Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
En oo katsonut. Mulla on pieniä ennakkoluuloja sitä elokuvaa kohtaan.. Vois silti jossain välissä vilkaista. Uskon, että tunnelma ja visuaalisuus on ainakin kohdillaan.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
- Liittynyt
- 1.9.2009
- Viestejä
- 1 288
Mä sain juuri Vampyyri Lestadin luettua, ja täytyy tunnustaa henkilöiden ja juonen kiehtovuus. Mulla homma meni juuri toisin päin, että ensin tuli nähtyä elokuva ja sitten luettua kirja. Leffoissa henkilöiden taustat jäävät todella ohuen esittelyn varaan, joka itse asiassa on koko tarinan suola. Saahan nähdä, millaista roskaa mahdollisesti Robert Downey Jr. saa aikaiseksi, sillä häntähän on kaavailtu Vampyyri Lestat-elokuvaan Lestat de Lioncourtin rooliin. :/
- Liittynyt
- 14.3.2010
- Viestejä
- 357
I spit on your grave
Kuningaslafka Anchor Bayn slasher.
Sarah Butler on ihan huikea kissa, jolla on ihanat naiselliset reidet ja pyöreä perse. Sitten se pöljä menee mökille, ja hillbillyt tietenkin nöyryyttää, häpäisee ja anaaliraiskaa sen.
Sit sen on pakko kostaa silpomalla, häpäisemällä ja nöyryyttämällä ne. Ihan huikean hyviä ja raakoja silpomisia. Väkivalta yhdistyy todella hienosti miehisyyden riistämiseen ja nöyryyttämiseen. Meinasin oksentaa parissa kohtaa.
Kuuma kissa + nöyryyttävää silpomista = täydellinen deittileffa. Ilahduta naistasi, ja näytä hänelle tämä elokuva.
Kuningaslafka Anchor Bayn slasher.
Sarah Butler on ihan huikea kissa, jolla on ihanat naiselliset reidet ja pyöreä perse. Sitten se pöljä menee mökille, ja hillbillyt tietenkin nöyryyttää, häpäisee ja anaaliraiskaa sen.
Sit sen on pakko kostaa silpomalla, häpäisemällä ja nöyryyttämällä ne. Ihan huikean hyviä ja raakoja silpomisia. Väkivalta yhdistyy todella hienosti miehisyyden riistämiseen ja nöyryyttämiseen. Meinasin oksentaa parissa kohtaa.
Kuuma kissa + nöyryyttävää silpomista = täydellinen deittileffa. Ilahduta naistasi, ja näytä hänelle tämä elokuva.
Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Voisin välillä arvostella myös suosikkielokuvaohjaajiani tuotantonsa perusteella, kun ohjaaja-arvosteluille ei ole omaa threadiä. Olen valinnut alla olevalle Top10-listalleni vain ohjaajia, joilta olen nähnyt vähintään neljä elokuvaa.
1) Stanley Kubrick (1928-1999) – Tajunnanräjäyttäjä
Lähes jokainen näkemäni Kubrickin elokuva on mestariteos itsessään. Monipuolinen visionääri on ohjannut muun muassa historiallisia spektaakkeleita, ihmissuhdedraamaa, sotaelokuvia, komediaa, kauhua, sci-fiä ja fantasiaa ja lähes aina onnistunut lähestymään aihettaan ennennäkemättömällä tavalla. Miltei jokainen teos on ollut genreltään täysin erilainen kuin edellinen, mutta tietyt kubrickmaisuudet oivaltavasta värien käytöstä vaikuttaviin musiikkivalintoihin ovat säilyneet. Mielestäni paras amerikkalaisohjaaja koskaan.
Neljä elokuvaa:
2001: Avaruusseikkailu (1968) :5:
Dr. Strangelove (1964) :5:
Kellopeliappelsiini (1971) :5:-
Full Metal Jacket (1987) :4:½
2) Ingmar Bergman (1918-2007) – Sielua koskettava runoilija
Tunnetuimman ruotsalaisen elokuvaohjaajan teosten tunnelma ja aihepiirit puhuttelevat minua henkilökohtaisesti. Skandinaavisesta harmaudesta ja elämän raadollisista realiteeteista rakennetaan katkeransuloisia sikermiä. Ihmisyyden, rakkauden, uskon ja olemassaolon kysymyksiä käsittelevät eksistentiaaliset elokuvat ovat usein unenomaisuudessaan ja mystisyydessään vangitsevia. Se, mitä sanotaan kuvin, on tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan sanoin. Mielestäni paras eurooppalaisohjaaja koskaan.
Neljä elokuvaa:
Seitsemäs sinetti (1957) :5:
Talven valoa (1962) :5:-
Mansikkapaikka (1957) :4:½
Persona (1966) :4:½
3) Fritz Lang (1890-1976) – Eeppisen elokuvan mestari
Suuruudenhulluutta hipovia jättibudjetin mykkäelokuvia ja rajoja rikkovia varhaisia äänielokuvia ohjannut saksalainen on yksi 1900-luvun ikonisimmista elokuvaohjaajista. Hänen tuotannolleen ovat ominaisia kuva-asettelun ja ajoituksen tärkeys sekä myyttisiin mittoihin yltävät näyttelijäsuoritukset. Tarinat käsittelevät elämää suurempia myytoksia, joista Lang kutoo kiehtovia, katsojan vangitsevia verkkoja.
