Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


Kauhean vakavaa. Leffa on leffa, saa kivasti pari tuntia kulumaan. Voi olla tarvetta ajatella, tai sitten ei... mutta ei noita ennalta-arvattavia ja "wtf-is-going-on-hmm-maybe-I-will-figure-it-out-next-week" voi keskenään vertailla.

Mulla tulee vähän sama fiilis osasta viesteistä kun että joku lopettaa bändin kuuntelemisen koska se on liian suosittu, seriously what the f*? Sellasta vähän ehkä väkinäistä "I am an artist" fiilistelyä, ja sitten kun on onkin hyvä Hollywood leffa niin ollaan vaan että "no olihan se ihan ok".

Onneks täällä sentäs on myönnetty sitten että leffa on hyvä jos se kerta on hyvä, vaikka olisikin yksi eniten lipputuloja kahminut.
 
Kyllähän hyviäkin supertuottoisia elokuvia tehdään, esimerkkinä Taru sormusten herrasta -leffat. Mutta suurin osa oikeasti oivaltavista elokuvista taitaa valitettavasti jäädä valtavirran ulkopuolelle. Useimmilta ihmisiltä vaatii paljon elokuviin ja kirjallisuuteen tutustumista sekä runsaasti ajattelua, ennen kuin esimerkiksi Bergmanin Persona tai Tarkovskin Stalker aukenee kunnolla. Tällainen ajattelu saattaa tuntua rasittavalta ja sen takia tyydytään sitten vähän helpompiin megajymistelyihin, joita katsoessa aivoista tulee tahmeaa hattaraa.

Mun mielestä on mukavaa, jos elokuva vaikuttaa myös katsomisen jälkeen eikä jää vain hetken huviksi. Toki popcorn flickeilläkin on oma paikkansa ja ne voivat olla hyviäkin.
 
Kävi niin, että luin kaikki kirjat ennen kuin edes katsoin tuon leffan ja tämän johdosta leffa oli pettymys. Ehdottomasti.

Jos yhtään nappaa tuo fantasiamaailma, niin lukemaan. Vaikka Veren Vangit olisi vaikea puurtaa kun on leffan nähnyt, niin sitä seuraa niin monta äärettömän hyvää kirjaa että suosittelen. Eikä tuosta vampyyrimtologiasta tarvi olla tohkeissan jotta kirjat hyviä on, en minäkään kaikkia moisia leffoja ym. katso. Eli Ricen kirjat vaan on helkkarin hyvin tehty.
Mä sain juuri Vampyyri Lestadin luettua, ja täytyy tunnustaa henkilöiden ja juonen kiehtovuus. Mulla homma meni juuri toisin päin, että ensin tuli nähtyä elokuva ja sitten luettua kirja. Leffoissa henkilöiden taustat jäävät todella ohuen esittelyn varaan, joka itse asiassa on koko tarinan suola. Saahan nähdä, millaista roskaa mahdollisesti Robert Downey Jr. saa aikaiseksi, sillä häntähän on kaavailtu Vampyyri Lestat-elokuvaan Lestat de Lioncourtin rooliin. :/
 
I spit on your grave

Kuningaslafka Anchor Bayn slasher.

Sarah Butler on ihan huikea kissa, jolla on ihanat naiselliset reidet ja pyöreä perse. Sitten se pöljä menee mökille, ja hillbillyt tietenkin nöyryyttää, häpäisee ja anaaliraiskaa sen.

Sit sen on pakko kostaa silpomalla, häpäisemällä ja nöyryyttämällä ne. Ihan huikean hyviä ja raakoja silpomisia. Väkivalta yhdistyy todella hienosti miehisyyden riistämiseen ja nöyryyttämiseen. Meinasin oksentaa parissa kohtaa.

Kuuma kissa + nöyryyttävää silpomista = täydellinen deittileffa. Ilahduta naistasi, ja näytä hänelle tämä elokuva.
 
Voisin välillä arvostella myös suosikkielokuvaohjaajiani tuotantonsa perusteella, kun ohjaaja-arvosteluille ei ole omaa threadiä. Olen valinnut alla olevalle Top10-listalleni vain ohjaajia, joilta olen nähnyt vähintään neljä elokuvaa.



