Ensihoitajaksi opiskeleminen
- Keskustelun aloittaja Viikate74
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 23.7.2010
- Viestejä
- 1
RE: kysymys
Moikka ! Mun on nyt pakko kysyä, että toi ku olen kyllä vasta aloittamassa lähihoitajan opiskelua, ja sen jälkeen olen ajatellut ensihoitajaksi pyrkiä. Niin mihin minun täytyy tuolla lähihoitaja koulussa erikoistua,että pystyisin opiskelemaan ensihoitajaksi? Käykö ensihoitoon erikoistuminen entä sairaanhoitoon erikoistuminen? Vastatkaa mun sähköpostiin kiitos ! henna.sulkanen@gmail.com on sähköpostini.
Moikka ! Mun on nyt pakko kysyä, että toi ku olen kyllä vasta aloittamassa lähihoitajan opiskelua, ja sen jälkeen olen ajatellut ensihoitajaksi pyrkiä. Niin mihin minun täytyy tuolla lähihoitaja koulussa erikoistua,että pystyisin opiskelemaan ensihoitajaksi? Käykö ensihoitoon erikoistuminen entä sairaanhoitoon erikoistuminen? Vastatkaa mun sähköpostiin kiitos ! henna.sulkanen@gmail.com on sähköpostini.
- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
Riippuu paikasta kaiketi hyvin paljon. Itellä oli jotain lihaskunto- ja koordinaatiotestejä. Muistaakseni 5 tai 6 eri liikettä ja piti vetää maksimit 30/60 sekunnissa. Joissakin AMK:issa ei testata kaiketi lainkaan.
Ihan sama periaatteessa. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti erikoistua ensihoitoon, voi sitten ennen seuraavaa koulua/koulun aikana painaa duunia oman alan töissä. Lähihoitajat ei pahemmin lanssiin pääse, ellei oo ensihoitoa erikoistumisvaihtoehtona.
- Liittynyt
- 27.3.2005
- Viestejä
- 2 343
Osaako joku kertoa, minkälaiset testit on Turussa? Ilmeisesti mitään materiaalia ei ole luettavaksi? Miten sinne voi sitten valmistautua? Onko ennakkotehtäviä?
- Liittynyt
- 24.8.2009
- Viestejä
- 10
Olin itse viime viikolla Lappeenrannassa ensihoidon pääsykokeissa. Valotan hieman tuleville ensihoitajiksi haluaville, minkänäköistä meininkiä juurikin tuolla koulussa oli, muilla paikkakunnilla varmasti testit eroavat paljonkin..
Kuntotestit ovat peruskunnolla helposti läpäistävissä, ja Lappeenrannassa testit arvioitiin ainoastaan hyväksytty/hylätty -periaatteella, joten niistä ei kyllä kouluun pääsyn tulisi olla kiinni. Testeissä mitattiin lihaskunnon osalta puristusvoima, vatsalihakset, jalat ja alaselkä. Suoria vatsoja ja askelkyykkyä tehtiin niin pitkään kuin jaksoi, yllättäen rankin olikin näiden jälkeen testattu alaselkä, jossa pidettiin kuntosaleilta tutun alaselkälaitteen tapaisessa systeemissä vartalo suorana niin pitkään kuin jaksoi.
Näiden lisäksi testeihin kuului erikoinen, n. 8 minuuttia kestävä rata, joka simuloi ensihoidossa tarvittavia osa-alueita, kuten hienomotoriikkaa, elvytystä ja paarien kanssa pyörimistä.
Pääsykokeissa oli lisäksi anatomian ja fysiologian sekä englannin kielen kokeet + haastattelut. Viime vuosina tosiaan n. 10 prosenttia hakijoista on päässyt sisään, mutta jos pääsykokeisiin pääsee (80) niin kaikki on sen jälkeen itsestä kiinni.
