Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


He's Just Not That Into You (2009) :2:-

Tämä romanttinen komedia on aika peruskauraa. Elokuva ei vaadi katsojaltaan mitään eikä myöskään anna juuri muuta kuin viihdykettä pariksi tunniksi (viihdykkeistä mainittakoon vähäpukeinen Scarlett Johansson muutamassa kohtauksessa). Drew Barrymore on ärsyttävä kuten aina. Myös Ginnifer Goodwin ärsyttää huolella. Onnistuin kuitenkin nauramaan leffan aikana, joten kaipa se jollain tasolla täytti tehtävänsä.

...

Remember Me (2010) :3:

Kiehtova ihmissuhdedraama, jossa on ajoittain synkästä tunnelmastaan huolimatta myös komedian piirteitä. Robert Pattinson, joka näyttelee tylsiä ja yksioikoisia hahmoja Twilightissa ja Harry Potterissa, yllättää kypsällä näyttelijäsuorituksellaan. Myös Pierce Brosnan vakuuttaa roolissa, johon on vaikea kuvitella ketään muuta. Loppukaan ei ole aivan tavanomainen draaman tai romanttisen komedian loppu. Ehkä olisin kuitenkin odottanut vielä vähän syvällisempää otetta ja moniulotteisempia henkilöitä.

...

Stardust (2007) :2:½

Tämä mukaansatempaavan visuaalinen hyvän mielen fantasiakomedia on kivaa hömppää ilman sen suurempaa sanomaa. Robert DeNiro on roolissaan oivaltava ja Claire Danes tarjoilee suorastaan loistavan tulkinnan omasta hahmostaan. Romanttinen satumaailma soveltuu ehkä paremmin nais- kuin mieskatsojille (eikä missään nimessä tosikoille). Leffan lopussa jäi vähän harmittamaan, ettei tosielämä ole satua...
 
ARMADILLO


Vaikuttava ja ristiriitaisia tunteita herättävä tanskalaisen ***** Metz Pedersenin ohjaama dokumenttielokuva Afganistanissa vellovasta sodasta ja sinne rauhanturvaamistehtäviin saapuvista tanskalaisista sotilaista.

Kuten monissa paikoissa on jo todettu, eivät kaikki dokumentissa esiintyvät rauhanturvaajat taida edes ymmärtää, mitä Afganistanissa on odotettavissa. Ehkä osa menee sinne rahan motivoimana, osa ehkä ajattelee sitä miehekkäänä ajankuluna pakoon normaaliarkea kotimaassa tai osa ihmissuhdeongelmia pakoon. Toisaalta osaa taas tuntuu saavan vastinetta sille, mitä lähtivät sinne ehkä hakemaan – sotimista.

Afganistanissa olemisesta tulee mieleen ”poikaleiri”, jossa jauhetaan miesten juttuja ajankuluksi, treenataan, katsotaan pornoa ja jossa pääsee sotimaan niin pleikkarin välityksellä, kuin ”hyvässä lykyssä” oikeastikin.

Tuntuu, että sellainen perusarki normaaleine partioimisineen alkaa nopeasti tuntumaan puulta ja miehet alkavat janoamaan äksöniä. Loppujen lopuksi kun sitä tulee, muuttuu tilanne miesten päässä todellisemmaksi omien joukkojen haavoittumisien ja kuolemantapausten johdosta.

Osa alkaa psyykkaamaan itseensä ja kavereihin vihaa taidokkaasti taistelevia vihollisia (= talibaneja) kohtaan, jonka jälkeen tappaminen on helpompaa selittää sekä oikeuttaa itselle ja muille. Toisaalta näitä tunteita on helppo ymmärtää, sillä tilanne on toisinaan selkeän kaksijakoinen – me tai he. Ymmärrettävää on, ettei turhia riskejä voi ottaa.

Toisaalta taas toisinaan tunnutaan tulitettavan lähes kaikkea mikä liikkuu ja lopputulos voi olla mikä tahansa. Kuolleet voivat olla väärässä paikassa olleita siviilejä tai sitten vihollisia. Kun siviili menettää kotinsa, pienokaisensa ja äitinsä, ei seurauksia pidä miettiä liikaa. Tuhot voi aina korvata rahalla ja äitinsä menettäneelle voi sanoa, että hänen äidistään tuli marttyyri.

