Aikansa kutakin. Ainakin penkkipunneruksessa, joka on melkosen herkkää hommaa. Jos on käyty todealla korkealla ja tullut stoppi niin ei sinne välttämättä pääse enää vaikkei rinta repeäisikään.
Penkki on vähän vastaava kun keihäänheitto siinä mielessä, että se maksimi pitäisi ottaa tietyn aikaikkunan sisällä kun on kaikki paikat ehjänä ja homma vielä sujuu.
Oma rinta katkesi noin 5 vuotta sitten ja siinä oli välissä muutama vuosi ihan muuta kun voimailua. Pari vuotta ja nyt ollaan takaisin siellä parin satkun lähellä. Leikattu puoli on parempi kun leikkaamaton. Toki jos +250kg penkkaajasta puhutaan, niin eihän se matka toki mitään rinnan repeämisiä kestä. Yleensä. Voi olla toisinkin. Nykyään niistä kyllä saa todella kestäviä ja liikeradat palautumaan asiallisella kuntoutuksella. Jos jää sitten päästä kiinni, niin se on taas eri ominaisuus, joka kyllä hyvällä urheilijalla on kunnossa.
Palaten vielä Thoriin, niin uskon että vastaavia penkkejä vielä nähdään. Syystä, että ei oltu vielä sielä maksimeissa vaan kymmeniä kiloja alle siitä mitä se Thorilla voisi olla.
