Fitness-urheilu – yhteiskuntakelvollinen syömishäiriö?

[Hard Justice]

Suorituskeskeinen "kympin tyttö" polttaa itsensä loppuun töissä ja syyttää siitä harrastusta. Jos työn päälle vielä harrastuksen ottaa liian vakavasti niin ei ihmekään että palaa loppuun myös töissä. Harrastus pitäisi olla sellainen, jolla siitä työelämän suorittamisesta irtaudutaan. Pitää vaihtaa harrastusta tai pitää vähän taukoa jos alkaa ahdistamaan tai tuntumaan pakkopullalta. Ilman itsekuria ei tietenkään tule tuloksia, mutta enpä usko että tuloksista osaa nauttia jos ne on väkisin väännettyjä.

 

[Ksiina]

Mun mielestä on hienoa että tällaisia artikkeleita tulee julki. Kaikille fitness-urheilu ei sovi, kuten ei artikkelin mimmillekään, jotkut ihmiset vain jäävät johonkin asiaan helpommin koukkuun. Jos joku syömishäiriöinen tai pakonomaiseen urheiluun koukkuun jäänyt tunsi piston sydämessään ennen totaalista loppuunpalamista, niin hyvä.

Siihen en osaa ottaa kantaa, onko fitness-urheilu syömishäiriöisten uusi leikkikenttä, mutta turha sitä riippuvuuden lähdettä on syyttää omista päänsisäisistä ongelmista. Eihän sitä suklaatakaan ole kaupasta pois viety vain sen takia että sen syömisestä voi lihota sairaalloisiin mittoihin.

 

[SIC-]

Suorituskeskeinen "kympin tyttö" polttaa itsensä loppuun töissä ja syyttää siitä harrastusta.

Näin se on. Minusta tuon naisen pitäisi ottaa vastuu itsestään ja myöntää, että on sellainen pakkomielteisesti asioihin suhtautuva eikä syyttää harrastusta. Ei syömisten seuraaminen ja treenaaminen ole NIIN iso juttu noudattaa kuin tuo juttu antaa ymmärtää.

 

[Tinkaus]

Mä vähän googlasin ja huomasin, et ko. henkilöllä on tätä nykyä firma, joka keskittyy hyvinvointiin ja luonnonkosmetiikkaan. Jotenkin tuli sellainen fiilis, et kuntosali on muuttunut joogasaliksi ja bodysafka raakaravinnoksi, mutta ne päänsisäiset ongelmat ja täydellisen elämän ja kontrollin tavoittelu ei ole hävinneet mihinkään.... :(

 

[Gothzilla]

Eli akka treenasi ja söi päin persettä ja ajautu ylikuntoon, ja syyttää siitä lajia eikä omaa tyhmyyttään. Koskettava tarina, hermanni

 

[Anonymity]

Tällä daamilla suurin ongelma on pään sisällä. Tai on ainakin ollut. Kuten hän itsekin sanoo, hän on suorittajaluonne ja todennäköisesti täydellisyyteen pyrkijä. Kaikki mitä hän tekee, tehdään todennäköisesti täysillä eikä itselle anneta armoa eikä kohtuutta tunneta. Tämän tyyliselle ihmiselle punttitreenistä ja siihen kuuluvista ruokailutottumuksista tulee helposti ongelma, joka voi lähennellä "syömishäiriötä". Jos hän harrastaisi jotain toista lajia, joka on "ulkonäkökeskeinen", tulisi ongelmia siltikin. Eli ei se laji itsessään aiheuta niitä ongelmia, mutta voi lisätä niitä, jos pää ei ole kunnossa.

Totta taitaa olla on se, että fitness-urheilun parissa taitaa olla aika paljon tällaisia suorittajia. Entiset "tavalliset" syömishäiriöt ovat muuttaneet muotoaan ja pakkomielteeksi on tullut treenaaminen ja "oikein syöminen". Perustan tämän siihen, että aika moni fitness-ihminen on näin itsekin todennut tai kertonut olleensa ainakin aiemmin syömishäiriöinen. Hyvä esimerkki oli myös se, kun juttelin erään valmentajan kanssa. Kerroin hänelle eräästä lahjakkaasta punttisalilla käyvästä naisesta ja kysyin, että ottaako hän uusia valmennettavia. Ensimmäinen kysymys oli se, että onko tällä naisella taustalla syömishäiriöitä?