Neljä elokuvaa:
Metropolis (1927) :5:
Siegfriedin kuolema (1924) :5:-
M – Kaupunki etsii murhaajaa (1931) :4:
Kriemhildin kosto (1924) :4:
4) Akira Kurosawa (1910-1998) – Elokuvataiteen pioneeri
Kurosawan elokuvat ovat jännittäviä ja usein kokeilevia seikkailukertomuksia, joista ei puutu (useimmiten mustaa) huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä. Japanilaisohjaaja on tavoittanut elokuvissaan jotain yleismaailmallista ja niiden henkilöihin on iloissaan, suruissaan, peloissaan ja heikkouksissaan helppo samaistua. Kurosawa loi nykyaikaisen toiminta- ja seikkailuelokuvan kielen.
Neljä elokuvaa:
Seitsemän samuraita (1954) :5:
Ran (1985) :4:½
Rashomon (1950) :4:
Seittien linna (1957) :4:
5) Sergio Leone (1929-1989) – Spagettiwesternin grand old man
Uransa aikana vain seitsemän elokuvaa ohjannut italialainen elokuvaikoni on silmissäni ei vain spagettiwesternin, vaan kaikkien lännenelokuvien suurin legenda. Leone on mies, joka esitteli Ennio Morriconen musiikin ja Clint Eastwoodin jäyhän olemuksen suurelle yleisölle. Täydellisyyttä hipovat seikkailueepokset ovat raakuudessaan ja ankeudessaan täydellinen vastakohta amerikkalaisille westerneille, joissa Pepsodent-hampaillaan hymyilevä John Wayne voittaa kaikki esteet kädenkäänteessä.
Neljä elokuvaa:
Hyvät, pahat ja rumat (1966) :5:
Huuliharppukostaja (1968) :5:-
Vain muutaman dollarin tähden (1965) :4:
Kourallinen dollareita (1964) :3:
6) William Wyler (1902-1981) – Perfektionisti
Wylerin mittava tuotanto on täynnä kuvallisesti liki virheettömiä teoksia. Tämä johtunee jenkkiohjaajan taipumuksesta piiskata näyttelijöitä ja kuvausryhmää siihen asti, että elokuva oli juuri sellainen kuin hän oli mielessään sen visioinut. Ben-Hurin (1925) assistant directorina uraansa aloitelleen Wylerin suurimmaksi työksi jäi eeppinen Ben-Hur (1959), joka kahmi ennätykselliset 11 Oscaria.
Neljä elokuvaa:
Ben-Hur (1959) :5:
Parhaat vuodet (1946) :4:
Loma Roomassa (1954) :4:
Kuinka miljoona varastetaan (1966) :3:
7) Steven Spielberg (s. 1946) – Tunteisiin vetoavien megaelokuvien ohjaaja
Kaupallisen, tunteisiin vetoavan ja älyllisesti haastavan elokuvan taitavasti yhdistänyt Spielberg on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä ja katsotuimmista ohjaajista. 1970-luvulla läpimurtonsa tehneen amerikkalaisohjaajan elokuvat menestyvät yhä. Blockbuster-tyylisestä markkinoinnista huolimatta Spielbergin elokuvissa on usein enemmän tai vähemmän syvällinen sanoma.
Neljä elokuvaa:
Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) :5:-
E.T. (1982) :4:½
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) :4:
Pelastakaa sotamies Ryan (1998) :4:-
8) Peter Jackson (s. 1961) – Tarinankertoja
Uransa mauttomilla gore-komedioilla aloittanut Jackson on kenties 2000-luvun viihdyttävin eeppisten elokuvien ohjaaja. Taru sormusten herrasta –trilogialla maailmanmaineeseen ponkaisseessa uusiseelantilaisessa on potentiaalia nousta yhdeksi kaikkien aikojen ohjaajista. Jacksonin tulevaisuus on vähintäänkin mielenkiintoinen: kaksiosainen Hobitti-sarja sekä Spielbergin kanssa yhteistyössä tehtävät Tintti-elokuvat ilmestynevät 2010-luvun alkupuoliskolla.
Neljä elokuvaa:
Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit (2001) :5:-
Taru sormusten herrasta – Kuninkaan paluu (2003) :4:½
Taru sormusten herrasta – Kaksi tornia (2002) :4:
King Kong (2005) :3:½
9) Michael Curtiz (1886-1962) – Seikkailuelokuvan suurmies
Unkarilaissyntyinen ohjaaja nousi amerikkalaisten tietoisuuteen 1930-luvulla hilpeillä swashbuckler-elokuvillaan. Niissä kirkasotsainen sankari kohtaa vaikeuksia, mutta voittaa vihollisensa ja saa lopussa naisen. Naiivin idealistiset elokuvat antavat katsojalleen seikkailua, jännitystä ja lopussa hyvän mielen. Curtiz esitteli Errol Flynnin ja Olivia de Havillandin suurelle yleisölle.
Neljä elokuvaa:
Casablanca (1942) :5:
Robin Hoodin seikkailut (1938) :4:
Kapteeni Blood (1935) :3:
Sinuhe, egyptiläinen (1954) :2:
10) Guillermo del Toro (s. 1964) – Visuaalinen guru
Meksikolainen del Toro rakentaa nerokkaita fantasiamaailmoja käyttämällä luovasti erikoisefetkejä ja katsojan omaa mielikuvitusta. Hänen tuotantonsa omaperäinen visuaalinen ilme on tavaramerkki, joka ihastuttaa riippumatta siitä, kertooko elokuva amerikkalaisesta sarjakuvasankarista vai Espanjan sisällissodan orvoksi jättämästä lapsesta.
