STRONGMAN Hafþór Júlíus Björnsson

[Hashiriya]

Näytti menevän samalla tapaa kun mulla, että pysyy kiinni, mutta iso rintalihas repee keskeltä pystysuunnassa tosta alempaa. Ja sille ei kamalasti voi mitään tehdä.

Epäilee itse että on revennyt kokonaan luusta irti, toivottavasti noin kun sen ilmeisesti voi vielä korjata hyvin.

View: https://youtu.be/iw92l0saOgI

 

[Sladdi]

Huomenna magneettikuvaus. Toivottavasti rinta saadaan vielä edes kohtuulliseen kuntoon. Kovat penkkaamiset tais olla kuitenkin siinä...?

 

[Mike]

Huomenna magneettikuvaus. Toivottavasti rinta saadaan vielä edes kohtuulliseen kuntoon. Kovat penkkaamiset tais olla kuitenkin siinä...?

Kyllä siinä semmoinen rimakammo jää, että tuskin enää uskaltaa isommilla punnertaa. Se on varsin ikävän tuntuinen se kun rintalihas menee, sen muistaa aina. Se ei varsinaisesti satu kamalasti, mutta se sisältä tuleva kudosten repeäminen kuulostaa aika kamalalta.

 

[enthy]

Kyllä siinä semmoinen rimakammo jää, että tuskin enää uskaltaa isommilla punnertaa. Se on varsin ikävän tuntuinen se kun rintalihas menee, sen muistaa aina. Se ei varsinaisesti satu kamalasti, mutta se sisältä tuleva kudosten repeäminen kuulostaa aika kamalalta.

Levrone oli kyllä tässä hieno poikkeus. Oikea rinta meni täydellisesti kappaleiksi silloin 90-luvun alkupuolella ja kaikki sanoi, että se oli siinä, mutta 8 viikkoa leikkauksen jälkeen oli 1994 Olympiassa neljäs. Ja tavaksi jäi sen onnettomuudenkin jälkeen olympiaprepeillä jatkossakin puskea aina sinne 250 kilon sarjapainoihin.

Aina ihmetellyt miten vittu se vaan palasi niihin rautoihin takaisin.

 

[Kako]

Naah. Kyllä sen kasaan saa kun on kunnon kirurgi ja kuntouttaa oikein.

Mulla meni jänne poikki ja pari vuotta meni päästä takaisin vanhoihin rautoihin.

Eli eiköhän thorilta vielä 220+ penkkejä nähdä, jos vaan haluaa jatkaa projektia parin vuoden päästä.

 

[siimahäntä]

Levrone oli kyllä tässä hieno poikkeus. Oikea rinta meni täydellisesti kappaleiksi silloin 90-luvun alkupuolella ja kaikki sanoi, että se oli siinä, mutta 8 viikkoa leikkauksen jälkeen oli 1994 Olympiassa neljäs. Ja tavaksi jäi sen onnettomuudenkin jälkeen olympiaprepeillä jatkossakin puskea aina sinne 250 kilon sarjapainoihin.

Aina ihmetellyt miten vittu se vaan palasi niihin rautoihin takaisin.

Nyt on kova väite Levronen sarjapainoista! Siis kisaprepillä penkissä sarjapaino 250 kg?? Eihän tuommoiseen ole pystynyt Colemankaan, liekö kukaan muukaan huippukehonrakentaja. Ja kenenkään ykkösiä on turha veikata kun kukaan Olympiadietillä tuskin on niin hullu, että moista kokeilisi.

 

[Cuntslinger]

Sairaalloinen uteliaisuus kattoo tällasia videoita, mut katumus jättimäistä kattomisen jälkeen. Tulee viel treenausfobia.

 

[enthy]

Nyt on kova väite Levronen sarjapainoista! Siis kisaprepillä penkissä sarjapaino 250 kg?? Eihän tuommoiseen ole pystynyt Colemankaan, liekö kukaan muukaan huippukehonrakentaja. Ja kenenkään ykkösiä on turha veikata kun kukaan Olympiadietillä tuskin on niin hullu, että moista kokeilisi.

