivät ole tehneet niitä bodaustyylillä.

Esimerkkinä voimatyylillä harjoitteleva Lu Xiaojun, jolla 77 kiloisten maailmanennätys tempauksessa. Ei näytä nyyssölältä mutta näyttää urheilulliselta kumminkin.

Tavallaan huono esimerkki ottaa maailman kovimpiin kuuluva nostaja esimerkiksi harrastelijapunttaajille, mutta ehkä se voi silti hahmottaa omia ajatuksia. Urheilullisia kroppia on erilaisia.

Minun tyyliset hupitreenaajat ei tuu koskaan näyttämään tuolta vaikka treenaisin miten, mutta silti voin saada urheilullisen olomuodon vaikka osa lihaksista olisikin suhteessa pienempiä.

Vammojen aiheuttaman siirtymän bodytyyliseen treeniin ymmärrän kyllä hyvin.

 

[T.Virtanen]

Tavoitteiden mukaan tietysti näin alimmallakin sarjatasolla tulee tehdä. Jotenkin olen itse ajatellut asian niin, että hieman voimaa, ripaus jäntevyyttä roppaan, mutta mitä turhaa mössöä en halua missään muodossa. Ehkäpä siksi voiman kautta treenaaminen mielekkäämpää varsinkin iän myötä alkanut enempi siihen suuntaan kallistumaan. Perusvoima tosin taitaa olla hyödyllisintä näin käytännössä, ei niinkään komea maksimi.

 

[Anaksimandros]

Puhdas voimatreeni, jos sillä nyt tarkoitetaan pelkkiä 1-3 toiston sarjoja raskailla painoilla ei oikein ole hyvä kuin niille joilla on jo tarpeeksi lihasmassaa pituuteensa nähden. Naturaalille mä en näe bodailussa ja voimailussa muuta eroa kuin sen, että bodailuissa keskitytään enemmän myös pienempien lihasryhmien treeniin. Molemmissa kuitenkin on välttämätöntä hankkia lihasmassaa ja paras tapa siihen on tehdä isoja moninivelliikkeitä. Ei ne kevyempien sarjojenkaan nostajat mitään siimakäsiä ole ja raskaampien sarjojen nostajat ei häviä kehonrakentajille lihasmassassa. Voimaa sen sijaan voimailijoilla on enemmän. Järkevintä käyttöä ajalle on perusvoimatreeni koska sillä saa iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Siihen päälle voi ottaa muutamia sarjoja sellaisille lihasryhmille jotka muuten jäisi vähemmãlle huomiolle, kuten hauikset ja takaolkapäät. Ne ei hirveästi verota palautumiskykyä.

 

[NHB]

Aika moni kans joutuu sen isojen painojen repimisen lopettamaan nalkuttavien nivelien ja muiden kulumien takia, ja siirtymään bodaustyyppiseen treeniin olosuhteiden pakosta. Kaikki treeni on sinänsä harrastelijatasolla mielestäni ainakin jossain määrin järkevää, ihan terveysnäkökulmasta. Salia harrastavat ovat myös yleensä muuten elämäntavoiltaan ja ruokailutottumuksiltaan terveellisempiä, poislukien hullu proteiinin ja lihan määrä.

Itsensä ehjänä ja terveenä pitämisen voisi kuvitella olevan monille tärkeintä. Sillä, nostaako jossakin liikkeessa 10 prosenttia enemmän tai vähemmän, ei ole elämänlaatuun oikein mitään merkitystä, mutta äärimmäisyyksiä tavoitellessa tuhoaa helposti terveyttään niin paljon, että se kyrsii hautaan asti. Haitallista terveydelle on toki myös äärimmäisyyksiin menevä lihasmassankin tavoittelu ja rasvojen minimointikin.

Esimerkkinä voimatyylillä harjoitteleva Lu Xiaojun, jolla 77 kiloisten maailmanennätys tempauksessa. Ei näytä nyyssölältä mutta näyttää urheilulliselta kumminkin.

Tavallaan huono esimerkki ottaa maailman kovimpiin kuuluva nostaja esimerkiksi harrastelijapunttaajille, mutta ehkä se voi silti hahmottaa omia ajatuksia. Urheilullisia kroppia on erilaisia.

Minun tyyliset hupitreenaajat ei tuu koskaan näyttämään tuolta vaikka treenaisin miten, mutta silti voin saada urheilullisen olomuodon vaikka osa lihaksista olisikin suhteessa pienempiä.

Vammojen aiheuttaman siirtymän bodytyyliseen treeniin ymmärrän kyllä hyvin.

Fiksuinta olisi tietenkin treenata alusta siten, että pyrkii minimoimaan vammat, eikä vasta sitten herätä, kun paikat on jo paskottu. Mutta joo, maailman lahjakkaimpien punttivääntäjien kropista ei paljoa kannata mallia katsoa, varsinkin kun heidän potentiaalia on hyödyntämässä maailman parhaat lääkärit ja valmentajat. Toikin sälli olisi varmasti suorituskkyisen näköinen, vaikka treenaisi ainoastaan saappaaheittoa ja eukonkantoa.