Neljä elokuvaa:
Panin labyrintti (2006) :5:
Paholaisen selkäranka (2001) :4:
Hellboy II: The Golden Army (2008) :3:
Hellboy (2004) :2:
1) Stanley Kubrick (1928-1999) – Tajunnanräjäyttäjä
Lähes jokainen näkemäni Kubrickin elokuva on mestariteos itsessään. Monipuolinen visionääri on ohjannut muun muassa historiallisia spektaakkeleita, ihmissuhdedraamaa, sotaelokuvia, komediaa, kauhua, sci-fiä ja fantasiaa ja lähes aina onnistunut lähestymään aihettaan ennennäkemättömällä tavalla. Miltei jokainen teos on ollut genreltään täysin erilainen kuin edellinen, mutta tietyt kubrickmaisuudet oivaltavasta värien käytöstä vaikuttaviin musiikkivalintoihin ovat säilyneet. Mielestäni paras amerikkalaisohjaaja koskaan.
Neljä elokuvaa:
2001: Avaruusseikkailu (1968) :5:
Dr. Strangelove (1964) :5:
Kellopeliappelsiini (1971) :5:-
Full Metal Jacket (1987) :4:½
2) Ingmar Bergman (1918-2007) – Sielua koskettava runoilija
Tunnetuimman ruotsalaisen elokuvaohjaajan teosten tunnelma ja aihepiirit puhuttelevat minua henkilökohtaisesti. Skandinaavisesta harmaudesta ja elämän raadollisista realiteeteista rakennetaan katkeransuloisia sikermiä. Ihmisyyden, rakkauden, uskon ja olemassaolon kysymyksiä käsittelevät eksistentiaaliset elokuvat ovat usein unenomaisuudessaan ja mystisyydessään vangitsevia. Se, mitä sanotaan kuvin, on tärkeämpää kuin se, mitä kerrotaan sanoin. Mielestäni paras eurooppalaisohjaaja koskaan.
Neljä elokuvaa:
Seitsemäs sinetti (1957) :5:
Talven valoa (1962) :5:-
Mansikkapaikka (1957) :4:½
Persona (1966) :4:½
3) Fritz Lang (1890-1976) – Eeppisen elokuvan mestari
Suuruudenhulluutta hipovia jättibudjetin mykkäelokuvia ja rajoja rikkovia varhaisia äänielokuvia ohjannut saksalainen on yksi 1900-luvun ikonisimmista elokuvaohjaajista. Hänen tuotannolleen ovat ominaisia kuva-asettelun ja ajoituksen tärkeys sekä myyttisiin mittoihin yltävät näyttelijäsuoritukset. Tarinat käsittelevät elämää suurempia myytoksia, joista Lang kutoo kiehtovia, katsojan vangitsevia verkkoja.
Neljä elokuvaa:
Metropolis (1927) :5:
Siegfriedin kuolema (1924) :5:-
M – Kaupunki etsii murhaajaa (1931) :4:
Kriemhildin kosto (1924) :4:
4) Akira Kurosawa (1910-1998) – Elokuvataiteen pioneeri
Kurosawan elokuvat ovat jännittäviä ja usein kokeilevia seikkailukertomuksia, joista ei puutu (useimmiten mustaa) huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä. Japanilaisohjaaja on tavoittanut elokuvissaan jotain yleismaailmallista ja niiden henkilöihin on iloissaan, suruissaan, peloissaan ja heikkouksissaan helppo samaistua. Kurosawa loi nykyaikaisen toiminta- ja seikkailuelokuvan kielen.
Neljä elokuvaa:
Seitsemän samuraita (1954) :5:
Ran (1985) :4:½
Rashomon (1950) :4:
Seittien linna (1957) :4:
5) Sergio Leone (1929-1989) – Spagettiwesternin grand old man
Uransa aikana vain seitsemän elokuvaa ohjannut italialainen elokuvaikoni on silmissäni ei vain spagettiwesternin, vaan kaikkien lännenelokuvien suurin legenda. Leone on mies, joka esitteli Ennio Morriconen musiikin ja Clint Eastwoodin jäyhän olemuksen suurelle yleisölle. Täydellisyyttä hipovat seikkailueepokset ovat raakuudessaan ja ankeudessaan täydellinen vastakohta amerikkalaisille westerneille, joissa Pepsodent-hampaillaan hymyilevä John Wayne voittaa kaikki esteet kädenkäänteessä.
Neljä elokuvaa:
Hyvät, pahat ja rumat (1966) :5:
Huuliharppukostaja (1968) :5:-
Vain muutaman dollarin tähden (1965) :4:
Kourallinen dollareita (1964) :3:
6) William Wyler (1902-1981) – Perfektionisti
Wylerin mittava tuotanto on täynnä kuvallisesti liki virheettömiä teoksia. Tämä johtunee jenkkiohjaajan taipumuksesta piiskata näyttelijöitä ja kuvausryhmää siihen asti, että elokuva oli juuri sellainen kuin hän oli mielessään sen visioinut. Ben-Hurin (1925) assistant directorina uraansa aloitelleen Wylerin suurimmaksi työksi jäi eeppinen Ben-Hur (1959), joka kahmi ennätykselliset 11 Oscaria.
