Energialaskelma: 1 leuka = 1 pala sokeria

[jorimantysalo]

Aloin nyt oikeasti laskea energiankulutusta ja avaan ihan omaksi ketjukseen. Otan malliksi leuanvedon.

Allekirjoittanut 75 kg mies vetää 3 sarjaa, 6 leukaa kussakin, kussakin nousussa painopiste nousee 50 cm. Yhteensä nousua on sarjassa 3 m, kun karkeasti yksinkertaistaen kuvitellaan ettei laskussa kuluisi yhtään. Oletetaan että 75 kg olisi kokonaan kyynärpäiden alapuolella ja että kitkaa ei ole.

750 N voima vaikuttaa 3 m, energiaa tarvitaan nousuun 2250 joulea eli noin suunnilleen 10 kilokaloria. 20% hyötysuhteella tämä vaatii 50 kilokaloria. 100 gr sokeria sisältää 400 kcal (finelin mukaan, aiemmin lukemani mukaan 450 kcal). Dansukkerin mukaan yksi Sirkku-sokerinpala sisältää n. 10 kcal. Lopputulemana leuanvetosarjani vaatisi viisi palaa sokeria; eli suunnilleen yhden palan per veto.

Voiko tällainen laskelma mennä yhtään sinnepäinkään? Jotenkin kuulostaa kovin isolta kulutukselta, ikäänkuin pieni pussi irtokarkkia pitäisi vetää korvatakseen yhden harjoituskerran leuat. Esim. kävely vie jonkun taulukon mukaan noin 4 kcal minuutissa eli parilla sokerinpalalla kävelisi jo kymmenen minuuttia. Toisaalta toki leuanveto on rajusti raskaampaakin hommaa.

Seuraavaksi: Mitähän kokoa allekirjoittaneen leuanvetoon osallitusvat lihakset noin suurin piirtein grammoissa mitaten voisivat olla? Tässä arvio menee erittäin epätarkaksi.

Kokeilen nyt malliksi arvioida, että se on yhden kilon. Jos lihasta yhteensä on 20 kg, glykogeeniä kehossa 500 gr ja sen jakauma lihaksissa tasainen, tuossa yhdessä kilossa olisi 25 grammaa sokeria. Se olisi noin kymmenen sokerinpalaa. Näin arvioiden glykogeeni ei riitä, vaan osa energiasta on saatava täydentämällä varastoa sarjojen välissä tai sen on tultava BCAA:sta tai sitten hitaat lihassolut auttavat rasvahappoja polttamalla. Mutta korostan viimeksimainitun arvion suurta epätarkkuutta.

 

[maccari]

Tuonkin ajan kun olisit reenannu ja ollut syömättä sokeria niin olisit taas lähempänä kovaa kuntoa.
No niin ja nyt minäkin jo haaskaan aikaani tässä kirjoittaessani.. Pirskatti sentään!

 

[hirvikolari]

2250J -> 0.5kcal

(Jos mietit missä meni vikaan niin arvelen sun epähumiossa laskeneen 1J = 4.168...cal, vaikka pitäisi olla toistepäi)

 

[jorimantysalo]

2250J -> 0.5kcal

(Jos mietit missä meni vikaan niin arvelen sun epähumiossa laskeneen 1J = 4.168...cal, vaikka pitäisi olla toistepäi)

Uarghs! Noloa! Virhe on liki 20-kertainen, eli suurin piirtein koko 3x6 leuanvetoa menee sillä yhdellä sokerinpalalla.

Tästä saan lopputulemaksi, että energian riittävyyden ei pitäisi olla ongelma. Lihaksen glykogeeni riittää varmasti. Rajoittavan tekijän on siis oltava jotain muuta, mahdollisesti glykogeenin purku glukoosiksi, maitohapon poisto (mutta ei minulla poltetta tunnu kuin vatsoissa ja reidenojennuskoneessa) tai sitten lihassolun jonkinlainen palautumisaika ei vain riitä.

 

[Pikkupatse]

Käys ny jorkke välillä salillakin!

 

[jorimantysalo]

Käys ny jorkke välillä salillakin!

Tämä suoritettu. Saako nyt jatkaa teoretisointia?

