Hajoilen vammoihin.

[anbeau]

Pari viikkoa sitten heppa juoksi yli ja jalkapöydästä murtui joku luu. Ei kipsattu, käskettiin alkaa kävellä kun pystyy. No, pystyy kyllä kävelemään, muttei tekemään mitään muuta! Ja kävelykin on ihan perseestä - välillä toki on parempia päiviä, mutta nyt taas kun on mennyt vähän enemmän niin sattuu vähän turhan paljon.

Ei sillä kivullakaan ole niin väliä, kyllä se jalka nyt on paranemaan päin, mutta kun olen ihan turhautunut kun ei pääse salille eikä lenkille eikä v*ttu minnekään. Vielä vähän aikaa sitten saman jalan nilkka nyrjähti ja taas tuli taukoa saleiluun.

Auttakaa mua - mitä mä voin tehdä? Kuntosalikortti(kk) meni kans just vanhaksi enkä halua uutta ostaa kun ei täyspainoisesti pysty mitään tekeen. Kotona ei oikein ole mitään välineitä ja esim. uimassa on hankala käydä vaikka se vois ihan miellyttävää ollakin.

Kaikki tehty työ menee ihan hukkaan kun tässä vielä vaikka toiset pari viikkoa taukoilee :(

 

[kaunotar]

Ei se työ hukkaan oo menny. Nopeesti tulokset taas nousee kun pääset tosi toimiin. Mitenkäs sulta onnistuis kevyttä yläkropan treeniä salila, eihän siin jalkoja tartte, kevyttä pyöräilyä salilla esim..

 

[anbeau]

Eikö pyöräilyssä tarvii jalkoja? just sellanen nilkan taittuminen tekee niin pahaa... Oon ennen tehny salilla pääasiassa suorinjaloinmaastavetoa ja maastavetoa ja kyykkyä eri muodoissa, niin voi ehkä ymmärtää että muu tuntuu niiiin turhalta... Jotain puntteja vois sen verran nostella muutenkin et ei sen takia salille kyllä lähde. Mietin vaan, että onko siitä sillä tavalla mitään hyötyä... Kun se ei oo se juttu mihin haluaisin juurikaan mitään kehitystä.

 

[Stash]

Auttakaa mua - mitä mä voin tehdä? Kuntosalikortti(kk) meni kans just vanhaksi enkä halua uutta ostaa kun ei täyspainoisesti pysty mitään tekeen. Kotona ei oikein ole mitään välineitä ja esim. uimassa on hankala käydä vaikka se vois ihan miellyttävää ollakin.

Neuvoisin keskittymään muihin asioihin. Tilanne on nyt se, että tuo vamma estää monet liikuntamuodot ja on kaikkein parasta antaa sen parantua rauhassa. Elämässä on monia muitakin asioita kuin treeni! Itselläni oli joitakin vuosia sitten jalassa rasitusmurtuma, ja tuona aikana liikuin lähinnä pyörällä ja kävin tosiaan uimassa. Noita kahta suosittelisin, jos jotain halajat tehdä, ja toisaalta myöskin kotona voi kehitellä yläkropan jumppia ilman välineitäkin.

Kaikki tehty työ menee ihan hukkaan kun tässä vielä vaikka toiset pari viikkoa taukoilee :(

Tiedät itsekin, ettei tuo pidä paikkaansa. Vähän nyt kylmää järkeä peliin ja angstia vähemmälle, selviät kyllä!

 

[violetti]

Vesijuoksu? Paranemisia ja muistahan ottaa rauhallisesti, että toipuminen ei venu ja vanu kohtuuttomaksi.

 

[anbeau]

Tuntuu vaan, että paisuu ihan muodottomaksi kun ei tee mitään. Tuskin näin silti käy.... Voi olla että pieni tauko tekee ihan terääkin. Tarvii koittaa päästä uimaan. Missäköhän Porissa olis uimahalli....

 

[vaap]

porissa on uimahalli itsenäisyydenkadun varrella. lähellä urheilutaloa ja kuninkaanhaan koulua.

 

[Centrum]

P


Auttakaa mua - mitä mä voin tehdä? Kuntosalikortti(kk) meni kans just vanhaksi enkä halua uutta ostaa kun ei täyspainoisesti pysty mitään tekeen. Kotona ei oikein ole mitään välineitä ja esim. uimassa on hankala käydä vaikka se vois ihan miellyttävää ollakin.

