Laitetaas vähän tooosi vanhoja leffoja:
Jos pakkiksella on yhtään leffafriikkejä junnuja joille noi 50-60 luvun leffat on vielä läpikahlaamatta sieltä löytyy lukuisia ihan saatanan hyviä pätkiä joita ei ajan hammas ole purrut ollenkaan. Niistä myös hyvin huomaa että hyvä leffa ei tarvi kuin hyvän juonen ja hyvät näyttelijät. Nykyohjaajista esim. Alexander Payne jatkaa tätä hienoa perimää mutta tekee valitettavasti tosi harvoin leffoja.
:D
Kuulun ite tähän ryhmään elokuvafriikit junnut, mut voisin laittaa omia ehdotuksia myös näistä pirun kovista vanhoista pätkistä: Esim. The Bridge on the River Kwai, From here to Eternity, The Guns of Navarone, The Longest Day, Arabian Lawrence, Ben-Hur, Shane, The Hustler, Butch Cassidy and Sundance Kid, Bonnie and Clyde, Roman Holiday, Breakfast at Tiffany's, To Kill a Mockingbird, High Noon, Spartacus, On the Waterfront, La Dolce Vita, A Streetcar Named Desire, The Wizard of Oz, The Sting, Rosemary's Baby, Vertigo, Rear Window ja The Philadelphia Story on ainakin ollu loistavia. On toki tullu katottua huonojakin 50- ja 60-luvun leffoja - esim. Audrey Hepburnin tähdittämä Sabrina, Fellinin Satyricon (no ei sekään huono ollut, mut vähän pettymys) ym.
Juuri se mikä iskee noissa vanhoissa pätkissä on se huomattava luovuus verrattuna nykypäivään. Tosi kovia näyttelijäsuorituksia, kuvaustekniikoita hyödyntäen korvattiin erikoistehosteiden tarve, tunnelman kuvaus oli aivan eri luokkaa kun nykyään elokuvissa (tosin ehkä esim. Scorsese, Herzog, Lynch, Allen, Coenit ym. yltää samalle tasolle).
Unforgiven (1992) hieno elokuva, menee top10 länkkäreistä mitä oon nähnyt. Clint Eastwoodilta aika jäätävä suoritus vanhana lainsuojattomana, joka rupeaa vielä kertaalleen hämäräpuuhiin. Morgan Freeman on suhteellisen tavallinen, ei oikein säväyttävä. Elokuvassa on hieno odottava tunnelma koko ajan, kunnes lopussa jännitys laukeaa. Gene Hackmanille plussaa loistavan karismaattisesta sheriffistä.