Korjaus se oli siis viis levyä eli 220kg sarjapaino. Ja jos et noin muutenkaan tiennyt, niin Levrone oli kaikista vahvimpia ellei vahvin kehonrakentaja ikinä punnerrusvoimiltaan.

 

[siimahäntä]

Korjaus se oli siis viis levyä eli 220kg sarjapaino. Ja jos et noin muutenkaan tiennyt, niin Levrone oli kaikista vahvimpia ellei vahvin kehonrakentaja ikinä punnerrusvoimiltaan.

Joo tuon 220kg uskon ja tiedän kyllä.

 

[Hashiriya]

Kyllä siinä semmoinen rimakammo jää, että tuskin enää uskaltaa isommilla punnertaa. Se on varsin ikävän tuntuinen se kun rintalihas menee, sen muistaa aina. Se ei varsinaisesti satu kamalasti, mutta se sisältä tuleva kudosten repeäminen kuulostaa aika kamalalta.

Siinä jää myös hyvinkin korjatussa vammassa vähän oudon tuntuiseksi se paikka ja se vaan vahvistaa sitä rimakammoa.

 

[J.Jake]

En vähättele,
mutta onhan noita urheiluvammoja ollut maailman sivu ja silti palauduttu takas huipulle.
Katkenneita tai revenneitä akillesjänteitä ja takareisiä on korjattu ja silti juostu MM tason pikamatkoja.
Katkenneita etu, taka ja sivusiteitä korjattu polvista silti laskettu ja pelattu vielä vuosia ammattilaisena.
Räjähtäneitä olkapäitä korjattu 90m keihäskuntoon.
Jne.

Kammo tulee kyllä mutta siitä joko pääsee yli tai ei. Amatöörin kannattaa miettiä aika paljon pidempään kuin ammattilaisen että yritääkö edes.

 

[Mike]

En vähättele,
mutta onhan noita urheiluvammoja ollut maailman sivu ja silti palauduttu takas huipulle.
Katkenneita tai revenneitä akillesjänteitä ja takareisiä on korjattu ja silti juostu MM tason pikamatkoja.
Katkenneita etu, taka ja sivusiteitä korjattu polvista silti laskettu ja pelattu vielä vuosia ammattilaisena.
Räjähtäneitä olkapäitä korjattu 90m keihäskuntoon.
Jne.

Kammo tulee kyllä mutta siitä joko pääsee yli tai ei. Amatöörin kannattaa miettiä aika paljon pidempään kuin ammattilaisen että yritääkö edes.

Sä vertaat kyllä vähän höhlästi tota asiaa. On aivan eri asia juosta pitkää matkaa tai vastaavaa kuin nostaa maksimikuormia ykkösinä. Se mekaaninen rasitus on yksinkertaisesti liikaa, jolloin valtavat kuormat repäisee lihaksia irti. Siinä ei ole kyse juoksijan lipsahduksesta jossa kompastuu ja kierrossa akillesjänne menee rikki.

Mä puhun nyt ihan aidosta kokemuksesta miltä se tuntuu kun vuosien ja vuosien jälkeen rintalihas repeää keskeltä kahtia. Siinä on äärimmäisen iso kynnys lähteä enää uudestaan nousuun kun tietää, että isoin syy siihen vammaan oli vuosien takominen ja lihasten rasittaminen.

 

[J.Jake]

Pitkää matkaa?
Pikamatkojen MM taso?
Meinaatko että siinä mietitään samalla että näinköhän kestää?
Mikä lipsahdus? Kyllä ne ihan rasituksesta repeillee sielläkin. Takareidet kanssa.
Kestää jos kestää.
Eihän niistä kaikki ikinä palaa mutta osa kyllä. Jopa papempina kun huoltaviin hommiin laitetaan enemmän paukkuja.

 

[Mike]

Se on edelleen aivan eri asia nostaa 250 kiloa penkiltä riskien osalta aikaisemmin rikotulla rinnalla kun mennä juoksemaan akillesjänne takaisin kiinnitettynä. Usko pois, se rimakammo on melkoinen.

 

[J.Jake]

Miksi?
On multakin vasemmassa etureidessä ollu repeämä ja oikeasta takareidessä jänteen pätkä kokonaan poikki?
Mitä sitten?
Paljonko pitää kyykätä, vetää rinnalle tai tempaista että se olis mitenkään sama?

