Elämän käsikirjoituksen muuttaminen

Liittynyt
29.7.2002
Viestejä
457
Ikä
39
Viimeaikoina on mennyt hieman huonosti. Sairastuin pelihimoon ja nyt olen hävinnyt melkein kaiken mitä olen tiennannut tähän päivään asti. Velkaa on pikavippeinä lisäksi 6000 - 7000€.

Olen järkeillyt, että ryhtyisi kunnolla denaksi; jättäisi vain laskut maksamatta, elelisi rikoksilla ja sossun masseilla. Onko täällä paljon tälläisä ihmisiä?

Menneisyydestä lyhyesti sanottuna, minua ruvettiin kiusaamaan lukiossa ollessani, sama meno jatkui armeijassa. Vittuilaan edelleen, vaikka en käy missään töissä enkä opiskelemassa, enkä ulkona paljoa. Jotenkin sitä vaan jos olisi dena, niin voisi samantien vetästä turpaan jos joku tulee aukoon päätään, ei haittaisi mitään.

Mutta toisinaan haluaisin mennä opiskelemaan, hankkia ammatin ja viettää rehellistä ja rauhallista elämää. Haluaisin opiskella oikeustiedettä tai sitten insinööriksi, tai ihan vaan vaikka palomieheksi.

Mutta tällä hetkellä paha on voitolla 6-0, hyvä on nyt tappiolla.

Vinkkejä otetaan vastaan, miten tästä suosta noustaan? Eli miten muutan loppuelämän käsikirjoitusta? Tosin en edes tiedä haluasinko muuttaa sitä. Mutta kun en vain haluaisi elää pienten panosten elämää, eli jatkaa syrjäytyneenä loppuun asti.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Lopetat pelleilyn ja hankit sen opiskelu- / duunipaikan. Jos et saa kumpaakaan, niin lienee melko hankalaa vaihtaa tota suuntaa mihin oot hommas vienyt.
 
Mietis tuota denan elämää hiukan pidemmälle. Kuulostaahan se vitun helpolta ja houkuttaa varmasti sen takia, koska se olisi helppoa. Mutta onko elämä sen arvoista? Kauanko sitä jaksaa, vuoden pari ja sitten naru kaulaan?

Mee nyt vittu sinne kouluun saatana ja hommaa itelles se ammatti mistä olet unelmoinut ja tee ne asiat, joista olet haaveillut. Sä oot kuitenkin 26v, etkä 67.

Josset omin avuin tunne pääseväsi jaloillesi, niin apua löytyy kyllä, kun sitä osaa pyytää.
 

Teet velkajärjestelyt ja maksat velat pois muutamassa vuodessa. Ei tule vaikuttamaan sun elämänlaatuusi juuri mitenkään. Tuo tarkoittaa jotain 200-300 euroa kuukaudessa jota joudut niihin pistään. Järki käteen. Hommaat töitä, vaikka vittu siivoojan tai kassan hommia ihan sama. Ei se niistä hommista saatu raha ole yhtään huonompaa kuin muista hommista saatu.
 
Hommaat duunin, maksat velkas pois ja mietit sitte.

Tai kokeile sitä denan elämää esim kusemalla housuun ja viettämällä pari yötä ulkona. Rahaa et tietenkää ota mukaan vaan etit ruokas roskiksesta ja keräät tyhjiä pulloja. Sitä onki lepposa tehä muutama vuos ennen ku delaat.

Kyllä tässä maassa sitä duunia löytyy kuhan ei oo turhan nirso eli ittee niskasta kiinni.
 
Joo duuni ei tuu kysymykseen. Olen tällä hetkellä pitkällä sairaslomalla, mielenterveysongelmien takia. Viimeksi kun yritin tehdä työtä 5-6v sitten , jaksoin sitä 3 päivää betonielementtitehtaalla, palkka ~7,5€/h. Nukun n. 14h vuorokaudessa, lääkkeet väsyttää.

Olenkin pelaillut pokeria ja muita positiivisen odotusarvon rahapelejä viimeset 5 vuotta, rahaakin on tullut about 2000 -10 000 € keskimäärin kuukaudessa. Mutta sitten sairastuin tähän ikävään uhkapelihimoon, joka vei kaiken, enkä usko että pystyn enään pelipöytiin palaamaan. Pelailin siis himoissani negatiivisen odotusarvon blackjackia isolla panoksella. Olin jo yhdessä vaiheessa voitolla 350 000€, mutta en osannut lopettaa siihen, vaan hävisin kaiken. Toi olis ollut hyvä elämänkäsikirjoitus, ekat 25 vuotta vaikeaa sitten iso "lottovoitto", josta sitten loppuelämä elellen sijotellen. Mutta nyt kävi niinkuin kävi.

Kyllä se siltä rupeaa vaikuttaa että ainut ovi mikä on vielä auki on jonain huuto.net huijarina ja myymälävarkaana. Noista kun ei linnatuomioita, ainakaan pitkiä saa millään.
 