Kaikki tehty työ menee ihan hukkaan kun tässä vielä vaikka toiset pari viikkoa taukoilee :(

Jos sulla on jalka sökö niin eihän se estä salilla käyntiä edellyttäen, että pääset sinne salille jotenkin. Sä pystyt treenaamaan ainakin yläkropan ja vatsat. Tämä mulla tuli ekana mieleen kun luin tuota kirjoitustasi. Toki jos kivut on kovat niin eipä sitä tee mielikään treenata, mutta salilla jolla aiemmin kävin oli asenneäijä. Sillä oli käsi kipsissä niin treenasi sit jalat, vatsat ja selän ja oli sitä mieltä, että miksi pitäisi joka lihaksen treeni lopettaa yhden pikku murtuman takia.

 

[Predah]

Jos sulla on jalka sökö niin eihän se estä salilla käyntiä edellyttäen, että pääset sinne salille jotenkin. Sä pystyt treenaamaan ainakin yläkropan ja vatsat. Tämä mulla tuli ekana mieleen kun luin tuota kirjoitustasi. Toki jos kivut on kovat niin eipä sitä tee mielikään treenata, mutta salilla jolla aiemmin kävin oli asenneäijä. Sillä oli käsi kipsissä niin treenasi sit jalat, vatsat ja selän ja oli sitä mieltä, että miksi pitäisi joka lihaksen treeni lopettaa yhden pikku murtuman takia.

mitenkäs se selän ilman käsiä treenas? :D (sori pilkun nussinta)

 

[Gildesi]

^erilaiset selänojennukset telineissä/laitteissa ainakin? Mutta kyllähän se toisen käden varominen tai minkä tahansa muun jäsenen, verottaa kuitenkin aina oman osansa treenistä

 

[kiiwi-]

Minä täällä kanssa hajoilen koko ajan.. :( Ei vaan nyt harmittaa ihan pirusti kun kesällä edessä leikkaus 8syö aika paljon treenimotivaatioo :( ) solisluu menny 5vuotta sitten kolarissa poikki ja siitä asti oon valittanu sitä että ku se on outo ja koko olkaapää ihan vinksallaan no nyt sitten alko tapahtuu ja huomattiin että se ei ookkaan luutunu ja se pitäis siis leikatja jne.. 6vko pitäis olla liikuttamatta kättä vissiin jossin kantositeessä.. Jos jollain tulis joku idea mitä vois tehdä salilla vai kannattaako sinä aikana käydä salilla? ja Meneekö kuudes viikos kaikki työ hukkaan?

 

[Ironbutt]

Ei mene 6 viikossa työ hukkaan! Antakaa vammojen parantua rauhassa - muuten olette vielä kuukausien päästä kipeänä.

Minulla jalkapöydästä murtui pari luuta viime syksynä ja parantumiseen meni se maaginen 6 vkoa. Röntgenillä sitä seurattiin ja kun vihdoin sain lekurilta "go" luvan niin kyllähän sitä treenien pariin pitää palata RAUHALLISESTI eli ei mitään maksimikyykkyjä tai juoksumaratoneita voi heti tehdä. Muuten tulee uudestaan kipeäksi.

Sama juttu sitten olkapääalueen vammoissa eli melkein kaikki käsi & rinta & selkäliikkeet kannattaa unohtaa parantumisvaiheessa kun se olkapää on kaikessa messissä. Ja varovasti sitten alotellaan kun on parannuttu.

Kannattaa kuulostella kehoa. Kaikki mikä sattuu on kiellettyä!

 

[Yohannah]

Mä olin kanssa kesällä leikkauksessa ja huolehdin etukäteen hirveesti siitä, että romahtaako kunto ja katooko lihakset kokonaan. Mutta kuten arvata saattaa, eihän siinä niin käynyt, vaan tuo lepoaika oli loppujen lopuks tosi hedelmällistä ja hyväksi mulle. Oli aikaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä, mielikuvaharjoituksia ja super-kevyitä treenejä, suunnitella tulevaisuuden treenejä ja kerätä motivaatioo. Lihakset ei mihinkään kadonneet, olivat tietenkin paljon "latteammat" kun eivät saaneet treeniä. Ylimääräistäkään mulle ei lepokauden aikana kertyny. Kaikki meni siis paljon paremmin kuin mitä olin etukäteen murehtinut, ja uskon, että näin sullakin ;)

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! :thumbs:

 

[kiiwi-]

Kiitos vastauksista! rauhottaa paljon mieltä ja parempi saada paikat kuntoon kun on olkapää alkanu kipuileen :( Mut eiköhän se parane sitten sillä leikkauksella.. ja suunnittelin tekeväni jotain kävely lenkkejä kesän ajan.. tosiaan tauko saattaa tehdä ihan hyvää..
Kiitos paljon!!

