Epilepsia

toni_88

Liittynyt
19.5.2006
Viestejä
114
Ikä
36
Sattupa tossa eilen illalla vitun mukava juttu. Penkkiä olin kotona nostelemassa ja rupesin sitten sarjan välissä lepäämään penkille ja pistin silmät kiinni. siihenpä loppuu muistikuva.. Seuraavaksi muistan sen kun ambulanssi kävi hakemassa.

Lääkärit tutki ja löyti hyvänlaatuisen kasvaimen päästä. Nyt ei sitten pääse ainakaan vuoteen ajamaan autoo ja lääke kuurikin alkoi. Tulevaisuudessa saataa olla kasvaimen leikkaus.

Ei sitä koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan..

Muilla epilepsiaa?, kokemuksia?
Mitenhän tuon treenaamisen kanssa, kannattaako jatkaa?
Pystynkö lopettamaan? - tuskin.. Mutta kun paine ilmeisesti laukaisi tämän kohtauksen ja oli eka mulla..
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
nuo kuuluu asioihin, joista kannattaa jutella lääkärin kanssa, eikä luottaa keskustelupalstalla saamiin neuvoihin. kerrot vaan lekurille että haluat harrastaa, ja keskustelette yhdessä mahdollisista komplikaatioriskeistä, ja etsitte sopivan ratkaisun yhdessä. harvemmin sitä liikuntaa missään sairaudessa kielletään, mutta niihin voi sisältyä juttuja jotka on otettava huomioon. lääkärin kanssa selviää myös mahdolliset myöhemmät leikkauksen tarpeet, mikäli sellaisia ilmenisi. suurta osaa tuollaisista hyvänlaatuisista kasvaimista kun ei edes leikata, ennenkuin ne kasvavat niin suuriksi että alkavat painamaan jo näköhermoa. jos siis ikinä kasvavat.

ikävä kuulla että tuollaista on sattunut ja löytynyt - mutta ei se niin vakavaa ole mitä voisi kuvitella. suurella osalla ihmisistä on hyvänlaatuisia kasvaimia päässään (olikohan luku jopa niinkin suuri kuin 4/10), mutta myöskin suuri osa heistä ei ikinä huomaa sitä koska se ei aiheuta mitään ongelmia eikä oireile. sulla nyt sattui oireilemaan - ja ehkä ihan hyväkin että se selvisi jo tässä vaiheessa.

pää pystyyn, ja eteenpäin. :thumbs:
 
Ikävä juttu. Mutta nykyään toi epilepsia saadaan lääkkeillä pidettyä aika hyvin kurissa. Itse sain ekan kohtauksen joskus 17 vuotiaana kun pelasin änäriä peeceellä. Vähänkö vitutti kun lekuri sano, että ajokortti siirtyy sitten vuodella eteenpäin. Ite olin vielä sellanen jääräpää, että en edes halunnu alottaa lääkitystä. No, tottakai sain sitten uuden kohtauksen jossain vaiheessa ja oli sitten pakko vaan suostua siihen lääkitykseen. Nyt oon ollu jo muistaakseni 7 tai 8 vuotta ilman kohtauksia.
Itellä toi epilepsia ei rajota elämää millään tavalla. Armeijan kävin ihan normaalisti, ajokorttikin on (työkseni en kyllä autoa ajaa saa...mutta ei ois mun juttu muutenkaan), puntillakin tulee käytyä, viinaakin voin ottaa....mitäs vielä :)
Tietenkin epilepsiaa on olemassa monenlaista, mutta omalla kohdalla on käyny sinänsä onni, että se on niin "huomaamaton"...mitä nyt lääkkeitä joutuu popsimaan, mutta ne menee vitskujen ja muiden nappien ohessa ihan rutiinilla.

Toivotaan että sun kohdalla kaikki menee hyvin. Tsemppiä :thumbs:
 
Kuten Taicis totesi, tärkeät terveyteen liittyvät kysymykset kannattaa jättää lekurin vastaanotolle, mutta toki kokemuksia voi netissäkin vaihtaa.

