GSM ja säteily

[FFQ]

Tottakai saa. Mikähän oli pointtina?

Niin, pointtina oli, että kuumoituksen tunne korvassa johtuisi enemminkin käden lämmöstä eikä niinkään puhelimesta tulevan säteilyksen vaikutuksesta.

 

[Mege]

Kyllä tuo kännykän säteilyn aiheuttama lämpeneminen lienee ihan faktaa. Tosin puhutaan asteen kymmenesosista aivan kännykän vieressä.

Siitä sitten, että onko muita vaikutuksia tuon lämpenemisen lisäksi, on ristiriitaisia tutkimustuloksia.

 

[Dopey]

Niin, pointtina oli, että kuumoituksen tunne korvassa johtuisi enemminkin käden lämmöstä eikä niinkään puhelimesta tulevan säteilyksen vaikutuksesta.

Oletan, että käsi ja korva kuuluvat samalle henkilölle ja luurista pidetään kiinni kohtuullisen normaalilla parin sormen otteella? Jännityksellä odotan termodynaamisia perusteluja.

 

[Juza76]

Oletan, että käsi ja korva kuuluvat samalle henkilölle ja luurista pidetään kiinni kohtuullisen normaalilla parin sormen otteella? Jännityksellä odotan termodynaamisia perusteluja.

Tuohon korvan "kuumotukseen" on käsitykseni mukaan ainakin muutama syy:

1) Puhelimen hyötysuhde ei ole 100% -> puhelin kuumenee ja lämpöä siirtyy korvaan. Mulla ainakin on myös puhelin kuumempi pitkän puhelun jälkeen.
2) Kun puhelin on korvaa vasten, korva ei pääse hengittämään normaalisti ja sitä kautta lämpenee ja hikistyy.
3) Puhelinta tulee painettua korvaa vasten (kun ei sitä irtikään korvasta viitsi pitää), ja pitkän puhelun jälkeen mulla ainakin korvan uloimmat kohdat hiukan punottaa painamisen seurauksena, mikä aiheuttaa kuumotuksen tunnetta.

 

[reinhardt]

Tuohon korvan "kuumotukseen" on käsitykseni mukaan ainakin muutama syy:

Koittakeepa vaihteeksi puhua arkaaisessa lankapuhelimessa. Kuumottaa se korva siinäkin. Syy on tasan se, että puhelinta/kuuloketta painetaan korvaa vasten.

Sellainen etäinen mielikuva iski mieleeni, että Aamulehdessä oli loppusyksystä juttu, jonka mukaan Ruotsissa rakennetaan oma kylä sähköyliherkille ihmisille.

 

[Arvo Paperi]

Ihmisen hermosto toimii sähkön avulla. Kännyköistä tulee sähkö- tai magneettikenttiä. Mikä siinä olisi niin ihmeellistä, että ihminen voisi aistia kentän?

Mielestäni tuota aistimista ei pidä sekoittaa sähköallergiaan, eikä se ole myöskään sama asia kuin herätyskelloa ennen herääminen.

Ihmiskeho nyt vain sattuu olemaan niin monimutkainen laite, että on aivan turha sanoa, että tieteellisen näytön puuttuessa jokin väite on "paskapuhetta". Se voi olla tai olla olematta totta, mutta maailmassa on muutenkin miljoonia tosiasioita, joita ei ole pystytty tai ehditty todistamaan tai selittämään tieteellisesti. On hyvä antaa vaihtoehtoisia selityksiä, mutta eihän tuota psyykkistä huomasin-vasta-jälkeenpäin-selitystäkään voi todistaa tässä tapauksessa.

Ajatellaanpa näin: Ennen kännykän soimista syntyy sähkökenttä. Sehän näkyy vaikka siinä tietokoneen monitorissa tai kuuluu äänentoistolaitteistossa häiriönä, joka on selvästi piikkimäisen voimakas, koska se kestää vain muutaman sekunnin. Lähellä olevat ihmisen hermot saavat pienen häiriön, niin pienen, että vain hyvin pieni ja lyhyt signaali pääsee aivoihin asti. Aivot jättävät sen huomiotta, koska pienillä signaaleilla ei ole merkitystä. Mutta kun tätä tapahtuu kymmeniä kertoja päivässä, aivot oppivat vähitellen yhdistämään tämän signaalin ja parin sekunnin kuluessa alkavan puhelimen soimisen.

