Fitness-urheilu – yhteiskuntakelvollinen syömishäiriö?

[Fiona]

Tää koko "juttu" on niin perseestä repästy. Miksi se liitetään juuri fitnekseen? siis perkele urheiluun?

Siksi, koska artikkeleita kirjoitetaan eri näkökulmista? Siksi, koska kyseisestä aiheesta ei ole juuri puhuttu mediassa? Urheilijoiden syömishäiriöistä voisi mielestäni kirjoittaa enemmänkin ja huomioida ilmiön olemassaolon esimerkiksi valmentajien koulutuksessa.

Yksi syy, miksi syömishäiriöt liittyvät fitnesslajeihin on varmasti siinä, että laji on niitä harvoja, jonka pystyy aloittamaan menestyksekkäästi vielä aikuisiällä. Moni aloitteleva harrastaja (usein nuori aikuinen) on urheilutaustaltaan täysi sohvaperuna. Innoissaan hankitaan valmentaja, joka käskee laittamaan kaiken uusiksi, kellottamaan elämän treenien ja syömisen ympärille. Treenaamista ei mahduteta elämään yhtenä luonnollisena osana, vaan siitä tehdään elämää suurempi asia, jossa ei ole varaa epäonnistumisiin. Onko siis ihme, jos jossain vaiheessa kuppi menee nurin ja touhusta tulee pakonomaista suorittamista? Onko ihme, että ongelmia voi tulla, kun yritetään vaihtaa sohvaperunan elämä urheilijan vastaavaan sormia napsauttamalla? Ei mitään muuta liikuntaharrastusta aloiteta aikuisiällä siten, että valmentaja lyö lapun kouraan ja sanoo, että nyt sitten elät kuin urheilija.

Se, mihin suuntaan homma lähtee kehittymään kupin kaatumisesta, riippuu varmasti henkilöstä, olosuhteista, valmennuksesta, elämäntilanteesta, lapsuudesta, tähtien asennosta, kuun kierrosta, vuorovesistä ja ties mistä.

Onko tässä mielestänne tosiaan pointtina se, että onko kyseinen nainen (ollut) oikea fitnessurheilija? Miten tuo edes määritellään? Tietty sijoitus kisoissa?

Epäolennaisuuksiin tarttumisen sijaan olisi kiva kuulla ilmiöön liittyvää pohdintaa sellaisilta henkilöiltä, joilla on jotain kosketuspintaa lajiin. Jokainen yhtään median toiminnasta perillä oleva tietää, että kerran fitnesskisoissa pyörähtänyt ja eliminaatiossa pudonnut on artikkeleissa urheilija. Esimerkiksi Kalimerolla olisi varmaan paljon annettavaa tähän aiheeseen? Olisi mukava kuulla näkemyksiäsi. Syömishäiriöt urheilussa ovat kuitenkin todellisia, vaikkei valtaosa harrastajista niihin sairastuisikaan.

 

[Kalimero]

Kuvaamissasi tapauksissa käy yli 90 kertaa sadasta juuri noin ja pahemminkin mutta mielestäni silloin ei edes olla minkään näköisiä urheilijoita vaan on ollut uusi mukanaan hetken aikaa vienyt "extreme" harrastus kuvassa. Valmentajien koulutuksessa syömishäiriöt ovat keskeisessä asemassa mutta monella valmentajalla taas ei ole mitään koulutusta. Sanoa ettei valtaosalla ole syömishäiriötä on rohkeasti sanottu, totuus voi olla rumempi, sävyjä siihen taas saadaan, kun mielletään kivasti ettei lievät ongelmat omassa suhteessa ruokaan ole ongelma vaan ongelma se olisi vasta, kun tapahtuu jokin seuraavista; diagnoosi, interventio, laitostaminen.