Itselläni oli yksi kovan luokan grand mal -kohtaus 17-kesäisenä. Kasvaimia tms. suurempaa ei magneettikuvauksissa löytynyt. Eräs maamme johtavista neurologeista diagnosoi poikkeaman aivojeni sähkökäyrässä, minkä ansiosta sain lykkäystä inttiin ja siellä myöhemmin b-luokituksen, ajokortin saanti viivästyi sekä popsin lääkkeitä viitisen vuotta. Koska myöhempiä oireita ei ilmennyt, kyselin aina puolivuosittaisissa tarkastuksissa mahdollisuudesta lääkityksen asteittaiseen lopettamiseseen, minkä (alati vaihtuvat) lääkärit aina tyrmäsivät.
Viiden vuoden jälkeen ensimmäinen lääkäri sitten rohkeni kertoa papereitani tutkittuaan, että vastaava aivojen sähkökäyrän "poikkeama" löytyy suunnilleen 10% ihmisistä, ja että kohtaukseni liittyi todennäköisesti ikäkauden (murrosiän loppuhaikuja) muutoksiin kehossa. Totesi vielä, että edelliset viisi vuotta syömäni pienehkö lääkeannos ei oikeastaan vaikuta kehossani enää mitenkään, koska painoni oli tuona aikajaksona noussut n. 15 kiloa (salitreenin ansiosta, minkä lopettamista ensimmäinen neurologi oli minulle suositellut ;)). Tämän jälkeen lääkitys lopetettiin, eikä minkäänlaisia oireita ole tähän päivään mennessä ilmaantunut. Kiitokset siis tuolle lääkärille (oli muuten ensimmäinen nainen pitkässä neurologien sarjassa..) elämäni helpottamisesta.

Voimia sinulle omalla tielläsi, Toni_88!
 
Rankka juttu sun ikäiselle kundille. Toiv. kasvainhommallekin löytyy ratkaisu.

Terveys ensin, puntti sitten. Jääräpäisellä punttaamisella löydät itsesi pahimmillaan haudasta, ja siellä ei puntit heilu.
 
Itselläni on myös todetttu epilepsia. Ensimmäinen kohtaus tuli joulukuussa2003, kun olin menossa junalla takaisin inttiin. Kohtaus iski nukkuessa ja heräsin junavaunun lattialta. Siitä sitten sairaalaan ja siellä muutama päivä. Vielä ei tehty epilepsia-diagnoosia. 3kk päästä tuli uusi kohtaus, myöskin nukkuessa. Silloin todettiin epilepsia ja määrättiin lääkitys. Ei oo sen jälkeen enää tullut kohtauksia. Muutaman vuoden päästä voidaan alkaa miettiä lääkemäärän pienentämistä.

Minua ei oo sairaus mitenkään haitannut elämässä, tietysti ajokiellot vähän harmitti, mutta sellasta se elämä on. Joitain ammatteja se sulkee pois, mutta niihin en nyt muutenkaan ole suuntaamassa.

Treenejä ei oo haitanut yhtään. Nykyään tulee treenattua kovempaa kuin koskaan ja treenitaustaa on jo 6v. Eli treeni nykyään voimamieslajeja ja niitä palvelevia punttitreenejä.
 
Tietyissä tapauksissa epilepsia pysyy käsittääkseni melko hyvin kurissa oikealla lääkehoidolla. Vastaavasti tiedän erilaisia aivokasvaimia leikatun menestyksekkäästi, vaikka ennuste ennen leikkausta oli pahinta mahdollista sorttia.

Neuvoina asian kanssa kamppailuun suosittelen positiivista mieltä ja keskittymistä niihin asioihoin joita voi tehdä, ei niihin joita ei voi tehdä. Lisäksi kannattaa tutustua aiheeseen liittyviin tietopankkeihin ja kirjallisuuteen, jotta pystyy itselleen selvittämään minkälaisen asian kanssa sitä onkaan tekemistä. Tsempit.


Pari hyvää linkkiä aiheeseen liittyen, suosittelen tsekkaamaan:
Epilepsiasäätiö - http://www.epilepsia.fi/
Neurologiasäätiö -http://www.neurologiasaatio.fi/index.php?id=12
 
Osuipa itseä koskeva toppici.