Neljä elokuvaa:
Ben-Hur (1959) :5:
Parhaat vuodet (1946) :4:
Loma Roomassa (1954) :4:
Kuinka miljoona varastetaan (1966) :3:
7) Steven Spielberg (s. 1946) – Tunteisiin vetoavien megaelokuvien ohjaaja
Kaupallisen, tunteisiin vetoavan ja älyllisesti haastavan elokuvan taitavasti yhdistänyt Spielberg on yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä ja katsotuimmista ohjaajista. 1970-luvulla läpimurtonsa tehneen amerikkalaisohjaajan elokuvat menestyvät yhä. Blockbuster-tyylisestä markkinoinnista huolimatta Spielbergin elokuvissa on usein enemmän tai vähemmän syvällinen sanoma.
Neljä elokuvaa:
Kadonneen aarteen metsästäjät (1981) :5:-
E.T. (1982) :4:½
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) :4:
Pelastakaa sotamies Ryan (1998) :4:-
8) Peter Jackson (s. 1961) – Tarinankertoja
Uransa mauttomilla gore-komedioilla aloittanut Jackson on kenties 2000-luvun viihdyttävin eeppisten elokuvien ohjaaja. Taru sormusten herrasta –trilogialla maailmanmaineeseen ponkaisseessa uusiseelantilaisessa on potentiaalia nousta yhdeksi kaikkien aikojen ohjaajista. Jacksonin tulevaisuus on vähintäänkin mielenkiintoinen: kaksiosainen Hobitti-sarja sekä Spielbergin kanssa yhteistyössä tehtävät Tintti-elokuvat ilmestynevät 2010-luvun alkupuoliskolla.
Neljä elokuvaa:
Taru sormusten herrasta – Sormuksen ritarit (2001) :5:-
Taru sormusten herrasta – Kuninkaan paluu (2003) :4:½
Taru sormusten herrasta – Kaksi tornia (2002) :4:
King Kong (2005) :3:½
9) Michael Curtiz (1886-1962) – Seikkailuelokuvan suurmies
Unkarilaissyntyinen ohjaaja nousi amerikkalaisten tietoisuuteen 1930-luvulla hilpeillä swashbuckler-elokuvillaan. Niissä kirkasotsainen sankari kohtaa vaikeuksia, mutta voittaa vihollisensa ja saa lopussa naisen. Naiivin idealistiset elokuvat antavat katsojalleen seikkailua, jännitystä ja lopussa hyvän mielen. Curtiz esitteli Errol Flynnin ja Olivia de Havillandin suurelle yleisölle.
Neljä elokuvaa:
Casablanca (1942) :5:
Robin Hoodin seikkailut (1938) :4:
Kapteeni Blood (1935) :3:
Sinuhe, egyptiläinen (1954) :2:
10) Guillermo del Toro (s. 1964) – Visuaalinen guru
Meksikolainen del Toro rakentaa nerokkaita fantasiamaailmoja käyttämällä luovasti erikoisefetkejä ja katsojan omaa mielikuvitusta. Hänen tuotantonsa omaperäinen visuaalinen ilme on tavaramerkki, joka ihastuttaa riippumatta siitä, kertooko elokuva amerikkalaisesta sarjakuvasankarista vai Espanjan sisällissodan orvoksi jättämästä lapsesta.
Neljä elokuvaa:
Panin labyrintti (2006) :5:
Paholaisen selkäranka (2001) :4:
Hellboy II: The Golden Army (2008) :3:
Hellboy (2004) :2:
- Liittynyt
- 3.12.2006
- Viestejä
- 22 717
Oh no. Enemmänkin joku Armand tms, ei Lestat.
Yhden uutisen mukaan vois olla ylipäätään joku leffa jostain kirjasta missä on Lestat, eli vaihtoehtoja riittää.
Interview with the Vampire (1976)
The Vampire Lestat (1985)
The Queen of the Damned (1988)
The Tale of the Body Thief (1992)
Memnoch the Devil (1995)
The Vampire Armand (1998)
Merrick (2000)
Blood and Gold (2001)
Blackwood Farm (2002)
Blood Canticle (2003)
Tale of the Body Thief on aika loistava, siitä vois tehdä. Tosin leffana ei kovin fiksu, koska katsojien olis parempi tuntea kaikki aiempi tarina ensin.
- Liittynyt
- 16.8.2009
- Viestejä
- 3 498
District 9
http://www.imdb.com/title/tt1136608/
Taivaalle on jämähtänyt avaruusolioiden alus, joka on nököttänyt paikallaan parisenkymmentä vuotta. Alus ei suinkaan ole minkään New Yorkin, Los Angelesin tai esimerkiksi Helsingin yllä. Kaikista maailman kaupungeista se pysähtyi juuri Johannesburgin ympärille. Aluksessa oli avaruusolentoja, jotka eristettiin omalle slummialueelle. Tämä alue kulkee kansan ja median suussa nimellä District 9. Kai tästä nyt joku ajatusten Tonavan keksii verrata avaruusolentojen karsinoimista jo muinaiseen Apartheidiin. Elokuvan päähenkilönä on Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley), joka työskentelee Multinational United -nimiselle pörssiyhtiölle. Wikus lähetetään häätämään noin kaks miljuunaa alienia keskitysleirille, joka sijaitsee Johannesburgin ulkopuolella. Homma vaan ei saletisti natsaa, vaan Wikus joutuu itse ajojahdin kohteeksi.