Sinänsä itse en urheilullisen kropan saamiseksi suurta väliä sillä, onko treeni kehonrakennustyylistä vai voimailua. Itse aloitin bodailutyylisen treenin hiiljattain voimailun jälkee ja onhan tuolla ollut vaikutus. Esimerkiksi rintalihat, olkapäät ja kädet ovat karvaneet huomattavasti, mutta urheilullisen näköisen kropan kannalta ylivoimaisesti tärkeintä on pitää rasvat alhaalla ja se on sitten melko pitkälle ruokavaliota. Sillä, nosteleeko penkissä voimasarjoja vai pumppaileeko ristitaljassa, ei ole niin suurta valiä ulkonäön suhteen.

No ei kyllä mee näin. Jos bodauksen perus konseptia mietit, ni se on nimenomaan NÄYTTÄÄ ''hyvältä''. Suorituskyky täysin toissijasta/epäolennaista. Termiä ''Urheilullinen'', en siis käyttäis ikipäivänä kehareista missään muodossa. Ei koske luonnollisesti tavista välttämättä, joka ''bodaa''. Toi täysin epäluonnollinen möykkyfysiikka, mikä nykypäivänä kuuluu bodaukseen, ni ei nyt ihan ekaks kyl tuu mieleen atleettisuus :D.
Pahimmillaan keskipitusia, tai jopa lyhyitä ihmisiä, jotka painaa jtn 120-140kg. Kaikki tietysti vahvoja saliliikkeissä, koska lihasmassaa vitusti, mut pistetään tekeen vaikka jtn yleis-urheilua ja/tai jtn ihan perus kuntoa vaativia lajeja tai suoritteita, eli muutaki, ku pullisteleen, ni väitän, että suorituskyky on heikko hyvin suurella enemmistöllä.

120-140kg kehonpaino ehkä nipin napin keskipituselle ihmiselle on vaan ihan helvetisti, vaikka olis kuinka kireetä lihaa.
Saa olla ite se kreikkalainen jumala, jos tollasta ruhoo pystyy liikutteleen sulavasti. Ne lihat itessään jo hidastaa(hapen tarve, kaiken sen painon kannattelu 24/7 yms.).
Toki jos pilkkua haluaa nussia, ni ''urheilullinen'' voi tarkottaa ihan mitä vaan, ite päättää. Mun käsitys tästä termistä: Kykeneen kaikkeen fyysiseen tekemiseen, vähintään siedettävällä tasolla.
''Urheilullisen näkönen'' taas on viel totaki paljo subjektiivisempi termi.

Ei tämä liity oikein millään tavalla tähän keskusteluun. Monsterimassat eivät synny ihan vain valitsemalla bodailusarjat voimailusarjojen sijaan. Toisaalta myös voimailupuolella on hemmetin kookkaita ja lihaksikkaita tapauksia.

 

[GoHardOrGoHome]

No ei kyllä mee näin. Jos bodauksen perus konseptia mietit, ni se on nimenomaan NÄYTTÄÄ ''hyvältä''. Suorituskyky täysin toissijasta/epäolennaista. Termiä ''Urheilullinen'', en siis käyttäis ikipäivänä kehareista missään muodossa. Ei koske luonnollisesti tavista välttämättä, joka ''bodaa''. Toi täysin epäluonnollinen möykkyfysiikka, mikä nykypäivänä kuuluu bodaukseen, ni ei nyt ihan ekaks kyl tuu mieleen atleettisuus :D.
Pahimmillaan keskipitusia, tai jopa lyhyitä ihmisiä, jotka painaa jtn 120-140kg. Kaikki tietysti vahvoja saliliikkeissä, koska lihasmassaa vitusti, mut pistetään tekeen vaikka jtn yleis-urheilua ja/tai jtn ihan perus kuntoa vaativia lajeja tai suoritteita, eli muutaki, ku pullisteleen, ni väitän, että suorituskyky on heikko hyvin suurella enemmistöllä.

Et vissiinkään tajua, että kaikki kehonrakentajat, eivät ole niitä roinaa vetäviä 140 kiloisia guttimonstereita?

 

[Anaksimandros]

Et vissiinkään tajua, että kaikki kehonrakentajat, eivät ole niitä roinaa vetäviä 140 kiloisia guttimonstereita?

Joka ikinen kehonrakentaja, joka kilpailee ja pärjää missään muussa kuin naturaalikisoissa, vetää roinaa. Kehonrakennus ja roina on kulkeneet käsikädessä aina. Jos Justin Bieper ja Musta Barbaari lasketaan kehonrakentajiksi niin asia on eri. Mä lasken kehonrakentajiksi ja voimanostajiksi ne ne jotka kisaa kyseisissä lajeissa.

 

[GoHardOrGoHome]

Kehonrakennus ja roina on kulkeneet käsikädessä aina.

Kyllä mä pidän kehonrakentajina niitäkin, jotka ovat ennen roinien keksimistä olleet kuuluisia fysiikoistaan. Esim. kehorakennuksen isänäkin pidettyä Eugen Sandowia.