Mulla tuli ensimmäinen epilepsia kohtaus saunan jälkeen taisin olla 10 vuotias. Sen jälkeen meni kymmenen vuotta ja sitten -98 pamahti uudestaan ja sen jälkeen vuoden sisään pari kertaa uudestaan. Sen jälkeen ollaan eletty lääkkeitten varassa.

Lääkäri määräsi lääkkeet ja otin niitä kiltisti pari vuotta ja sitten lopetin :( ja sitten pamahti kohtaus uudestaan. Sen jälkeen oon ottanut lääkkeet kiltisti päivittäin.

Mulla tää johtaa syntämään näin on lääkärit sanonut, joten näillä näkymin lääkekuurilla hautaan asti.

Mutta elämä on suht normaalia kunhan muistaa ottaa tabun aamun/illoin :rolleyes:
 
Älä stressaa asiaa liikaa,

Monilla on elämänsä aikana yksittäisiksi jääviä kohtauksia, joiden aiheuttaja jää usein avoimeksi, ja mikäli kohtaukset toistuisivatkin, niin lääkityksellä ne saadaan useimmissa tapauksissa oireettomaksi.

Ei kannata tässä vaiheessa vaipua epätoivoon, elä ja treenaa sen mukaan mitä lääkäri suosittelee, ja muista syödä mahdolliset lääkkeet- kaikkeen tottuu eikä vuoden päästä koko homma enää harmita ollenkaan.

Itsellänikin oli 20:n ikävuoden tienoilla 3 kpl ns. "grand mal" kohtausta reilun vuoden aikana, joiden seurauksena löytyi hyvälaatuinen kasvain, mutta kohtauksien alkuperää ei saatu selvitettyä. Kohtaukset liittyivät väsyneenä koettuihin stressaaviin tilanteisiin, eli rasitukseen. Olin luonnollisesti koko hommasta aika paskana, tiukka kohtaustahti tietysti rajoitti mm. autoilua pitkään. Söin sitten lääkkeitä n. 5v, joista 4v oireettomana ja jo pari vuotta olen ollut ilman lääkkeitä ja täysin oireettomana. Tänäpäivänä, n. 6v viimeisen kohtauksen jälkeen koko asia ei käy mielessäni muulloin kuin lääkekaapin avatessa, koska vitamiinipurkkien takana on vielä viimeiset trileptal-setin rippeet.

Kukaan meistä ei ole vailla valuvikoja, ja vaikka nuorena oman epätäydellisyyden kohtaaminen on vaikeaa, niin koko ajatukseen ja mahdollisiin rajoituksiin tottuu nopeasti ja niistä tulee vain osa elämää. Vaikka nyt olet asiasta ahdistunut ja v!tuttaa, niin kohta homma on ihan luonnollinen ajatus ja lääkkeet menevät kreatiinin ja ravinnelisien kanssa samassa setissä.
 
ALi sanoi:
Kukaan meistä ei ole vailla valuvikoja, ja vaikka nuorena oman epätäydellisyyden kohtaaminen on vaikeaa, niin koko ajatukseen ja mahdollisiin rajoituksiin tottuu nopeasti ja niistä tulee vain osa elämää. Vaikka nyt olet asiasta ahdistunut ja v!tuttaa, niin kohta homma on ihan luonnollinen ajatus ja lääkkeet menevät kreatiinin ja ravinnelisien kanssa samassa setissä.
Click to expand...

onpahan muuten aika loistavasti sanottu, ja toimii yleispätevänä lauseena lähes jokaiseen elämän (suurempaan) vastoinkäymiseen - kuten myös tähänkin tapaukseen. päällimmäisenä tuosta paistaa se positiivisuus mikä pitäisi aina itsekunkin muistaa - eli vaikka elämä ojentelisikin niitä vastoinkäymisiä, niin mitä sitten? hoitaa ne parhaimpansa mukaan pois siten miten kykenee, ja jatkaa sitä elämistä. hymyillen ja nauttien. ;)
 
Lääkäri soitteli tänään ja sanoi että kasvain leikataan tulevaisuudessa. Aikoi soitella 11 päivä uudestaan jonkin kokouksen jälkeen ja ilmoittaa milloinka on leikkaus päivä.

