Mielensäpahoittaja
Kävin ekan kerran vuosiin leffassa, koska kaveri tarjos. Antti Litja ei ole koskaan ollut kuoliaaksi naurattaja, kuten vaikkapa Heikki Kinnunen ja Loiri, mutta onnistunut hiljaisemmin koomisissa rooleissa. En tiedä, onko asia hyvä vai huono, mutta olen äijän puolesta tyytyväinen, että hän linjansa mukaisella työllä tuli vielä uudelleen vanhoilla päivillään vähän niin kuin "staraksi". Itse tykkään silloin tällöin reippaasta farssista, mutta pelkkää farssia aina ei jaksa. Toki tässä oli alleviivauksia ja kärjistyksiä korostaen eri hahmojen typeryyttä - voi olla, että lipputulojen varmistukseksi, mutta kokonaisuus oli suhteellisen monipuolinen ja jonkun verran monitasoinenkin. Iikka Forss esitti hienosti jonkinasteisen henkilön kasvukaaren ja oli mainio tossukkana "humanistina". Forssin ulkonäkö ja olemus on herkullinen erikoisille hahmoille, esim. Helsingin herra -sarjassa hän antoi palaa hahmonsa älyttömissä sekoiluissa. Forss lienee tyyppinä jonkinlainen jatkumo Vesa Vierikolle.
Keski-ikäinen ja sitäkin kypsempi yleisö nauroi kymmenissä kohdissa. Meikä n. neljässä. Tuskin se muukaan yleisö otti leffan pelkkänä komediana. Itse en ole löytänyt Domen neroutta ja tulen varuilleni aina, kun joku tai jostain puhutaan entisenä koulukiusattuna. Sillä haettaneen aina irtopisteitä, mutta minulla se laskee henkilön oletuspisteitä. Kyllä hän silti näyttää olevan ammattijätkä. Mielensäpahoittajasta jäi hyväntahtoinen ja aito maku sekä lämmin fiilis. Monesta kotimaisesta jää hapan tai väljähtynyt maku.
:3:
(Kotimaisista leffoista annan viisi tähteä vain teoksille, kuten Ripa ruostuu (po. mainio Sam Huber, Suomen komein näyttelijä :D ). 5:een yltävät sellaiset, jonka pätkiä on välillä katsottava uudestaan ja uudestaan YouTubesta. Hohto on toinen esimerkki sellaisista)