 

[PanostajaPena]

Selittäkää joku tyhmälle mitä "häiriötä" tuossa on että syö säännöllisesti ja tarkasti tiettyä ruokavaliota, kun se ruoka on ravinnollisesti kaikinpuolin hyvää?
Onko se syömishäiriö sitä kun se poikkeaa valtavirrasta vai.. en mitenkään pysty tarttumaan tähän häiriön laatuun. Jos se ei aiheuta sairastelua tai muuta vastaavaa.. vaan edistää hyvinvoinnin näkymistä ulkoisestikkin.. niin vaatii kyllä aikamoista pokkaa ruveta märisemään jostain "syömishäiriöstä" ihan vain sillä perusteella kun se vaan jonkun mielestä tuntuu sellaiselta. Vaikka söisi minuuttikellon piippaamalla hetkellä ympäri vuoden niin ei siitä saa "häiriintynyttä" toimintaa mitenkään, joutuuhan monet syömään lääkkeensäkkin yhtä tarkasti jne.

Onhan se kieltämättä asiasta mitään tietämättömän mielestä kontrollifriikin toimintaa.. mutta harva vannoutunut kisaajakaan nyt ihan noin toimii ja tulokset ovat kuitenkin hämmästyttäviä. Eli se puhuttu "syömishäiriö" ei liene riippuvainen ravinnosta alkuunkaan.. vaan siitä että miten kurinalaisesti sitä "omaa juttua" toteuttaa.

 

[Kalimero]

Kuvaamassasi tilanteessa kaikki on hyvin, kun suhteesta ruokaan tulee oman pään sisällä ongelma on tilanne aidosti/oikeasti/todellisesti/DeFacto ongelmallinen, vaikka ulkoisesti ei tilanne muutu.

 

[Deleted member 96894]

Selittäkää joku tyhmälle mitä "häiriötä" tuossa on että syö säännöllisesti ja tarkasti tiettyä ruokavaliota, kun se ruoka on ravinnollisesti kaikinpuolin hyvää?
Onko se syömishäiriö sitä kun se poikkeaa valtavirrasta vai.. en mitenkään pysty tarttumaan tähän häiriön laatuun. Jos se ei aiheuta sairastelua tai muuta vastaavaa.. vaan edistää hyvinvoinnin näkymistä ulkoisestikkin.. niin vaatii kyllä aikamoista pokkaa ruveta märisemään jostain "syömishäiriöstä" ihan vain sillä perusteella kun se vaan jonkun mielestä tuntuu sellaiselta. Vaikka söisi minuuttikellon piippaamalla hetkellä ympäri vuoden niin ei siitä saa "häiriintynyttä" toimintaa mitenkään, joutuuhan monet syömään lääkkeensäkkin yhtä tarkasti jne.

Häiriintynyttä se alkaa olla siinä vaiheessa, kun sen kellon piipatessa on PAKKO syödä sitä kaikinpuolin ravinnollisesti täydellistä ruokaa, tai muuten maailma kaatuu, vuosien työ on heitetty hukkaan ja ainoa keino pelastukseen on viikon paasto ja päivittäinen kymmenen kilsan lisälenkki. Ei tarkassa ruokavaliossa terveelle ihmiselle olekaan mitään ongelmaa. Pakkomielteisesti ruokaan suhtautuva saa siitä vaan hyvän perustelun sille miksi toteuttaa häiriötään. Käsien pesukin voi olla häiriintynyttä jos sitä ei pysty lopettamaan.