Treenaamiseen se sano että ei nyt pariin viikkoon treenejä, ennen kuin tottuu lääkkeisiin. Sitten voi treenata mutta en tiiä menenkö ollenkaan jos leikkaus on lähi tulevaisuudessa niin en vaaranna ihteeni uuteen kohtaukseen. Ja mitenköhän sen leikkauksen jälkeen onnistuu punttisali kun on tulossa 2-3kk sairasloma? Että voi tulla pitkä tauko.. Terveys ensin.. tottakai..

Eihän tässä muuta mutta vituttaa niin *********** kun ei pääse autolla ajamaan ja tarviisin ihan oikeesti sitä muuhunkin kuin pilluralliin.
Ja sitten se kun on viimenen vuosi koulua ja työharjottelussa oon että jos sairaspoissaolot pitää korvata niin en saa papereita keväällä jos leikkaus on helmi- maaliskuussa. Mutta tälleppä en mahda mitään niin ei kannata hermoilla siitä.

Mikähän muuten vois olla kun selkä on ollu kohtauksen jälkeen kipee? on se hellittäny päivä päivältä mutta välillä tuntuu ihan kauheelta selässä..
Sillon kun ambulanssissa olin niin valitin niille rintaa mutta myöhemmin huomasin että selkäänhän se sattukin kun makasin siellä..

kiitoksia omista kokemuksistanne/piristämisestä!! :)
 
toni_88 sanoi:
Mikähän muuten vois olla kun selkä on ollu kohtauksen jälkeen kipee?
Click to expand...

Oiskohan vaan selkälihakset olleet kovilla? Monilla tulee vastaavan kohtauksen aikana aika pahoja kouristuksia, ja ne voivat vetää lihakset ihan hapoille ja voi vaikka vähän venähtää. Pari päivää olo on kuin megarankan treenin jäljiltä.

Tsemppiä leikkaukseen!
 
Nostin tämän vanhan threadin, kun on tällä hetkellä ajankohtainen mun kohdalla..

Sain koulussa kesken tunnin jonkinlaisen kohtauksen, olin tajuissani vasta siinä kun mua ympäröi muutama ambulanssityyppi. Itse en muista koko kohtauksesta mitään, sen vaan että oli jossain vaiheessa kirjaimet alannut "pomppia". Onneksi (kuulin jälkeenpäin) että yksi tyyppi oli soittanut ambulanssin, yksi pitänyt päästä kiinni etten hakannut sitä lattiaan, kolmas pitänyt myös kiinni. Olivat myös kääntäneet kyljelleen..Jonkinlainen epilepsiakohtauksen tapainen..

Polilla otettiin kokeita, ne olivat normaalit. Nyt vaan pitää odotella aikaa pään magneettikuvaukseen ja EEG:n. Autolla ajo kielletty siihen asti kunnes selviää mitä löytyy:( Ei saisi oikein yksinkään olla esimerkiksi öitä, no onneksi poikakaveri samassa kaupungissa..

En ole varma, olenko ennenkin saanut kohtauksen. Luin omalla asunnollani kokeeseen, kello oli 22 illalla. Seuraavan kerran heräsin lattialta klo 01, päässä iso mustelma ja joutuu oksentamaan. Tolta ajalta ei mitään muistikuvaa. Aluksi ajattelin, että olisin nukahtanut ja kävellyt unissani, mutta tuskinpa sittenkään.
 
onks kuulunu mitään Rosaliex...? Varmasti on ollu tuo kohtaus sulla tuolloinkin... mikshä vaa ajokieltoo siiheasti... eiks sen pitäs olla vuosi aina kohtauksesta...? Mulla on leikkaus tossa 15.2. sitä ennen pitää käydä viel jossain tutkimuksissa.Itseasiassa ylihuomenna tutkimuksii...