 

[Alyssa]

Nyt hiukan suhteellisuudentajua, tytöt. Ei pari viikkoa tai edes pari kuukautta ole todellakaan mikään maailmanloppu, vaikka treenaaminen jäisikin vähemmälle.

Multa murtui reisiluu tosi pahasti kesällä ja siitä 2kk jalka paketissa ja kepeillä, kuukausi yhdellä kepillä ja sen jälkeen ainoa liikunta mitä sain jalan kanssa harrastaa oli kävely (sitäkin maltilla, koska jalka luutui todella hitaasti). Nyt onnettomuudesta & leikkauksesta on n.9,5kk ja suunnilleen kuukausi sitten sain vasta luvan juosta (mikä ei suju kovin hyvin, koska liikeradat ovat aivan täysin hukassa ja kipuilua ilmenee välillä). Polvi ei vieläkään taivu samalla tavalla kuin terve polvi ja edessä on uusi leikkaus, mistä toipuminen vie luultavasti myös ainakin 3-5kk, ellei jalkani opi luutumaan nopeammin.

Olen kuitenkin treenaillut yläkroppaa ja tehnyt kaikkea mitä olen pystynyt. Yleiskuntoni on varmasti aivan pohjamudissa, mutta jotenkin tässä vaiheessa on jo oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen ja olen lähinnä kiitollinen siitä, että pystyn kävelemään ja tulen ehkä joskus vielä terveeksi.

Niin ja lihakset ovat jaloista lähteneet, mutta ne saa aina takaisin. Yläkroppa on paremmassa kunnossa kuin ennen ja paino on pysynyt samana, ehkä hieman laskenutkin. Tsemppiä kaikille vammoista kärsiville, kyllä se siitä ajan kanssa

 

[Venla]

Ei mene 6 viikossa työ hukkaan! Antakaa vammojen parantua rauhassa - muuten olette vielä kuukausien päästä kipeänä.
[--]
Kannattaa kuulostella kehoa. Kaikki mikä sattuu on kiellettyä!

Tässä on pari niin hyvää ohjetta, että oli ihan pakko lainata vielä niitä. Jos vammat vituttaa, miettikää paljonko vituttaa, jos ei anna niiden parantua ja ne pitkittyvät pitkittymistään..!

Itsellä on lähinnä rasitusvammoja, ja niiden kanssa taisteleminen on niin ikään vaikeata ja... no, PASKAA. Olisin iloinen, jos lääkäri tai fysioterapeutti tai jokin muu luotettava taho antaisivat edes kunnon ohjeet siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Valmennuksen suunnalta on ihan turha kuunnella ohjeita, koska sieltä tulee aivan järjettömiä kommentteja. Tiedän, että on typerää sanoa tai ajatella näin, mutta joskus melkein toivon, että olisi jotain todella rikki, niin ei tulisi tehtyä typeryyksiä. Rasitusvammat ovat sellaisia, että helposti alkaa ajatella että "no se on vain kipua, hyvin vielä pystyy". Yhtäkkiä havahtuu sitten siihen, että olenpa tässä ollut paskana puoli vuotta, kun olen kuunnellut valmentajaa ja dissannut omia tuntemuksia, ja koko aikana en oo pystynyt treenaamaan kunnolla. Vitun hienoa.

Anteeksi kielenkäyttöni ja aiheesta lipsuminen. Mulla on vissiin känkkäränkkäpäivä.

