George Orwell: Vuonna 1984 ja nykypäivä

[Raejuusto]

Niin, vaikea sanoa onko markkinalait korvanneet muita arvoja tai ihmiset muuttuneet ilkeämmäksi toisilleen ja mitenkäs mittaisi mitä ihmisten pääkopassa liikkuu tai vitutuskäyrää. Ja mikä vaikuttaa mihinkin.

En ole vaan kovin innostunut globaalisti markkintaloudesta, koska se on mielestäni liian voimakas ja tuo liikaa kilpailua yrityksille ja samalle perusihmisille. Onko se sen arvoista, että saadaan uusia leluja halvemmalla, mutta peruselämä ja sen hallinta muuttuu samalla vaikeammaksi ja poukkoilevammaksi. Menestyjille se tietysti sopii hyvin. Siitähän käytiin juuri kovaa ja jopa fyysistä vääntöä markkinatalouden ja ranskalaisten nuorten kesken Ranskassa. En tiedä kumpi voitti (joku koeaika systeemi nuorille), mutta selvästikin globaalitalous on ollut niskan päällä ja yhteiskuntien rakenteita on muokattu sen ehdoilla eikä siinä kansalla ole ollut oikein vastaan sanomista (mitä nyt olen uutisista ymmärtänyt). Paitsi tietysti Ranskassa :D

Siis pyristely kohti ideaaleja vapaita markkinoita johtaa taloudellisen toiminnan tehostumiseen josta on aina hyötyä kaikille osapuolille. Se tarkoittaa että tuotettua lisäarvoa menee "hukkaan" entistä vähemmän, eli siitä vaihtokaupasta saadaan suurempi hyöty irti. Tehostumisesta seuraa hyvinvoinnin kasvu kaikille osapuolille. Koska hyvinvointi kasvaa niin mielestäni sillä on positiivinen vaikutus myös siihen peruselämään. Jos joku haluaa riehua ja vastustaa sellaisia asioita jotka on valtiovallan tekemien päätösten syytä niin silloin ei pitäisi kyseenalaistaa vapaiden markkinoiden aatetta.

Yksi saitti mikä jokaisen pitäisi lukea on tässä, laitetaan oikein boldilla:

http://tonih.iki.fi/markkinatalous.html

 

[Josef]

Enpä nyt tiedä lisääkö pätkätyöt ja uudet kouluttautumisvaatimukset niin positiivista vaikutusta peruselämään. Siis jos on tarkoitus suunnitella asioita vähän pitempään ja pyrkiä tasaiseen elämään. Täysin vapautetut markkinat kyllä tekisi niin raakaa peliä, että varmaan alkaisi paukkua (ei tulonsiirtoja, ei tulleja jne.)

No, alkuperäinen tarkoitus oli kai pohtia kovettaako/katkeroittaako markkinatalous ihmisiä tai muuttaako heidän luonnollista käyttäytymistään. Tuleeko ihmisistä vihollisia toisilleen kun kilpailu ihmisten välillä välillisesti lisääntyy aina ja markkinamiehet syöttävät arvot. Vai osataanko markkina-ajattelut jättää arkielämästä. Kaiken hyvinvoinnin myötä pahoinvointi nyt vaan tuntuu lisääntyneen? Minusta tässä on vaan jotakin kieroa joka estää luontaisen yhteen hiileen puhaltamisen (tai sitten semmoista ole ole koskaan ollutkaan).

Vapaassakaupassa Suomi on pärjännyt toistaiseksi kai aika kivasti kun on pienenä maana erikoistuttu kännyköden tekoon/suunnitteluun. Toivottavasti tämä jatkuu ja saisivat minun puolesta venyttää päätöstä maatalouden lopettamisesta siihen asti, että öljyn loppuminen lopettaa vapaakaupan ja kukin alkaa kuokkimaan omat pottunsa. :jahas:

 

[Hoku]

Miten jotain voi myydä ilman että kukaan sitä ensiksi haluaa? Kuluttajalla on itse vapaus päättää mitä ostaa, ja rationaalinen kuluttaja ei osta sellaista mitä ei halua. Huomaat varmaan itsekin että tuossa on sulla ajatusvirhe. Kyllä kaikelle sille kamalle mitä myydään on tarvetta, koska ihan sen markkinoinnin perusmääritelmän mukaan sitä tuotetta ei voi olla olemassa jollei sille ole tarvetta. Jos tässä on ristiriita niin se johtaa siihen ettei sen tuottajaa ole olemassa, koska yritys jolla ei ole liikevaihtoa ei säily hengissä.