Tulitaistelujen jälkeen miesten adrenaliinihuuruiset puheet voivat olla raa’an kuuloisia ja vihollisten veristen ruumiiden retuuttaminen alkukantaisen näköistä sellaisten henkilöiden mielestä, jotka eivät ole olleet paikalla oikeasti ja kokeneet oikeasti tuota sotaa. Kuten eräs miehistä sanookin, kyse on ”ääripuheista ääriolosuhteissa”.

Osalle miehistä tulitaistelut "neutralisoimisineen" ja "likvidoimisineen" ovat miehekkäitä tekoja, joista voi olla ylpeitä ja jota he janoavat lisää. Toisille tekojen seuraukset valkenevat toisella tapaa ahdistuksen sekä itsesyyttelyn muodossa ja pitävät kokemaansa sairaana. Järjissään pysymiseen auttaa ikävien asioiden sivuuttaminen ja unohtaminen.

Dokumentista voi tavallaan yrittää aistia sen, kuinka vaikeaa tuossa tilanteessa on yrittää auttaa ja olla inhimmillinen siviiliväestöä kohtaan, vaikka se on tehtävän perimmäinen tarkoitus. Tuntuu, että paikanpäälle apuaan antanut rauhanturvaaja ei voi tosissaan luottaa kehenkään ja loppujen lopuksi oma ja kaverin selviytyminen hengissä muodostuu luonnollisesti tärkeimmäksi asiaksi. Sota muuttuu henkilökohtaiseksi.

On vaikeaa erottaa, kuka on oikeasti siviili ja kuka vihollinen. Tai kuka siviili on kenenkin puolella riippuen siitä, mihin suuntaan pelko kulloinkin kohdistuu. Samaan aikaan, kun köyhyydessä elävät siviilit eivät välttämättä edes koe rauhanturvaajan olevan oikeasti avuksi, vaan kokevat olevansa kahden tulen välissä oman henkensä ja omaisuuden tuhoutumisen pelossa.

Osa Afganistanin kokeneista rauhanturvaajista haluaa palata sinne uudestaan. Haavoittunut joukkueenjohtaja haluaa päästä näyttämään kaikille, kuinka hän pystyy palaamaan riveihin. Osa saattaa kaivata ”poikaleirin” tuomaa jännitystä ja testosteronia puhkuvaa fiilistä, osalle saattaa muodostua todellinen saalistusvietti ja jonkinlainen nautinto sotaa kohtaan. Osa saattaa allergisoitua siviilielämälle. Osa jää kotiin uuden auton kera ja jatkavat siihen mihin jäivät. Osa saattaa joutua harjoittelemaan sopeutumista normaalielämään sekä käsittelemään asioita vielä pitkään.

Tavallisia miehiä sodassa, joista osasta kuoriutuu sodan melskeessä harkittuihin tekoihin pystyviä saalistusvietin omaavia sotilaita ja osalle taas valkenee sodan kauhea totuus, mitä he eivät ehkä oikeasti olisivat halunneet kokea lainkaan.

Elokuvan aikana ja sen jälkeen on helppo asennoitua rauhanturvaajien asemaan. Toisaalta taas joitakin asioita voi olla vaikeaa hyväksyä. Paljon keskustelua ja kritiikkiä herättänyt elokuva pitää itse nähdä, jotta voi muodostaa oman mielipiteensä ja miettiä, kuka on vihollinen.

Armeijaa ja sotaa kokemattomana oli vaikeaa ymmärtää joitakin asioita ja termistöä. Siksipä pyydän anteeksi, jos olen ymmärtänyt joitain asioita väärin. Dokumenttia seuratessa olisi ollut hyvä, että olisi ollut joku, jolta olisi voinut kysyä näitä asiota. Ja mielellään joku sellainen, joka on kokenut tämän kaiken.