Minä en erikoisemmin tykännyt elokuvasta. Päähenkilönä Wikus on sellainen tyypillinen sankari, joka loppuun saakka ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, mutta yhtäkkiä siitä tuleekin täysin epäitsekäs pyhimys. Meikäläistä elokuva ei vaan puhuttanut millään tavalla. Juoni oli mun mielestäni jotenkin kökkö, ja elokuvan tekijätiimi yritti vaan selkeästi herättää sellaista ajatusta, että maailman on epäoikeudenmukainen ja rasistinen paikka, jossa heikompaa sorretaan. Eihän tollaista tarvi erikseen korostaa, koska sellainen maailma vaan on. Pitäisi varmaan olla ei-niin-kyyninen ihminen :D
:2:
http://www.imdb.com/title/tt1136608/
Taivaalle on jämähtänyt avaruusolioiden alus, joka on nököttänyt paikallaan parisenkymmentä vuotta. Alus ei suinkaan ole minkään New Yorkin, Los Angelesin tai esimerkiksi Helsingin yllä. Kaikista maailman kaupungeista se pysähtyi juuri Johannesburgin ympärille. Aluksessa oli avaruusolentoja, jotka eristettiin omalle slummialueelle. Tämä alue kulkee kansan ja median suussa nimellä District 9. Kai tästä nyt joku ajatusten Tonavan keksii verrata avaruusolentojen karsinoimista jo muinaiseen Apartheidiin. Elokuvan päähenkilönä on Wikus Van De Merwe (Sharlto Copley), joka työskentelee Multinational United -nimiselle pörssiyhtiölle. Wikus lähetetään häätämään noin kaks miljuunaa alienia keskitysleirille, joka sijaitsee Johannesburgin ulkopuolella. Homma vaan ei saletisti natsaa, vaan Wikus joutuu itse ajojahdin kohteeksi.
Minä en erikoisemmin tykännyt elokuvasta. Päähenkilönä Wikus on sellainen tyypillinen sankari, joka loppuun saakka ajaa ensisijaisesti omaa etuaan, mutta yhtäkkiä siitä tuleekin täysin epäitsekäs pyhimys. Meikäläistä elokuva ei vaan puhuttanut millään tavalla. Juoni oli mun mielestäni jotenkin kökkö, ja elokuvan tekijätiimi yritti vaan selkeästi herättää sellaista ajatusta, että maailman on epäoikeudenmukainen ja rasistinen paikka, jossa heikompaa sorretaan. Eihän tollaista tarvi erikseen korostaa, koska sellainen maailma vaan on. Pitäisi varmaan olla ei-niin-kyyninen ihminen :D
:2:
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
The Last Samurai
Olipas se mukava kuva. Tunteita herättävä kuvaus Samurai sotilaista, jotka kunnioittavat paljon omaa elämäntapaansa ja ovat valmiita vaikka kuolemaan sen puolesta. Tomppa veti taas hienosti ja ennestään tuntematon Inceptionia lukuunottamatta Ken Watabase todella hyvin, on kyllä loistava näyttelijä. Maisemat ja Samurai puvut oli komeita sekä taistelut, varsinkin lopussa oli kunnon asennetta perskuta ja laittoi jotenkin miettimään. Siistin näköstä kun ne huito päitä irti niillä miekoilla jne. Oli niin siistiä, että mää otin mainostauolla sählymailan ja aloin riehumaan. Oli pitkä elokuva, mutta ei tuntunut pitkältä. Jostain syystä jäin kattoo lopputekstitkin.
:4:+
Olipas se mukava kuva. Tunteita herättävä kuvaus Samurai sotilaista, jotka kunnioittavat paljon omaa elämäntapaansa ja ovat valmiita vaikka kuolemaan sen puolesta. Tomppa veti taas hienosti ja ennestään tuntematon Inceptionia lukuunottamatta Ken Watabase todella hyvin, on kyllä loistava näyttelijä. Maisemat ja Samurai puvut oli komeita sekä taistelut, varsinkin lopussa oli kunnon asennetta perskuta ja laittoi jotenkin miettimään. Siistin näköstä kun ne huito päitä irti niillä miekoilla jne. Oli niin siistiä, että mää otin mainostauolla sählymailan ja aloin riehumaan. Oli pitkä elokuva, mutta ei tuntunut pitkältä. Jostain syystä jäin kattoo lopputekstitkin.
:4:+
Delgado
Base animal
- Liittynyt
- 9.1.2010
- Viestejä
- 13 453
^katsoin myös itse Viimeisen samurain uusintana muutamia viikkoja sitten, ja elokuvasta heräsi keskustelua siitä, että kaikki leikkivät samuraita/ninjaa/vastaavaa peilin edessä ollessaan yksin. Yleensä vain ihmiset haluavat pitää asian salaisuutena ja siitä ei puhuta. Paitsi sinä nyt julkisesti täällä. ;)
Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Taegukgi hwinalrimyeo (2004) :3:½
Alusta asti mukaansatempaava tarina kertoo sympaattisista veljeksistä Jin-taesta ja Jin-seokista, jotka pakkovärvätään Etelä-Korean armeijaan Korean sodassa. Jang Dong-gun ja Won Bin näyttelevät veljeksiä koskettavasti ja samaistuttavasti. Kang Je-gyu ohjaa taistelukohtaukset sopivasti käsivarakameraa käyttäen liiallisuuksiin menemättä. Elokuvassa tehdään varsin selväksi, että sota on turhaa ja älyvapaata touhua. Ontuva loppuratkaisu, epäuskottavat yhteensattumat ja puhkikulutetut kliseet laskevat muuten hienon elokuvan pisteitä hieman.