Kaikkea siellä kauppakorkeassa opetetaankin :D

Me ei nyt ymmärretä toisiamme. Eihän lähellekkään kaikki tuotteet synny siten, että huomataan jostain tuotteesta olevan pula, enemmänkin markkinarako. Mun mielestä tarve ja yleellisyys ei ole sama asia, sitä mä haen takaa. Jos markkinoille tulee automaattinen tölkinavaaja, niin mun silmissä se ei ole siinä tyydyttääkseen ihmisten tarpeita, vaan siinä on huomattau markkinarako. Kun automaattinen tölkinavaaja sitten lanseerataan, ihmisistä tuntuu, että perkele, tommonen on kätevä, ostan, ja tällä lailla tarve on luotu. Näin mä asian näen.

 

[006]

Olen kirjan aikoinani lukenut ja mielestäni sen kaltaista yhteiskuntaa muistuttaa nykyisin ehkä Pohjoiskorea. Kuitenkin kontrollin kiristymistä on nykyisessä terroristi pelossa havaittavissa kaikkialla. Ihmisiä pelottaa, joten he haluavat kontrollin kautta poistaa niitä uhkia. Ollaan kuitenkin vielä aika kaukana kirjan "Kaukovarjostimien" ajasta, mutta kameroita on kaikkialla ja satelliitit näkevät kaikkialle. Pienellä vaivalla esim. USA saisi selville monen suomalaisenkin sijainnin kännykkä verkon kautta...Muistaakseni kirjassa osa kansasta kuului eräänlaiseen "Puolueeseen" ja saivat turvatun aseman yhteikunnassa, mutta samalla menettivät täysin vapautensa. Loput olivat epämääräistä roskasakkia mutta lähes vapaita...

Michael Moore kuvasi dokumentissa Bowlin for Columbine mitä ihmisten pelko toisiaan kohtaan voi saada aikaan. (Tosin tyylilleen uskollisena: Kärjistetysti ja omia tarkoitusperiään alleviivaten.)

Historian "manipuloimista" on havaittavissa esimerkiksi Kiinassa jossa Internet ja kirjat on hyvin pitkälti sensuroitu. Hakukoneet antavat käyttäjille sellaisia tuloksia joita päättäjät haluavat. "Väärän" historian julkaisemisesta rangaistaan.

Kirjassahan historiaa ei ollut olemassa, vaan se muuttui jatkuvasti. Mutta nykymaailma on vielä niin vapaa että se ei suuremmassa mittakaavassa onnistu. Vai onnistuuko? Jos onnistuu niin emmehän me sitä huomaa...

 

[Raejuusto]

Me ei nyt ymmärretä toisiamme. Eihän lähellekkään kaikki tuotteet synny siten, että huomataan jostain tuotteesta olevan pula, enemmänkin markkinarako. Mun mielestä tarve ja yleellisyys ei ole sama asia, sitä mä haen takaa. Jos markkinoille tulee automaattinen tölkinavaaja, niin mun silmissä se ei ole siinä tyydyttääkseen ihmisten tarpeita, vaan siinä on huomattau markkinarako. Kun automaattinen tölkinavaaja sitten lanseerataan, ihmisistä tuntuu, että perkele, tommonen on kätevä, ostan, ja tällä lailla tarve on luotu. Näin mä asian näen.