1) Stanley Kubrick (1928-1999) – Tajunnanräjäyttäjä

Lähes jokainen näkemäni Kubrickin elokuva on mestariteos itsessään. Monipuolinen visionääri on ohjannut muun muassa historiallisia spektaakkeleita, ihmissuhdedraamaa, sotaelokuvia, komediaa, kauhua, sci-fiä ja fantasiaa ja lähes aina onnistunut lähestymään aihettaan ennennäkemättömällä tavalla. Miltei jokainen teos on ollut genreltään täysin erilainen kuin edellinen, mutta tietyt kubrickmaisuudet oivaltavasta värien käytöstä vaikuttaviin musiikkivalintoihin ovat säilyneet. Mielestäni paras amerikkalaisohjaaja koskaan.

Neljä elokuvaa:
2001: Avaruusseikkailu (1968) :5:
Dr. Strangelove (1964) :5:
Kellopeliappelsiini (1971) :5:-
Full Metal Jacket (1987) :4:½



2) Ingmar Bergman (1918-2007) – Sielua koskettava runoilija

Tunnetuimman ruotsalaisen elokuvaohjaajan teosten tunnelma ja aihepiirit puhuttelevat minua henkilökohtaisesti. Skandinaavisesta harmaudesta ja elämän raadollisista realiteeteista rakennetaan katkeransuloisia sikermiä. Ihmisyyden, rakkauden, uskon ja olemassaolon kysymyksiä käsittelevät eksistentiaaliset elokuvat ovat usein unenomaisuudessaan ja mystisyydessään vangitsevia. Se, mitä sanotaan kuvin, on tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan sanoin. Mielestäni paras eurooppalaisohjaaja koskaan.

Neljä elokuvaa:
Seitsemäs sinetti (1957) :5:
Talven valoa (1962) :5:-
Mansikkapaikka (1957) :4:½
Persona (1966) :4:½



3) Fritz Lang (1890-1976) – Eeppisen elokuvan mestari

Suuruudenhulluutta hipovia jättibudjetin mykkäelokuvia ja rajoja rikkovia varhaisia äänielokuvia ohjannut saksalainen on yksi 1900-luvun ikonisimmista elokuvaohjaajista. Hänen tuotannolleen ovat ominaisia kuva-asettelun ja ajoituksen tärkeys sekä myyttisiin mittoihin yltävät näyttelijäsuoritukset. Tarinat käsittelevät elämää suurempia myytoksia, joista Lang kutoo kiehtovia, katsojan vangitsevia verkkoja.

Neljä elokuvaa:
Metropolis (1927) :5:
Siegfriedin kuolema (1924) :5:-
M – Kaupunki etsii murhaajaa (1931) :4:
Kriemhildin kosto (1924) :4:



4) Akira Kurosawa (1910-1998) – Elokuvataiteen pioneeri

Kurosawan elokuvat ovat jännittäviä ja usein kokeilevia seikkailukertomuksia, joista ei puutu (useimmiten mustaa) huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä. Japanilaisohjaaja on tavoittanut elokuvissaan jotain yleismaailmallista ja niiden henkilöihin on iloissaan, suruissaan, peloissaan ja heikkouksissaan helppo samaistua. Kurosawa loi nykyaikaisen toiminta- ja seikkailuelokuvan kielen.

Neljä elokuvaa:
Seitsemän samuraita (1954) :5:
Ran (1985) :4:½
Rashomon (1950) :4:
Seittien linna (1957) :4:



5) Sergio Leone (1929-1989) – Spagettiwesternin grand old man

Uransa aikana vain seitsemän elokuvaa ohjannut italialainen elokuvaikoni on silmissäni ei vain spagettiwesternin, vaan kaikkien lännenelokuvien suurin legenda. Leone on mies, joka esitteli Ennio Morriconen musiikin ja Clint Eastwoodin jäyhän olemuksen suurelle yleisölle. Täydellisyyttä hipovat seikkailueepokset ovat raakuudessaan ja ankeudessaan täydellinen vastakohta amerikkalaisille westerneille, joissa Pepsodent-hampaillaan hymyilevä John Wayne voittaa kaikki esteet kädenkäänteessä.