Fysiologian tuntemukseni on puutteellista ja tämä teoria voi olla kumottavissa hyvinkin helposti. Idea on kuitenkin siinä, että kehossa tapahtuu paljon asioita, joita ei pystytä mittaamaan tai selittämään. Se, että ihminen oppii toimimaan vaistonvaraisesti ja "selkäytimellä" mitä erikoisimmissa tilanteissa kun vain harjoittelee tarpeeksi, on minusta ihmeellistä. Yhden sähkökentän aistiminen on tuon rinnalla aika triviaalia.

 

[kodari76]

Ihmiskeho nyt vain sattuu olemaan niin monimutkainen laite, että on aivan turha sanoa, että tieteellisen näytön puuttuessa jokin väite on "paskapuhetta". Se voi olla tai olla olematta totta, mutta maailmassa on muutenkin miljoonia tosiasioita, joita ei ole pystytty tai ehditty todistamaan tai selittämään tieteellisesti. On hyvä antaa vaihtoehtoisia selityksiä, mutta eihän tuota psyykkistä huomasin-vasta-jälkeenpäin-selitystäkään voi todistaa tässä tapauksessa.

Ajatellaanpa näin: Ennen kännykän soimista syntyy sähkökenttä. Sehän näkyy vaikka siinä tietokoneen monitorissa tai kuuluu äänentoistolaitteistossa häiriönä, joka on selvästi piikkimäisen voimakas, koska se kestää vain muutaman sekunnin. Lähellä olevat ihmisen hermot saavat pienen häiriön, niin pienen, että vain hyvin pieni ja lyhyt signaali pääsee aivoihin asti. Aivot jättävät sen huomiotta, koska pienillä signaaleilla ei ole merkitystä. Mutta kun tätä tapahtuu kymmeniä kertoja päivässä, aivot oppivat vähitellen yhdistämään tämän signaalin ja parin sekunnin kuluessa alkavan puhelimen soimisen.

Tieteellisen näytön puuttuminen ei myöskään tarkoita, että väite olisi tosi. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.

Toisaalta kännykä ei ole ainoa sähkökenttiä synnyttävä laite. Aina kun jännite muuttuu, syntyy sähkömagneettinen (SMG) aalto. Kun kytket lampun päälle, syntyy SMG-aalto. Kun pistät kebabin mikroon, syntyy paaaljon SMG-aaltoja. Kun käynnistät auton, syntyy SMG-aalto. Tietokoneen näytöstä sekä tietokoneesta itsestään varsinkin tulee tuota "säteilyä". Ehkä seuraava argumentti onkin, että ihmiset ovat vain "virittäytyneet" kännykkätaajuuksille? :whip:

Ehkä ihmiset eivät ole aistineet tuota sähköä aikaisemmin, kun ei vain ole tullut mieleen aistia niitä. Kännykkähän on ihan eri juttu. Siinä on se antenni ja se piippailee. Juppien lelu. Pakko olla jotain vikaa. ;) SMG-aaltoja tulee toki. Mutta eroavatko ne mitenkään muista säteilylähteistä. Siinäpä kysymys.

 

[Juza76]

Koittakeepa vaihteeksi puhua arkaaisessa lankapuhelimessa. Kuumottaa se korva siinäkin. Syy on tasan se, että puhelinta/kuuloketta painetaan korvaa vasten.

Joo näinhän se on lankapuhelimissa. Yhtä hyvin, jos ottaa sen hiiren siitä pöydältä ja pitää sitä puoli tuntia korvaa vasten, niin johan korva kuumottaa! :D

Kännykässä tuo puhelimen oma lämmöntuotanto vielä pahentaa kuumotusta. 90-luvullahan gesmit olivat niin helkutin alkukantaisia (siis paska hyötysuhde), että pitkän puhelun jälkeen puhelin oli ihan pirun kuuma - hyvä kun kädessä viitsi pitää. Ja korva hikoili...

 

[Arvo Paperi]

Tieteellisen näytön puuttuminen ei myöskään tarkoita, että väite olisi tosi. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle.

Sehän on itsestäänselvyys. En yritä esittää Ainoaa Totuutta, mutta kuulostaa vaan omituiselta, että jotkut tyrmäävät nauraen jonkin asian, joka ei sovi omaan valmiiseen ajatusmaailmaan tai olemassaolevaan tietoon.

Ehkä seuraava argumentti onkin, että ihmiset ovat vain "virittäytyneet" kännykkätaajuuksille?
[...]
Mutta eroavatko ne mitenkään muista säteilylähteistä. Siinäpä kysymys.