Melkoista pelotteluakin on kyllä Internetin uumenista löytynyt, kuten tässäkin ketjussa käy ilmi. Vastuullista hommaahan tuo toki on. Mukavaa on myös huomata, kuinka itse olen saanut päähäni viimeisen vuoden aikana, mitä todella haluan tehdä. Kun ensihoitajan ammatti tuli ensimmäisenä mieleeni, ajattelin että no perkele. Sittemmin on saanut kuulla mm. että palkkaus ei ehkä työn vaativuuteen nähden ole riittävä, työ on fyysisesti rankkaa, vastuu on todella suuri ja työssä tarvitaan kovaa johtajuutta. On kuitenkin mukava ollut huomata, kuinka itsellä ei asenne koulutukseen hakeutumiseen ole muuttunut millään tavalla ja päähän on jo jollain tavalla iskostunut "unelma" ensihoitajan ammatista, vaikkei se aina olisikaan ruusuilla tanssimista ja vaativiakin toimenpiteitä tulisi tehdä.
Eihän terveydenhuollosta tulisi helvettiäkään, jos kaikki innokkaat, tulevat terveydenhuollon opiskelijat päättäisivätkin lähteä opiskelemaan jotain muuta sen takia etteivät tunne olevansa valmiita kaikkeen vastuuseen ym. Uskon, että hyvin harva olisi henkisesti toisen asteen koulutuksen jälkeen valmis hoitoalan ammatteihin, lähihoitajia ehkäpä lukuunottamatta. Opiskeluaikana ja etenkin työuran alussa - tietotaidon lisääntyessä - itseluottamus ja kaiken maailman valmiudet toimia ko. alalla kasvavat päivä toisensa jälkeen, ja kaikki kokeneimmatkin konkarit ovat tulleet pitkän tien siihen, missä ovat. Vaikka hoitoalan ammateista puhutaan usein kutsumusammatteina, voivat monet myös kasvaa niihin vasta opiskelun aikana.
Joten kaikki alasta kiinnostuneet, neuvonkin teitä olemaan tutkimatta liikaa Internetin keskusteluja miettien, onko teistä johonkin ammattiin. Uskaltakaa ainakin yrittää, elämässä tulee ottaa riskejä.
Niin, ja itselläni vielä armeijakin on edessä. Jos opiskelupaikka muutaman viikon päästä sattuisi kohdalle osumaan, johtajuutta ja paineensietokykyä olisi hyvä hakea tulevan vuoden aikana vaikkapa lääkintäaukista, jos moiseen riittäisi rahkeet.
Kuntotestit ovat peruskunnolla helposti läpäistävissä, ja Lappeenrannassa testit arvioitiin ainoastaan hyväksytty/hylätty -periaatteella, joten niistä ei kyllä kouluun pääsyn tulisi olla kiinni. Testeissä mitattiin lihaskunnon osalta puristusvoima, vatsalihakset, jalat ja alaselkä. Suoria vatsoja ja askelkyykkyä tehtiin niin pitkään kuin jaksoi, yllättäen rankin olikin näiden jälkeen testattu alaselkä, jossa pidettiin kuntosaleilta tutun alaselkälaitteen tapaisessa systeemissä vartalo suorana niin pitkään kuin jaksoi.
Näiden lisäksi testeihin kuului erikoinen, n. 8 minuuttia kestävä rata, joka simuloi ensihoidossa tarvittavia osa-alueita, kuten hienomotoriikkaa, elvytystä ja paarien kanssa pyörimistä.
Pääsykokeissa oli lisäksi anatomian ja fysiologian sekä englannin kielen kokeet + haastattelut. Viime vuosina tosiaan n. 10 prosenttia hakijoista on päässyt sisään, mutta jos pääsykokeisiin pääsee (80) niin kaikki on sen jälkeen itsestä kiinni.
Melkoista pelotteluakin on kyllä Internetin uumenista löytynyt, kuten tässäkin ketjussa käy ilmi. Vastuullista hommaahan tuo toki on. Mukavaa on myös huomata, kuinka itse olen saanut päähäni viimeisen vuoden aikana, mitä todella haluan tehdä. Kun ensihoitajan ammatti tuli ensimmäisenä mieleeni, ajattelin että no perkele. Sittemmin on saanut kuulla mm. että palkkaus ei ehkä työn vaativuuteen nähden ole riittävä, työ on fyysisesti rankkaa, vastuu on todella suuri ja työssä tarvitaan kovaa johtajuutta. On kuitenkin mukava ollut huomata, kuinka itsellä ei asenne koulutukseen hakeutumiseen ole muuttunut millään tavalla ja päähän on jo jollain tavalla iskostunut "unelma" ensihoitajan ammatista, vaikkei se aina olisikaan ruusuilla tanssimista ja vaativiakin toimenpiteitä tulisi tehdä.