Neljä elokuvaa:
Hyvät, pahat ja rumat (1966) :5:
Huuliharppukostaja (1968) :5:-
Vain muutaman dollarin tähden (1965) :4:
Kourallinen dollareita (1964) :3:



6) William Wyler (1902-1981) – Perfektionisti

Wylerin mittava tuotanto on täynnä kuvallisesti liki virheettömiä teoksia. Tämä johtunee jenkkiohjaajan taipumuksesta piiskata näyttelijöitä ja kuvausryhmää siihen asti, että elokuva oli juuri sellainen kuin hän oli mielessään sen visioinut. Ben-Hurin (1925) assistant directorina uraansa aloitelleen Wylerin suurimmaksi työksi jäi eeppinen Ben-Hur (1959), joka kahmi ennätykselliset 11 Oscaria.

Neljä elokuvaa:
Ben-Hur (1959) :5:
Parhaat vuodet (1946) :4:
Loma Roomassa (1954) :4:
Kuinka miljoona varastetaan (1966) :3:



7) Steven Spielberg (s. 1946) – Tunteisiin vetoavien megaelokuvien ohjaaja

Kaupallisen, tunteisiin vetoavan ja älyllisesti haastavan elokuvan taitavasti yhdistänyt Spielberg on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä ja katsotuimmista ohjaajista. 1970-luvulla läpimurtonsa tehneen amerikkalaisohjaajan elokuvat menestyvät yhä. Blockbuster-tyylisestä markkinoinnista huolimatta Spielbergin elokuvissa on usein enemmän tai vähemmän syvällinen sanoma.

Neljä elokuvaa:
Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) :5:-
E.T. (1982) :4:½
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) :4:
Pelastakaa sotamies Ryan (1998) :4:-



8) Peter Jackson (s. 1961) – Tarinankertoja

Uransa mauttomilla gore-komedioilla aloittanut Jackson on kenties 2000-luvun viihdyttävin eeppisten elokuvien ohjaaja. Taru sormusten herrasta –trilogialla maailmanmaineeseen ponkaisseessa uusiseelantilaisessa on potentiaalia nousta yhdeksi kaikkien aikojen ohjaajista. Jacksonin tulevaisuus on vähintäänkin mielenkiintoinen: kaksiosainen Hobitti-sarja sekä Spielbergin kanssa yhteistyössä tehtävät Tintti-elokuvat ilmestynevät 2010-luvun alkupuoliskolla.

Neljä elokuvaa:
Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit (2001) :5:-
Taru sormusten herrasta – Kuninkaan paluu (2003) :4:½
Taru sormusten herrasta – Kaksi tornia (2002) :4:
King Kong (2005) :3:½



9) Michael Curtiz (1886-1962) – Seikkailuelokuvan suurmies

Unkarilaissyntyinen ohjaaja nousi amerikkalaisten tietoisuuteen 1930-luvulla hilpeillä swashbuckler-elokuvillaan. Niissä kirkasotsainen sankari kohtaa vaikeuksia, mutta voittaa vihollisensa ja saa lopussa naisen. Naiivin idealistiset elokuvat antavat katsojalleen seikkailua, jännitystä ja lopussa hyvän mielen. Curtiz esitteli Errol Flynnin ja Olivia de Havillandin suurelle yleisölle.

Neljä elokuvaa:
Casablanca (1942) :5:
Robin Hoodin seikkailut (1938) :4:
Kapteeni Blood (1935) :3:
Sinuhe, egyptiläinen (1954) :2:



10) Guillermo del Toro (s. 1964) – Visuaalinen guru

Meksikolainen del Toro rakentaa nerokkaita fantasiamaailmoja käyttämällä luovasti erikoisefetkejä ja katsojan omaa mielikuvitusta. Hänen tuotantonsa omaperäinen visuaalinen ilme on tavaramerkki, joka ihastuttaa riippumatta siitä, kertooko elokuva amerikkalaisesta sarjakuvasankarista vai Espanjan sisällissodan orvoksi jättämästä lapsesta.

