Hajoilen vammoihin.

[Jessie]

Mulla alkaa myös nyt pää hajota! Eka oli oikeassa nilkassa jännetupin tulehdus, käveleminen sattu, kaikki sattu. Titenkin sitten aloin kävelemään enemmän oikealla jalalla, ja sitten nilkka pikkuhiljaa parani, mutta oikea polvi sitten samaan aikaan sai liikaa rasitusta tosta kävely tyylistä, nyt on sitten polvi paskana, täynnä nestettä, ja juuri ja juuri pääsen sängystä ylös, sattuu sen verran. Oon vuosia harrastanut kestävyysjuoksua puntin lisäksi, ja nyt tulee vielä kaikki kevään parhaimmat kisat... Ai että ottaa päähän:curs::itku:

 

[Jessie]

Vielä tohon edelliseen, tarkotin siis että nyt on vasen polvi kipeä kun paino oli enemmän sillä silloin kun oikea nilkka oli kipeä!!

 

[kiiwi-]

Nyt alkaa toisaalta näyttää että asiat alkaa järjestyyn :D mulle soitettiin eilen että saan peruutus ajan leikkaukseen tiistaiksi otin ajan vastaan niin ei kerkiä miettiä ja pohtia tai surra mitään..toisaalta kyllähän se vituttaa mutta kun se tulee noin äkkiä niin ei siitä stressaannu niin paljoo.. mut mietinpähän vaan että pitäiskö sitä käydä vielä huomenna ja lauantaina ja maanantaina salilla :D:D en oo viä päättäny mitä mieltä muut olis?

 

[ninia]

kiiwi-:

Ottaisin aika iisisti, jos on leikkaus tulossa. Treenaan kyllä ehtii. Olet ilmeisesti odottanut leikkausta pitempään ja nyt kun viimein sait ajan, ei kannata riskeerata sitä. Esim. ihan jo flunssa on este leikkaukselle ja vaikka todennäköisyys on ehkä pieni, ei sieltä salilta kannata ottaa mitään muutakaan vammaa joka voi lykätä leikkausta.

En tiedä toimenpiteestäsi, mutta sairaslomaa (ja ehkä liikkumattomuuttakin) on varmaan jonkun verran tiedossa. Itse käyttäisin tulevan viikonlopun rauhalliseen oleiluun - rentoutumiseen, nukkumiseen ja syömiseen. Tsemppiä leikkaukseen ja malta toipua. Multa korjattiin nivusvamma joulukuussa tähystyksellä ja oon toipunut oikein hyvin. Sarjapainot on jo samoissa, kuin sillon kun joutu laittaan treenit syksyllä breikille, jee. Ymmärrän, että hajottaa, mut malttakaa tytöt parantua rauhassa.

 

[kiiwi-]

joo ensimmäisenä ajatuksena olikin pitää lepoa mutta kun on niin palava halu salille ja edessä 6viikon likkumattomuus, siis solisluu leikataan kun se on menny joskus poikki ja nyt sitten huomattiin että se ei oo luutunu jne.. :( Mutta ehkä maltan itseni ja lepään ja syön ja teen sitä mitä huvittaa toivottavati on hienot ilmat viikonloppuna :D ja eihän se reenaaminen eli elämä tähän lopu :D kiitos!

 

[EmpZ]

Olkapään/käden puutuminen

Josko tähän ketjuun avautuisin viimeaikaisesta ongelmastani. Mulla on aina ollu paha tapa nukkua vatsallaan käsi pään yläpuolella, ja usein oon tottunu yöllä tai aamulla heräämään siihen, että olkapää on ihan puutunu ja välillä ihan vihloo. Samoin tein ennen tarjoilijan hommia, mutta se piti lopettaa kun olkapää ei kestäny painavien tarjottimien kantoa.

