Mä arvostelen suurimman osan leffoista juuri näin. Ihan pelkän viihdyttävyyden kannalta. Juoni on siinä kyllä (yleensä) tärkeässä osassa, mutta kuvaukseen, musiikkiin ja näyttelijätyöskentelyyn en edes kiinnitä leffaa katsoessani huomiota, enkä välitä niistä tippaakaan, jos ne sitten eivät ole niin huonoja, että ne tulee väkisinkin huomanneeksi. Kyllä sellaisiakin elokuvia on tullut katsottua, jossa näyttelijäsuoritukset ovat niin ala-arvoisia, että koko leffa menee sen näyttelyn paskuuden kyttäämiseen.
Tummennettuna tärkein pointti, johon tartun.
Tuo on erittäin hyvä arvostelukriteeri. Tälläisiksi monet elokuvat on tehty, viihdyttäviksi. Elokuva ajoi siis täydellisesti tarkoituksensa, mikäli katsoja viihtyi. Elokuvan markkinakoneisto myös on tehnyt hyvin työn, kun löysi kohdeyleisönsä.
Edelläolevaa juttua jatkaen, täytyy muistaa että jokaisella elokuvalla on myös se suunniteltu/tarkoitettu kohdeyleisö. Kaikki ihmiset eivät voi tykätä kaikenlaisista elokuvista.
Itseäni suorastaan raivostutti Avataria-katsoessani, kun jotkin urpot huutelivat "Ei liskot voi lentää, mahdotonta! Hohhohhoo! ".
Siinä oli vain tapahtunut sellainen virhe että urpo ei tiennyt jäävänsä kohdeyleisön ulkopuolelle jo ennen kuin elokuva oli käynnistynyt. Se, että liskot osasivat lentää, ei ollut elokuvan huonoutta. Se oli tämän antiscifistin katsojan totaalista tyhmyyttä, kun katsoi ylipäätänsä elokuvaa jossa liskot todennäköisesti lentää, vaikkei voi millään avata mieltä tälle mahdollisuudelle elokuvamaailmassa.
Itse yleensä elokuvaa valitsemassani kysyn alitajuntaisesti itseltäni, että tykkäänkö tästä elokuvasta, kuulunko kohdeyleisöön?
Tiedän esimerkiksi, että Columbon arvostelemat vanhemmat elokuvat ovat varmasti helvetin hyviä elokuvia, mutta itse en niistä todennäköisesti pitäisi, koska tykkään uudemmista elokuvista jostain syystä.