Heti kärkeen todettakoon fitness-urheilu ei ole syömishäiriö ja on elämäntapana varmasti terveellisempi kuin keskivertotaviksella. Silti ainakin tuolla mimmien puolella on muutamaan kertaan pistänyt silmään ketjut, jossa eilen parantunut anorektikko on päättänyt tähdätä kisalavalle, ja esittelee auringontarkkaa dieettiään ja treeniohjelmaansa reippaassa fitnesshengessä. Perinteisesti ketjuun kuuluu myös "mun ravintoterapeutti/äiti/lääkäri ei vaan tajuu tätä punttijuttua" -hämmästely ja moraalinen krapula kanasalaatista jossa oli ihan liikaa hiilareita. Tämä ei tietenkään ole lajin vika, mutta 'kisatavoite' tarjoaa hyvän syyn laskea kaloreita, mittailla itseään, punnita vehnäleseitä ja suunnitella ruokailuja ja treenejä suurimman osan valveillaoloajasta. Vaikka normipirkolle tästä ei olisi mitään haittaa, syömishäiriöstä kärsivän mielelle kaikki kalorien kulutukseen ja diettaamiseen liittyvät jutut saattavat lähinnä tukea sairautta. Koonti, lajissa ei sinällään mitään ongelmaa, sen varjolla voi vaan tehokkaasti toteuttaa vähän vääristyneempiäkin ajatusmalleja. Kärjistettynä vähän sama homma kuin viinipruuvien harrastaminen alkoholistille.

Muistinko jo alleviivata että vika ei ole lajissa?

 

[beginner]

Eli se puhuttu "syömishäiriö" ei liene riippuvainen ravinnosta alkuunkaan.. vaan siitä että miten kurinalaisesti sitä "omaa juttua" toteuttaa.

Juuri sitä tässä on haettu koko ajan takaa :thumbs:

 

[ojr]

Fitness/kehoilu ei ole ääripäiden hommaa.. vaan järkipäiden.

Juu, onko se sitten "järkipään" hommaa lopettaa oma siittiötuotantonsa ja surkastuttaa pallinsa tai paskoa munuaisensa doupilla ja vetää piriä, että jaksaa treenata enemmän tai vetää rasvansa niin alas että kuukautiset lakkaa tulemasta? Pointtina siis se, että kyllä noita ääripäitä löytyy melkeinpä porukasta kuin porukasta ja kaiken voi vetää överiksi ja harvemmin minkään överiksi vetäminen on kovin tervettä.

 

[EdVonV]

Juu, onko se sitten "järkipään" hommaa lopettaa oma siittiötuotantonsa ja surkastuttaa pallinsa tai paskoa munuaisensa doupilla ja vetää piriä, että jaksaa treenata enemmän tai vetää rasvansa niin alas että kuukautiset lakkaa tulemasta? Pointtina siis se, että kyllä noita ääripäitä löytyy melkeinpä porukasta kuin porukasta ja kaiken voi vetää överiksi ja harvemmin minkään överiksi vetäminen on kovin tervettä.

Järkipään määritelmä ei näköjään auennut? Tästähän oli kyse. Kuvailemasi taitaa kuitenkin olla ääripää.

 

[lakipiste]

Niin, EdVonV sen jo sanoikin. Hulkki on esimerkki järkipään puolen treenaajasta, ääripäihin menee sitten se osasto jotka on 10 vuodessa takonu 50kg lihasta ja makaa letkuissa venaten uutta sarjaa sisäelimiä alta 40 kymppisinä.

Oma muija on sairastanu 10v anoreksiaa ja sit bulimiaa, ja vaikka nyt on jo terve ni se suhtautuminen kaikkeen liikuntaan, omaan kroppaan ja ruokaan on silti ihan erilainen kuin normaalilla ihmisellä. Jos hän aloittaisi nyt vaikka tän hehkutetun fitness urheilun ni saisin kyllä olla vahtimassa ettei se homma lähde heti käsistä ja palata siihen vanhaan paskaan, mutta fitness verholla suojattuna.

 

[Lost Cause]

Njoo, tais olla tuollekin naiselle kaikinpuolin vaan opettavainen kokemus. Jotkut vaan joutuu oppimaan asiota vähän vaikeamman kautta. Uskon, että ilman tota sali harrastusta, vaikka menikin ylisuorittamiseen ja burnouttiin, niin ei olisi oppinut niin paljon omasta kehostaan ja päästään, mitä ne kestää jne ja ravinnosta ja sen tärkeydestä. Varmasti tulee elämään terveellisemmin koko loppuelämän kuin ilman tota kokemusta.