Nyt ongelma on kuitenkin ollu pahempi about pari viikkoa. Oikea olkapää puutuu tosta ulkosyrjältä läheltä ojentajaa ihan keskellä päivää. Se puutuminen tuntuu ihan kämmeneen asti, ja käsi on ihan kylmä kun tuntuu ettei veri kierrä. Käsi puutuu kun oon tietokoneella, luen, makaan kyljellä sohvalla tai istun vaan paikoillaan. Treenatessa ei tunnu mitään kipua. Eilen koitin hieroa tota olkapäätä, ja huomasin että siitä ulkosyrjältä painaessa sattuu ja vihloo tosi paljon. Myös vasemmassa olassa tuntuu tota vihlontaa, muttei yhtään niin paljoa.

Kävin koulun terveydenhoitajalla, joka määräs 4pv Burana kuurin. Lääkärille sain ajan viikon päähän. Sano, että voi treenata jos ei satu. No ei mua treenaaminen satu, mutta en nyt sitten tiiä riittääkö että pitää taukoa vaan olkalihasten treenaamisesta, vai pitääkö jättää yläkropan treenaaminen kokonaan vähäks aikaa?

Onko jollain kokemusta samanlaisesta vammasta? Nytkin koko ajan tuntuu, että olkapää on ihan puutunu. Vihlonta tuntuu kuitenkin (onneks) vain painaessa. Vinkkejä ja neuvoja otan erittäin mielellä vastaan. Päähän tässä hajoo, kun muutenkin kauhee stressi, ja sit jos vielä taukoa pitää ottaa treenistä... :(

 

[Stash]

EmpZ: kuulostais hermojutuilta. Mulla on oikeassa kädessä (lähinnä forkussa) ollut joskus samankaltaista oireilua, jonka alkulähde on liian toispuoleinen käsien käyttö raskaassa fyysisessä työssä ja oireet laukaiseen nykyään liiallinen rasitus ja heikko palautuminen (eli ravinto/uni/stressitekijät vaikuttavat). Sinuna en treenaisi paikkaa, joka sattuu, eli jätä nyt vaan salitreenit ihan suosiolla. Joudut jalkalihaksia treenatessakin käyttämään kättä painojen pitämiseen ja nosteluun, mikä ei ole hyvä. Kävele vaikka tai tee jotain, missä käsi ei rasitu.

Ja mene sinne lääkärille. Pyydä ainakin puristusvoimamittauksia ja sen sellaisia, ja mahdollisesti lähetettä fysiatrille. Fysiatri voi tutkia tarkemmin, mikä hermo siellä jumittaa ja määrätä esimerkiksi mobilisaatioterapiaa. Oma kokemukseni kuitenkin on, että rasituksen ja palautumisen suhde vaikuttaa tässä(kin) jutussa kaikkein eniten. Tietysti kyse voi olla myös tulehduksesta, mutta sitä suuremmalla syyllä kättä ei saa rasittaa turhaan.

 

[EmpZ]

Kiitos vastauksestasi Stash. Harmittaa kyllä, ettei nopeampaa saanut lääkärinaikaa. Luulen että ihan oikeassa olet tosta treenien rajoittamisesta. Ei venyttelystä varmaan haittaa ole? Nyt pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa muutenkin venyttelemään enemmän, että pystyis ennaltaehkäsemään kaikennäkösiä rasitusvammoja. Eniten vaan ihmetyttää kun se treenaaminen ei satu ollenkaan olkaan, vaan se puutuminen tulee sitten kun ei mitään tee. Miten sitten itse hoidit/hoidat samanlaista oireilua?

 

[Stash]

Kiitos vastauksestasi Stash. Harmittaa kyllä, ettei nopeampaa saanut lääkärinaikaa. Luulen että ihan oikeassa olet tosta treenien rajoittamisesta. Ei venyttelystä varmaan haittaa ole? Nyt pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja alkaa muutenkin venyttelemään enemmän, että pystyis ennaltaehkäsemään kaikennäkösiä rasitusvammoja. Eniten vaan ihmetyttää kun se treenaaminen ei satu ollenkaan olkaan, vaan se puutuminen tulee sitten kun ei mitään tee. Miten sitten itse hoidit/hoidat samanlaista oireilua?