Neljä elokuvaa:
Panin labyrintti (2006) :5:
Paholaisen selkäranka (2001) :4:
Hellboy II: The Golden Army (2008) :3:
Hellboy (2004) :2:
 
Saahan nähdä, millaista roskaa mahdollisesti Robert Downey Jr. saa aikaiseksi, sillä häntähän on kaavailtu Vampyyri Lestat-elokuvaan Lestat de Lioncourtin rooliin. :/
Oh no. Enemmänkin joku Armand tms, ei Lestat.

Yhden uutisen mukaan vois olla ylipäätään joku leffa jostain kirjasta missä on Lestat, eli vaihtoehtoja riittää.
Interview with the Vampire (1976)
The Vampire Lestat (1985)
The Queen of the Damned (1988)
The Tale of the Body Thief (1992)
Memnoch the Devil (1995)
The Vampire Armand (1998)
Merrick (2000)
Blood and Gold (2001)
Blackwood Farm (2002)
Blood Canticle (2003)


Tale of the Body Thief on aika loistava, siitä vois tehdä. Tosin leffana ei kovin fiksu, koska katsojien olis parempi tuntea kaikki aiempi tarina ensin.
 
District 9

http://www.imdb.com/title/tt1136608/

Taivaalle on jämähtänyt avaruusolioiden alus, joka on nököttänyt paikallaan parisenkymmentä vuotta. Alus ei suinkaan ole minkään New Yorkin, Los Angelesin tai esimerkiksi Helsingin yllä. Kaikista maailman kaupungeista se pysähtyi juuri Johannesburgin ympärille. Aluksessa oli avaruusolentoja, jotka eristettiin omalle slummialueelle. Tämä alue kulkee kansan ja median suussa nimellä District 9. Kai tästä nyt joku ajatusten Tonavan keksii verrata avaruusolentojen karsinoimista jo muinaiseen Apartheidiin. Elokuvan päähenkilönä on Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley), joka työskentelee Multinational United -nimiselle pörssiyhtiölle. Wikus lähetetään häätämään noin kaks miljuunaa alienia keskitysleirille, joka sijaitsee Johannesburgin ulkopuolella. Homma vaan ei saletisti natsaa, vaan Wikus joutuu itse ajojahdin kohteeksi.

Minä en erikoisemmin tykännyt elokuvasta. Päähenkilönä Wikus on sellainen tyypillinen sankari, joka loppuun saakka ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, mutta yhtäkkiä siitä tuleekin täysin epäitsekäs pyhimys. Meikäläistä elokuva ei vaan puhuttanut millään tavalla. Juoni oli mun mielestäni jotenkin kökkö, ja elokuvan tekijätiimi yritti vaan selkeästi herättää sellaista ajatusta, että maailman on epäoikeudenmukainen ja rasistinen paikka, jossa heikompaa sorretaan. Eihän tollaista tarvi erikseen korostaa, koska sellainen maailma vaan on. Pitäisi varmaan olla ei-niin-kyyninen ihminen :D

:2:
 
The Last Samurai
ken+watanabe.jpg

Olipas se mukava kuva. Tunteita herättävä kuvaus Samurai sotilaista, jotka kunnioittavat paljon omaa elämäntapaansa ja ovat valmiita vaikka kuolemaan sen puolesta. Tomppa veti taas hienosti ja ennestään tuntematon Inceptionia lukuunottamatta Ken Watabase todella hyvin, on kyllä loistava näyttelijä. Maisemat ja Samurai puvut oli komeita sekä taistelut, varsinkin lopussa oli kunnon asennetta perskuta ja laittoi jotenkin miettimään. Siistin näköstä kun ne huito päitä irti niillä miekoilla jne. Oli niin siistiä, että mää otin mainostauolla sählymailan ja aloin riehumaan. Oli pitkä elokuva, mutta ei tuntunut pitkältä. Jostain syystä jäin kattoo lopputekstitkin.
:4:+
 
^katsoin myös itse Viimeisen samurain uusintana muutamia viikkoja sitten, ja elokuvasta heräsi keskustelua siitä, että kaikki leikkivät samuraita/ninjaa/vastaavaa peilin edessä ollessaan yksin. Yleensä vain ihmiset haluavat pitää asian salaisuutena ja siitä ei puhuta. Paitsi sinä nyt julkisesti täällä. ;)
 