Mä kyllä ymmärrän täysin missä sun ajatuskulkusi menee metsään. Siinä vaiheessa kun se tölkinavaaja tulee markkinoille, on sitä myyvässä yrityksessä tehty laskelmia kuinka moni haluaa sitä ostaa. Jos tämä ennustus on väärä niin sillä on negatiivinen vaikutus yrityksen tulevaisuuden menestymiseen. Eli markkinoiminen perustuu ihmisten haluihin (jotka on firmassa ennustettu) ostaa tuotetta, jotka pohjimmiltaan johtuu tarpeista. Jos ihmisellä on tarve availla tölkkejä, ei hän yleensä tarvitse siihen kuin yhden tölkinavaajan, jolloin tämä automaattinen versio syrjäyttää aikaisemmat avaajat.

Markkinoijat herättävät ihmisissä haluja ostaa heidän tuotteitaan, siihen perustuu suurimman osan yrityksistä menestyminen ja brändien rakentuminen. Näitä haluja ei kuitenkaan voi koskaan olla olemassa jos ihmisellä ei ole sitä perustarvetta (esim. kännykässä perustarve on kommunikoida, tölkinavaajassa availla tölkkejä, perämoottorissa kuljettaa venettä jne.).

Eli tämän saarnan pointtihan on siis se että ei ole olemassa mitään irrallisia ja jonkun ylemmän instanssin hallitsemia markkinavoimia jotka vaikuttavat ihmisten tarpeisiin, vaan ihmisten psykologinen käyttäytyminen implikoi yritykset ja niiden valmistavat tuotteet.

 

[eno]

No, alkuperäinen tarkoitus oli kai pohtia kovettaako/katkeroittaako markkinatalous ihmisiä tai muuttaako heidän luonnollista käyttäytymistään. Tuleeko ihmisistä vihollisia toisilleen kun kilpailu ihmisten välillä välillisesti lisääntyy aina ja markkinamiehet syöttävät arvot. Vai osataanko markkina-ajattelut jättää arkielämästä. Kaiken hyvinvoinnin myötä pahoinvointi nyt vaan tuntuu lisääntyneen? Minusta tässä on vaan jotakin kieroa joka estää luontaisen yhteen hiileen puhaltamisen (tai sitten semmoista ole ole koskaan ollutkaan).

Jotain yhteishenkeä ja mielenterveyttä kalvavaa kieroutta on mustakin havaittavissa. Ei nää asiat oikeassa elämässä toimi niin insinöörimäisen loogisesti, kuin voisi teoreettisen kaavan pohjalta kuvitella. Joku ehtoo tuli telkusta oikein tutkimustietoa ettei rahapussin absoluuttisella paksuuntumisella ole lainkaan niin suurta merkitystä kuin sillä paljonko sitä on suhteessa muihin.
Monikaan tuskin jaksaisi vääntää ylitöitä esim. paremman auton hankkimiseksi, jos kaikilla muilla kylän miehillä olisi jo alunperin surkeammat ritsat pihoissaan.

Vaikeita hommiahan nämä on. Yhteiskunnan kannalta kilpailua varmaan kannattaisi hillitä, vaikka tosin itsekin olen kovasti kannattanut yksilönvapautta ja liberaaleja joskus äänestinkin kun vitutti kaupan sunnuntaiaukioloajat.
Pohjimmiltaan se on tietysti jokaisen oma valinta tekeekö 2h/vrk ylitöitä saadakseen auton jolla voittaa 10s/vrk nopeammissa kiihdytyksissä ja saa naapurin kateelliseksi, vai viettääkö se aika vaikka perheensä kanssa.

 

[training_addict]

Yhteiskunnan kannalta kilpailua varmaan kannattaisi hillitä

Oot ilmeisesti nukkunut historiantunneilla?

Pohjimmiltaan se on tietysti jokaisen oma valinta tekeekö 2h/vrk ylitöitä saadakseen auton jolla voittaa 10s/vrk nopeammissa kiihdytyksissä ja saa naapurin kateelliseksi, vai viettääkö se aika vaikka perheensä kanssa.