Moni täällä tahtoo isommat lihakset ihan vaan siksi. Ei ole muuttomies eikä aio urheilusta ammattia, mutta tahtoo vaan lihasta. Minua kiinnostaa monen alan tieto ihan vaan siksi. Tieto on itseisarvo! On hienoa ymmärtää jotain, ja vielä hienompaa huomata ymmärtäneensä väärin ja oppia lisää!

Sitäpaitsi näin motivoin itseäni. En tiedä mitä te muut mietitte kyykkytelineen vierellä, minä pohdin vaikka ATP:tä.

 

[rickshaw]

Jep, tuo on lähempänä oikeeta. Lihasglykogeeni (ja maksan glykogeeni) riittävät kyllä koko salirundin tarpeisiin - glykogeeniin on keskivertomiehellä (70kg) varastoituna lihasmassasta ja maksan glykogeenilatauksesta riippuen maksimissaan 1000-2500kcal (josta maksassa 250-500kcal ja lihaksissa 800-2000 kcal). Glukoosin hapetuksen (glykolyysin) hyötysuhde on lihassolun arvoilla laskettuna oikeasti n. 65%, lihaksen hyötysuhde taas n. 25%:n luokassa. Tästä päästään kokonaishyötysuhteeseen glukoosin hapetukselle 0,65*0,25=16,25%. Oikeasti tilanne ei ole edes näinkään yksinkertainen, sillä lihas ottaa energiaa myöskin rasvoista ja proteiineista (joskin vähemmässä määrin äärimmäistä voimaa vaativissa supistuksissa) ja myös häviöitä voi tapahtua.

Alkuperäisessä laskussasi otit huomioon ainoastaan urheilijan potentiaalienergian muutoksen. Lisäksi energiaa kuuluu leuanvedon "negatiiviseen vaiheeseen" ja pienemmissä määrin esimerkiksi jänteiden venymiseen ja kitkoihin.

Jos palataan edelliseen viestiisi:

Uarghs! Noloa! Virhe on liki 20-kertainen, eli suurin piirtein koko 3x6 leuanvetoa menee sillä yhdellä sokerinpalalla.

Tästä saan lopputulemaksi, että energian riittävyyden ei pitäisi olla ongelma. Lihaksen glykogeeni riittää varmasti. Rajoittavan tekijän on siis oltava jotain muuta, mahdollisesti glykogeenin purku glukoosiksi(a), maitohapon poisto (b)(mutta ei minulla poltetta tunnu kuin vatsoissa ja reidenojennuskoneessa) tai sitten lihassolun jonkinlainen palautumisaika ei vain riitä(c).

a) On todennäköisesti oikea vastaus. Lihaksessa on ATP:tä varastossa parin-kolmen sekunnin "maksimaalista" supistusta varten. Tämän lisäksi energiaa on nopeasti käytettävässä muodossa lisää kreatiinifosfaattina, jonka avulla lihas täydentää tyhjentyneitä ATP-varastoja (tähän perustuu kreatiinin aiheuttama parin toiston parannus sarjapituuksissa). Näiden varastojen ehtyessä energiaa ruvetaan tuottamaan glukoosi-1-fosfaatista (joka on irrotettu glykogeenistä) normaalia glykolyysireittiä, joka päättyy sitruunahappokierron kautta mitokondrion hengitysketjuun (mikäli toimitaan missään määrin aerobisesti - eli jos happea on saatavilla) ja ATP-synteesiin. Tämä polku on luonnollisesti paljon hitaampi, kuin energian irrottaminen suoraan ATP:stä ja kreatiinifosfaatista - näin ollen myöskin muodostuu pullonkaulaksi kun tehdään sarjoja suurilla painoilla. Glykolyysi anaerobisesti on myöskin hyvin tehotonta, yksi glukoosimolekyyli vapauttaa vain joko 2 (vapaa glukoosi verestä) tai 3 (glukoosi glykogeenistä) ATP-molekyyliä, kun vastaava luku aerobisissa oloissa on 30-32 ATP-molekyyliä - elimistön on vain hajotettava useampi glukoosimolekyyli saman energiamäärän tuottamiseksi.