On kyllä hyvä elokuva tämä Viimeinen Samurai. Pitkä elokuva, mutta ei tosiaan tuntunut siltä. Leffa oli näyttelijöitä myöten täydellinen. Jännä juttu muuten, että minäkin katsoin lopputekstit alusta loppuun. :5:
 
Taegukgi hwinalrimyeo (2004) :3:½

taegukgi9.jpg


Alusta asti mukaansatempaava tarina kertoo sympaattisista veljeksistä Jin-taesta ja Jin-seokista, jotka pakkovärvätään Etelä-Korean armeijaan Korean sodassa. Jang Dong-gun ja Won Bin näyttelevät veljeksiä koskettavasti ja samaistuttavasti. Kang Je-gyu ohjaa taistelukohtaukset sopivasti käsivarakameraa käyttäen liiallisuuksiin menemättä. Elokuvassa tehdään varsin selväksi, että sota on turhaa ja älyvapaata touhua. Ontuva loppuratkaisu, epäuskottavat yhteensattumat ja puhkikulutetut kliseet laskevat muuten hienon elokuvan pisteitä hieman.

Kiinnitin erityistä huomiota sivurooleissa esiintyviin näyttelijöihin. Pohjoiskorealaista kapteenia esittää Oldboysta tuttu Choi Min-sik ja Jin-seokin lapsenlasta näyttelevä Jo Yun-hie on häkellyttävän kaunis.


Andrei Rublev (1966) :4:½

rublev-knight.jpg


Andrei Tarkovskin ohjaama meditatiivinen elokuvataideteos kertoo ikonimaalari Andrei Rubljovista (Anatoli Solonitsyn), joka todistaa 1400-luvun Venäjän verisiä vaiheita. Taiteilijan sielunmaisema on tavoitettu hienovaraisilla eleillä ja ilmeillä, tarkkaan harkitulla äänimaailmalla sekä käsinkosketeltavan upealla visuaalisuudella. Tarkovskin kauniit kuvat ovat kuin ikoneita itsessään. Kuvien ja tapahtumien tempo on rauhallinen, mikä sopii elokuvan pohdiskelevaan sävyyn. Uskottavat henkilöt rakennetaan huolellisesti, melkeinpä rakastavasti. Dialogia sävyttää runollinen yksinkertaisuus.

Vastaanottavaisessa ja mietiskelevässä mielentilassa oleva katsoja saa Andrei Rublevista eniten irti. Tällaisessa tilassa katsoja unohtaa seuraavansa elokuvaa; keskiaikainen Venäjä tuntuu heräävän henkiin silmien edessä.
 
The Ring
the-ring-watching-the-video.jpg

Tää elokuva aihetti joskus 7v sitten kauheat traumat. Alko aina pelottaa yöllä, että telkkarista alkaa näkyä lumisadetta.:D
Ihan hyvin toteutettu kauhu, kun vertaa moniin muihin 2000-luvun kauhuihin, jotka ovat monesti jotain aivan hirveetä paskaa. En voi syyttää elokuvaa kliseisistä pitkä tukkaisista pikkutyttökummituksista, koska tämä tais olla niitä ensimmäisiä sellasia. Joskus aikaisemmin täällä valitin, kun kauhuleffoissa on usein sellaista "mysteerin ratkontaa", niin vaikka tässä sitä oli koko ajan, niin se ei latistanut tunnelmaa, kun se oli toteutettu ihan hyvin ja Naomi Watts on aina plusssaa. Pitää vissiin kattoo nyt joskus Ringu eli Japanilainen versio, jos oikein muistan niin se oli parempi.
:3:+
 
I spit on your grave

Kuningaslafka Anchor Bayn slasher.

Sarah Butler on ihan huikea kissa, jolla on ihanat naiselliset reidet ja pyöreä perse. Sitten se pöljä menee mökille, ja hillbillyt tietenkin nöyryyttää, häpäisee ja anaaliraiskaa sen.