Viimeaikoina on mennyt hieman huonosti. Sairastuin pelihimoon ja nyt olen hävinnyt melkein kaiken mitä olen tiennannut tähän päivään asti. Velkaa on pikavippeinä lisäksi 6000 - 7000€.

Olen järkeillyt, että ryhtyisi kunnolla denaksi; jättäisi vain laskut maksamatta, elelisi rikoksilla ja sossun masseilla. Onko täällä paljon tälläisä ihmisiä?

jaa-a tuttua hommaa on, rikosrekisteri on pitkä ku vessapaperirulla koska on aina välillä ollu vaan pakko selviytyä. itse pistin luottotietoni tietoisesti vituilleen jo 18 vuotiaana ottaen kaikki mahdolliset pikavipit, tilasin paskaa laskulle niitä maksamatta ynnämuita kikkoja käyttäen, velkaa on ulosotossa vähintään 20 000 ja lisää tulee ropisten kokoajan.

huutonetti hommat on muuten historiaa, ei onnistu enää samaanmalliin ku ennen. kannattaa olla kekseliäämpi, sitä voi riistää muiltaki ku yksityisiltä kansalaisilta.

mut tosiaan aika urpoa tehdä tietoisesti valinta ryhtyä rikolliseksi ja syrjäytyneeksi alkopääksi. toi sun kirjottelus kylläki tuntuu lähinnä joltain tuskaisen ihmisriekaleen avunhuudolta, jota se varmaan onki.

ei se sinänsä mitää haittaa vaikka velkaa onki, anna olla. ne tulee maksettua väkisin ajallaan ja rehellistä elämää voi silti elää. ja kokemuksesta voin sanoa että toi tollanen lääkeväsymys ym niin ne ei tosiaankaa ole este työnteolle, sun oma heikkoutes on. jos lääkkeet häiritsee elämän korjaamista niin ne vittuun sitte tai lääkäriltä kysymään neuvoa, tai sit yksinkertaisesti vaan lopetat sen löhöämisen ja kehittelet jotain järkevää. tolla iällä enää aleta pikkurikollisiksi.

jos on aikanaan koulutki käyty niin sitä duuniaki saattais jopa irrotakki ku oikeen etsii, jos ei niin painu kouluun.

ei se elämä tosiaan ohi oo vaikka veloissas oot. ja
 
Vaikka peliriippuvuus on psykiatrinen häiriö niin mä huomaan tuossa sun tekstissä semmoista ulkoistamista, jossa erotat peliriippuvuuden sairautena itsestäsi, että se ei ole jotenkin sinä. On hienoa, että olet hyväksynyt sen tosiasian, että kärsit elämää vakavasti häiritsevästä riippuvuuden tilasta, jonka lisäksi olet mitä ilmeisimmin masentunut ja jotain muutakin taustalla voi olla. Sun pitää myös hyväksyä se, että vaikka olet sairas, olet itse aiheuttanut elämäntilanteesi ja itse myös päätät siitä, miten elämä jatkuu. Helppo ratkaisu on pistää kaikki läskiksi, mutta selvästikin haluat kulkea sen vaikeamman tien. Onko sun lääkityksiä tarkistettu milloin viimeksi? Jos ne väsyttää niin paljon, että toimintakyky on oleellisesti laskenut niin kannattaa käydä lääkärin kanssa keskustelua. Sinäkin olet vuosia sairastanut ja voi olla, että uusimmat lääkkeet auttaisivat enemmän kuin ne, mitä on määrätty vuosia sitten.

En tiedä, onko sulla jo laskut menneet ulosottoon, mutta hakeudu sosiaaliviraston velkaneuvontaan, jossa sua neuvotaan asioiden kuntoon saattamisessa. Työ- tai opiskelupaikkaa valitessasi kannattaa ottaa huomioon oma toimintakyky. Onko järkeä hakea opiskelemaan palomieheksi, jos ei jaksa mitään työtä tehdä. Se on kuitenkin duunina tosi rankkaa eikä sen takia sulle oikea valinta. En tiedä, mitä pohjakoulutusta sulla on, mutta valitse sellainen opiskelupaikka, jossa jaksat ja jossa voi opiskella hitaammalla tahdilla.

Älä nyt hyvä ihminen sotke elämääsi enempää. Olet sellaisessa tilanteessa, että voit saada asiasi vielä kuntoon. Nyt se valinta on sinun. Kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä.
 
