Esiintymispelko

[TLP]

Mythillä paljon asiaa tuossa tekstissä, mutta kahteen asiaan kiinnittäisin huomion.

- Kädet vaan roikkuu siinä sivulla ku narut. Ei mitään räplättävää niihin, koska valtaosa alkaa heti naksutella tai pyöritellä sitä esinettä mikä kädessä on. Käsiä voi käyttää myös ilmaisuun, niin ei tarvitse miettiä mitä niille tekisi

Samalla se 'kävelykeppi' tekee sen, ette tosiaan rupea näpläämään housunpunttia, tai puristele munias. IMHO se toimii 99% tapauksista, kun se vaan on väline jota ei pysty napsuttelemaan (eli vaikkapa perus lyijykynä)

Pari vuotta sitten eräällä esiintymistaidon kurssilla tuli sitten taas takapakkia, kun yks kaks huonosti valmistelemani esitys ei ottanutkaan kuulijakuntaansa sillä lailla, kuin olin ajatellut.

Niin, oliko tarkoitus esityksen vai sinun 'valloittaa' se yleisö ?
Hyvin useasti asiapitoisen tekstin 'kertojat' luulevat asian valloittavan yleisön. Sen kyllä huomaa heti ja yleisesti pidemmissä jorinoissa alkaa niitä 'nuokkuvia päitä' kopsahtelemaan pöytään.

Siinä mielessä hivenen eri lähtökohta näihin hommiin, että samalla kun luennoin asiaa, oli tavallaan hankittava jäseniä ja 'myytävä tuote'. Luo ihan omia aspektejaan tuohon esityksen viemiseen, mutta antaa paljon myös mahdollisuuksia.

Sitten vielä 1 lainaus, josta olen 100% samaa mieltä:

- Jos käyttää esityksessä apuvälineitä, niin kalvoille/powerpoint slideille vaan pääkohdat

Jeps, eräs tapa pitää 'kävelykeppiä' ja hoitaa tuo homma on fläppitaulu. Kirjoittaminen on mukavaa, kunhan muistaa pitää sen rintamasuunnan enimmäkseen sinne yleisöön päin.


Tässä kun kaveri ei oikeastaan mitenkään ole edes vihjannut, että mitä aihetta hän käsittelee, niin vaikea sanoa miten sitä vois funtsia vievänsä eteenpäin. Arvostellaanko esiintyminen (opettaja) tms. ? Mikä on aihe ?

Powerpoint = saatanasta, jos sitä yleisöä yrittää saada pidettyä hereillä, mutta noilla ydinkohta - fläppi - keskustelu - kyselytoiminnoilla voi saada porukan mukaan kuvaan.

Loppukaneetti:

Elä opeta yleisöä, vaan seurustele sen yleisön kanssa.

Parempi nimittäin vaikka jutella yleisön harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista 40min ja oheen 5min tuoda tehokkaasti asiaa esille, kuin jorista yksikseen 45min ja porukalle ei jää yhtään mitään koko hommasta.

 

[Myth]

Tuosta sen verran, että ainakaan kaikille tuo ei toimi. Itsellä ollut jonku verran tuota esiintymispelkoa ja mitä enemmän asiaa valmisteli ja mietti sen enemmän perseelleen kaikki meni. Tuo esiintymispelko taitaa olla vähän sellanen itseään ruokkiva kehä, että kun huomaa puheen alkavan takerteleen niin sitä alkaa stressaamaan siitä ja mitä enemmän stressaa, niin sitä pahemmin puhe alkaa takertelemaan. Ja tuo ennaltavalmisteleminen lisää onnistumispaineita ja sen jälkeen sitä helposti huomaa kaikki pienimmätkin pikkuvirheet omassa esityksessä ja alkaa niistä hermoilemaan jne. Itsellä ainakin aikaisemmin oli sellainen, että mitä vähemmän asiaa oli valmistellut, niin sitä vähemmän sitä oli myös mielessä vatvonut ja silloin ei myöskään itse odottanut esityksen olevan täydellinen ja pikkumokista ei välittänyt.

