Koska en "harrasta elokuvia" enkä katso niitä ollakseni pätevä elokuvien katsomisessa. Katson niitä viihteenä enkä vedä niistä sen syvempiä linjauksia omaan elämään tai henkimaailmaan. En ota niistä vaikutteita. "Ennakkoluulotta" vois olla se avainsana tässä.
Minäkin katson elokuvia ennakkoluuloitta, mutten tiedä miten se tähän liittyy.
Näin katson 99% elokuvista. En kummemmin lue takakansia tai paneudu aiheeseen, vaan jos joku kehaisee niin vilkaisen. Jos se on IMDBssä kärkikympissä, niin katson ilman kummempaa tutkiskelua. Mielentila vaikuttaa siihen miten minkäkin leffan sulatan. Luulisin että kaikilla on sama homma.
Ei elokuvan katsominen ajatuksen kanssa vaadi takakannen lukemista tai perusteellista esitutkintaa aiheesta. Ihan mielenkiinnosta; mitä elokuvia kuuluu siihen 1%?
Näinkin voi tuota mun oksennusta tulkita. Shawshankissä ei ollut sotaa, ei se ollut paska. Mothmanissä ei ollut sotaa tai "actionia" ja on yksi parhaista elokuvista jonka olen katsonut.
Juu, mutta sanoit Deer Hunter arvostelussasi, että ois voinu olla parempi, jos ois ollu enemmän sotaa.
Uskon että elokuvantekijät ovat tyytyväisiä tekeleeseensä. Eihän sitä muuten olis tuotettu? Uskon että once were warriorsin tekijät on tyytyväisiä siihen, eihän sitä muuten ois tehty ja tyypit ylistäis?
Nyt en ihan tajua. Ei elokuva=käsikirjoitus. Jos hyvä käsikirjoitus pääsee tuotantoon, niin ei kyseessä ole jo hyvä elokuva, vai hä?
Ne eivät miellyttäneet tai viihdyttäneet minua. Siinä on minusta tarpeeksi perustelua. Ne eivät miellyttäneet KOSKA en vain ole ihminen jota miellyttää em. asiat. Jos syön hyvän pihvin en yleensä pureudu kummemmin kuin tuumaamalla että "olipa hyvä pihvi."
En minäkään ole ihminen, jota miellyttää em. asiat itsessään. Pointtina ei ole se, että tykkääkö tiukasti rajatuista kuvista ja nopeista leikkauksista, vaan se, että toimiiko elokuvan kokonaisuus ja ohjaajan näkemys. Jos tykkäsit Arabian Lawrencesta, niin tuskin hidas kerronta on sinullekaan mikään ongelma tai automaattisesti elokuvan huono puoli.
Joidenkin elokuvien, kuten Deer Hunterin tarkoituksena ei ole saada katsoja toteamaan, että olipas kiva leffa kattoo, vaan herättää ehkä muitakin ajatuksia tai tuntemuksia. Ruokaan sitä on paha verrata.
I see what you did there. Kirjallisuus on mulle vähän eri pallopeli kuin leffat. Kuten sanoin, kirjan lukeminen on raskaampaa kuin leffa. Lähes poikkeuksetta haen leffasta aivotnarikkaan viihdettä. Sanomalla "aivot narikkaan" tuomitsen itseni ikuisesti olemaan ennakkoluuloissa die hard- ja american pie-leffojen suurkuluttaja, mutta ei se minua lainkaan haittaa

Pääasia että katon leffoja jotka viihdyttää ja miellyttää, ja pääasia että sä katot leffoja jotka sua miellyttää ja viihdyttää.
Ehdota nyt mulle että menen takaisin katsomaan Another Teen Movieta ja painun vittuun täältä levittelemästä oppimattomia mielipiteitä.
Luulen, että meitä viihdyttää melkeinpä samat leffat. En mää ole väitellyt siitä, kuka tykkää parhaista leffoista tai miten porukan tulee leffansa kattoo.
Sanon nyt vielä selventääkseni pointtini: Deer Hunter ei ole viihde-elokuva, joten se tulisi arvioida sen mukaan. Toki saa antaa sille 1/5 tähtee viihdearvoksi, mutta se ei kerro itse elokuvasta ja sen tarkoituksesta yhtään mitään. Huono ja nopea vertaus: Ei pöytääkään kuulu arvioida sen mukaan onko sen päällä hyvä istua, sillä sitä ei ole tehty siihen tarkoitukseen.
Huh huh oli kyllä viimenen kerta ku rupeen taiteileen noiden lainausten kanssa.
ps. Onko tää vai Off-topiccia?