Sit sen on pakko kostaa silpomalla, häpäisemällä ja nöyryyttämällä ne. Ihan huikean hyviä ja raakoja silpomisia. Väkivalta yhdistyy todella hienosti miehisyyden riistämiseen ja nöyryyttämiseen. Meinasin oksentaa parissa kohtaa.

Kuuma kissa + nöyryyttävää silpomista = täydellinen deittileffa. Ilahduta naistasi, ja näytä hänelle tämä elokuva.

Oletan että katsoit vuoden 2010 remaken, etkä alkuperäistä 70-luvun versiota? Tämä uudempi on varmaan huomattavasti raaempi ja shokeeraavaampi, pitääkin joku kerta katsoa.

Oli joskus pakko hankkia tuo alkuperäisversio, kun sitä niin hehkutettiin yhtenä sairaimmista leffoista. Bannattu monessa maassa jne. Eipä se sitten ollutkaan, lähinnä tylsä. Silloin 70-luvulla oltiin varmasti eri mieltä.
 
Tää elokuva aihetti joskus 7v sitten kauheat traumat. Alko aina pelottaa yöllä, että telkkarista alkaa näkyä lumisadetta.:D
Ihan sama mulla. Mä en pysty Ringin takia edelleenkään katsomaan tukkakauhua kunnolla, koska ko. leffa pelotti multa aikoinaan niin pahasti paskat housuun.
 
Saw 3D :2:

Tämä nyt oli jo aivan kauheaa paskaa. Toivottavasti eivät enää tee noita lisää. Juoni senkun menee paskempaan suuntaan koko ajan.

Blade :4:

Blade 2 :4:

Blade 3 :4:

Helvetin hyviä leffoja. Äksöniä elokuvasta löytin paljon hyvän musiikin siivittämänä. Ehdottomasti Wesley Snipesin parhaita elokuvia. Tykkäsin kovasti.
 
Saw 3D :2:

Tämä nyt oli jo aivan kauheaa paskaa. Toivottavasti eivät enää tee noita lisää. Juoni senkun menee paskempaan suuntaan koko ajan.

Jäi kyllä sellaseen kohtaan, että saattaa tulla jatkoa. Mutta valaisi kumminkin aika hyvin mitä muissakin elokuvissa on tapahtunut.
 
Jäi kyllä sellaseen kohtaan, että saattaa tulla jatkoa. Mutta valaisi kumminkin aika hyvin mitä muissakin elokuvissa on tapahtunut.

Saw 3D sanottiin tekijöidenkin toimesta olevan vihoviimeinen tuotos. Piti olla kaksi tarinaa vielä jäljellä, mutta olivat miettineet että vitut, ja yhdistäneet ne tuohon 3D:hen.
 
Andrei Tarkovskin ohjaama meditatiivinen elokuvataideteos kertoo ikonimaalari Andrei Rubljovista (Anatoli Solonitsyn), joka todistaa 1400-luvun Venäjän verisiä vaiheita. Taiteilijan sielunmaisema on tavoitettu hienovaraisilla eleillä ja ilmeillä, tarkkaan harkitulla äänimaailmalla sekä käsinkosketeltavan upealla visuaalisuudella. Tarkovskin kauniit kuvat ovat kuin ikoneita itsessään. Kuvien ja tapahtumien tempo on rauhallinen, mikä sopii elokuvan pohdiskelevaan sävyyn. Uskottavat henkilöt rakennetaan huolellisesti, melkeinpä rakastavasti. Dialogia sävyttää runollinen yksinkertaisuus.

Vastaanottavaisessa ja mietiskelevässä mielentilassa oleva katsoja saa Andrei Rublevista eniten irti. Tällaisessa tilassa katsoja unohtaa seuraavansa elokuvaa; keskiaikainen Venäjä tuntuu heräävän henkiin silmien edessä.

Oliko oma arvostelu (tämä ja edellinen), vai lainasitko tekstin jostain (esim. dvd:n takakannesta)? Ja et lainannut, olet elokuvakriitikkoainesta (onnittelut!) ja jos lainasit, niin laittaisitko lähteen ylös (vaikkakin olen käsittänyt, että tänne pitäisi laittaa omia eikä muiden arvosteluja)... :)
 
Back
Ylös Bottom