Kumpa vaan olisikin jokaisen oma asia. Minkäs takia se naapuri muuten olis kateellinen, mikäli itse olisi päättänyt/saanut viettää aikansa perheensä kanssa?

 

[Raejuusto]

Jotain yhteishenkeä ja mielenterveyttä kalvavaa kieroutta on mustakin havaittavissa. Ei nää asiat oikeassa elämässä toimi niin insinöörimäisen loogisesti, kuin voisi teoreettisen kaavan pohjalta kuvitella. Joku ehtoo tuli telkusta oikein tutkimustietoa ettei rahapussin absoluuttisella paksuuntumisella ole lainkaan niin suurta merkitystä kuin sillä paljonko sitä on suhteessa muihin. Monikaan tuskin jaksaisi vääntää ylitöitä esim. paremman auton hankkimiseksi, jos kaikilla muilla kylän miehillä olisi jo alunperin surkeammat ritsat pihoissaan.

Miksi tuollaisessa asiassa pitää nojata johonkin tutkimuksiin? Eikö se ole ihan päivänselvää että mitä enemmän tienaat sitä paremmin voit? Ja mitä paremmin taloudella menee sitä onnellisempia ihmisiä siellä asuu? Oleellista onkin että yhteiskunta (ja yhteiskunnallistuneet instituutiot kuten ay-liike) tarjoaa mahdollisimman paljon mahdollisuuksia ja vapauksia, eikä säätele ihmisten tekemisiä esim. estämällä työntekoa tai ottamalla suurta osaa ansaitusta palkasta pois.

Edelleenkin on niin että yhden ihmisen taloudellinen menestyminen johtaa muidenkin hyvinvoinnin kasvuun, mikäli yhteiskunta ei liikaa häiritse tätä luonnollista järjestäytymistä. Se hyvinvointi mikä meillä tänä päivänä on käytössämme ei ole ihmisten hyväntahtoisten tekojen ansiota, vaan täysin itsekkäiden pyrkimysten. Siis leipuri haluaa itselleen ja perheelleen toimeentulon, jonka myötä joku saa leipää pöytäänsä ja joku toinen joka harjoittaa leipurin rahankäytön kohteena olevaa ammattia, esim. parturipalvelua, saa puolestaan itselleen toimeentulon. Leipää ei olisi pöytään tullut eikä parturi olisi saanut toimeentuloa mikäli leipuri ei alunperin olisi ajatellut omaa ja perheensä napaa ja tavoitellut hyvinvointia taloudellisen toiminnan myötä.

Miksi te tukeudutte niin paljon mutuiluun? Tässä ei todellakaan puhuta mistään kovin yksinkertaisista ja intuitiivisista asioista, kehottaisin lukemista ja opiskelua jotta asiat hahmottuvat.

Vaikeita hommiahan nämä on. Yhteiskunnan kannalta kilpailua varmaan kannattaisi hillitä, vaikka tosin itsekin olen kovasti kannattanut yksilönvapautta ja liberaaleja joskus äänestinkin kun vitutti kaupan sunnuntaiaukioloajat.
Pohjimmiltaan se on tietysti jokaisen oma valinta tekeekö 2h/vrk ylitöitä saadakseen auton jolla voittaa 10s/vrk nopeammissa kiihdytyksissä ja saa naapurin kateelliseksi, vai viettääkö se aika vaikka perheensä kanssa.

Jos kilpailua hillitään niin osa potentiaalisesta tuotantopanoksesta jää tuottamatta, ja tämänhän voi ajatella vaihtoehtoiskustannuksena. Yhteiskunnan kannalta paras mahdollinen vaihtoehto on olla häiritsemättä kilpailua ja vapaata kauppaa mahdollisimman vähän.

 

[skuge]

Eikö se ole ihan päivänselvää että mitä enemmän tienaat sitä paremmin voit?

Ei :D

 

[Hoku]

Markkinoijat herättävät ihmisissä haluja ostaa heidän tuotteitaan, siihen perustuu suurimman osan yrityksistä menestyminen ja brändien rakentuminen. Näitä haluja ei kuitenkaan voi koskaan olla olemassa jos ihmisellä ei ole sitä perustarvetta (esim. kännykässä perustarve on kommunikoida, tölkinavaajassa availla tölkkejä, perämoottorissa kuljettaa venettä jne.).

