Hesarin toimittaja kirjoittaa artikkelin yhteydessä olevansa Ranskan verottajalle ja Kelalle neiti (näille on siis täytetty pumaskat ja rastitettu oikea ruutu), puhelinyhtiölle rouva, sähkölaitokselle neiti, työyhteyksissä lähes aina rouva, kaupoissa ja kadulla toppatakissa neiti ja korkokengissä rouva. Junalippua ostaessa Ranskan VR:lle pitää rastia oikea ruutu.
Eli nyt puhutaan kulttuurista, jossa ihmistä puhutellaan aina ensin oikealla puhuttelusanalla ja vasta sen jälkeen mahdollisesti nimellä, jos se on tiedossa. Kenellekään ei voi huutaa Hei, sinä siellä. Esim. hyvän huomenen toivottaminen naapurille, kaupan tädille jne. sisältää aina oikean puhuttelun mademoiselle/madame/monsieur. Sinuttelu ylipäätään on hyvin paljon rajoitetumpaa kuin meillä. Poikkeuksena perheenjäsenet ja ystävät. Näin on suuressa osassa Eurooppaa ja tätä voi olla suomalaisen vaikea ymmärtää.
Edelleenkään ei ole kyse puhekieleen puuttumisesta eikä minkään sanan käytön rajoittamisesta, vaan siitä pitääkö sähkö- ja puhelinlaskusta jne. näkyä onko nainen naimisissa vai ei. Sana mademoiselle ei varmasti haluta pois ranskan kielestä tai sen käytöstä, vaan sana madame halutaan neutraaliksi oletusasetukseksi naisten kohdalle kuten monsieur on miesten kohdalla.
Ja feminismi, sehän on radikaali ideologia, jonka mukaan naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Minulle se on nimenomaan ihmisoikeuksien puolustamista siitä näkökulmasta, että sukupuoli asettaa osan ihmisistä erityisen alttiiksi oikeuksien loukkaamiselle ja tähän pitää kiinnittää huomiota.