Kiinnitin erityistä huomiota sivurooleissa esiintyviin näyttelijöihin. Pohjoiskorealaista kapteenia esittää Oldboysta tuttu Choi Min-sik ja Jin-seokin lapsenlasta näyttelevä Jo Yun-hie on häkellyttävän kaunis.
Andrei Rublev (1966) :4:½
Andrei Tarkovskin ohjaama meditatiivinen elokuvataideteos kertoo ikonimaalari Andrei Rubljovista (Anatoli Solonitsyn), joka todistaa 1400-luvun Venäjän verisiä vaiheita. Taiteilijan sielunmaisema on tavoitettu hienovaraisilla eleillä ja ilmeillä, tarkkaan harkitulla äänimaailmalla sekä käsinkosketeltavan upealla visuaalisuudella. Tarkovskin kauniit kuvat ovat kuin ikoneita itsessään. Kuvien ja tapahtumien tempo on rauhallinen, mikä sopii elokuvan pohdiskelevaan sävyyn. Uskottavat henkilöt rakennetaan huolellisesti, melkeinpä rakastavasti. Dialogia sävyttää runollinen yksinkertaisuus.
Vastaanottavaisessa ja mietiskelevässä mielentilassa oleva katsoja saa Andrei Rublevista eniten irti. Tällaisessa tilassa katsoja unohtaa seuraavansa elokuvaa; keskiaikainen Venäjä tuntuu heräävän henkiin silmien edessä.
Alusta asti mukaansatempaava tarina kertoo sympaattisista veljeksistä Jin-taesta ja Jin-seokista, jotka pakkovärvätään Etelä-Korean armeijaan Korean sodassa. Jang Dong-gun ja Won Bin näyttelevät veljeksiä koskettavasti ja samaistuttavasti. Kang Je-gyu ohjaa taistelukohtaukset sopivasti käsivarakameraa käyttäen liiallisuuksiin menemättä. Elokuvassa tehdään varsin selväksi, että sota on turhaa ja älyvapaata touhua. Ontuva loppuratkaisu, epäuskottavat yhteensattumat ja puhkikulutetut kliseet laskevat muuten hienon elokuvan pisteitä hieman.
Kiinnitin erityistä huomiota sivurooleissa esiintyviin näyttelijöihin. Pohjoiskorealaista kapteenia esittää Oldboysta tuttu Choi Min-sik ja Jin-seokin lapsenlasta näyttelevä Jo Yun-hie on häkellyttävän kaunis.
Andrei Rublev (1966) :4:½
Andrei Tarkovskin ohjaama meditatiivinen elokuvataideteos kertoo ikonimaalari Andrei Rubljovista (Anatoli Solonitsyn), joka todistaa 1400-luvun Venäjän verisiä vaiheita. Taiteilijan sielunmaisema on tavoitettu hienovaraisilla eleillä ja ilmeillä, tarkkaan harkitulla äänimaailmalla sekä käsinkosketeltavan upealla visuaalisuudella. Tarkovskin kauniit kuvat ovat kuin ikoneita itsessään. Kuvien ja tapahtumien tempo on rauhallinen, mikä sopii elokuvan pohdiskelevaan sävyyn. Uskottavat henkilöt rakennetaan huolellisesti, melkeinpä rakastavasti. Dialogia sävyttää runollinen yksinkertaisuus.
Vastaanottavaisessa ja mietiskelevässä mielentilassa oleva katsoja saa Andrei Rublevista eniten irti. Tällaisessa tilassa katsoja unohtaa seuraavansa elokuvaa; keskiaikainen Venäjä tuntuu heräävän henkiin silmien edessä.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
The Ring
Tää elokuva aihetti joskus 7v sitten kauheat traumat. Alko aina pelottaa yöllä, että telkkarista alkaa näkyä lumisadetta.:D
Ihan hyvin toteutettu kauhu, kun vertaa moniin muihin 2000-luvun kauhuihin, jotka ovat monesti jotain aivan hirveetä paskaa. En voi syyttää elokuvaa kliseisistä pitkä tukkaisista pikkutyttökummituksista, koska tämä tais olla niitä ensimmäisiä sellasia. Joskus aikaisemmin täällä valitin, kun kauhuleffoissa on usein sellaista "mysteerin ratkontaa", niin vaikka tässä sitä oli koko ajan, niin se ei latistanut tunnelmaa, kun se oli toteutettu ihan hyvin ja Naomi Watts on aina plusssaa. Pitää vissiin kattoo nyt joskus Ringu eli Japanilainen versio, jos oikein muistan niin se oli parempi.