Eli tämän saarnan pointtihan on siis se että ei ole olemassa mitään irrallisia ja jonkun ylemmän instanssin hallitsemia markkinavoimia jotka vaikuttavat ihmisten tarpeisiin, vaan ihmisten psykologinen käyttäytyminen implikoi yritykset ja niiden valmistavat tuotteet.

Ei ole mitään ylempää salaliittoa joka vaikuttaa ihmisten mieliin, selkee homma, mutta toi sun eka kappele on justiinsa se mitä mä tarkoitan. Ihmisistä on kiva ostaa tölkkiruokaa, se on halpaa, yleensä paskan makuista ja säilyy pitkään. God bless tuna. Tölkki pitää kuitenkin saada ensin auki, että ne pikku kätöset pääsee tunaan kiinni. Tölkinavaajan perustarve on availla tölkkejä, piste. Markkinoijat herättää ihmisissä haluja, piste. Automaattinen tölkinavaaja on luxusjuttu, ja markkinoijat haluaa herättää ihmisissä halun ostaa ton, koska sillä on iisimpää avata se tölkki. Ei kukaan automaattiavaajaa oikeasti tarvitse, mutta se on kiva ja sille syntyy tarve, kun niitä kauppoihin tulee ja se markkinoidaan fiksusti. Mun mielestäni toi on tarpeiden luontia, vaikka kuluttajasta se perimmäionen halu mukavuuteen tuleekin. En mä siinä mitään pahaa sinällään näe, jos sä sitä luulet.

 

[Josef]

Tuotantopanoksia jää myös tuottamatta jos osaa porukasta alkaa vituttamaan koko touhu ja aletaan pahimmassa tapauksessa hannata vastaan.

Opiskelijoistahan yllättävän suuri osa kärsii masennuksesta ja käy jopa ihan lääkärillä asti.

Eikö se ole ihan päivänselvää että mitä enemmän tienaat sitä paremmin voit

Kyllä siinä minusta pitää luoda koiravaljakkoon me-henkeä myös eikä vaan viritellä niitä eturivin yksilöitä. Pitkässä juoksussa paljon terveellisempää, luulisin.

 

[Raejuusto]

Ei ole mitään ylempää salaliittoa joka vaikuttaa ihmisten mieliin, selkee homma, mutta toi sun eka kappele on justiinsa se mitä mä tarkoitan. Ihmisistä on kiva ostaa tölkkiruokaa, se on halpaa, yleensä paskan makuista ja säilyy pitkään. God bless tuna. Tölkki pitää kuitenkin saada ensin auki, että ne pikku kätöset pääsee tunaan kiinni. Tölkinavaajan perustarve on availla tölkkejä, piste. Markkinoijat herättää ihmisissä haluja, piste. Automaattinen tölkinavaaja on luxusjuttu, ja markkinoijat haluaa herättää ihmisissä halun ostaa ton, koska sillä on iisimpää avata se tölkki. Ei kukaan automaattiavaajaa oikeasti tarvitse, mutta se on kiva ja sille syntyy tarve, kun niitä kauppoihin tulee ja se markkinoidaan fiksusti. Mun mielestäni toi on tarpeiden luontia, vaikka kuluttajasta se perimmäionen halu mukavuuteen tuleekin. En mä siinä mitään pahaa sinällään näe, jos sä sitä luulet.

Ylellisyyskin on tarve. Jollakulla saattaa olla sosiaalinen tarve todistaa edistyksellisyytensä, ja haluaa näyttää naapureilleen hienon uuden tuotteen jonka on ostanut. Kuluttaminen pelkkien halujen perusteella (ilman tarvetta) on irrationaalista, ja vaikka kuinka älyttömiä esimerkkejä tuotteista käyttäisi (esim. moottoripyörä joka kiihtyy kuin risteilyohjus) niin niiden syntymistä on aina edeltänyt jokin tarve, vaikkei se suoraan tuotteeseen liittyisikään (kukaan ei tarvitse ohjuksen lailla kiihtyvää mopoa päästäkseen paikasta A paikkaan B nopeammin, vaan saattaa tarvita sitä saadakseen elämyksiä ja pesää).