 

[iivili]

Katson haastattelun myöhemmin, nyt en ehdi, mutta olihan tästä aiheesta vuosia sitten jo keskustelua, ainakin pakkiksen irssikanavalla, saattoi olla täällä palstallakin. Kyse on tabusta, mutta toisaalta ainakin irssin puolella muutamakin sanoi (taisi olla pari kisaajaakin) ihan suoraan, että niinpä se menee, että moni piilottaa/naamioi syömishäiriönsä fitnesskisaamiseen, ikäänkuin hyväksyttävämpään ja kauniimpaan muotoon.

 

[M-P]

Minkälaista vertaistukea koet tarvitsevasti, voisitko kertoa oman tarinasi syömishäiriöstäsi?

Jokainenhan sen tarinan tuntee sen suuremmin avaamatta, miks täällä Pakkiksella ollaan hengailemassa ;)

Mut tosissaan onhan tämä ns. "terveellinen" elämäntapa outo käsite tavan tallaajalle, eli valtaosalle väestöstä. Voin kuitenkin väittää että joka ikinen joka edes jossain määrin vahtii syömisiään on törmännyt suureen ja vilpittömään ihmettelyyn, että miksi et voi syödä näitä herkkuja kun kerran tarjolla on ja "kidutat" itseäsi? Tuntuu välillä kohtuu ärsyttävältä käydä selittelemään miksi en nyt voi dokata tai syödä edes sitä pientä kakunpalaa. Välillä vastapuolen keskustelijat ovat varsin kiihkoutuneita asiasta, että miksi ihmeessä pitää elää terveellisesti kun kerta voi mättää herkkuja huiviin, huuhdella sen alas oluella ja maata sohvalla päivät pitkät Kyllähän tuo siitä läskipetteristä voi tuntua syömishäiriöltä ja ylisuorittamiselta.

 

[lakipiste]

Ääripään ihmiset menee ääripäästä toiseen. Fitness/kehoilu ei ole ääripäiden hommaa.. vaan järkipäiden. Ohan anorektikkokin äärimmäinen, mut ei fiksu toimissaan.

 

[Sukulaku]

Moniko tuota eukkoa fitneksen haukkumisesta syyttävä oikeasti luki tuon jutun. Tuossahan se mainitsee aivan selvästi useaan kertaan, että oma pakkomielteinen luonne yhdistettynä tällaiseen lajiin oli se juttu, eikä syyttänyt fitnesstä mistään.

edit. Noi "ei ees oo voittanu mitään fitneksessä!" jutu on ihan parhaita :D

 

[yusuplus]

mutta olihan tästä aiheesta vuosia sitten jo keskustelua

Onhan toi koko juttu muutenkin lähes vuoden vanha...

 

[pakkiis]

Tää koko "juttu" on niin perseestä repästy. Miksi se liitetään juuri fitnekseen? siis perkele urheiluun? Ei liikunta ole syömishäiriön takana, liikunta on keino syömishäiriöisille "rankaista itseään ja yrittää epätoivoisesti polttaa viellä vähän lisää kaloreita". Aika marginaalinen määrä taitaa olla ne kellä on syömishäiriö siis noin urheilurintamalla, Ei syömishäiriö meinaa automaattisesti laihuutta,urheilullisuutta tai hyvää "kondista" syömishäiriöisiä selluliitti perseitäkin on sekä normaalin painoindeksin omaavia "taviksen" näköisiä tyyppejä jotka on sattuvat vaan tyhjentämään vatsalaukkunsa suun kautta tai paastota koska ovat syöneet mielestään liikaa.

 

[proileri]

Tällä daamilla suurin ongelma on pään sisällä. Tai on ainakin ollut. Kuten hän itsekin sanoo, hän on suorittajaluonne ja todennäköisesti täydellisyyteen pyrkijä. Kaikki mitä hän tekee, tehdään todennäköisesti täysillä eikä itselle anneta armoa eikä kohtuutta tunneta. Tämän tyyliselle ihmiselle punttitreenistä ja siihen kuuluvista ruokailutottumuksista tulee helposti ongelma, joka voi lähennellä "syömishäiriötä".

Nimenomaan pään sisällä, itseasiassa itse luen tuon positiivisena sinänsä että kyseisenä aikana oli suunta hukassa ja masennusta, niin punttisalilta löytyi se juttu mikä sai ylös sohvalta tekemään jotain, sai onnistumisen tunnetta ja vähän positiivista fiilistä. Sitten asia meni vähän överiksi suorituskeskeisyyden kanssa - sehän tässä pohjimmiltaan oli ongelmana, kovat vaatimukset itseään kohtaan ja koska ei muualla pystynyt tekemään kunnolla töitä jonkun asian eteen ni sitten treenauksesta tuli se elämän keskipiste ja pakko.