Varmaan kyllä yksilöllistä ja tilannekohtaista tuo valmistautuminen, mutta itsellä meni usein noin.

Itseään ruokkiva kehähän se varmasti on, JOS ei saa onnistumisia pohjalle ja olet varmasti oikeassa, että yksilöllistä on tuo valmistautuminen. Esiintyessä saa olla suhteellisen varma, että kaikki ei mene niinkuin on suunnitellut ja jos kokee epäonnistuneensa ja näin rupeaa käymään useamminkin, niin varmastihan se ruokkii itseään.

Itse kun puhuin huolellisesta valmistautumisesta, niin tarkoitin pelkästään esitettävän asian sisäistämistä. Se, että suunnittelee esiintymisen pisteestä A pisteeseen B pilkuntarkasti on varmastikin omiaan lisäämään omia paineita esiintymisen onnistumiselle.

 

[pat]

Mä otin kerran ennen jännittävää esiintymistä just jonku tuollasen napin, kun kaveri sitä mulle avokätisesti tyrkytti. Toimihan se tosiaan. Esiintymisestä tuli sen verran positiivinen kokemus ilman mitään vapinoiden aiheuttamia kämmejä, että otin toisenkin kerran.

Toinen hyvä esiintymiskokemus, jonka jälkeen mulla oli rento kuva itsestäni pitämässä esitelmää. Tilanne ei ollut enää niin jännittävä eikä pelottava. Seuraavaan esiintymiseen menin jo ihan hyvillä mielin, enkä edes muistanut mitään nappeja. Eli siis voi ne napit noinkin toimia. Tarvii saada se yks tai kaks mukavaa kokemusta, jotka tuo sitä varmuutta siihen hommaan. Sitten homma tuntuu jo sen verran tutulta, ettei pillereitä tarvitse.

No mä olisin varmaan kyllä päässyt jännityksestä yli ilman noita nappejakin, mutta ehkä tuo oli helpompi tapa? Edelleenkin jännittää tuollasissa tilanteissa ihan normaalisti, mutta ei niin että se olis mikään ongelma. Nyt turvautuisin ehkä pilleriin jos joutuisin pitämään ruotsiksi puhetta satapäiselle yleisölle Saattais pikkusen kädet täristä! Eli se rima nousee pikkuhiljaa kokemuksen myötä. Hyvät kokemukset tuovat varmuutta, huonot epävarmuutta.

 

[Dippi]

Powerpoint = saatanasta, jos sitä yleisöä yrittää saada pidettyä hereillä, mutta noilla ydinkohta - fläppi - keskustelu - kyselytoiminnoilla voi saada porukan mukaan kuvaan.

Heh. Itse taas vihaan esiintyjiä, jotka käyttävät fläppitaulua. Pientä tuherrusta, pienellä pinta-alalla. Hyvä luennoitsija tosin käyttää vaihtelevasti esityksen aikana eri menetelmiä (projektori, taulu, fläppitaulu,...), joten välillä fläppitaulullekin löytyy käyttöpaikka.

Powerpoint-helvettiin johtaa se, että vaikka media antaisi mahdollisuuden kuvien käyttöön, niin useimmat pistää esityksen täyteen bulletpointteja ja tekstiä. WTF? Miksi pistää yleisö lukemaan, kun voit pistää projektorilta havainnollisia kuvia ja selittää suullisesti sen, mitä olisit ehkä kirjoittanut sinne kalvoille. Ei ne kalvot saa olla mikään luennoitsijan muistiapu, vaan kyllä se asia pitää osata ennen kuin mennään yleisön eteen.

Alkuperäiseen asiaan palatakseni, mitään pillerilinjaa ei kannata lähteä vetämään, jos vain suinkin pystyy menemään yleisön eteen. Pelko katoaa melkein kokonaan kun kokemusta karttuu. Mulla siihen meni n. vuosi aktiivista luentotyötä, mutta nyt esiintyminen on suorastaan mukavaa.

Oikeastaan ainoa tilanne jossa jännittää vähän enemmän on sellainen, missä tietää, että yleisössä on ihmisiä jotka syystä tai toisesta suhtautuvat asiaasi vähättelevästi tai suorastaan vihamielisesti eivätkä välttele sen ilmaisemista.