Automaattista tölkinavaajaa ei voi syntyä ellei joku sitä halua, ja siksi kellään muulla kuin ihmisellä itsellään ei ole kykyä eikä valtaa synnyttää hänessä tarvetta sille.

 

[training_addict]

Kyllä siinä minusta pitää luoda koiravaljakkoon me-henkeä myös eikä vaan viritellä niitä eturivin yksilöitä. Pitkässä juoksussa paljon terveellisempää, luulisin.

Tottakai me-henkeä pyritään yrityksissä luomaankin. Sellaisen saavuttaminen on selkeesti kaikkien etu. Ongelma siinäkin usein on epärealistiset odotukset ja näkemykset miten asioita pitäis "oikein" hoitaa. Tässäkin usein siis kateus ja puhdas tietämättömyys johtaa huonoon me-henkeen. Yritysjohdolta tietysti voidaan odottaa, että päätökset ja tavoitteet selitetään henkilöstölle paremmin, mutta sitä ei voida vaatia, että tehtäis paskoja päätöksiä vaan sen takia, että ne menis lattiatasollakin paremmin jakeluun.

 

[Raejuusto]

Tuotantopanoksia jää myös tuottamatta jos osaa porukasta alkaa vituttamaan koko touhu ja aletaan pahimmassa tapauksessa hannata vastaan.

Jos "porukka" ei täytä työsopimuksessa sovittuja ehtoja, sopimuksia voi onneksi irtisanoa. On kuitenkin firman etujen mukaista huolehtia sellaisesta ilmapiiristä jossa tällaista niskottelua ei synny. Onneksi vapaa markkinatalous pitää huolen siitä että jos työpaikalla on huono ilmapiiri ja siitä seuraa että yritys ei tuota tarpeeksi hyvin, se joutuu ennen pitkää ulos markkinoilta jos asioita ei firman sisällä muuteta. Eli yritys kokonaisuutena pitää ihan itse huolen siitä että tulos pysyy hyvällä tasolla ja työntekijät voivat hyvin. Huomaatkos, että tähän ei tarvittu valtion saatikka ay-liikkeen väliintulemista!

Opiskelijoistahan yllättävän suuri osa kärsii masennuksesta ja käy jopa ihan lääkärillä asti.

Toi on kyllä naurettavimpia ilmiöitä mitä voi tällaisessa yhteiskunnassa syntyä. Siis elämänsä parhaassa iässä oleva ryhmä jolla on hyvin vähän velvoitteita (hyväksyttävä syy olla tekemättä töitä, ilmaiset tuet ja halvempi asuminen, ei lapsia eikä perhettä tai asuntolainaa) kärsii masennuksesta ja uupumisesta -- siis mistä? Ja miksi ihmeessä?

Kyllä väittäisin että siinä vaiheessa kun harteilla on muutamaan muunkin ihmisen kuin itsensä elättäminen ja velkasitoumuksia, alkaa vasta olemaan aihetta masentua jos ei huomaa pärjäävänsä... Jos masentuu opiskelun raskaudesta niin kannattaa harkita alan vaihtoa.

 

[Champion]

Myös Big Brother -ohjelma kuuluu tähän samaan yhtälöön. Ihmiset katsovat BB:tä hiessä omilla kotisohvillaan ja päivittelevät, kuka suostuu koekaniiniksi kaikkien niiden kameroiden eteen? Miksi henkilöt vapaaehtoisesti luopuvat yksityisyydestään medianäkyvyyden vuoksi? Kuitenkin perushelsinkiläinen näkyy kaupungilla kävellessään yhtä monessa kamerassa kuin BB-talon asukit. Mua ihmetyttää ihan vitusti tää nykypäivän Uusi uljas maailma- agenda, missä yhteiskunnan jäsenet haluavat itse sitoa omat kätensä ja jäädä Ison Veljen valvonnan armoille. Väkivaltarikostilastot laskevat vuosi vuodelta, mutta valvontaa lisätään. Onko se loppujen lopuksi kaikista paras ratkaisu?