:3:+
Tää elokuva aihetti joskus 7v sitten kauheat traumat. Alko aina pelottaa yöllä, että telkkarista alkaa näkyä lumisadetta.:D
Ihan hyvin toteutettu kauhu, kun vertaa moniin muihin 2000-luvun kauhuihin, jotka ovat monesti jotain aivan hirveetä paskaa. En voi syyttää elokuvaa kliseisistä pitkä tukkaisista pikkutyttökummituksista, koska tämä tais olla niitä ensimmäisiä sellasia. Joskus aikaisemmin täällä valitin, kun kauhuleffoissa on usein sellaista "mysteerin ratkontaa", niin vaikka tässä sitä oli koko ajan, niin se ei latistanut tunnelmaa, kun se oli toteutettu ihan hyvin ja Naomi Watts on aina plusssaa. Pitää vissiin kattoo nyt joskus Ringu eli Japanilainen versio, jos oikein muistan niin se oli parempi.
:3:+
- Liittynyt
- 5.11.2005
- Viestejä
- 7 767
Oletan että katsoit vuoden 2010 remaken, etkä alkuperäistä 70-luvun versiota? Tämä uudempi on varmaan huomattavasti raaempi ja shokeeraavaampi, pitääkin joku kerta katsoa.
Oli joskus pakko hankkia tuo alkuperäisversio, kun sitä niin hehkutettiin yhtenä sairaimmista leffoista. Bannattu monessa maassa jne. Eipä se sitten ollutkaan, lähinnä tylsä. Silloin 70-luvulla oltiin varmasti eri mieltä.
Delgado
Base animal
- Liittynyt
- 9.1.2010
- Viestejä
- 13 453
Ihan sama mulla. Mä en pysty Ringin takia edelleenkään katsomaan tukkakauhua kunnolla, koska ko. leffa pelotti multa aikoinaan niin pahasti paskat housuun.
- Liittynyt
- 13.10.2004
- Viestejä
- 19 544
Saw 3D :2:
Tämä nyt oli jo aivan kauheaa paskaa. Toivottavasti eivät enää tee noita lisää. Juoni senkun menee paskempaan suuntaan koko ajan.
Blade :4:
Blade 2 :4:
Blade 3 :4:
Helvetin hyviä leffoja. Äksöniä elokuvasta löytin paljon hyvän musiikin siivittämänä. Ehdottomasti Wesley Snipesin parhaita elokuvia. Tykkäsin kovasti.
Tämä nyt oli jo aivan kauheaa paskaa. Toivottavasti eivät enää tee noita lisää. Juoni senkun menee paskempaan suuntaan koko ajan.
Blade :4:
Blade 2 :4:
Blade 3 :4:
Helvetin hyviä leffoja. Äksöniä elokuvasta löytin paljon hyvän musiikin siivittämänä. Ehdottomasti Wesley Snipesin parhaita elokuvia. Tykkäsin kovasti.
- Liittynyt
- 16.11.2009
- Viestejä
- 5 957
Jäi kyllä sellaseen kohtaan, että saattaa tulla jatkoa. Mutta valaisi kumminkin aika hyvin mitä muissakin elokuvissa on tapahtunut.
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 17 734
Saw 3D sanottiin tekijöidenkin toimesta olevan vihoviimeinen tuotos. Piti olla kaksi tarinaa vielä jäljellä, mutta olivat miettineet että vitut, ja yhdistäneet ne tuohon 3D:hen.
- Liittynyt
- 12.11.2004
- Viestejä
- 7 755
Oliko oma arvostelu (tämä ja edellinen), vai lainasitko tekstin jostain (esim. dvd:n takakannesta)? Ja et lainannut, olet elokuvakriitikkoainesta (onnittelut!) ja jos lainasit, niin laittaisitko lähteen ylös (vaikkakin olen käsittänyt, että tänne pitäisi laittaa omia eikä muiden arvosteluja)...
Columbu
Homo Reus
- Liittynyt
- 4.12.2006
- Viestejä
- 6 185
Kyllä ihan omaa tekstiä oli tuo viesti, samoin kuin aiemmatkin 95 viestiä, jotka olen tähän ketjuun kirjoittanut. Katson paljon elokuvia, hyviä ja huonoja, ja erityisesti hyvät elokuvat inspiroivat mua kirjoittamaan.Oliko oma arvostelu (tämä ja edellinen), vai lainasitko tekstin jostain (esim. dvd:n takakannesta)? Ja et lainannut, olet elokuvakriitikkoainesta (onnittelut!) ja jos lainasit, niin laittaisitko lähteen ylös (vaikkakin olen käsittänyt, että tänne pitäisi laittaa omia eikä muiden arvosteluja)...
Citizen Kane (1941) :4:
Katsoin elokuvan Vargasin muistutettua minua yleissivistyksessäni olleesta aukosta
Nuoren Orson Wellesin ohjaama huumorilla höystetty mysteeridraama kertoo toimittajista, jotka etsivät salaperäistä ”Rosebudia” löytääkseen tarinan mediamoguli C. F. Kanen (Orson Welles itse) viimeisen lausahduksen takana. Kanen vaiheikas elämä kerrotaan takaumien kautta hauskasti ja eloisasti. Elämän ja kuoleman mysteerit nivoutuvat kiehtovasti yhteen sanan ”Rosebud” kanssa. Citizen Kane on teknisiltä saavutuksiltaan ja tarinaltaan periamerikkalaisen elokuvan merkkiteos ja kulmakivi. Silti ehkä juuri tuo ällöamerikkalaisuus estää minua antamasta elokuvalle viittä tähteä huolimatta kolmiulotteisen vaikutelman antavista lavasteista, vallankumouksellisen luovasta kameran ja valojen käytöstä, omaperäisestä kerronnasta, ajatuksia herättävästä lopusta sekä vaikutuksesta lukemattomiin myöhempiin elokuviin. Ymmärrän kuitenkin, miksi erityisesti elokuvaohjaajat pitävät tätä kaikkien aikojen parhaana filminä.