b) Maitohapon poisto olisi rajoittava tekijä, jos kyseessä olisi staattinen lihassupistus (esim. se klassinen vatsalihasliike punnerrusasennossa). Kun lihas on supistuneena, verisuonet ovat myös painuneet kiinni, eikä laktaattia (maitohappoa) pystytä siten lihassolusta poistamaan. Kertyessään laktaatti aiheuttaa kipua ja lopulta johtaa siihen, että lihas ei pysty enää ylläpitämään supistusta (solun happamoituminen - pH:n lasku - laktaatin ja hiilidioksidin vaikutuksesta). Dynaamisesti toimivassa lihaksessa (kuten esimerkin leuanveto) tämä on vähäisemmässä määrin ongelma, koska veri pääsee kiertämään vapaasti lepovaiheen aikana (kun urheilija on suorin käsin ala-asennossa, ja vähemmässä määrin myös negatiivisen vaiheen aikana) - mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maitohappoa kertyisi myös ko. tilanteessa (sarjan jälkeinen hengästyminen johtuu pääasiassa maitohapon palauttamisesta glukoosiksi maksassa ja kertyneen hiilidioksidin poistosta).

c) Palautumisaika ei lihassolussa ole mikään rajoitttava tekijä. Periaatteessa yksittäinen lihassolu pystyy supistumaan hyvinkin pienin väliajoin (millisekuntiluokassa), mikäli vain energiaa on tarjolla riittävästi, sillä varauksella että ympäristön elektrolyyttitasapaino (lähinnä K+) ja happamuus on suunnilleen kohdallaan.

Kysy, jos haluat tietää lisää

 

[jorimantysalo]

Kun oikein kehotit, niin kysyn toki.

Aloin laskemaan tätä BCAA-ketjun vuoksi. Mikä on BCAA:n osuus energiantuotannossa, lähinnä voiko siitä irrota lisätehoa vaiheessa, jossa glukoosia ei saada purettua riittävän nopeasti?

Glykogeeni puretaan kahdessa vaiheessa, ensin toimii fosforylaasi ja sitten GDE. Onko mahdollista, että lihas saa energiaa riittävän nopeasti niin pitkään kuin GDE:tä ei tarvita eli puretaan glykogeenipalleron kuorta?

Sitten laajempi kysymys on oikeastaan hyvin, hyvin laaja: Miksi väsyn? Riittävä määrä leukoja estää loppujen tekemisen. En ole kokeillut, mutta varmaan tuon 3x6:n jälkeen voisi vielä tehdä jotain luokkaa 2x2 ja 2x1. Ja tässä ei auta (biokemian näkökulmasta) pitkäkään palautumisaika, vaan tunnin päästäkään ei tehoa löydy läheskään samaa määrää.

 

[Spica]

Lisätään kysmys, että vaikuttaako asiaan, miten nouset tuo 3m, jonka oletit leuanvedossa tulevan?
Energiantuotto erillaistuu, kun nouset portaita tai edes tikkaita pitkin, vrt. käsillä kiipeämiseen, toisessa on mukana mahdollisesti jo aerobinen energiantuotto glykolyysillä + krebsin syklissä jne., beetaoksidaatiolla ja toinen perustuu lähinnä maitohappokäymiseen ja atp/ktp-varastoihin, jotka mahdollisten taukojen aikana palautetaan normaaliksi, samoin kuin laktaattia poistetaan ja happtasapaino lihaksissa pyritään palauttamaan lepotasolle.

Lihasväsymys
vaikuttavia tekijöitä
- lihaksen massa
-solujakauma (onko vaikutus energiantuottonopeudessa vai ylipäätään supistusnopeudessa/tehossa tai jossain muussa?)
-energiavarastojen riittävyys
-häiriöt energiantuottoprosesseissa (millä tavalla vaikuttaa leuanvedossa, jossa t<2min?)
-lihaksen pH:n lasku
-hermoston väsyminen (vaikutus lyhytkestoisen anaerobisen suorituksen aikana? onko selittävä tekijä siinä, ettei edes pitkän palautumisen jälkeen jaksa sarjoja lopulta?)
-häiriöt lihassupistuksessa (liittyykö muita asioita, kuin laktaatti ja energiantuottonopeus?)
Taito ja tekniiikka
-urheilusuorituksen tärkein osatekijä
-yleistaitavuus ja koordinatiiviset edellytykset
-lajikohtainen taitavuus
-tekniikka
-tyyli
Miten nämä taitoon ja tekniikkaan liittyvät asiat liittyvät energiankulutukseen, muuten kuin, että epätäydellinen tekniikka kuluttaa enemmän energiaa?