Tää on omituista. Entisaikojen (ja miksei nykyajankin) hirmuhallitsijat kontrolloivat kansoja valvonnalla, kuulusteluilla, vakoilulla, informaation pimittämisellä ja kaikilla muillakin meidän epäilyttäviksi lukemillamme keinoilla. Me demokratiassa elävät haluamme tehdä samaa aivan itse ja vapaaehtoisesti!



Lisää luettavaa: Aldous Huxley: Uusi uljas maailma

 

[Raejuusto]

Voi helevetti, eihän valvonnan lisääntyminen tarkoita kontrollin lisääntymistä :curs: Ei ketään kiinnosta kattoa sua valvontakameroista jos et ole tehnyt mitään väärää. Mitä enemmän kameroita niin sitä suurempi kynnys on ihmisillä rötöstellä. Vaikka susta kerättäisiin mitä tietoja tahansa, eivät ne ole vahingollisia jos et riko lakia. Ja jos rikot, niin totta helvetissä se on parempi että susta on kuvia kameroissa ja dataa tietokannoissa jotta sut voidaan ottaa kiinni.

Sulla on vapaus valita ettet katso mitään bigbrothereita. Ongelma ratkaistu.

 

[Hoku]

Ylellisyyskin on tarve. Jollakulla saattaa olla sosiaalinen tarve todistaa edistyksellisyytensä, ja haluaa näyttää naapureilleen hienon uuden tuotteen jonka on ostanut. Kuluttaminen pelkkien halujen perusteella (ilman tarvetta) on irrationaalista, ja vaikka kuinka älyttömiä esimerkkejä tuotteista käyttäisi (esim. moottoripyörä joka kiihtyy kuin risteilyohjus) niin niiden syntymistä on aina edeltänyt jokin tarve, vaikkei se suoraan tuotteeseen liittyisikään (kukaan ei tarvitse ohjuksen lailla kiihtyvää mopoa päästäkseen paikasta A paikkaan B nopeammin, vaan saattaa tarvita sitä saadakseen elämyksiä ja pesää).

Automaattista tölkinavaajaa ei voi syntyä ellei joku sitä halua, ja siksi kellään muulla kuin ihmisellä itsellään ei ole kykyä eikä valtaa synnyttää hänessä tarvetta sille.

No millä kummalla ideanikkarit aina saa markkinoille entistä turhempia tuotteita? Tuskin kukaan taviskuluttaja on ilmottanu Veljekset Keittiömööpelille, että popkornimasiina olis kiva yllätys, alkakaa tuottaa niitä. Musta tuntuu, että joku ideakonsultti on ilmoittanut, että hei, tätä ihmiset luultavasti ostaa. Vaikka se täysin turha kapistus onkin, pistetään markkinoille. Eli ensin kehitellään tuote, josta ihmiselle syntyy tarve ostaa se, koska se on parempi kuin entinen. Onhan tossa taustalla ihmisen yleellisyyden tarve, mutta ei ihminen tajua pyytää mitään noin turhaa, ellei joku ensin keksi sitä tehdä. Vaikka meillä on tarve saada hommat luistamaan mahdollisimman helposti, niin kun on kyse yksittäisistä tuotteista, ei mun mielestäni voi vedota siihen, että se popkornikoneen kysyntä lähtee kuluttajasta. Se kysyntä lähtee siitä, kun sellanen laite lanseerataan ja brändätään iisiksi ratkaisuksi tehdä poppareita. Sitten se pitää tietysti saada itelleen. Ei tyhmä ole se, joka keksii turhan tuotteen, vaan se, joka sen jälkeen tuntee tarvetta omistaa sen.