Eihän terveydenhuollosta tulisi helvettiäkään, jos kaikki innokkaat, tulevat terveydenhuollon opiskelijat päättäisivätkin lähteä opiskelemaan jotain muuta sen takia etteivät tunne olevansa valmiita kaikkeen vastuuseen ym. Uskon, että hyvin harva olisi henkisesti toisen asteen koulutuksen jälkeen valmis hoitoalan ammatteihin, lähihoitajia ehkäpä lukuunottamatta. Opiskeluaikana ja etenkin työuran alussa - tietotaidon lisääntyessä - itseluottamus ja kaiken maailman valmiudet toimia ko. alalla kasvavat päivä toisensa jälkeen, ja kaikki kokeneimmatkin konkarit ovat tulleet pitkän tien siihen, missä ovat. Vaikka hoitoalan ammateista puhutaan usein kutsumusammatteina, voivat monet myös kasvaa niihin vasta opiskelun aikana.
Joten kaikki alasta kiinnostuneet, neuvonkin teitä olemaan tutkimatta liikaa Internetin keskusteluja miettien, onko teistä johonkin ammattiin. Uskaltakaa ainakin yrittää, elämässä tulee ottaa riskejä.
Niin, ja itselläni vielä armeijakin on edessä. Jos opiskelupaikka muutaman viikon päästä sattuisi kohdalle osumaan, johtajuutta ja paineensietokykyä olisi hyvä hakea tulevan vuoden aikana vaikkapa lääkintäaukista, jos moiseen riittäisi rahkeet.
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 2 978
Niin, ja itselläni vielä armeijakin on edessä. Jos opiskelupaikka muutaman viikon päästä sattuisi kohdalle osumaan, johtajuutta ja paineensietokykyä olisi hyvä hakea tulevan vuoden aikana vaikkapa lääkintäaukista, jos moiseen riittäisi rahkeet.
Varmasti pääsee lääkintäpuolelle intissä, jos on terveydenhoitoalan opiskelupaikka, vähintään lääkintämieheksi ja usein myös lääkintä-AU:ksi. Hyvänä puolena lääkintä-AUKissa on että pääsee vähän laajemmalti näkemään puolustusvoimien lääkintähuoltoa ja saa parempaa koulutusta, mutta ei se lääkintämiehen hommakaan turhaa ole. Etulinjan yksiköissä lääkintä-AU on yleensä ensihoitopaikalla pari kilsaa taaempana ja katsoo ja lajittelee kokonaisuutena tappioiden virtaa, tai sitten toimii lääkäriä avustavana JSP:llä. Lääkm on yleensä se jokaisessa etulinjan joukkueessa kytiksellä oleva, eli siten se ensimmäisen 10-30 minuutin ajan hoitoa antava mies niin sodassa kuin harjoituksissakin. Lääkm lisäksi hoitaa käytännössä kaikki naarmut ja ruhjeet jotka eivät lääkärin huomiota tarvi, eli ei sinänsä mikään vähäpätöinen rooli.
Ns. "tylsin" homma lääkintämiehellä on ensihoitopaikan tai joukkosidontapaikan lääkintämies, joissa AU ja lääkäri tekevät 90% hommista, eli sinänsä suosittelen hankkiutumista jääkärikomppaniaan tai muihin ns. kiväärihommiin ja siitä sitten lämäriksi tai LÄÄKAU:ksi. Huoltokomppaniassa ja tykistössä suurin osa lääkm hommista on tuota tylsää puolta, koska ne kouluttavat paljon EHP/JSP/kenttäsairaalahommiin, sen sijaan sissi/tiedustelupuolella on kovin vaatimustaso, koska apu on tuntien tai sota-aikana jopa päivien päässä.