 

[kuljetusala]

Itseä jännitti aiemmin todella paljon varsinkin englanniksi pidettävät presentaatiot ja puheet mutta harjoittelun ja tottumisen myötä on jännitys vähän vähentynyt.
Avainasemassa siihen että esitys menee hyvin jännittämisestä huolimatta on ehdottomasti harjoittelu, harjoittelu ja vielä kerran harjoittelu. Eli jos on todella tärkeä puhe pidettävänä niin sen kirjoittamisen jälkeen se luetaan itselle ja vaikka tyttöystävälle ääneen ainakin semmoinen 5krt. Mitä useammin - sen parempi.
Tämä toki toimii vain jos esityksiä ei ole kovin usein sillä harjoitteluun menee runsaasti aikaa. Powerpoint kalvoille pääkohdat ja muistilappuihin omat vihjeet - ei siis koko puhetta vaan ainoastaan otsikot siltä varalta jos menee aivan paniikkiin ja unohtaa mitä oli tulossa seuraavaksi. Samalla ne muistilaput toimivat tuona käsien pitopaikkana.

Edit ja joo ei mitään kirjoittelua muuta kuin max 1 lause jos et ole siis peruskoulun tuntia pitämässä. Niistä teksteistä saa kukaan selvää kumminkaan, käsiala menee vituiksi kun käsi tärisee ja joudut kääntämään selän yleisölle.

 

[Myth]

Niin, oliko tarkoitus esityksen vai sinun 'valloittaa' se yleisö ?

Minun. Kyseessä oli siis esiintymistaidon kurssi (suosittelen kaikille btw.) ja oli tarkoitus kehittää omia esiintymistaitoja, ei siis vakuuttaa varsinaisella aineistollaan. Menin vaan totaalisesti lukkoon, vaikka koinkin olevani jo keskivertoa kokeneempi esiintyjä.

Tuosta kepistä sen verran, että sekin on yksilöllinen juttu. Eräällä luennolla oli luennoitsijana uusi opettaja, joka selkeästi jännitti tilannetta. Hän sitten piti keppiä kädessä, kompuroi siihen, tiputteli sitä ja kaatoi sillä esineitä. Ruettiin sitten kyselemään tältä opettajalta paljon aiheesta ja hän silmin nähden rentoutui ja ajan kanssa, kun jatkoi luentojaan, rentoutui illman jatkuvaa kyselyäkin ja loppui se sählääminenkin.

edit: tuo ei ehkä kuitenkaan ole se pääpontti mitä käsissä pitää vai pitääkö mitään, kunhan on rento fiilis eikä tosiaan sählää sillä mitään. Itsellä toimii tuo kädet vaan rentoina siinä sivulla sekä käsillä puheen ilmaisu. IMO tärkeämpää on pitää se puheen tempo maltillisena ja hyvä vuorovaikutus yleisöön. Tämä ei nyt ehkä auta tredin aloittajaa, mutta jos sieltä jotain tärppejä/helpottavia asioita nyt kuitenkin tulisi.

 

[tintula]

Ois viel lääke, joka auttais punastumisee. o_o Mulla lähtee naama ihan pirun helposti punaseks.. Harmittaa vieläki, ku kirjotin aivan kympin arvosen puheen yhel äikän kurssilla, mut se arvosana laski, koska rupesin hätäilee ku tunsin et punastun jne. ja halusin vaan pois sieltä edestä.

 

[Since 1988]

siitä tietää, että esitys on valmis esitettäväksi, kun oikeasti osaat sen lähes ulkoa ja tarvitset vain muutaman "otsikon" josta revit sen jutun. Mitään pitkää listaa jossa juttu sanasta sanaan kirjoitettu, ei kannata ottaa esitykseen enää mukaan sillä sen avulla mokaat luultavasti pahasti: ei vaadi kun kerran, että tiput riviltä, alat etsimään sitä uudestaan, takeltelet, toistat itseäsi, huomaat sen, kauhea sterssi, jäätyminen ja itkien pois tilanteesta =)