Tai otetaan vaikka joku tupakka. Ennen kuin ihminen oli sen keksinyt, ei sille ollut mitään tarvetta. Brändäys hoiti asian niin, että tupakoinnista tuli cool juttu. Lisäksi taustalla on tarve mielihyvään ja sosiaaliseen hyväksyntään, mutta silti tossa on luotu yritysten toimesta tuote ja vasta sen jälkeen ihmiset on huomanneet mahdollisuuden tyydyttää noita tarpeita. Jos suomi ei olisi koskaan tupaksta kuullutkaan, niin tuskin kukaan lähettelisi posteja firmoille, että pitäis olla kuulimpi ja saada mielihyvää, kehittäkää tuote tollaseen. Nyt mäkin poltan, saatanan tupakkiyhtiöt.:D

 

[eno]

Miksi tuollaisessa asiassa pitää nojata johonkin tutkimuksiin? Eikö se ole ihan päivänselvää että mitä enemmän tienaat sitä paremmin voit? Ja mitä paremmin taloudella menee sitä onnellisempia ihmisiä siellä asuu?

Viittaanpa silti toiseen tutkimukseen, jonka mukaan nigerialaiset (tai ainakin joku afrikan musta poppoo se oli) ovat maailman onnellisin kansa.
Intuitiivisestikin uskon ettei se ainakaan noin suoraviivaista ole kuin sä väität.

Miksi te tukeudutte niin paljon mutuiluun? Tässä ei todellakaan puhuta mistään kovin yksinkertaisista ja intuitiivisista asioista, kehottaisin lukemista ja opiskelua jotta asiat hahmottuvat.

Onnellisuus/raha asiassa ei siis pidä nojata tutkimuksiin, mutta joissain tietyissä muissa pitää?
Tärkeämpää varmaan kuitenkin on lopulta miten ihmiset oikeassa elämässä kokee asiat kuin kauniit ja kylmänviileät teoriat kirjoissa. Sitä en missään tapauksessa väitä etteikö niitäkin tarvittaisi.

 

[Josef]

Oma villi veikkaus on, että mitä suurempi rooli perheellä ja suvulla on kulttuurissa, sen onnellisempia ihmisiä. Ne on kuitenkin ihmisiä jotka välittää ilman vastalahjaa ja joilta saa perustarpeita mitä rahalla ei välttämättä saa.

Ja kyllähän tuota valvontaa käytetään enemmin tai myöhemmin väärin. Esim. nyt siellä kyläkaupassa jossa vartijat katteli naisten pukukopin tapahtumia työpäivien piristyksenä.

 

[Raejuusto]

BBC:llä päättyi juuri keskustelouohjelma jossa pohdittiin tuota onnellisuutta eri kulttuureissa. Vaikka NIgerialaiset ovat onnellisia, niin sen maan yhteiskuntamallia on turha kopioida muihin maihin. Myös se mainittiin että pienemmissä maissa ihmiset kokevat enemmän tunnustusta ja yhteisöllisyyttä, mutta tätä mallia on sitten puolestaan turha kopioida eism. kiinaan tai USA:han. Ilmastollakin on merkitystä, ja perheellä, kulttuurilla ym. Ei siis mikään helposti mitattavissa oleva asia.

Se kuitenkin todettiin että entisissä sosialistimaissa ollaan vähiten onnellisia.

Mutta kuitenkin, kun tässä puhutaan globalisaatiosta ja markkinataloudesta, niin on hölmöä väittää että näiden asioiden edistyminen vähentäisi onnellisuutta. Vapaa kauppa edellyttää muunkin vapaata liikkumista kuin rahan, esim. tiedon ja työvoiman, jolloin ihmisistä tulee ainakin tiedostavampia ja kansainvälisempiä. Lisäksi mahdollisuuksia tehdä erilaisia elämänvalintoja tulee enemmän. Nimenomaan mahdollisuudet ja vapaus on positiivisia asioita onnellisuuden kannalta.

Mielummin sitä itkee mersussa kuin katuojassa.