Failure
Banned
- Liittynyt
- 23.7.2012
- Viestejä
- 386
Voisko joku kertoa tästä ammatista joka on siinä toiminut, että millaista se homma kentällä "pahimmillaan" about on? Vaativasta ammatista on eittämättä kyse. Itseä huvittaisi uudelleenkouluttautua kun on niin paska työllisyystilanne ja tämä on ollut mielessä. Fyysinen kunto on hyvä kun salilla on rampattu vuosia, mutta eipä taida tässä työssä riitää? Kuinka hyvin koulutus valmistaa niihin työelämän tilanteisiin?
- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
Mitä meinaat "pahimmillaan"?
Pelkällä hyvällä kunnolla ei tietysti mitään tee, vaan pitää muutenkin olla alalle soveltuva. Työn fyysisen kuormittavuuden puolesta ei tarvii olla mikään huippukuntonen, kunhan jaksaa kantaa ja nostaa sen verran kun ns normaalilta ihmiseltä voi odottaa. Hyvästä kunnosta ja urheilullisista elämäntavoista on tietty pitkässä juoksussa hyötyä henkisen ja fyysisen jaksamisen kannalta, sekä esim tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisyssä.
Koulutuksesta on yleisellä tasolla vaikea sanoa mitään, kun noissa kouluissa opetetaan asiat niin eri tasoisesti vaikka samaan tutkintoon valmistutaankin ja itse on luonnollisesti käynyt vaan yhden koulun. Omien kokemusten mukaan pelkkä amk-eh -koulutus valmistaa työelämän tilanteisiin kohtalaisen huonosti, joten jos haluaa olla hyvä työssään niin se vaatii myös paljon omaehtoista opiskelua koulun ohella ja myös valmistumisen jälkeen koko työuran ajan. Sanoisin myös, että kannattaa hakeutua hoitoalalle töihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa koulun ohella jotta työkokemusta alkaa karttua. Niin paljon on sellaista asiaa, jota oppii vaan töitä tekemällä. Ekan kouluvuoden jälkeen pääsee jo esim johonkin tk:n osastolle tekemään lähihoitajan sijaisuutta ja siitä lähtee sitten etenemään eri paikkoihin tekemään keikkaa ja sijaisuuksia ym koulun ohella.
Failure
Banned
- Liittynyt
- 23.7.2012
- Viestejä
- 386
Tarkoitin siis, että käsittääkseni joutuu näkemään aika pahoja juttuja onnettomuuspaikoilla, kohtaamaan inhimillistä kärsimystä ja vastuuta on paljon. Tietty vissiin ensihoitajat voivat sijoittua eri tehtäviin työelämässä. Mulle on tullut vain mielikuva, että ensihoitajan ammattia pidetään ehkä hieman samantyylisenä (?) tietyllä lailla kuin poliisin tai palomiehen ammattia, eli ei joka pojan homma.
- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
Huomattavasti enemmän joutuu näkemään sosiaalisia ongelmia kuten esim päihde- ja mielenterveysongelmia ym kuin esim jotain pahan näköisiä onnettomuuksia tai vastaavaa, toki välillä niitäkin. Oma pää pitää olla sillä tavalla kunnossa, että nuo asiat pystyy käsittelemään eivätkä ne jää vaivaamaan. Tärkeimpänä ominaisuutena mä silti pitäisin vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Ensihoitaja-amk -tutkinnolla saa sairaanhoitajan ammattipätevyyden, sillä ensihoitaja ei ole laillistettu ammattinimike Suomessa vaikka ensihoitajakoulutus pääsykokeista lähtien sh-koulutuksesta erillinen koulutusohjelma onkin (ainakin toistaiseksi). Periaatteessa tuolla tutkinnolla voi työskennellä siis kaikkialla, mihin sairaanhoitajankin tutkinnolla pääsee töihin. Valtaosa ensihoitajaksi valmistuvista kuitenkin hakeutuu jollain tapaa töihin akuuttihoitotyön pariin, valtaosa varmaan sairaalan ulkopuoliseen ensihoitoon, osa päivystyksiin ja osa tehoille.
Jollain tapaa ensihoitajan ammatti on samankaltaista kuin poliisin tai palomiehen työ. Työ on päivystysluonteista, kaikissa pukeudutaan heijastinvaatteisiin ja ollaan töissä kun muut on vapaalla. Lisäksi poliisi, pelastustoimi ja ensihoito tekevät paljon yhteistyötä keskenään keikoilla.
- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
Sen verran pitää vielä lisätä tohon, että kouluun hakemista miettiessä kannattaa pitää mielessä, että ensihoitajan työ on hyvin paljon muutakin kuin pillit päällä kovaa ajamista, raflaavia keikkoja ja ns. oikeasti kipeiden ihmisten hoitamista.
Valtaosa keikoista on sellasia joista ei juuri jää jälkipolville kerrottavaa. On monisairaita vanhuksia joiden yleistila on menny sen verran huonoksi, etteivät pärjää kotona tai joiden vaivat vaativat tarkempaa selvittelyä päivystyksessä. On päihdeongelmaisia joilla on huonot elintavat eivätkä he hoida itseään ja menevät sen takia niin huonoon kuntoon etteivät pärjää omillaan. On mielenterveysongelmaisia jotka eivät osaa etsiä apua muuta kautta kuin soittamalla hätänumeroon ja tietysti viikonloppuisin potilaita, jotka ovat juoneet liikaa eivätkä pärjää tai jotka ovat kännissä kaatuneet ja saaneet ommeltavia haavoja. Iso osa ensihoitotehtävistä ei nykyään edes johda potilaan kuljettamiseen mihinkään, vaan ambulanssin henkilökunta tekee potilaalle tutkimuksensa jonka jälkeen todetaan, ettei potilaalla ole mitään ambulanssikuljetusta tai päivystyksellistä hoitoa vaativaa vaivaa, vaan hän voi jäädä esim kotiin, mennä päivystykseen omalla kyydillä tai lähteä selvittelemään ongelmaansa omalääkärin kautta seuraavana arkiaamuna. Tuollaista terveysneuvontaa ja hoitoonohjausta tehdään aika paljon, kun ihmiset eivät ole aina tietoisia eri terveydenhoitopalveluista tai osaa etsiä niitä ja soittavat sen vuoksi hätänumeroon.
Lisäksi työhön sisältyy muutakin hommaa kuin pelkkää keikkojen ajamista. Koulutusten ja harjoitusten suunnitelua ja pitämistä sekä niihin osallistumista, auton ja aseman pesemistä ja siivousta, kaluston tarkistusta ja huoltoa, lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden tilaamista jne.
Valtaosa keikoista on sellasia joista ei juuri jää jälkipolville kerrottavaa. On monisairaita vanhuksia joiden yleistila on menny sen verran huonoksi, etteivät pärjää kotona tai joiden vaivat vaativat tarkempaa selvittelyä päivystyksessä. On päihdeongelmaisia joilla on huonot elintavat eivätkä he hoida itseään ja menevät sen takia niin huonoon kuntoon etteivät pärjää omillaan. On mielenterveysongelmaisia jotka eivät osaa etsiä apua muuta kautta kuin soittamalla hätänumeroon ja tietysti viikonloppuisin potilaita, jotka ovat juoneet liikaa eivätkä pärjää tai jotka ovat kännissä kaatuneet ja saaneet ommeltavia haavoja. Iso osa ensihoitotehtävistä ei nykyään edes johda potilaan kuljettamiseen mihinkään, vaan ambulanssin henkilökunta tekee potilaalle tutkimuksensa jonka jälkeen todetaan, ettei potilaalla ole mitään ambulanssikuljetusta tai päivystyksellistä hoitoa vaativaa vaivaa, vaan hän voi jäädä esim kotiin, mennä päivystykseen omalla kyydillä tai lähteä selvittelemään ongelmaansa omalääkärin kautta seuraavana arkiaamuna. Tuollaista terveysneuvontaa ja hoitoonohjausta tehdään aika paljon, kun ihmiset eivät ole aina tietoisia eri terveydenhoitopalveluista tai osaa etsiä niitä ja soittavat sen vuoksi hätänumeroon.
Lisäksi työhön sisältyy muutakin hommaa kuin pelkkää keikkojen ajamista. Koulutusten ja harjoitusten suunnitelua ja pitämistä sekä niihin osallistumista, auton ja aseman pesemistä ja siivousta, kaluston tarkistusta ja huoltoa, lääkkeiden ja hoitotarvikkeiden tilaamista jne.
