Haastattelu: Valmentaja Aki Mähönen

[skeema]

Käsittääkseni tosiaan puhuttiin liikuntatieteilijöistä, ja mm. mainitsemasi ja ilmeisesti arvostamasi Greg Nuckols toimii maisteri pohjalla. Fysiikassa ja kosmologiassa varmaan myös yleisempää jatkaa tohtoriksi, ja mahdollisesti työpaikatkin/ura sitä vaatii?

Liikuntatieteissä arvioisin, että aika paljon heitettäisiin rahaa ja työvuosia hukkaan jos tohtorin papereita vaadittaisiin enemmän työpaikoilla. Sivujuonteena esim. en näe mitään järkeä jenkkien nykyisessä systeemissä, että suurimmalla osalla fysioterapeuteista on tohtorin paperit, vaikka sielä tohtorin koulutus erilainen onkin. Työ ei kuitenkaan akateemista ole, ja onneksi Suomessa aikoinaan päädyttiin sen pitämisessä ammattikorkeassa yliopiston sijaan. Lähinnä tämä painottamaan sitä, että tohtoriksi opiskelussa ei välttämättä ole hyötyjä tietyissä tehtävissä.

Mielestäni maisteripohjalla voi hyvin (ja ilmankin) toimia hyvänä tiedeviestijänä, koska kuten mainittu sen verran kapeaksi tohtorin opinnot menee, että aika paljon siitä +4 vuodesta menisi hukkaan. Jos tavoitteena olisi vain onnistunut tiedeviestintä, niin käyttäisin aikani muuhun. Maisterinakin aletaan erikoistumaan suhteellisen jyrkästi liikuntatieteissä ja tutkimusmenetelmissä. Tämä vaan korostuu tohtoriopinnoissa.

Liikuntatieteissä ehkä ongelmaksi syntynyt juuri se, että otetaan kantaa oman osaamisalueen ulkopuolelle (Huberman). Tuotetaan niin paljon sisältöä algoritmia varten, että ei vaan voida pysyä kärryillä (Menno Henselman). Sekoittuu yhteen terveystieteet, ravitsemustieteet ja liikuntatieteet sekä samalla ajatellaan olevansa kaikkien asiantuntijoita, koska on 4 vuotta tehnyt väitöskirjaa todennäköisesti kapeasta kohderyhmästä spesifiin aiheeseen liittyen.

En tiedä tai osaa arvioida onko muilla tieteenaloilla samoja ongelmia. Kenties?

Osittain ongelma on siinä miten sosiaalinen media toimii, ja miten sitä pitää käyttää myös tiedeviestinnässä jos haluaa tulla kuulluksi.

Olet todennäköisesti oikeassa liikuntatieteiden sovellutusten kautta. Tässä siis siirretään käytäntöön viimeisintä validoitua (falsifioitavuusperiaatteen) tietoa kentälle (= vastusharjoittelijat, fitness-harrastajat ja edellisten huippu-urheilijat). Kosmologian ja teoreettisen fysiikan ja myös matematiikan tapauksessa se, että tajuat viimeisimmän tiedon oikeasti vaatii ankaraa erikoistumista. Teoreettisessa fyssassa tai matikassa et oikein voi hypätä yhdestä alasta toiseen ilman monumentaalista vuosien efforttia. Joitakin generalisteja toki on kuten Terence Tao, mutta yhtä harvinainen lahjakkuus matikassa kuin Phil Heath kehonrakennuksessa. Kosmologiassa popularisoijat eivät myöskään yritä opettaa oikeasti isolle yleisölle säieteorian yhtälöit ja soveltamista oikeasti käytännösä. Sen sijaan yritetään antaa ”idea tieteen viimeisimpien teorioiden tilasta”. Ne ovat yleensä niin vaikeita ja syvällisiä juttuja, että sen takia siinä tulkkina on kokeneempi alan asiantuntija, jolla on yksinkertaistamisen ja puhumsien lahja. Liikuntatieteissä taas popularisoija tavallaan yrittääkin opettaa niitä yhtälöitä otettavaksi tavallisella pulliaisella heti käyttöön (yhtälö tässä vain vertauskuvallinen analogia) ja itse substanssi on sisällöltään paljon helpompaa (esim hypertrofian periaatteet ja maksimointi) kuin vaikka joku kvanttielektrodynamiikka