Yleisesti ottaen, masennuksesta kärsivillä ja syrjäytyneillä liikunta tekee hyvää, tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta sekä kaveripiiristä. Paitsi että liikunta vaikuttaa hormonitasapainoon ihan fyysisesti, niin se on edes joku asia mistä voi vähän selkään taputella itseään että oot sentään treenannut vähän etkä maannut vain kotona sohvalla koko viikkoa.

 

[M-P]

Moniko tuota eukkoa fitneksen haukkumisesta syyttävä oikeasti luki tuon jutun. Tuossahan se mainitsee aivan selvästi useaan kertaan, että oma pakkomielteinen luonne yhdistettynä tällaiseen lajiin oli se juttu, eikä syyttänyt fitnesstä mistään.

edit. Noi "ei ees oo voittanu mitään fitneksessä!" jutu on ihan parhaita :D

No eihän varsinaisesti ko. naikkonen fitnesstä syytä, mutta sain koko jutusta käsityksen, että siinä yleistetään koko laji ja sen harrastajat pakkomielteisiksi. Tarkoitus oli ylipäätänsä avata yleinen keskustelu asian tiimoilta.

Onhan toi koko juttu muutenkin lähes vuoden vanha...

No onhan se, mutta mitä väliä? En löytänyt jutusta mistään keskustelua joten miksi siitä ei voisi nyt keskustella?

 

[Anonymity]

No eihän varsinaisesti ko. naikkonen fitnesstä syytä, mutta sain koko jutusta käsityksen, että siinä yleistetään koko laji ja sen harrastajat pakkomielteisiksi. Tarkoitus oli ylipäätänsä avata yleinen keskustelu asian tiimoilta.

Kyse on usein siitä, kuinka lukija sisäistää ja sen jälkeen tulkitsee lukemansa, tai sisäistääkö ollenkaan ja vetääkö siksi vähän vääriä johtopäätöksiä. Mutta ei hätää, hyvin tyypillistä. Ei pelkästään sinun ongelmasi.

 

[PanostajaPena]

En lukenut linkin tekstiä.. avaudun kuitenkin ihan tästä "häiriöstä".

Ei ole mitään häiriöitä.. on vain erinlaisia tapoja ravita itseään (hyviä ja huonoja). Jotkut syövät tunnetilojen ohjaamiana.. hyvinä päivinä tehdään salattia ja ollaan niin tiedostavaa.. samat tyypit huonoina hetkinä vetää karkki hyllyistä kaksin käsin suklaata ja jäätelöt yms. ja mättää niin että sokeri humalassaan sitten itkevät pahaa oloaan, rinnastan tämän alkoholia käyttävään joka tekee sen yksin ja märisee sitten kännissä kurjuuttaan, sama ihminen voi myös ottaa pari drinkkiä ja tuntea itsensä rentoutuneeksi ja vapautuneeksi huolista.

Mikä "häiriö" se sitten on jos haluaa panostaa liikunnan ohella ravinnon laatuun ja eri macrojen suhteeseen? Mitä "vääristymää" siinä toteutetaan?
Mä ainakin koen olevani kehoilija vaikken laske kaloreita enkä mieti tuliko tarpeeksi prodee yms. Kunhan treenaan ja pyrin syömään n.3 tunnin välein ja muistan tropittaa pari kertaa viikossa. Olenko pakkomielteinen? EN. Vedän viinaa ja huimaavia naamaani kun siltä tuntuu.. syön roskaruokaa kun siltä tuntuu.. mutta.. kokoajan ulkoinen olemus tästä "lusmuilevasta" tyylistä huolimatta 1. kiristyy 2. lihasta tulee. Ok.. tulisi varmaan paljon enemmänkin jos olisin laskuri yhdessä ja vaaka toisessa kädessä kokoajan kalkuloimassa ja stressaamassa asioista. En vaan näe tarpeelliseksi.. olen ihminen.. kokonaisuus.. mun kuuluu mennä niin että voin toteuttaa kokonaisvaltaisesti mielihalujani.
Jos pitäs olla joku terveilijä ja true bodari kisaaja tyyliin.. niin hajoais pää.. enkä tuntisi elämää mielekkääksi.. ja sitten voisin sanoa olevani "häriintynyt" vaikka joku voisi nähdä sen hyvin seesteisenä ja mielen lujana toimintana.