Taliban: http://fi.wikipedia.org/wiki/Taliban

ISAF: http://fi.wikipedia.org/wiki/ISAF

Armadillo -elokuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Armadillo


Armadillo-Movie-Still.jpg
 
The Hurt Locker

Hyvä elokuva, kertoo Amerikan sotilaista Irakissa ja siellä toimimista pomminpurkajista.
Kun katsoo elokuvaa niin voi melkein kuvitella minkälaista Irakissa olisi olla sodan keskellä. Muuta sanottavaa ei oikein ole, ihan kyllä katsomisen arvoinen elokuva,
arvosanaa en anna kun en osaa päättää.

Wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Hurt_Locker
 
Predators (2010) :3:

Predators -sci-fi-seikkailuelokuva on 2000-luvun rip-off legendaarisesta Predatorista. Ärsyttävien päähenkilöiden tarkoituksettoman raakaa ja epäinhimillisen kivuliasta kuolemaa alkaa odottaa innolla heti kömpelöhköstä alusta lähtien. Näyttelijät, etenkin Adrien Brody ja Alice Braga, ovat epäuskottavia rooleissaan, eivätkä mitenkään vedä vertoja Arnold Schwarzeneggerin johtamalle alkuperäisen Predatorin tähtikaartille. Onko tässä elokuvassa tosiaan sama suurenmoinen Brody kuin Pianistissa? Vaikea uskoa...

Ei leffa silti paska ole. Se on itse asiassa vauhtiin päästyään melkoisen viihdyttävä, vaikkei ylläkään sarjan ensimmäisen osan tasolle. Vaikka Predator-mytologian tuntisi etu- ja takaperin, elokuva onnistuu pitämään yllä salaperäisyyden ilmapiiriä. Predatorien kulttuuri ja teknologia (lue: aseet) ovat mielikuvituksellisia ja metsästystavat kekseliäitä. Harmi, etteivät predatorit ole kuitenkaan aivan yhtä bad-assejä kuin 80-luvun klassikossa.

Kaiken kaikkiaan Predators on kohtuullisen hyvä action/seikkailu-pläjäys. Suosittelen tätä elokuvaa toiminnan ystäville viikonloppuillan ratoksi (ehkä kaljan tai parin kera).
 
vittu että toi jonah hex oli paska ...

vittu että tipahin tuolilta ku kaveri vaa koskettamalla herättää jannuja henkiin kuulusteluja varten:hyper:

:1: tähti siitä että idea oli ihan ok..
 
Armadillo

Ihan jees, ei ehkä saamansa hypetyksen arvoinen. Ääniteknikko on ollut aivan paska ja vetänyt nupit kaakkoon jos vähänkin ammutaan tai rokki soi, tiedän kyllä että niistä aseista lähtee sitä ääntä, muttei silti ollu kovin kivaa istua tuolla.
 
Powerhousu sanoi:
No ohhoh. Näin ne leffamaut eroaa. The Man from Earth on ehdottomasti yksi parhaista leffoista mitä olen koskaan nähnyt. Se nyt vaan on jotain niin uskomatonta, että ensimmäisen kerran kun sen näin, olin täysin mykistynyt. Toisella kerralla sama juttu. Kolmatta kertaa en ole sitä vielä nähnyt, koska musta leffan katsominen liian usein pilaa sen. Shawshank Redemption on toinen sellainen leffa, jonka katsoin ensimmäisen kerran joku varmaan neljä vuotta sitten ja toisen kerran vasta tänä vuonna.
Click to expand...

Toi on kyllä paras leffa mitä oon nähny, ja oon kuitenki nähny aika monta. Jotenki vielä pisteitä lisää se että toi on kuvattu melkein kokonaan siinä yhessä huoneessa ilman mitään Johny CostAlotteja.
 
The social network :3:

Näppärää ja sujuvasti kulkevaa dialogia jatkuvalla syötöllä läpi elokuvan, mutta siihen elokuvan ansiot mielestäni jäikin. Nopeasta kulustaan huolimatta elokuva oli mielestäni liian pitkä ja aloin vilkuilemaan kelloa noin tunnin kohdalla tiheämmin. Tarina kulki, mutta se ei enää jaksanut olla niin kiinnostava. Henkilöhahmoista ei tullut mitään uutta enää esiin. Siinä kai syy miksi oma kiinnostus lopahti. Kai tässä oli yritetty tehdä "tietoyhteiskunnan" Citizen Kanea, mutta ei elokuva kyllä millään osa-alueella yltänyt sen tasolle.
 