P.s. Paljon yksittäisiä pieniä kysymyksiä, jotka näin aamutuimaan heräävät, kun ei aivot toimi kunnolla :P

 

[hekottaja]

Elimistö joutuu käynnistämään suhteellisen ison joukon reaktioita toipuakseen leuanvetosarjasta, joten energiaa kuluu enemmän kuin yksinkertaisen mekaniikan laskujen mukaan. Esimerkkinä olkoon vaikkapa se, että sydämen lyöntitiheys nousee.

 

[jorimantysalo]

Lisätään kysmys, että vaikuttaako asiaan, miten nouset tuo 3m, jonka oletit leuanvedossa tulevan? Energiantuotto erillaistuu, kun nouset portaita tai edes tikkaita pitkin, vrt. käsillä kiipeämiseen

-hermoston väsyminen (vaikutus lyhytkestoisen anaerobisen suorituksen aikana? onko selittävä tekijä siinä, ettei edes pitkän palautumisen jälkeen jaksa sarjoja lopulta?)

- - Miten nämä taitoon ja tekniikkaan liittyvät asiat liittyvät energiankulutukseen, muuten kuin, että epätäydellinen tekniikka kuluttaa enemmän energiaa?

En usko, että tekniikka olisi merkittävässä roolissa näin yksinkertaisessa asiassa. Ei kai leuanveto mitään kiekonheittoa ole? Joka tapauksessa olettaisin tekniikan vaikuttavan vain vakiokertoimella, koska emme voi tietoisesti päättää käyttää rasvahappoja ensimmäisen nousun aikana tai vastaavaa.

Se on selvää, että jaloilla vastaava nousu, esim. kyykkyyn-ylös -liike, menee aerobiseksi ja koko kysymys kääntyy toisenlaiseksi. Kuvittelisin, että aerobisesti saatava teho 1-tyypin lihassoluista ei ole kovin merkittävä leuanvedossa juuri kenelläkään. Mitähän määrää ylätaljassa jaksaisin vetää vaikka puoli tuntia... ehkä 5-10 kg.

Hermostossa ensimmäisenä on tietysti uskallus. Se on varmaan isompi kynnys tällaiselle 35-vuotiaalle kuin tällä palstalla ajatellaan. Kun kauppakassi -- raskain nosteltava esine arjessa -- perheelliselläkin on enintään 15 kg luokkaa, niin 50 kg paino kuulostaa tosi paljolta. Sain sen loppukesällä penkkipunnerruksessa varmaan siksi, etten tiennyt levytangon painoa ja luulin sitä paljon pienemmäksi. Leuanveto tuntuisi kuitenkin siltä, että sen uskaltaa jotenkin luonnostaan tehdä. Siinä paitsi ei voi (kai?) todellisuudessa loukata itseään, se myös tuntuu siltä.

Tuo hermoston osuus voimantuotossa on ollut minulle yllätys. Jotenkin se tuntuu siltä, että moottorissa riittää tehoa mutta kaasuvaijeri jää jumiin -- jotenkin ihan outo ajatus.

 

[Pulla]

En usko, että tekniikka olisi merkittävässä roolissa näin yksinkertaisessa asiassa. Ei kai leuanveto mitään kiekonheittoa ole?

Tän tredin alotuspostaus pisti kyllä miettimään, että ei saatana kaikenlaista sitä ihmiset miettiikin. :D

No enivei, mä heittäsin kokemuspohjalta, että kyllähän sillä tekniikalla on isokin merkitys. Mitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen, niin tempo ylös ja alasmentäessä. Kyllähän sellasia kippileukarunkkauksia vetelee miten paljon vaan mutta jos nykii ihan pohjista ihan ylös ja esim. 3sek alaslaskulla niin loppuu lyhyeen.