Elämä on kokonaisuus.. ei pidä liikaa keskittyä olemaan jossain asiassa paras ja panostaa siihen vain.. tiedättehän.. joku voi oleilla yliopistossa lukiosta eläkeikäiseksi saavuttaen jotain tyyliin nimensä jonkun aiemmat teoriat kumoavaan tosi kovaan juttuun josta saa nimensä moneen arvostettuun tiedejulkaisuun jne.. Mutta nämä ihmiset tuppaavat olemaan muusta elämästä aivan pihalla.. koska kaikki ajatus on kohdennettu vaikka nyt siihen avaruus kiikarin läpi tuijjotteluun. Siinä jää huomaamatta mitä tapahtuu ihan tossa metrin parin ulottuvilla kun tuijjottelee ikänsä valovuosien päähän.

"Liian paljon höpötetään muotien mukaan.
Tänään kaikki muistaa, huomenna ei kukaan...
Siihen soppaan älä hyppää sekaan.."

 

[KelkanNaru]

Yhteiskunnassa on vikaa, jos noin hyvännäköisen neidin täytyy noin paljon murehtia ulkonäköään.

 

[beginner]

Mikä "häiriö" se sitten on jos haluaa panostaa liikunnan ohella ravinnon laatuun ja eri macrojen suhteeseen? Mitä "vääristymää" siinä toteutetaan?
Mä ainakin koen olevani kehoilija vaikken laske kaloreita enkä mieti tuliko tarpeeksi prodee yms. Kunhan treenaan ja pyrin syömään n.3 tunnin välein ja muistan tropittaa pari kertaa viikossa. Olenko pakkomielteinen? EN. Vedän viinaa ja huimaavia naamaani kun siltä tuntuu.. syön roskaruokaa kun siltä tuntuu.. mutta.. kokoajan ulkoinen olemus tästä "lusmuilevasta" tyylistä huolimatta 1. kiristyy 2. lihasta tulee. Ok.. tulisi varmaan paljon enemmänkin jos olisin laskuri yhdessä ja vaaka toisessa kädessä kokoajan kalkuloimassa ja stressaamassa asioista. En vaan näe tarpeelliseksi.. olen ihminen.. kokonaisuus.. mun kuuluu mennä niin että voin toteuttaa kokonaisvaltaisesti mielihalujani.
Jos pitäs olla joku terveilijä ja true bodari kisaaja tyyliin.. niin hajoais pää.. enkä tuntisi elämää mielekkääksi.. ja sitten voisin sanoa olevani "häriintynyt" vaikka joku voisi nähdä sen hyvin seesteisenä ja mielen lujana toimintana.

Häiriöitä ei siis ole olemassa, koska sinulla ei ole häiriötä?

 

[PanostajaPena]

No se mitä häiriöksi kutsutaan on häiriö vasta kun "häiriintynyt" kokee sen häiriöksi eli normaali elämää haittaavaksi toiminnoksi.
Joku bulimia ja anoreksia ovat häiriöitä koska lääkärikin sen toteaa että elintoiminnot kärsivät.. bodarit ja muut eivät kohtaa lääkärillä käydessään mitään kummoisia.. mitä nyt lääkäri saattaa ohi mennen saarnata roinan vaaroista.
Mulla muuten on häiriö.. se on sellainen että tyhjä länkyttäminen saa otsaan sellaisen suonen pullolleen joka joku päivä varmaan räjähtää ja aiheuttaa faataalit seuraamukset.
Mediassa kaikenmaailman housuunpaskojat ovat äänessä ja muodissa.. jos multa kysytään niin kunnon solmu ja parin metrin pudotus ratkaisee ongelman ja tulee se vika "kylmä pieru" eikä tarvi enää vinkua tyhjää paskaa.

 

[beginner]

Jos nyt vaan luet sen tekstin, josta tässä on koko ajan puhuttu, niin sinun ei tarvitse vittuuntua jostain itse kuvittelemastasi aiheettomasta "länkyttämisestä". Mitä häiriökäyttäytymiseen tulee, niin ei se mitään fyysisiä oireita vaadi. Anorektikkokin on anorektikko jo kauan ennen tilan fyysisiä haittoja.

Eikä siinä tekstissä muutenkaan mielestäni tuoda esille, että tilanne olisi ensisijaisesti ollut lajivalinnasta eikä yksilön omasta päästä kiinni.