Valhalla Rising (2009) :2:
Olihan tämäkin pakko katsoa HC76:n reaktion luettuani
Nicolas Winding Refnin viimeisimmässä ohjaustyössä yksisilmäinen mykkä soturi (Mads Mikkelsen) kaipaa vuosien vankeuden jälkeen vapauteen. Odotin sekavaa taidepläjäystä, mutta ei Valhalla Rising ole mielestäni kovinkaan sekava eikä myöskään mitään suurta taidetta. Elokuva jää mytologisena allegoriana jollain tapaa vajaaksi eikä mene niin pitkälle kuin voisi mennä. Hidastempoisuutta ei voi oikeuttaa edes vähäeleiseen kuvastoon piilotetuilla yksityiskohdilla ja vihjeillä, koska sellaisia on harmillisen vähän. Lopun juonenkäänteet menevät älyttömyyden puolelle. Tunnelma on kuitenkin luotu kohtuullisen hyvin ja maisemat ovat komeita. Valhalla Rising on hitaudestaan huolimatta katsojan silmää miellyttävä paketti, jonka katsoo kerran ja unohtaa sitten.
- Liittynyt
- 17.4.2009
- Viestejä
- 2 937
Näin. itsekin katsonut tuon leffan pari kertaa, osaksi ihan maisemien takia, elokuvahan on kuvattu Uudessa-Seelannissa kuten lotritkin. T: pienimuotoinen Uusi-Seelanti -fani.
- Liittynyt
- 7.9.2007
- Viestejä
- 2 867
Ei helvetti. Täytyy se myöntää. Olen juntti. Punaniskainen, sivistymätön juntti. Koitin nimittäin vilkuilla tuota Seventh Sealia, ja se nyt vaan heti alkumetreillä alko tökkimään niin pahasti ettei kertakaikkiaan pystyny kattomaan. Oli pakko vaihtaa Rocknrollaan, josta voinkin kertoa että tasaista Snatch/LockStock/Revolvermatskua, mutta jos pitää verrata, niin sanoisin että Snatch on paras, Rocknrolla toka, Lockstock kolmas ja revolver neljäs. Kaikki hyviä, mutta aivan, AIVAN liian samanlaisia. Samat läpät, samat koukut, katot yhen oot kattonu kaikki. Especially Snatch ja Lockstock = sama elokuva eri kansissa, vähän eri juoni.
Rocknrollassa diggasin siitä, että edes vähän eri näyttelijäkasti oli otettu kehiin. Harmi, ettei herra rocknrollia nyt niin kauheasti näkynytkään, ja kun näkyi, niin, no, suosittelen leffaa silti postworkouttiä vääntäessä, kuten yleensä leffani vahtaan.
Ehkä toi kova treeni + syvällinen, fiilistelevä noir-draama ei sovi yhteen. Vois ehkä joskus keskiyöllä lepopäivän päätteeksi syventyä katsomaan ja kokeilla josko siitä löytäisi jotain, mutta oon vieläkin niin äimänä tuosta Strangelovesta, etten oikein tiedä kannattaako mun edes yrittää näitä vanhoja "taideteoksia" sisäistää.
TOSIN Bridge on the river Kwai oli aivan mielettömän hyvä, vaikka en voi SIETÄÄ vanhojen leffojen tyyliä tehdä hienoistakin ja suht dramaattisista toimintakohtauksista jollain lailla koomisia jollain älyttömän paskoilla letkautuksilla tai yleisellä douchebaggeryllä.
Rocknrolla: 3/5
Kwai: 4/5 maisemista, jännityksestä ja näyttelijöistä, 3/5 kaikesta muusta.
Rocknrollassa diggasin siitä, että edes vähän eri näyttelijäkasti oli otettu kehiin. Harmi, ettei herra rocknrollia nyt niin kauheasti näkynytkään, ja kun näkyi, niin, no, suosittelen leffaa silti postworkouttiä vääntäessä, kuten yleensä leffani vahtaan.
Ehkä toi kova treeni + syvällinen, fiilistelevä noir-draama ei sovi yhteen. Vois ehkä joskus keskiyöllä lepopäivän päätteeksi syventyä katsomaan ja kokeilla josko siitä löytäisi jotain, mutta oon vieläkin niin äimänä tuosta Strangelovesta, etten oikein tiedä kannattaako mun edes yrittää näitä vanhoja "taideteoksia" sisäistää.
TOSIN Bridge on the river Kwai oli aivan mielettömän hyvä, vaikka en voi SIETÄÄ vanhojen leffojen tyyliä tehdä hienoistakin ja suht dramaattisista toimintakohtauksista jollain lailla koomisia jollain älyttömän paskoilla letkautuksilla tai yleisellä douchebaggeryllä.
Rocknrolla: 3/5
Kwai: 4/5 maisemista, jännityksestä ja näyttelijöistä, 3/5 kaikesta muusta.