Noin se mullakin on, että kun käsi kipeytyy, treenaaminen sinänsä ei satu mutta normielämä (kirjoittaminen, pyörälläajo jne.) vaikeutuu huomattavasti. Tästä huolimatta se treeni ei mitenkään kyllä auta asiaa. Luulen, että hermo-oireisto liittyy nimenomaan siihen palautumiseen, sillä hermotus on yhteydessä elimistön yleiseen terveysstatukseen. Silloin kun nuo oireet olivat pahimmillaan, treenasin liikaa ja palauduin huonosti = stressasin, söin liian vähän ja kirjoitin liikaa koneella. Terveys oli silloin muutenkin aika paljon heikommassa jamassa. Nyt kun aineenvaihdunta on vahvempi ja osaan kuunnella kropan viestejä, tilanne ei oikeastaan pääse ryöstäytymään käsistä enää. Näkisin, että tuollaiset oireet ovat aina varoitusta jonkinlaisesta epätasapainosta (oli se sitten treeni-lepo-epätasapainoa tai esim. lihasten funktionaalista ongelmaa), joten ne kannattaa ottaa vakavasti.

Toisin sanoen: kannattaa joka tapauksessa kiinnittää huomiota yleiseen palautumistilanteeseen ja yleisoloon. Venyttelystä ei ole haittaa, ellei se aiheuta kovaa kipua. Itse ainakin olen sitä mieltä, että säännöllinen forkkujen venyttely kumpaankin suuntaan toimii ennaltaehkäisynä tällekin vaivalle. Lisäksi olen saanut apua hermoratahieronnasta, jonka avulla pystyin mm. kirjoittamaan graduni ilman suurempia ongelmia, vaikka kädelle tuli aika paljon rasitusta. Fyssari osaa myös varmaan antaa joitakin harjoitteita, jos kyse on todella hermojen ahtaumasta tai vastaavasta. Lykkyä tykö siis! On syytä tietysti pitää mielessä muutkin vaihtoehdot kuin hermovaivat, mutta puutuminen viittaa kyllä niihin ja kuulostaa tutulta.

 

[EmpZ]

Noin se mullakin on, että kun käsi kipeytyy, treenaaminen sinänsä ei satu mutta normielämä (kirjoittaminen, pyörälläajo jne.) vaikeutuu huomattavasti. Tästä huolimatta se treeni ei mitenkään kyllä auta asiaa. Luulen, että hermo-oireisto liittyy nimenomaan siihen palautumiseen, sillä hermotus on yhteydessä elimistön yleiseen terveysstatukseen. Silloin kun nuo oireet olivat pahimmillaan, treenasin liikaa ja palauduin huonosti = stressasin, söin liian vähän ja kirjoitin liikaa koneella. Terveys oli silloin muutenkin aika paljon heikommassa jamassa. Nyt kun aineenvaihdunta on vahvempi ja osaan kuunnella kropan viestejä, tilanne ei oikeastaan pääse ryöstäytymään käsistä enää. Näkisin, että tuollaiset oireet ovat aina varoitusta jonkinlaisesta epätasapainosta (oli se sitten treeni-lepo-epätasapainoa tai esim. lihasten funktionaalista ongelmaa), joten ne kannattaa ottaa vakavasti.

Ihana kuulla ettei yksin ole tuon vaivan kanssa ollut. Pakko kyllä myöntää, että koulustressi on viime aikoina ollu ihan äärirajoilla. Pari viikkoa sitten meni 3 yötä etten saanu unta, kun tentit pyöri vaan mielessä. Silti vaan piti treenata, koska se nyt vaan oli ainut tapa nollata arjen stressit. Eli varmasti itse on edesauttanut tän vaivan saamiseen. Muuten on kuitenkin tuntunut olo ihan terveeltä ja syöminenkin omasta mielestä on kohdillaan ja syön runsaasti ja monipuolisesti. Mutta nyt kyllä täytyy vauhtia hidastaa, vaikka pakko myöntää että vaikealta tehtävältä se tuntuukin. Kouluhommiakin joutuu paljon koneella tekemään, että kyllähän ne paikat siinäkin voi rasittua jos huonossa asennossa tuntitolkulla kirjottelee. Toivottavasti tästä on matkaa vaan parempaan päin...

