Tämä on niin hauskaa, että jatketaan vielä vähän.
No tottahan tuo, bakteereja saadaan alatiesynnytyksen yhteydessä, mutta suolistobakteerejahan ne eivät (toivottavasti) ole ennen sitä olleet. Sitäs iellä suolistossa kasvaa, mitä niellään ja "perille" asti hengissä pysyy. Sittenpä pikkuveijarit ottavat erää alkuasukkaiden kanssa, ja katsotaan kuka jää eloon jatkamaan sukuaan; se siitä vuosituhansien symbioosista. Tästähän sitten päästään ajatusten hurjille harhapolulle, kun on tämä juhan-nuskin tulossa... :urjo:
Koska alkuperäinen bakteeri lakkaa olemasta? Ja olenkohan minäkin jo ehtinyt kuolla (selittänee tämän :evil: luonteeni!)?
Lapset ja bakteerit! Niillähän on paljonkin yhteistä
. Alkuperäinen bakteeri pystyy jakautumaan jonkin tietyn määrän kertoja ja heittää sitten veivinsä, jolloin se lakkaa olemasta. Toisaalta siitä jakautunut bakteeri, lapsen tavoin, osallistuu osaltaan perimänsä kopiointiin ja eteenpäin välittämiseen (tosin paljon uskollisemmin kuin me jotka otamme geenisoppaan puolet kaverilta), joten alkuperäinen bakteeri tavallaan myös jatkaa elämäänsä kunnes tässä periytymisen virrassa tulee vastaan jokin kiva pikku yllätysmutaatio, jonka tulos saattaa jäädä henkiin ja olla hyvinkin toisenlainen kuin alkuperäinen bakteeri.
Niinpä niin, ja mitä itseeni tulee, se mitä olin parikymmentä vuotta sitten on kuollut, mutta elää muistoissani; ei ole mitään erillistä tai pysyvää itseä, kaikki virtaa, elämä on jatkuvaa syntymistä ja kuolemista, aineen (ja ideoiden) virtaa tämän organismin läpi. Ottaa jotakin, pitää osa siitä jonkin aikaa itsellään ja sitten dumpata tarpeettomaksi käyneenä hevonhelkkariin, siinä se.
Muuten, on se vain mukavaa, että lapset, toisin kuin bakteerit, lakkaavat jossain vaiheessa kasvamasta lisää massaa...bodari on ikuinen lapsi, ainakin tavoitteensa perusteella :lol2:
Arvostuksia on monia, ja niin pitääkin olla. Yritän kovasti ymmärtää sitä, että joillekin kuumentaminen tarkoittaa tuhoamista muulloinkin kuin vain silloin kun makkara tippuu nuotioon ja palaa. Yleensähän kuumennuksessa menetetään jotain, mutta saadaan samalla jotain muuta tilalle. Ja kun ei juututa yhteen totuuteen (kuumennetaan tai jätetään kuumentamatta kaikki) on lopputulos yleensä paras. Jotain jää aina salaisuudeksi.
Niin, mistähän se sitten johtuu, länsimaisen elämäntavan vaarallisuus (muillekin kuin länsimaalaisille). Syissä löytyy, ja eiköhän yksi niistä ole ravinto, joskaan ei nyt välttämättä sen kuumentaminen ;)
Justiinsa, niinhän se onkin, hämis tuhoaa vain ruokansa alkuperäisen muodon; muuttaa sen mukavan imeytyväksi (ällöä tuollainen kun se tehdään ennen ruoan syömistä, kuin oksennusta pistelisi poskeen, mutta eihän se hämäläinen sitä onneksi tiedä).
Ja eiku juhan-nusta viettämään (tavutus Ior Bockin innoittama)