Mul ei oo ollu enään mitään kohtauksia tai mitään oireita. Selkävaan meinaa olla joskus kipeenä... ainaski ku on käynyt kävelemässä. En oo kehannu vetää mitään treenejä. Oon vaan ollu ja odotellu... kirjotti sairaslomaa koko ajaksi... ja jatkuu sit ainaski toukokuuhun...
 
Yksittäisestä kohtauksesta lääkäri "määrää" 3kk ja epilepsiadiagnoosista 12kk. Lainausmerkeissä siksi että tuo ei ole lainvoimainen lääkärin antamana vaan jos se tulee poliisilta, kyse on siis suosituksesta siihen saakka.

Itsellä takana 3 kohtausta joista 2 äärimmäisen rasituksen jälkeen, väliä kohtauksilla jotain puoli vuotta ja nyt edellisestä on aikaa kohta 2 vuotta. Poikkeamaa löytyi aivosähkökäyrässä mutta varsinaisesta eplilepsiasta ei ollut kysymys.
Lähinnä kehotettiin välttämään pitkiä valvomisia tosin samoilla silmillä on menty useampaan kertaa tuon jälkeenkin...

Paskempi nakki oli se kun viimeisimmässä kohtauksessa olin jännittänyt lihaksia niin kovaa että leikattu olkapää siirtyi uudelleen paikaltaa ja leikkaus lähes mitätöityi. Jonkinasteinen käsipuoli siitä alkaen ja koskimelontaharrastus loppui vuotta myöhemmin.

On muuten hurja tunne kun herää, jokainen lihas hullun kipeä ja väsyttää aivan mahdottomasti...

Tsemppiä vaan kohtalotovereille !!!
 
Minullakin on tuommoinen yksittäinen kohtaus ollut. Töissä olin ja autossa, onneksi tällä kertaa pelkääjänpaikalla. Kohtauksesta nyt kuutisen vuotta, eikä ongelmia ole ilmennyt sen jälkeen.

Pyranha sanoi:
On muuten hurja tunne kun herää, jokainen lihas hullun kipeä ja väsyttää aivan mahdottomasti...

Tsemppiä vaan kohtalotovereille !!!
Click to expand...

Lisätään tuohon vielä se, että suussa maistuu veri, kun on purrut poskia. :)

Ja tsemppiä täältäkin kaikille asian kanssa painiville!
 
Pyranha sanoi:
Yksittäisestä kohtauksesta lääkäri "määrää" 3kk ja epilepsiadiagnoosista 12kk. Lainausmerkeissä siksi että tuo ei ole lainvoimainen lääkärin antamana vaan jos se tulee poliisilta, kyse on siis suosituksesta siihen saakka.
Click to expand...

entäs sitte jos ajan jonku kolarin nii mitenkäs vakuutusyhtiö toimii jos saa tietää ajokiellosta ... tai poliisi...vaikka epilepsia ei liittys mitenkää kolariin... ei mulla oo ollu ku yks kohtaus ja ajokieltoo toi 12kk... pitäsköhä kysyy sitte leikkauksen jälkee tosta ajokiellosta...
 
Pyranha sanoi:
Yksittäisestä kohtauksesta lääkäri "määrää" 3kk ja epilepsiadiagnoosista 12kk. Lainausmerkeissä siksi että tuo ei ole lainvoimainen lääkärin antamana vaan jos se tulee poliisilta, kyse on siis suosituksesta siihen saakka.
Click to expand...

:anssi: Noi ajokiellot on ihan EU-direktiivien mukaisia. Ajokiellosta ei tietoa mene poliisille ellet sano lääkärille että aiot ajokiellosta huolimatta ajaa autoa. Mutta mene vaan ajamaan tuo 3kk ajokielto alla autolla ja ajat jonkun hengiltä. Vakuutusyhtiö ja poliisi tsekkaa potilastietosi varmasti. Ja sen jälkeen varmasti olet aika kusessa.

Itsellä kaksi tajuttomuuskohtausta n. minuutin pituisia kolmen kuukauden sisällä tapahtuneet. Ekasta sain sen 3kk ja sitten kun tuli toinen sain 12kk ajokieltoa. Kaikki tutkittiin CT, eeg yms. mitään ei löytyny eikä mitään epilepsiadiagnoosia tullut tms.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom