- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Life of Pi (2012)
https://www.imdb.com/title/tt0454876/
Haaksirikon jälkeen 16-vuotias Pii ajelehtii Tyynellämerellä yhdessä villieläinten, muun muassa vaarallisen bengalintiikerin kanssa. Pii joutuu kamppailemaan henkensä edestä, ja kun pelastusvene vihdoin löydetään, ainoastaan Pii pystyy kertomaan mitä on tapahtunut.
Leffa liikkuu hienosti kahdella eri tasolla. Toisella tasolla (nykyhetki) Pii on keski-ikäinen mies, joka kertoo uskomattoman selviytymistarinansa eräälle kirjailijalle. Tuota selviytymiskamppailun kertomista ennen hän taustoittaa asioita kertoen tarinaa aina lapsuudestaan asti, jossa mm hän tulee uskoon joka näkyy myöhemmin leffassa, kun on veneessä tiikerin kanssa jossain merillä. Lisäksi lapsuuden tapahtumissa näytetään alussa hyvin, että tiikeri on peto, ei lemmikkieläin, jonka Pii tietää nyt vanhempana varsin hyvin ajelehtiessaan pelastusveneellä tiikerin kanssa.
Sillä leffan toisella tasolla kerrotaan tarinaa Piin ollessa tosiaan lapsi ja sitten päästään leffan ytimeen jossa Pii on nuori aikuinen, jossa Pii on perheensä ja eläintarhaneläinten kanssa laivamatkalla, jossa onnettomuus tapahtui, laiva uppoaa ja Pii jää yksin eloon tiikerin kanssa ajelehtimaan pienellä veneellä keskellä isoa merta.
Visuaalisesti kaunein leffa mitä koskaan oon nähnyt. Ne kaikki erilaiset säätilat ja maisemat siellä keskellä merta ovat ihan uskomattomia, mm auringon nousu merellä on aivan helvetin siistin näköistä ja kaunista tosi hienojen musiikkien soidessa, taivas on kultaisen värinen ja vesi on niin kirkasta, että se toimii kuin peilinä taivaalla näkyville kullanrukseille pilville. Tuotakin auringonnousua hienompi leffassa on yksi yökohtaus, jolloin kuu paistaa ja taivaalla on lukemattomasti tähtiä ja meri on hypnoottisen kaunista, kun just ja just vedenpinnan alla kuvassa näkyvä meri on täynnä hohtavia meduusoja tehden merestä todella taikamaisen hohtavan. Sitten se valaanhyppy tossa kohtauksessa on aivan sanattoman upean näköinen kun heijastuu se veden hohtava väri valaaseen. Sitten myös eräs kuvitelmakohtaus on tajuttoman siistiä mielikuvituksellista ja visuaalista tykitystä.
Sitten siitä tiikeristä niin käsittämättömän taitavasti tietokoneella tehty tuo tiikeri, joka on aivan täysin aidonnäköinen. Tuosta tiikeristä ja Piistä niin se on jänskä leffassa, kun pikkuhiljaa Pii alkaa pitää tiikeriä ystävänään, koska ilman tiikeriä Pii olisi aivan ypöyksin keskellä meren valtavaa kokoa ja hän oli kiitollinen tiikerille, siitä että kun hän ei olisi selvinnyt ilman sitä, koska sen vaarallisuus piti hänet koko ajan valppaana, kuten hän itse sen sanoi yhdessä kohtaa ja esti myös päätä pimahtamasta kun on edes joku kaverina, kun viikkoja seilaa tuntemattomilla merillä.
Lopussa kun Pii on pelastettu niin sen jälkeen kuvataan taas keski-ikäistä Piitä, kun kertoo kirjailijalle että tarina loppuu siihen jne, niin tuossa lopussa kirjailijalle hänen kertomassaan puheessaan on saatu hienoa syvällisempää koskettavaa ajatusta asioihin, jotka hän koki seikkailussaan, jossa käsitellään myös monenlaisia teemoja, mm uskoa, toivoa, menetystä, luopumista ja sen tunteen kun ei saanut jättää hyvästejä perheelleen ja tiikerille ja tuo oli leffan ehdottomasti hienoin kohtaus juuri tuo lopun Piin puhe sille kirjailijalle ja leffan ehkä se kaikkein hienoin pointti koko asiassa on että uskooko kukaan hänen tarinaansa vai ei ja etenkin tuossa asiassa se että mitä väliä sillä edes on mitä muut uskoo, hän itse tietää totuuden uskomattomasta seikkailustaan, mm menetyksistään ja kiitollisuudesta tiikeriä kohtaan, että sen ansiosta hän pelastui ja miten koko traaginen seikkailu muutti hänen elämän arvonsa uudenlaiseksi ja se on pääasia, mitä hän itse tietää kokeneen.
Visuaalisesti kaunein leffa ja ajatukseltaan myös yksi kauneimpia mitä nähnyt.
9½
https://www.imdb.com/title/tt0454876/
Haaksirikon jälkeen 16-vuotias Pii ajelehtii Tyynellämerellä yhdessä villieläinten, muun muassa vaarallisen bengalintiikerin kanssa. Pii joutuu kamppailemaan henkensä edestä, ja kun pelastusvene vihdoin löydetään, ainoastaan Pii pystyy kertomaan mitä on tapahtunut.
Leffa liikkuu hienosti kahdella eri tasolla. Toisella tasolla (nykyhetki) Pii on keski-ikäinen mies, joka kertoo uskomattoman selviytymistarinansa eräälle kirjailijalle. Tuota selviytymiskamppailun kertomista ennen hän taustoittaa asioita kertoen tarinaa aina lapsuudestaan asti, jossa mm hän tulee uskoon joka näkyy myöhemmin leffassa, kun on veneessä tiikerin kanssa jossain merillä. Lisäksi lapsuuden tapahtumissa näytetään alussa hyvin, että tiikeri on peto, ei lemmikkieläin, jonka Pii tietää nyt vanhempana varsin hyvin ajelehtiessaan pelastusveneellä tiikerin kanssa.
Sillä leffan toisella tasolla kerrotaan tarinaa Piin ollessa tosiaan lapsi ja sitten päästään leffan ytimeen jossa Pii on nuori aikuinen, jossa Pii on perheensä ja eläintarhaneläinten kanssa laivamatkalla, jossa onnettomuus tapahtui, laiva uppoaa ja Pii jää yksin eloon tiikerin kanssa ajelehtimaan pienellä veneellä keskellä isoa merta.
Visuaalisesti kaunein leffa mitä koskaan oon nähnyt. Ne kaikki erilaiset säätilat ja maisemat siellä keskellä merta ovat ihan uskomattomia, mm auringon nousu merellä on aivan helvetin siistin näköistä ja kaunista tosi hienojen musiikkien soidessa, taivas on kultaisen värinen ja vesi on niin kirkasta, että se toimii kuin peilinä taivaalla näkyville kullanrukseille pilville. Tuotakin auringonnousua hienompi leffassa on yksi yökohtaus, jolloin kuu paistaa ja taivaalla on lukemattomasti tähtiä ja meri on hypnoottisen kaunista, kun just ja just vedenpinnan alla kuvassa näkyvä meri on täynnä hohtavia meduusoja tehden merestä todella taikamaisen hohtavan. Sitten se valaanhyppy tossa kohtauksessa on aivan sanattoman upean näköinen kun heijastuu se veden hohtava väri valaaseen. Sitten myös eräs kuvitelmakohtaus on tajuttoman siistiä mielikuvituksellista ja visuaalista tykitystä.
Sitten siitä tiikeristä niin käsittämättömän taitavasti tietokoneella tehty tuo tiikeri, joka on aivan täysin aidonnäköinen. Tuosta tiikeristä ja Piistä niin se on jänskä leffassa, kun pikkuhiljaa Pii alkaa pitää tiikeriä ystävänään, koska ilman tiikeriä Pii olisi aivan ypöyksin keskellä meren valtavaa kokoa ja hän oli kiitollinen tiikerille, siitä että kun hän ei olisi selvinnyt ilman sitä, koska sen vaarallisuus piti hänet koko ajan valppaana, kuten hän itse sen sanoi yhdessä kohtaa ja esti myös päätä pimahtamasta kun on edes joku kaverina, kun viikkoja seilaa tuntemattomilla merillä.
Lopussa kun Pii on pelastettu niin sen jälkeen kuvataan taas keski-ikäistä Piitä, kun kertoo kirjailijalle että tarina loppuu siihen jne, niin tuossa lopussa kirjailijalle hänen kertomassaan puheessaan on saatu hienoa syvällisempää koskettavaa ajatusta asioihin, jotka hän koki seikkailussaan, jossa käsitellään myös monenlaisia teemoja, mm uskoa, toivoa, menetystä, luopumista ja sen tunteen kun ei saanut jättää hyvästejä perheelleen ja tiikerille ja tuo oli leffan ehdottomasti hienoin kohtaus juuri tuo lopun Piin puhe sille kirjailijalle ja leffan ehkä se kaikkein hienoin pointti koko asiassa on että uskooko kukaan hänen tarinaansa vai ei ja etenkin tuossa asiassa se että mitä väliä sillä edes on mitä muut uskoo, hän itse tietää totuuden uskomattomasta seikkailustaan, mm menetyksistään ja kiitollisuudesta tiikeriä kohtaan, että sen ansiosta hän pelastui ja miten koko traaginen seikkailu muutti hänen elämän arvonsa uudenlaiseksi ja se on pääasia, mitä hän itse tietää kokeneen.
Visuaalisesti kaunein leffa ja ajatukseltaan myös yksi kauneimpia mitä nähnyt.
9½
Viimeksi muokattu:
joten aattelin jotain vähän ollennaisempaa kertoa.
Pitää varmaan uusintana katsoa leffa joskus myöhemmin jos mielipide vaikka muuttuisi siitä ja arvostella se.
Olis todella mielenkiintoista lukea jos joku heittäis arvostelua uudesta Sicariosta.
Isot plussat tuosta lopun ylläristä.