Ite en muista omista esitelmistä oikeastaan mitään tai siis itse tilannetta, sillä kaikki on siinä vaiheessa tullut niin selkärangasta, että on voinut melkein ajatella samalla seuraavaa viikonloppua.. ei ehkä välttämättä kannata jokaiseen pikku esitykseen ottaa hullusti aikaa, vaan pientä improvisaatiota mukana, mutta isommissa tilanteissa IMO pakollinen, jos onnistua haluaa

 

[Heikko]

Mun resepti:
1) Opettele esitelmä käytännössä ulkoa, pidä esitelmää itsellesi useampaan kertaan niin että tarinaa tulee sieltä "selkäytimestä".
2) Ota beetasalpaajaa
3) Jos pelottaa niin että laatta meinaa lentää, ota myös bentsodiatsepiinia. Mulkut lääkärit tosin eivät millään haluaisi näitä määrätä kun ovat niin paranoideja.

Aikaa myöten vähennä lääkeannosta mutta jatka muita rutiineja. Eiköhän se siitä.

 

[Raskolnikov]

Luin vasta (jostakin lehdestä, en muista mistä) että tutkimuksen mukaan seksin harrastaminen ennen esiintymistä lieventää jännitystä. (Masturbointi ei tutkimuksen mukaan ajanut samaa asiaa)

Ei oo mikään vitsi, näin luin. Ilmeisesti vapauttaa jotain mielihyvähormooneja.

 

[Nor]

Mä en tiedä ketään ihmistä kenellä olis yhtä paha esiintymiskammo, ku mulla itselläni. Mä en tiedä tarkalleen, koska mä oon alkanu pelkäämään esiintymistä näin pahasti kuin nykyään. Mä sitäpaitsi muistan ala-asteella esiintyneeni esim. näytelmissä koko koulun edessä (en tosin kovin keskeisissä rooleissa, mutta silti), enkä muista jännittäneeni niitä juuri yhtään. Mä luulen, että mulla alko ylä-asteella uuden luokan myötä pieni kammo esiintymistä kohtaan, joka sitte puhkes ihan sairaanloiseks pelkäämiseks, kun ysillä mä jouduin pitämään äidinkielessä ensimmäisenä vasten tahtoani esitelmän jostakin kirjailijasta.

Mä muistan vieläkin, miten mun kädet täris ja ääni väris niin, että varmaan kaikkia luokassa hävetti. Kun mä sitten palasin paikalleni, kaverit ympärillä tuli heti sanomaan, että "Se meni hyvin" jne, vaikka totuus oli varmasti ihan toinen. Normaalissa tilanteessa olisivat varmasti heittäneet huumorilla, että menipä huonosti tai jotain sellaista, mutta nyt ei mitenkään kehdannut.

Nyt, kun jo jonkun aikaa sitten luulin päässeeni tästä kammosta edes vähän, se onki vaan pahentunut. Pelkään jopa ihan kauheasti sitä, että pitää luokassa lukea tekstiä omalla paikallani istuen! Silloinkin alkaa ääni väristä ja alan sekoilemaan (ja kaikkia hävettää). Kaikkia esitelmiä, joissa pitää mennä luokan eteen oon koko lukion ajan vältellyt henkeen ja vereen. Kuitenkin kun kerran jouduin psykassa pitämään esitelmän, mä muistan miten mun silmissä sumeni, kun mä astuin luokan eteen ja loin ekan katseen yeisöön. No, sitten ku alotin lukemisen, kädet taris ja tuntu heti alussa, että happi loppuu keuhkoista, enkä saa luettua loppuun... Onneks pätkä oli kuitenkin aika lyhyt ja sain sen luettua.

Oon kuitenki päättäny päästä tästä eroon. Jos ei itsetutkiskelu (esim.syiden etsiminen) ja psyykkaus auta niin meen vaikka johonki hypnoosihoitoon. Ei näin voi olla loppuelämän. Varsinkin jos unelmoi rokkistaran urasta....:itku:

Mä epäilen, että tää liittyy jollain tavalla näihin roolijuttuihin, että mä en uskalla yleisön edessä olla oma itteni vaan jostain se pelkuri aina tulee esiin. Voi olla harhaa, mutta musta tuntuu ainakin näin ajatuksen tasolla, että täysin tuntemattomille olis paljon helmpompi esiintyi, kuin nykyiselle luokalleni tai kavereilleni.