 

[kiiwi-]

niin tottahan se on että lihakset saa aina takasin.. ainakin melkein.. itellä menny kans reisiluu poikki leikkauksista 5vuotta ekasta ja toisesta vähän alle 4vuotta.. Mutta edelleen oikee jalka paljon heikompi vaikka kaikkeni teen ja loitontaja lihas puuttuu lähes kokonaan pelkkä kuoppa sen tilalla :D :( mutta siinä ehkä syy miks oon ihan paniikissa että meneekö kaikki työ hukkaan.. mutta jokainen operaatio on erilainen toivottavasti menee hyvin niin mulla kun kaikilla muillakin jolla on leikkaus tai vammasta parantuminen/toipuminen kohtalona eiköhän tämä tästä..

 

[memma-]

Joo hajoon kans vammoihin. Saakeli ku tänäänki taas ketuttaa. No nyt oon kyllä jäätävässä flunssassakin... Mut polvesta leikattu eturistiside kolme vuotta sitten ja edeleenkään ei oo kunnossa!!! Kerää nestettä ja on kipee ku joka päivä joutuu pomppimaan parketilla. Ois ees joustoparketti... Ja penikat!!!!! Argggghhh..... Ne on kokoajan kipeet! Tulehdusta ei tällä hetkellä pitäis olla kun toiseen vammaan on joutunut vetää burana kuurin mutta silti sattuu!!! Inhottavaa, todellakin. Loikkatreenit on ihania. Aina vaa valita että vetäiskö tällä viikolla loikat vai lajitreeniä (kisojen alla pakko valita kokonaiset ohjelmat). Ja juosta ei pysty vaikka rakastan sitä! Aerobinen on joko sisällä (plääh) krossaria tai sit pyöräilyä ulkona. Mut joutuu aina valitsemaan et mitä tekee, ei pysty treenata normaalisti. Ja nyt kaiken lisäksi joku kuukaus sitten pamahti iskiashermo jumiin. Ihanaa!!! Vielä ei oikeen tiedetä että mikä mättää mut vissii jotain tavaraa puskee sieltä välilevystä.. Takataivutus on välillä ainut asia missä siedän olla. Ja arvatkaa tykkääkö selkä kun on tässä joutunut kuitenkin kaksi aerobicci kisaa vetämään sillä.. Takareisi huutaa vaa hoosiannaa, lihas ei veny spagaateissa ollenkaan kun hermo vaa venyy ja paukkuu. Ja sm kisat vielä kuumeessa ja tän selän kanssa. Jiihaa! Elämä on ihanaa!

 

[Kappukiino]

En varsinaisesti hajoo vammoihi mutta kyllä se vituttaa kun vasen lapa aina naksahtaa tietyin väliajoin esim. dippipunnerruksessa, joku aika sitte oli kuukauden ranteet paskana ja sitä aiemmin kiertäjäkalvosin... jalat on AINA kipeet jokapuolelta!

Ei mikää noista varsinaisesti reeniä pysäytä mutta vituttaa älyttömästi ku en voi kunnolla tehä

 

[XairaX]

Mulla on jalkapöytä/-pohja jostain syystä ollut jo kolmisen viikkoa kipeä. Ilmeisesti joku rasitusvamma kun aloin enempi juosta ja pohjana yleensä asfaltti kun ei täällä voi mettäpoluille mennä, siellä pääsee hengestään. Olenkin siirtynyt juoksuni tekemään lähinnä juoksumatolla tai koittanut tehdä aerobiset crossarilla juoksun sijaan.

Toisekseen olkapään vanha vamma alkaa irvistellä. Useamman vuoden ollut ihan ok, mitä nyt pieniä rutinoita koko ajan, mutta ei kipua. Nyt kun sarjapainot on kasvaneet melko huimaa kyytiä ja muutenkin reenit on muuttuneet ns. koviksi niin johan sattuu. Ja vituttaa. Mahdollisimman paljon koitan kuitenkin kroppaani kuunnella mutta ärsyttäähän se.

Kolmanneksi mä vihaan näitä amerikkalaisia dorm-asuntoloita joissa yhteinen ilmanvaihto tuo sisään kaikki bakteerit ja pöpöt. Tälläkin hetkellä hirvee yskä ja keuhkoja puristaa aina välillä. Hajoon vammoihini. Treenata yritän täysipainoisesti kuitenkin. Yritän löytää liikkumismuodot jotka ei satu tai ahdista. Korvien välissä tää ongelma eniten on. Ku ei malttais olla liikkumatta ku se on niin kivaa :D