Tai ehkä oppimisessa on kyse siitä, että opitaan reagoimaan samanlaiseen ja toistuvaan ärsykkeeseen, jos siihen on tarvetta? Työkseen puhelinta käyttävä joutuu vastaamaan siihen kymmeniä kertoja päivässä. Puhelin on yleensä samassa paikassa kehon vierellä. Valoja, autoja ja saunoja sytytetään palamaan muutamia kertoja päivässä, ne ovat eri etäisyyksillä jne. Sitäpaitsi niissä on eroa kännykkään verrattuna: niihin ei tarvitse reagoida samalla tavoin kuin kännykkään ja seuraus on ennalta tiedossa. Kännykän soidessa siihen pitää vastata, eikä ihminen ole valmistautunut siihen etukäteen (siis psykologisesti ajatellen, sillä hetkellä). Valon syttyessä tai auton käynnistyessä tulos on jo tiedossa, koska se on saatu aikaan tietoisesti. Siksi pieniin siihen liittyviin aistiärsykkeisiin ei opi reagoimaan. Toisaalta auton käynnistymiseen ja valon syttymiseen reagoi jo valmiiksi tietoisesti. Kaiken lisäksi kännykän säteily tulee ENNEN tapahtumaa, kun taas valon sytyttäminen aiheuttaa pulssin samaan aikaan kuin valo syttyy, sen jälkeen kun katkaisijaa on painettu.

Kännykän kanssa voi olla kyse samanlaisesta tilanteesta kuin Pavlovin koirakokeesta: tietty ärsyke edeltää tiettyä tapahtumaa, ja keho oppii reagoimaan siihen. Ärsykettä ei voi ennakoida, koska jos voisi, se ennakointi itsessään riittäisi saamaan aikaan reaktion. Valon sytyttämisen kanssa ennakointi on tietoista, joten mahdolliseen SMG:hen ei tarvitsee kiinnittää mitään huomiota. Kännykässä SMG vastaisi - jos tuo aistiminen ylipäänsä on mahdollista - Pavlovin kellon soittoa ja puhelimen soiminen ruoan tarjoamista.

Pavlovin kellon soitto saattaa olla periaatteessa samankaltaisita kuin jokin muukin kellon soitto, mutta koira oppii reagoimaan siihen, kun se toistuu samanlaisena ennen ruoan tarjoamista. Jos soitetaan vähän samanlaisia kelloja satunnaisesti, koira saattaa reagoida niihinkin, mutta se oppii varmasti erottamaan ruokakellon muista. Kännykän säteilykin on samaa kuin muu SMG, mutta se voi olla eri voimakkuuksista tai kohdistua eri paikkaan kehossa. Siksi ei voi väittää, että mikä tahansa säteily olisi sama asia.

Toistan vielä: ihmisen keho ja psyyke on ihmeellinen koneisto, jota ei tunneta ja ymmärretä kunnolla. Ehkä kännykän säteilyn pystyy aistimaan, ehkä ei. Emme tiedä. Turha kuitenkaan tyrmätä koko asiaa ensi kuulemalta.

 

[kodari76]

Valoja, autoja ja saunoja sytytetään palamaan muutamia kertoja päivässä,

Valoja ehkä, toivottavasti ei jälkimmäisiä :kippis1:

 

[Juza76]

Ihmisen kyky aistia asioita on hyvin rajallinen. Evoluutiolla on ollut tapana kehittää piirteitä, joista on jotain hyötyä ja vastaavasti yrittää ehkäistä piirteitä, joista olisi haittaa. Ennen radioaaltojen keksimistä tuollaiset 900MHz tai 1800MHz lähettävät (siis kännykkätaajuuksia) kohteet ovat maapallolla olleet hyvin vähäisiä - mitä nyt merkityksettömästi taustasäteilyä tai esim. salaman aiheuttama laajakaistainen sähkömagneettinen säteilypulssi. Eli ihmiselle ei ole ollut kyseisen aallonpituuden aistimisesta yhtään mitään hyötyä - ei tosin haittaakaan. Ihmiselle siis tuskin on kehittynyt mitään mekanismia tuollaiseen aistimiseen suoranaisesti.

Jos ihminen pystyisi kehittämään sellaisia uusia aisteja, joilla ennen ei ole ollut mitään käyttöä niin kuvittelisi, että aika helposti sitä sitten pystyisi vaikkapa laajentamaan näköaistia hiukan - vaikkapa infrapuna-alueelle. Sen pitäisi olla todella triviaalia verrattuna siihen, että aistitaan säteilyä, jonka taajuus on n. 100000 kertaa matalampaa.

Mutta, tiedäpä noista. Itse sanoisin, että todennäköisyys sille, että ihminen todella voisi aistia kännykän säteilyä, on häviävän pieni. Mutta ei nolla. Muutan kantaani heti, jos joku pystyy esittämään jonkun edes tuonsuuntaisen aistin muun tarpeen olemassaolon.