En sitten tiedä miten tällä on vaikutusta itse aiheen kysymykseen. :D

 

[Grotesk]

Tän tredin alotuspostaus pisti kyllä miettimään, että ei saatana kaikenlaista sitä ihmiset miettiikin. :D

Kyllä ja hemmetin hyvä että mietitään. Tästä voi kehkeytyä vielä jotain mielenkiintoista. Aina ei valmiiksipureskellulla pärjää.

 

[suomalainen94]

kippileukarunkkauksia vetelee miten paljon vaan

Joo :D, sali isäntä (60kg) Kehui miten hyvä kunto sillä on vaikka ei muuta teekkään kuin istuu tietokoneella ja syö. Näytti mallia miten vedetään leukoja. Siinä se veteli joku 15kpl hirveällä vauhilla ja heilu kuin heinämies. Tekniikka olikin semmoista että ylöskun päästiin, niin siitä kädet hikiseen 90asteeseen alas ja kippaus ylös. Aika

 

[rickshaw]

Kun oikein kehotit, niin kysyn toki.

Aloin laskemaan tätä BCAA-ketjun vuoksi. Mikä on BCAA:n osuus energiantuotannossa, lähinnä voiko siitä irrota lisätehoa vaiheessa, jossa glukoosia ei saada purettua riittävän nopeasti? (a)

Glykogeeni puretaan kahdessa vaiheessa, ensin toimii fosforylaasi ja sitten GDE. Onko mahdollista, että lihas saa energiaa riittävän nopeasti niin pitkään kuin GDE:tä ei tarvita eli puretaan glykogeenipalleron kuorta? (b)

Sitten laajempi kysymys on oikeastaan hyvin, hyvin laaja: Miksi väsyn? Riittävä määrä leukoja estää loppujen tekemisen. En ole kokeillut, mutta varmaan tuon 3x6:n jälkeen voisi vielä tehdä jotain luokkaa 2x2 ja 2x1. Ja tässä ei auta (biokemian näkökulmasta) pitkäkään palautumisaika, vaan tunnin päästäkään ei tehoa löydy läheskään samaa määrää. (c)

a) Käytännössä proteiinien hajotusta yritetään kehossa välttää mahdollisimman paljon, koska sitähän ei varsinaisesti varastoida; kaikki syöty proteiini menee joko lihaksen rakentamiseen tai muutetaan glukoosin kautta glykogeeniksi tai rasvoiksi. BCAA:t kuuluvat kuitenkin essentielleihin aminohappoihin, joita ei kehossa pystytä tuottamaan - ja tähän minusta perustuukin näiden tutkittu (?) teho punttitouhussa. BCAA:ita tarvitaan siis rakennusaineiksi, ei niinkään energiantuotantoon (correct me if i'm wrong). Proteiinit ovat muutenkin huonoja energianlähteitä sikäli, että aminohappojen hajottaminen energiaksi tuo elimistöön typpeä ammonium-ioni muodossa (NH4+), joka on siis elimistölle myrkyllinen substanssi - sitä poistetaan virtsaan.

b) Itse olen ymmärtänyt, ettei näiden kahden nopeuden välillä ole juurikaan fysiologisesti merkittävää eroa. GDE (ilmeisesti siis glycogen debranching enzyme) hajottaa glykogeenin haarakohtia, mahdollistaen glykogeenifosforylaasin toiminnan edelleen näiden "oikaistujen haarojen" glukoosipolymeereihin, mikä taas näin maalaisjärjellä tuntuisi hidastavan kokonaisreaktiota ("yksittäisen glukoosin irrottamista glykogeenistä"), mutta toiminevat kuitenkin "riittävän" nopeasti. Sitäpaitsi, jos oletuksesi pitäis paikkansa, et saisi seuraavalla sarjalla montaakaan toistoa, koska sarjojen välisenä aikana ei glykogeenin päihin juurikaan voida polymeroida lisää glukoosimolekyylejä (vapaan glukoosin määrä solussa liian pieni).

Ota huomioon myös harjoittelun vaikutus tähän kaikkeen. Vaikka asia ei liene kuitenkaan ihan "ratkaistu" tieteellisessä mielessä, uskoisin että harjoittelu vaikuttaa näiden entsyymien absoluuttisiin määriin lihassolussa, mikä taas johtaa automaattisesti glykogeenin hajotuksen nopeutumiseen ("sata rakennusmiestä rakentaa talon nopeammin kuin kymmenen rakennusmiestä"). Kropalla on huikea kyky sopeutua harjoittelemiseen.

c) Tuota toistomäärien vähenemistä sarjamäärän kasvaessa olen pitänyt aina hermoperäisenä (josta en juurikaan tiedä mitään). Eli esimerkiksi lihassolua hermottavan neuronin ("alfa-motoneuronin") välittäjäainemäärä pienenee siinä määrin, että ei pystytä antamaan riittävää ärsykettä lihassolulle ja/tai neuronin oma energian tuotanto hidastuu (joudutaan tuottamaan energiaa esimerkiksi rasvahapoista), jolloin myöskin hermoimpulssien etenemiseen tarvittava solukalvopotentiaalin luominen hidastuu (neuronin solukalvon pumput käyttävät ATP:tä luodakseen riittävän Kalium/Natrium-gradientin, jota käytetään hermoimpulssin kulkuun neuronin solukalvoa pitkin). Tämä on kuitenkin vain oletus.

Tässä vaiheessa tärkeää ymmärtää, että lihaksen supistus koko matkaltaan (esimerkiksi yksi kokonainen hauiskääntö) ei ole seurausta yhdestä hermoärsykkeestä, vaan enemmänkin sarja useita yhteensovitettuja "lihasnykäyksiä" - joista jokainen siis aiheutuu yhdestä välittäjäaineen vapautumisesta synapsirakoon ja välittäjäaineen poistosta synapsiraosta, jonka jälkeen alkaa uusi "nykäys". Sulava liike syntyy siitä, että useat eri lihassolut suorittavat nämä nykäyksensä eri aikoihin.

 

[rickshaw]

Lisätään kysmys, että vaikuttaako asiaan, miten nouset tuo 3m, jonka oletit leuanvedossa tulevan? (a)
Energiantuotto erillaistuu, kun nouset portaita tai edes tikkaita pitkin, vrt. käsillä kiipeämiseen, toisessa on mukana mahdollisesti jo aerobinen energiantuotto glykolyysillä + krebsin syklissä jne., beetaoksidaatiolla ja toinen perustuu lähinnä maitohappokäymiseen ja atp/ktp-varastoihin, jotka mahdollisten taukojen aikana palautetaan normaaliksi, samoin kuin laktaattia poistetaan ja happtasapaino lihaksissa pyritään palauttamaan lepotasolle.

Lihasväsymys
vaikuttavia tekijöitä
- lihaksen massa
-solujakauma (onko vaikutus energiantuottonopeudessa vai ylipäätään supistusnopeudessa/tehossa tai jossain muussa?)(b)
-energiavarastojen riittävyys
-häiriöt energiantuottoprosesseissa (millä tavalla vaikuttaa leuanvedossa, jossa t<2min?)(c)
-lihaksen pH:n lasku
-hermoston väsyminen (vaikutus lyhytkestoisen anaerobisen suorituksen aikana? onko selittävä tekijä siinä, ettei edes pitkän palautumisen jälkeen jaksa sarjoja lopulta?)(d)
-häiriöt lihassupistuksessa (liittyykö muita asioita, kuin laktaatti ja energiantuottonopeus?)(e)
Taito ja tekniiikka
-urheilusuorituksen tärkein osatekijä
-yleistaitavuus ja koordinatiiviset edellytykset
-lajikohtainen taitavuus
-tekniikka
-tyyli
Miten nämä taitoon ja tekniikkaan liittyvät asiat liittyvät energiankulutukseen, muuten kuin, että epätäydellinen tekniikka kuluttaa enemmän energiaa?(f)

P.s. Paljon yksittäisiä pieniä kysymyksiä, jotka näin aamutuimaan heräävät, kun ei aivot toimi kunnolla :P

a) Sanotaan näin, että hirvittävä kundi pitää olla, että leukoja pystyy aerobisesti vetämään (tässä vaiheessa anteeksi ensimmäisen postaukseeni liittyvästä lievästä harhaanjohdattelusta). Raa'asti yleistäen voisin sanoa, että kuntosalilla energiaa tuotetaan ainoastaan anaerobisesti, eli lihasglykogeeni käytetään laktaatiksi, jolla sitten täydennetään kuluvaa ATP:tä. Tämän lisäksi kreatiinifosfaatti toki on merkittävä, tätä hyödynnetään reaktioon KP+ADP -> K+ATP (fosfaatti siirretään ADP:lle, joka johtaa ATP:n muodostukseen).