Sitäpaitsi se nimenomaan on aina helpompaa kun kyseessä on staattinen laji. Vaikenta sitten niissä missä tulee ennakoimatonta liikettä, kamppailut ja erilaiset pelit.

Ja kyse oli Haftorista, ammattiurheilijasta. Tottakai silloin riskien arviointi tehdään eri kriteereillä kuin normaalisti ajatteleva harrastelija tekee. Mutta jos se alkaa jotain kammoksumaan niin se on sitten siinä. Hanskat tiskiin.

 

[FORTISSIMO 76]

Voimanoston parissa touhunnut 90-luvulta lähtien, aika monta rinnan repeämistä nähnyt vuosien saatossa. Henkilökohtaisesti en tunne/tiedä yhtään joka olisi tasolleen palannut kunnon repeämän jälkeen. Toki se mahdollista lienee, mutta kuten Mikekin on todennut, todennäköisempää on että isot nostot on nostettu penkin osalta.

 

[Dr.Faustus]

Kyllä äärimmäinen maksimivoima on aivan eri asia kuin joku toistorasitus. Jalkapalloilijan korjattu ristiside ei joudu testatuksi maksimaalisen rasituksen alle. Toki jos uusi taittuminen sattuu mutta ei siinä normipelissä. Voimanostajalla lajissa nimenomaan se kohta joutuu maksimaalisen rasitukseen. Tiedä sitten onko noi luusta irronneet ja niiden ankkuroinnitkaan suunniteltu 300kg penkkiä varten vaan ainoastaan että saadaan sellainen perushyvin toimiva käsi.

 

[Mike]

Miksi?
On multakin vasemmassa etureidessä ollu repeämä ja oikeasta takareidessä jänteen pätkä kokonaan poikki?
Mitä sitten?
Paljonko pitää kyykätä, vetää rinnalle tai tempaista että se olis mitenkään sama?

Sitäpaitsi se nimenomaan on aina helpompaa kun kyseessä on staattinen laji. Vaikenta sitten niissä missä tulee ennakoimatonta liikettä, kamppailut ja erilaiset pelit.

Ja kyse oli Haftorista, ammattiurheilijasta. Tottakai silloin riskien arviointi tehdään eri kriteereillä kuin normaalisti ajatteleva harrastelija tekee. Mutta jos se alkaa jotain kammoksumaan niin se on sitten siinä. Hanskat tiskiin.

No mä olen katkaissut rintalihaksen 210 kilolla, että puhun vähän niinkuin kokemuksesta joka on kovin samankaltainen kuin Thorilla.

 

[D.vitamiini]

Tiedä sitten onko noi luusta irronneet ja niiden ankkuroinnitkaan suunniteltu 300kg penkkiä varten vaan ainoastaan että saadaan sellainen perushyvin toimiva käsi.

En nyt muista mikä niiden ankkureiden vetolujuus on, mutta huomattavasti vahvempi se on kuin ihmisellä luonnostaan oleva kiinnitys.

 

[Kako]

Voimanoston parissa touhunnut 90-luvulta lähtien, aika monta rinnan repeämistä nähnyt vuosien saatossa. Henkilökohtaisesti en tunne/tiedä yhtään joka olisi tasolleen palannut kunnon repeämän jälkeen. Toki se mahdollista lienee, mutta kuten Mikekin on todennut, todennäköisempää on että isot nostot on nostettu penkin osalta.

Kyllä itse ainakin palasin. Kuten yllä jo sanottu, niin jos se pää on kunnossa ja halua urheilla ja tehdä sitä juttua on niin tommoset rimakammot on ihan höpöä.

Penkkipunnerrus on sinänsä vähän harrastelaji, niin ihan ymmärrettävää ettei siihen moni palaa kun se on vaan harrastus. Thorille tuo voimailu on elämäntapa ja ammatti, joten sieltä tullaan takasin kyllä ihan samoihin lukuihin.

Jos vaikka Maddoxilla repeää rinta, niin ehkä suorituskyky ei palaudu samoihin koskaan, mutta lopettaisko se penkkaamisen rimakammon vuoksi ? Ei vitussa.