Shutter Island :4:
Viimein sain tämänkin katsottua, mutta oli ehdottamasti katsomisen arvoinen. Mukavasti juonenkäänteitä, ennalta-arvaamattomuutta ja muutenkin sen verran mielenkiintoiseksi tehty, että katsoessa tulee mietittyä tarinaa.
Loppu oli ehkä hieman pettymys, kun päähenkilö olikin hullu, mutta pääasia että tuli yllätyksenä katsojalle.
 
paellie sanoi:
Toi on kyllä paras leffa mitä oon nähny, ja oon kuitenki nähny aika monta. Jotenki vielä pisteitä lisää se että toi on kuvattu melkein kokonaan siinä yhessä huoneessa ilman mitään Johny CostAlotteja.
Click to expand...
Hyviä elokuvia, jotka on kuvattu yhdessä huoneessa, ovat esim 12 Angry Men ja Rear Window, ei The Man from Earth, joka on oksettavan teennäistä pseudoälykästä kuraa. Edelleenkin kömpelö dialogi, henkilöhahmojen epäuskottavat reaktiot ja etenkin ihan vitun hirveät fakta- ja logiikkavirheet (olisivat edes vähän tutustuneet aiheisiin, joista yrittivät tehdä "tieteis"fiktiota!) pyyhkivät persettään leffan mielenkiintoisella pohja-ajatuksella.


...


Katsoin vähän aikaa sitten Ingmar Bergmanin uskoa, epäuskoa ja Jumalan hiljaisuutta käsittelevän elokuvatrilogian.


Såsom i en spegel eli Kuin kuvastimessa (1961) :4:+

Uskoa ja uskontoa seksuaalisuuden kautta käsittelevä ihmissuhdedraama kertoo perheestä, jota sairaus koettelee. Jokaisen neljästä henkilöstä voi tulkita kuvaavan tiettyä piirrettä Bergmanissa itsessään. Seitsemännestä sinetistä tutut Etsijän, Skeptikon ja Taiteilijan arkkityypit on mielenkiintoisesti sekoitettu. Bachin tajunnan räjäyttävä sellomusiikki tukee toivon ja epätoivon välillä tanssivaa tunnelmaa.


Nattvardsgästerna eli Talven valoa (1963) :4:

Lähes reaaliajassa tapahtuva pastorin uskonkamppailu käsittelee Jumalan hiljaisuutta suorasanaisemmin kuin muut uskontrilogian elokuvat. Myös ihmisen vaikeus ymmärtää toista ihmistä ja kaiken triviaalius ovat kantavia teemoja. Tunnelma on kylmä, kova ja äärimmäisen ahdistava.


Tystnaden eli Hiljaisuus (1963) :3:½

Voimakkaalla seksuaalisuudellaan kohua aiheuttanut elokuva kertoo kahden siskon, elävän ja kuolevan, sekä heidän poikansa päivästä surreaalissa hotellissa. Se on kuin liikkuva maalaus, joka saa katsojan tuntemaan muillakin aisteilla kuin näkö- ja kuuloaistilla. Vaikkakin sanomattoman kaunis, Hiljaisuus on kenties turhan hidastempoinen ja vastaukseton sekä välillä myös harhaanjohtavan vaikeaselkoinen. Bergmanin arkkityypit on rakennettu uudelleen Jumalan jätettyä pelikentän ihmisen yksinäisyyden kakofonialle.
 
Napapiirin Sankarit :5:

Miksi viisi tähteä? En nyt näe että suomalainen komedia paljon parempi voi olla. Eihän nyt leffana jos kaikkiin muihin verrataan välttämättä olis 5, mutta ei mun mielestä tarvitse niin ajatella.

Välillä tuli naurettua huolella, ja elokuva oli muutenkin jatkuvasti viihdyttävä. Loistavia roolisuorituksia, ja vielä sopivan pituinen elokuva.
 