Sarjojen välissä laktaatti kuljetetaan maksaan, jossa käytetään glukoneogeneesin lähtöaineena uuden glukoosin muodostukseen. Tämä uudestaan rakennettu glukoosi siirretään takaisin lihakseen, jossa tilanteesta riippuen polymeroidaan glykogeeniin tai käytetään vapaana glukoosina.

Toki totta on, että jos nouset tämän saman 3m vaikkapa portaita tai tikkaita, energiantuotto on aivan erilaista. Tämä johtuu lähinnä ATP:n kulutuksen nopeuden muutoksista (lue: lihas voi toimia "puoliteholla"), jolloin ATP:tä voidaan tuottaa hitaampaa reittiä.

b) Solujakaumalla tarkoitetaan ilmeisesti "valkoisten" (tyyppi I) ja "punaisten" (tyyppi IIb) lihassolujen suhdetta. Kysymys on sikäli harhaanjohdatteleva, että näiden lihasten metabolia eroaa elimistössä kuin yö ja päivä.

Punaiset lihassolut ovat ns. "slow-twitch, fatigue resistant" -soluja, eli ovat hitaita supistumaan, mutta tuottavat energiansa pääosin aerobisesti (lue: hitaasti), eli kestävät hyvin väsymystä. Paljon mitokondrioita, mutta heikkovoimaisia (tähän en perusteluja edes tiedä). "Punaisuus" johtuu solujen sisältämästä myoglobiinisita, joka on lihassolun happea varastoiva proteiini. Yleistäen näitä löytyy erityisesti selän asentolihaksista ja muistakin lihaksista joiden pääasiallinen tehtävä on ylläpitää jotain tiettyä asentoa (ovat paljon supistuneena).

Valkoiset lihassolut ovat ns. "fast-twitch, fatigue prone" -soluja. Suuri voima ja nopea supistus, mutta kuluttavat energiaa nopeammin kuin pystyvät aerobisesti tuottamaan (vähän mitokondrioita). Tästä syytä maksimaalisissa supistuksissa (esimerkiksi tämä leuanveto) tuottavat energiansa anaerobisesti käyttämällä lihasglykogeenia laktaatiksi.

Yhteenvetona voidaan siis ajatella, että lihaksen kykyyn tuottaa tarvittava liike tarvittavaa vastusta vastaan vaikuttaa paitsi supistuvien yksikköjen ("sarkomeerien" ja niiden muodostamien myofibrillien) määrä, myöskin lihaksen kyky tuottaa energiaa vallitsevissa olosuhteissa riittävän nopeasti (anaerobia/aerobia).

Näiden suhde on periaatteesse geneettisesti säädelty, mutta harjoittelu myöskin vaikuttaa. Tämä kuitenkin vaikuttaa siihen, että sama mies ei voi samaan aikaan olla sekä maratoonari (punaiset vallitseva solutyyppi) että 100m:n sprintteri (valkoiset vallitseva solutyyppi) - lihassolujen erikoistuminen vaikuttaa siihen, että toinen ominaisuus heikkenee, kun toinen paranee. Em. syistä johtuen olen sitä mieltä, että kuntosalihommista puhuen punaiset lihassolut ovat merkityksettömiä - toki se vaikuttaa, jos punaiset vallitsevat ja näin ollen valkoisia on erityisen vähän. Muistaakseni jossain mainittiin, että esimerkiksi Janne Ahosella on jalkojen lihassoluista 97% näitä valkoisia - kyseisestä kaverista ei siis olisi kummoiseksi pitkän matkan juoksijaksi.