 

[Pikkupapu]

Marssit lekurille ja selität asiallisesti ongelmas. Lekuri kirjottaa sulle Btasalpaajia jotka blokkaa hikoilun ja pulssin nousun. Ite joskus käyttänyt Probral nimistä tuotetta joka oli todella toimiva. Toi on todella yleinen juttu toi esiintymispelko. Lekuri sano mulle, että poliitikot ja näyttelijätkin käyttää noita Btasalpaajia....

Noi Betasalpaajat on kyllä sellaisia, joista mulle on jäänyt paha maku suuhun. Elämäni ensimmäisen kerran otin tuommoisen salpaajanapukan, kun olin menossa pääsykokeeseen. Kyllähän se siellä toimi hyvin, ei siinä mitään.

Mutta auta armias, kun illalla olin menossa treenaamaan, niin oli kylmä kuin mikä. Hiki ei puskenut pintaan sitten millään, syke ei noussut tyyliin 100:a ylemmäs, vaikka kuinka riuhtoi. Oli pakko jättää leikki kesken, kun oli ihan elävä kuollut -olo. Outo tuntemus.

 

[Harhaanjohtaja]

Itselläni myös oli/on esiintymiskammo. Itselläni meni nimenomaan juuri niin päin, että mitä enemmän valmistautui, sen kovemmat paineet esityksen onnistumisesta itselleen alitajuisesti asetti ja tämä sitten johti liikajännittämiseen.

Päätin vaihtaa taktiikkaa. En valmistautunut juuri lainkaan, otin b-salpaajaa tarvittaessa (jos joku isompi keissi esiteltävänä) ja höpötin sitten ihan inspiraatio pohjalta mitä mieleen tuli. Esityksistä tuli paljon rennompia ja esiintymisjännitys kaikkosi siinä sitten samalla. Tähän auttoi myös oikein rento luokka. Eipä nykyään tule naukkailtua bsalpaajia lainkaan, kun ei enää samalla tavalla osaa jännittää. Toki joku vieraskielinen puhe jollekin isolle joukolle alkaisi aivan varmasti jännittämään ja varmaan kävisin reseptin uusimassa :D

Yläasteella esiintymisjännitys oli pahimmillaan. Silloin olin aivan paskat housussa, jos vähänkin joutui jotain esittämään. Siellä sitten naama punaisena ääni väristen jotain soperrettiin. Ala-asteaikoina sen sijaan oikein nautin esiintymisestä. Jännä miten se muuttuu iänmyötä. Vaikka muuten itsevarma luonne ollut aina, niin esiintymistilanteissa se ei ole oikein näkynyt muuta kuin nyt ihan viime aikoina.

 

[Vargas]

Noi Betasalpaajat on kyllä sellaisia, joista mulle on jäänyt paha maku suuhun. Elämäni ensimmäisen kerran otin tuommoisen salpaajanapukan, kun olin menossa pääsykokeeseen. Kyllähän se siellä toimi hyvin, ei siinä mitään.

Mutta auta armias, kun illalla olin menossa treenaamaan, niin oli kylmä kuin mikä. Hiki ei puskenut pintaan sitten millään, syke ei noussut tyyliin 100:a ylemmäs, vaikka kuinka riuhtoi. Oli pakko jättää leikki kesken, kun oli ihan elävä kuollut -olo. Outo tuntemus.

Sori, mut ootsä tosissas? Eihän noita ottaneena pidä mennä treenaamaan.. eiks se lue siinä paketissa? järkikin sanoo

 

[Jerska]

Jos yleisön ja sinun väliltä saa alkuunsa "jään murrettua" esim jollain humoristisella jutulla niin sekin helpottaa. Huomaat että olet samalla aallonpituudella yleisön kanssa.

 

[JSmith]

Itseä jännitti aiemmin todella paljon varsinkin englanniksi pidettävät presentaatiot ja puheet mutta harjoittelun ja tottumisen myötä on jännitys vähän vähentynyt.