TML sanoi:
Napapiirin Sankarit :5:

Miksi viisi tähteä? En nyt näe että suomalainen komedia paljon parempi voi olla. Eihän nyt leffana jos kaikkiin muihin verrataan välttämättä olis 5, mutta ei mun mielestä tarvitse niin ajatella.



Välillä tuli naurettua huolella, ja elokuva oli muutenkin jatkuvasti viihdyttävä. Loistavia roolisuorituksia, ja vielä sopivan pituinen elokuva.
Click to expand...

+1

Oli muuten helvetin hauska se kun auto lensi koska se oli niin surkeasti tehty, että ei voinut kun repeillä :D
 
Forrest Gump
Forrest_Running.jpg

Miten oon voinu ohittaa näin hyvän leffan? On Tullut monesti telkkarista, mut oon ajatellu, että njöö kuitenkin ihan paskasgöggöre!:D Tarina on hienosti rakennettu alusta loppuun, ja aiheet vaihtelee mukavasti laidasta laitaan. Tom Hanks tekee yhden muistettavimmista rooleista. Loppu oli aika
surullinen, kun Forrest on siinä Jennyn haudalla. Siinä alko itelläkin tuntua pala kurkussa.
Meni kyl meitsin listalla top-10:iin.
:5:
 
Zoolander :4:

Muotimaailmaan sijoittuva komedia. Ehdottomasti parhaita komedioita koskaan. Will Ferrelillä tosin oli aavistuksen liian pieni rooli.

The Other Guys :5:

Aivan järkyttävän uskomaton elokuva. Oli pakko katsoa heti perään uudestaan. Will Ferrel tekee taas täydellisen roolisuorituksen, ja Mark Wahlberg venyy myös parhaimpaansa. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista.
 
Napapiirin sankarit

Yllättävän hyvä suomi-komedia. Juoni lyhykäisyydessään on se että kolme jannua lähtee metsästämään digiboxia tai muuten yhden emäntä lähtee lätkimään.
Kurvailua amis-sierralla ja armotonta sekoilua napapiirin tuntumassa. Paikka paikoin hyvinkin toimivaa dialogia ja muutama erittäin hauska kohtaus. Erikoistehosteet täysin surkeita. Tästä miinusta vaikka voi olla että oli tarkoituksella näin.
Näyttelijät yrittävät ehkä liiakseenkin vääntää lapin murretta mutta eipä tuo nyt niin haitannut. Harva noilla leveysasteilla kuitenkaan sitä h-ta joka sanan väliin tunkee :)
Täytyy myös ehdottomasti antaa plussaa siitä että elokuvassa ei ollut suomileffoille tyypillistä pakollista seksikohtausta :D Tätä voi jo sanoa komediaksi toisin kuten esimerkiksi haarautuvan rakkauden taloa joka oli kyllä ihan susipaska.

:3: +
 
Columbu sanoi:
Kolme leffaa, kaikki arvosteltu Pakkiksella viime aikoina, joten jätän arvostelut muutamaan lauseeseen per leffa:
Machete :3:

Ei mikään elokuvahistorian merkkiteos. Sopivasti grindhousea ja ripaus spagettiwesterniä saavat aikaan viihdyttävän Tarantino-imitaation. Mukana muutama kova näyttelijä; miellyttävää nähdä Danny Trejo kerrankin pääroolissa.
Click to expand...

Vähän myöhässä, mutta pakko tarttua. Mikä tekee Machetesta Tarantino-imitaation? Leffa näytti just siltä kuin Rodriguezin aiemmatkin täntyyliset (From Dusk Till Dawn, Planet Terror) ja varmaan vaikutteita on saatu Tarantinolta (onhan miehet tehnyt yhteistyötä aika paljon vuosien saatossa), mutta ei leffaa kyllä voi miksikään Tarantino-imitaatioksi sanoa. Esim. From Dusk Till Dawn tuli jo vuosia ennen Tarantinon mässäilyleffoja, joten voidaan varmaan puhua ihan ohjaajan omasta tyylistä.
 
Back
Ylös Bottom