 

[Metri]

Wanaha se vasta hajoileekin. No, vitsivitsi. Mutta onhan miullakin ollut kaikenlaista:

Noin vuonna 2006 runksahti jotakin oikeassa olkapäässä, ja sen jälkeen ei penkkipunnerrus ole sujunut entiseen malliin, takakyykky on myös ongelmallinen olkapään asennon takia. Varovasti kuntouttelin sitä, ja viime syksynä olivat odotukset korkealla, että tästähän noustaan vaikka mihin painoihin taas. Hölmö kävi kiskaisemassa keihästä ja kiskaisi samalla oikean olkapään sijoiltaan. Ensin kuukausi kantositeessä, sitten hyvin varovasti taas kuntouttamaan. Viime viikolla kuntouttelin kai liian ahkerasti, kun viikon lopulla olka tuli juukelin kipeäksi. Vasta tänään se tuntuu normaalilta.

Pari vuotta sitten toukokuun lopulla kramppasi/venähti vasen pakaralihas niin kivuliaasti ja pitkäksi aikaa, että koko kesänä ei päässyt yleisurheilemaan (miun leipälaji). Toki kävin salilla ylävartaloa treenaamassa, ja kun ei yleisurheilua tarvinnut ajatella, pystyin penkkaamaan tosissani. Pikkuhiljaa kesän loppupuolella aloin tehdä etukyykkyjä, aluksi pelkällä tangolla. Siitäpä sitten kehityin ja nykyisin kyykkään etuversiota melko mukavilla painoilla.

Vuonna 2003 diagnosoitu nivelreuma sitten kruunaakin kaiken. Silloin tällöin se kipuilee niin ankarasti, että salitreeni on jätettävä väliin. Vasemmassa ukkovarpaassa se vaivaa niin säännöllisesti ja kipeästi, että juoksupyrähdykset eivät onnistu. Muuten se kyllä sallii treenin kivusta vapaalle vartalonosalle, mutta joskus kipeänä voi olla yhtä aikaa ranne sekä polvi, jolloin ei salilla tee mitään.

 

[KRIM]

Jep. Ei niiden vammojen kanssa kannata leikkiä. Se paranemisaika on suhteessa kuitenkin niin lyhkänen, kun vertaa että omalla typerällä malttamattomuudella pilaa vioittuneen osan paskemmaksi ja pahimmillaan se on pilalla pysyvästi. Siinä ei sitten enään itkut auta, kun ei pysty niin ei pysty. Vaikeaahan se tietty on, kun jostain hemmetin syystä sitä vetää päässään ihme mantraa, että jos mä nyt ihan vaan "pikkasen" kävisin treenaan. Mulla on itelläki tullu vastaan taas kylmä muistutus siitä miten pitäisi toimia... Joskus joulun tienoilla rasahti nilkka, treenailin siltikkin 8h hojoilua viikossa, missä tuo nilkaa on aika kovilla... Sieltähän se sitten tuli, että se rasahti uudelleen ja tällä kertaa meni nilkan toiminta jo aika holtittomaksi ja epävarmaksi. Tottakai mä sinnikkäästi taas sinne tatamille hiippailin ja tän jälkeen se nilkka alko meneen huonommaksi ja huonommaksi...Onneksi kohtalo puuttui peliin ja hojoilut loppui nyt hetkeksi ja kas kummaa, mun vammat on parantunu parissa kuukaudessa, rauhallisella liikkumisella nilkan ehdoilla.

2kk:n saldo on myös se, että painoa lähti sen 5kg ja reiden ympärys kapeni 4cm... Keskityn nyt kuitenkin tän keskivartalon kasvattamiseen ja ei vois vähempää kiinnostaa tuo painon tippuminen ja reisien solakoituminen Jos ei tätä taukoa olisi tullut vastaan, mä olisin hajottanu tuota nilkkaa varmaan sen verta paljon, että se olisi pakkotauko ollut edessä ja se jos mikä alkas nyppimään. Kyllä nuo vammautuneet paikat on paras hoitaa heti kuntoon, eikä kuunnella niitä omia ihme selityksiä miksi nyt olisi hyvä mennä taas hajottaan niitä lisää.

Treenattu treeni pysyy kuitenkin siellä lihasmuistissa ja ne kirii äkkiä takasin.