Jos Justin Bieper ja Musta Barbaari lasketaan kehonrakentajiksi niin asia on eri. Mä lasken kehonrakentajiksi ja voimanostajiksi ne ne jotka kisaa kyseisissä lajeissa.

Tästähän se riippuukin, kaikilla on vähän eri kriteerit tohon.. Mun mielestä kehonrakentajia on kaikki, jotka käy salilla pääasiallisesti vain näyttääkseen paremmalta.Siitähän se nimi tulee vissiin? Rakennetaan sitä kehoa. Mustan barbaarin ehdottomasti lasken kehonrakentajaksi, onhan se kisannutkin, fysiikassa tosin, mutta sekin on kehonrakennusta.

 

[NHB]

Joka ikinen kehonrakentaja, joka kilpailee ja pärjää missään muussa kuin naturaalikisoissa, vetää roinaa. Kehonrakennus ja roina on kulkeneet käsikädessä aina. Jos Justin Bieper ja Musta Barbaari lasketaan kehonrakentajiksi niin asia on eri. Mä lasken kehonrakentajiksi ja voimanostajiksi ne ne jotka kisaa kyseisissä lajeissa.

Luonnollisesti fysiikkaansa rakentavat pitää laskea kehonrakentajiksi. Itsekin salilla pääosin rakennan kehoani tällä hetkellä, mutta ei ole käynyt edes mielessä enää 20 vuoteen edes kokeilla roinien käyttöä. Ennen kuin alkaa osoittelemaan sormellaan bodareita, kannattaa muistaa se, kuinka monen utheilulajin huipulla roinaa käytetään.

 

[T.Virtanen]

Tämä on kai niitä ikuisuusvääntöjä. Itse olen sillä kannalla, että kaikki jotka treenaavat kehonrakennusmielessä, eli systemaattisesti pyrkivät jatkuvasti kasvattamaan lihasmassaansa kehonrakennusmetodein on laskettava kehonrakentajiksi huolimatta siitä osallistuvatko kilpailuun taikka ei. Tähän ei lasketa eri lajien urheilijoita jotka rakentavat toisinaan lihasmassaa saadakseen lisättyä suorituskykyä suoraan tai epäsuoraan. Tavoitteet siis määrittelevät sen mitä milloinkin ollaan. Luonnollisesti kanssani saa olla eri mieltä, mutta tuskin tätä mielipidettäni muutan. Sitten voidaan lokeroida lisää. Kilpailevat kehonrakentajat, amatöörit, ammattilaiset jne. Turhaa kinastelua se kuitenkin on.

Pohditaan tässä ketjussa kuitenkin ennemmin alkuperäistä aihetta, eli harrastelijan painotusta ja käytäntöä treenaamisessa. Se on paljon mielekkäämpää minusta

 

[brilleaux]

Itse pyrin kasvattamaan lihasmassaa ajatuksena että saan sillä vahvemman kehon=helpottaa elämää nyt ja varsinkin vanhoilla päivillä.
Reilu vuosi vasta vasta takana salia, eli nöösinä mennään.
Ulkonäöllisistä syistä en harrasta, terveydelliset näkökohdat on mikä edellä mennään.

Rikkinäisen olkapään takia fyssarin kehoituksesta salille lähdin ja taisin sille tielle jäädä. Mielenkiintoista, hauskaa harrastamista.
Ja erittäin monitahoista, kun asioihin pikkuhiljaa alkaa perehtymään(ravinto, lepo, jne).

Voimatreenikin on hiljattain käynyt mielessä, mutta toisaalta taas saatan kasvattaa sillä loukkaantumisriskiä?
Omasta treenistä en tiedä mihin sen luokittelisi; oman kehon ylläpitoa ja yleistä vahvistamista?
Treenit on mulla intensiivisiä, 3krt/vko. 3-4x10-12 tyylillä liikkeitä hierotaan läpi. Mave ja kyykky tietty lyhkäsempiä.
Treenit pyrin pitämään alle 1h, sisältäen 10min lämmittely(mattojuoksu tms).

Jos vaikka 60v päiville ois jo lihasmassaakin hiven tarttunu matkaan.

Et kai mä kuitenkin "rakennan kehoa".

 

[Anaksimandros]

Ennen kuin alkaa osoittelemaan sormellaan bodareita, kannattaa muistaa se, kuinka monen utheilulajin huipulla roinaa käytetään.

En mä pidä roinaa mitenkään vääränä toimintana. Jokainen aikuinen tehköön mitä haluaa omalle keholleen. WADA voitaisiin mun puolesta lopettaa. Sitä vaan, että osa näistä bodareista ei näytä tajuavan treenistä juuri mitään ja aloittelevat saliharrastajat ottaa mallia heistä. Joillekin on syntynyt käsitys, että paras tapa kasvattaa lihaksia naturaalillekin on tehdä ainoastaan pitkiä pumppisarjoja koneilla, vajailla liikeradoilla.

Mun mielestä kaikkien kannattaa harrastaa jonkun verran bodailua. Ehkä esimerkiksi maastavedossa tulisi vähemmän hauisvammoja jos hauiksia olisi treenannut joskus, vaikka voimanostossa sitä lihasta ei pahemmin tarvitsekaan.