Ei se enkuksi puhuminen mitään, mutta voi jeesus jos yleisön seassa on intialaisia, japanilaisia, ranskalaisia tms. englantia "persoonallisesti" puhuvia kansallisuuksia. Kaikki muu menee hyvin, mutta kun kolmatta kertaa joutuu selventämään että mitä kaveri oikein tarkoitti kysymyksellään, eikä vieläkään saa puheesta mitään selvää, niin takaraivossa hakkaa vaan "kaikki muut tajus mitä se kysyi, mä en....aaaargh...".

tintula: eiks noi betasalpaajat vaikuta kasvon punertamiseenkin? En oo ikinä testannut, mutta joskus hehkuttaa siihen malliin että voisi olla tarpeen.

Yleensä kannattaa muistaa muuten sekin, että ei se yleisö yleensä ole paikalla pakosta, eli porukkaa kiinnostaa aihe, ne haluavat kuulla siitä vaikka luennoijan ulosanti ei ihan parasta mahdollista olisikaan. Sellainen vihamielinen yleisö josta Dippi puhui on painajainen, mutta onneksi niihin törmää aika harvoin.

edit: joo ja hyvä powerpointti hakkaa fläppitaulun mennen tullen. materiaalit voi jakaa jälkeenpäin, kuvat on viimeistellympiä, ei tarvitse odottaa kun luennoitsija kirjoittaa h-i-taasti fläpille tekstiä/kuvia ja huomaa että kuvio ei mahtunutkaan paperille jne. Huonoja powerpointteja on tosin liian tiheässä, ja karmein esitelmä on ollut kokonainen word-dokumentti tykillä heijastettuna ja sivu sivulta läpikäytynä.

 

[PMLats]

Luin vasta (jostakin lehdestä, en muista mistä) että tutkimuksen mukaan seksin harrastaminen ennen esiintymistä lieventää jännitystä. (Masturbointi ei tutkimuksen mukaan ajanut samaa asiaa)

Ei oo mikään vitsi, näin luin. Ilmeisesti vapauttaa jotain mielihyvähormooneja.

Juu, uusimmassa Tieteen Kuvalehdessä oli pikku juttu tästä. Nimenomaan yhdyntä vei eniten jännitystä, masturboinnilla tai suuseksillä ei ollut samaa vaikutusta. Huonoimmin kuitenkin pärjäsivät ne, jotka eivät harrastaneet seksiä missään muodossa.

 

[HITB]

Meillä intissä yks luutnantti anto hyvän neuvon yhelle alikille, kun piti meille oppituntia käsisuuntakehästä ja "vähän" hermoili siinä luokan edessä opettaessa. "ennen seuraavaa kertaa, te joko vedätte purkillisen rauhottavia tai pullon viinaa, mutta kunhan te olette rauhallisena"

 

[Sepi80]

Itellä on aika outo esiintymisjännitys: Itse esiintyminen ei ole ollenkaan paha homma, vaan oman vuoronsa odottaminen. Esim. viime kerralla kun joutui odottelemaan omaa vuoroaan niin syke pomppasi niin ylös että pyörrytti, pakko oli käydä hieman käveleksimässä että sai itsensä kasaan. Kun pääsi puhumaan, meni tämä jännitys ohi muutamassa minuutissa ja loppu olikin helppoa ja rentoa. Tällainen kai vähenisi kun joutuisi esiintymään useammin; nykyisellään vain muutamia kertoja vuodessa.
Ajattelin kyllä että seuraavaan vastaavaan tilaisuuteen taidan mennä betasalpaajan voimalla tai sitten pitää opetella jotain rauhoittavaa hengitystekniikkaa.

 

[HC76]

Meikäläisellä kans niin paha esiintymispelko etten yksinkertaisesti suostu esiintymään. Miksi edes pitäisi? Koulussakin jätin kaikki tollaset paskat hommat pois koska ne ahdisti. Ahdistus ei hyvä.

Kyllä tässä maassa riittää niitä jotka tykkää esiintyä, hoitakoon he homman. Turha muiden siitä stressaa.