On kyllä aikas huono asia, että jokin urheilulaji leimataan tommosilla jutuilla, joksikin syömishäiriöisten hullujen ihmisten hommaksi. Uskon, että kaikenlainen urheilu oli se sitten missä muodossa tahansa, on aina parempi, kuin ei minkäänlaista liikuntaa.

Vois tommosilla otsikoilla sitten tehä jutun vaikka alkoholin käytöstä. "Raskaat työt, raskaat huvit - Yhteiskuntakelvollinen päihderiippuvuus"

Se tässä ihmiskunnassa on vähän päälaellaan, kun keskitytään liikaa johonkin ihan marginaali ongelmiin, eikä oikeasti niihin suuriin asioihin jotka koskettaa suuria yleisöjä.
Tosin onhan se mukavampaa ja kun 95% ihmisistä saa nillittää jostain ongelmista jotka koskettaa 5% ihmisistä, kuin, että se 5% valittaa kun 95% tekee näin ja näin...

 

[yusuplus]

No onhan se, mutta mitä väliä? En löytänyt jutusta mistään keskustelua joten miksi siitä ei voisi nyt keskustella?

Eihän sillä mitään väliä ole. Saa ja pitääkin keskustella. Jos ei aikaisempaa keskustelua löydy, niin ehkä tää on sit tosiaan niin vaiettu asia.

Ite muistan kyllä Facebookista kohinaa tästä ja katsoin itse ton pätkän vuosi sitten.

ps. huvittavaa miten jotkut ottaa niin itseensä ton tekstin. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

 

[ojr]

Järkipään määritelmä ei näköjään auennut? Tästähän oli kyse. Kuvailemasi taitaa kuitenkin olla ääripää.

Aukeshan se, mutta vähän myöhässä ja nyt kun se aukes niin samaa mieltä, kehonrakennus/fitness-urheilu ei sovi ääripään ihmisille, vaan järkipään ihmisille.
Käsitin tuon jostain syystä väittämänä, että kehonrakentajat ja fitness-urheilijat edustavat järkipään porukkaa eikä ääripäitä. My bad.

 

[MattiH]

No On Otsikko. Kuitenkin melkein kaikki ihannoi fittness ja kehonrakentaja tyyppejä, ei niitä ääripäitä välttämättä. Ei kai sitä nyt syömishäiriöinen ihminen edes voi menestyä jossaki fittneksessä. Eikös se kunnon syömishäiriöinen ole joko pelkkä luuranko tai läski. No näistä voi olla montaa mieltä :D Minusta ei ole fittness yhteiskuntakelpoinen syömähäiriö <3 Minusta olis kiva kun kaikki suomalaiset harrastas jotain niin sais terveemmän kansan ja yhteenkuuluvuutta. Voihan näissä hommissa palaa loppuun jos ottaa liian tosissaan..

 

[Anonymity]

Onhan noita muitakin urheilulajeja, joissa syömishäiriöt saattavat olla yleisempiä, kuin muissa lajeissa. Jos otetaan esimerkiksi anoreksia, niin tässä artikkelissa on mainittu ainakin mäkihyppy, korkeushyppy ja taitoluistelu. Itselleni tulee vielä mieleen baletti. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaikki lajien harrastajat olisivat anorektikkoja. Tulee mieleen, että sellaiset lajit, joissa ulkonäkö ja keveys ovat tärkeitä, voivat olla pahoja sellaisille ihmisille, joilla on pään sisällä sellaisia ongelmia, jotka saattavat altistaa sairaudelle.

http://www.terve.fi/anoreksia-nervosa/pojat-toipuvat-tyttoja-paremmin-anoreksiasta


Entinen mäkihyppääjä Sven Hannawald:
http://www.sportfan.pl/artykul/anoreksja-w-sporcie-hannawald-kolodziej-nawet-kubica-zobacz-19513

 

[Ray Lewis]

Ei näin! Ei todellakaan näin! Täällä on unohdettu se tärkein!

Kyllähän tota Juttaa meinaan panis. Ihan jees.