Näiden kahden lisäksi on vielä olemassa (ainakin Ross&Pawlinan Histology -kirjan mukaan) tyypin IIa intermediaattisoluja, joiden ominaisuudet ovat näiden kahden edellä mainitun väliltä, kuitenkin lähempänä tyypin IIb -soluja (valkoisia lihassoluja). Kuitenkin erityisominaisuutena kyky tuottaa energiaa aerobisesti.

Vastaus alkuperäisen postin kysymykseen: molemmissa mainituissa.

c) Energiantuotannon häiriöistä en osaa sanoa oikeastaan mitään. Merkittävää kai erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa jokin energiantuotannon entsyymi on mutatoitunut heikosti toimivaksi, jolloin energiaa tuotetaan vajaalla tahdilla.

d) Hermoston väsymisestä kirjoitin edellisessä postauksessa. Käytännössä johtaa siihen, että neuronin kyky antaa impulsseja lihakseen heikkenee, ja tällöin lihassolujen synkronoitu supistuminen toimii vajaasti, jolloin lihas ei kokonaisuutena toimi maksimaalisella teholla.

e) Lihassupistuksen häiriöistä en funktionaalisella tasolla pysty mitään sanomaan. Häiriöitä lienee kuitenkin aiheuttavan esimerkiksi lihasproteiinien hajoaminen maksimaalissa supistuksessa (tähän ilmeisesti perustuu ainakin osa lihaksen kasvuun vaikuttavista tekijöistä). Eli erityisesti lihaksen supistuvien elementtien (myosiini, aktiini, troponiini - joskin troponiini vähemmässämäärin) rikkoutuminen mekaanisten voimien vaikutuksesta. On varmasti myöskin mahdollista, että suuri mekaaninen vastus aiheuttaa virheitä myosiinin ja aktiinin liittymiseen toisiinsa.

Tämä on se syy, minkä takia esimerkiksi sen kuuluisan penkkimaksimin etsimistä ei kannata aloittaa yläkanttiin olevasta painosta, vaan esimerkiksi edellisestä maksimista nostaen. Lihaksen vieminen "failiin" paitsi väsyttää hermoja, myöskin hajottaa lihasproteiineja, jolloin maksimi ei ole edes samalla tasolla kuin normaalitilanteessa.

f) Taito ja tekniikka ovat varmaankin yhden lihaksen/lihassolun tasolla merkityksettömiä, mutta niiden merkitys kasvaa, kun muut liikkeeseen yhteydessä olevat lihakset toimivat joko liikettä auttavasti (hauiskääntö maastavetotyylillä tai vaikkapa painopisteen siirtäminen jalkoja koukistamalla leuanvetoja tehdessä) tai eivät pysty tuottamaan riittävää liikkeen tukemiseen tarvittavaa voimaa (leuanvedossa esimerkiksi epäkäslihas/muut selkää "kasassa" pitävät lihakset), jolloin varsinainen työlihas joutuu tekemään työtä väärässä/epäedullisessa kulmassa.

Huonolla tekniikalla voidaan siis paitsi lisätä energiankulutusta myös vähentää energiankulutusta ("huijaaminen").

 

[Markku Tikka]

VOI LUOJA!! Jos kaiken tämän joutuu miettimään ennen kuin sen kyykkytangon alle astuu, niin ei mikään ihme jos tulokset polkee paikallaan eikä kehitystä näy.

Rajoittavan tekijän on siis oltava jotain muuta, mahdollisesti glykogeenin purku glukoosiksi, maitohapon poisto (mutta ei minulla poltetta tunnu kuin vatsoissa ja reidenojennuskoneessa) tai sitten lihassolun jonkinlainen palautumisaika ei vain riitä... ...Miksi väsyn?

Huono kunto ja liian vähän voimaa.

 

[Pulla]

Luin noi kaksi viimeisintä postausta kanssa eilen illalla ja olin, että

...ja tuskin sain unta! :D

Mut ei se mitn, kai se on hyvä, että tulee tätäkin perspektiiviä.

 

[Paletaani]

Ja mulle vittuillaan siitä ku joskus jutut menee turhan tieteelliseksi...

 

[Nightkin]

Mun mielestä rickshawin postaus avas aika hyvin monia asioita. Kiitos