Mitähän tähän sanoisi, itsellä oli tossa muutama vuosi sitten 18 000e velkaa, ei autoa eikä oikein yhtään mitään. Ei duunia eikä luottotietoja.
Silloin kävi kans mielessä että millä kaikilla tavoilla sitä rahaa oikein voisi tehdä.
Sittemmin kun otin itseäni niskasta kiinni, löysin töitä ja hieman aikaa töitä tehtyäni on bemari alla nykyään, taulutelkkari ja velka lyhenee tasaisesti joka kuukausi ja luottotiedot kunnossa.
Töihin vaan, siellä on kavereita joiden kanssa jutella ja viihtyä, vaikka se duuni olisi paskaa niin itse menen sinne jo juttuseuran takia.
Joo ja masennuslääkkeet väsyttää oikeasti mutta sulla on annostus pielessä, ei niiden susta mitään zombia pitäis tehdä.
Läheinen tuttava on vetänyt 7 vuotta kunnes lopulta lääkitys lopetettiin jotta siitäkin parantuu kunhan on itsellä halu parantua.
 
Wannabetuner ja Hippa oikeassa.
Kaikki masennuslääkkeet ei sovi kaikille, juttele lääkärisi kanssa. Terapiaan kannattaa hakeutua, jos mahdollista. Ja 12 askeleen ryhmiä löytyy narkkareille, peliriippuvaisille, alkoholisteille. Melkein kaikille mahdollisille. Densoilulla saat vain kaivettua itsesi pahempaan suohon. Jos haluat jollekin alalle, niin hoida elämäsi perusasiat aluksi kuntoon ja siitä lähde pieni askel kerrallaan nousemaan ylös. Pääset kyllä.
 
Ennen kun rupean sepustamaan niin omia kokemuksia on, tosin ei riippuvuudesta vaan ihan itsetuhoisuudesta.

Tietääkö lähimmäisesi että miten asiat on? Jos ei, kannattaa heille kertoa mitä on tapahtunut, ja mitä haluaisi muuttaa. Huomaan kyllä että olet myöntänyt ongelmasi jopa itsellesi, ja se on jo sen merkki, että haluat itsekkin vaihtaa suuntaa. Suosittelen kertomaan kotiväelle, sanoa niille että homma on nyt näin, AUTTAKAA.

Duuniin ehdottomasti. Opiskelut voit suorittaa työsi ohella aikuiskoulutusmalliin. Olisi jatkuvasti arjessa ajateltavaa tolla yhdistelmällä, ja mikäs sen parempaa kuin että on työ ja joka päivä on lähempänä omaa ammattia.

Urheiletko? Onko nais/miesystävää? Näihin kannattaa myös panostaa. Varsinkin urheilu auttaa masennukseen, tietysti lääkkeiden kanssa kannattaa jutella tohtorin kanssa, vaikuttaako verenpaineeseen ym. ettet havahdu tanko suussa lattialta maastavedon aikana.

Ja kun työtä saat, niin suosittelen, että pyytäisit vaikka lähimmäistäs hoitamaan sun raha-asioitas, ikään kuin edunvalvojana. Pystyisit varmistamaan ittelles sen että ei tuu laitettua mihinkään peleihin rahaa, vaan tää edunvalvoja auttais sua siinä (käytännössä vaan antaa sulle rahat tarpeeseen ja maksaa vuokrat sun muut peruslaskut).

Alkoholista en sano mitään muuta kun sen, että sitä en suosittele, mutta en kielläkkään.

Luo itsellesi säännöt, noudata niitä kurinalaisesti, mutta älä jää mökkiisi mököttämään, tuolla jossain on aina sinun sukulaisesi, joka kaipaa ja haluaa auttaa sinua.

Toivottavasti jotain jäi lapaan.
 
Haluasin kovasti tosiaan elää rauhallista elämää, opiskella ammatin ja tehdä työtä eläkeikään asti. Mutta tiellä on muutama ongelma.

Ensinnäkin, olen ruma! Minulla ei siis vielä ole ollut ikinä tyttöystävää, ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, ei ikinä tule olemaankaan. En siis omasta mielestä ole ruma, mutta sen negatiivisen paulautteen ansiosta minkä saan sosiaalisesta peilistä, niin siitä tiedän sen. Ihmisten on aivan pakko ruveta aukomaan päätään minulle, mihin tahansa menenkin. Se siinä denana olossa olisi ainakin hienoa, että jos joku tulisi aukomaan päätään, niin voisi samantien repiä kiusaajan pallit irti ja tunkea ne hänen kurkkuunsa! Ei väliä vaikka tulisi miljoonan euron korvaukset, en niitä kuitenkaan ikinä maksa. Ja jos tulee linnaa, niin sekin vähenee sen 25% mielenterveysongelmien takia ja siitä että kyseinen "uhri" provosoi. En meinaan aio ottaa enään yhtään paskaa niskaan joltain nilkeiltä, vaan se on pää irti samantien!

Oikeestaan, salaisena toiveena olisi päästä johonkin jengiin, kuten United Broterhoodiin, tai perustaa oma rikollisjengi. Olen miettinyt jo nimenkin valmiiksi; Sen nimeksi tulee Rosvosektori ;). Olen varannut jo rosvosektori.org domainin nettisivuja varten :D. Lisäksi olen suunnitellut alustavasti liivejä ja logoja :D. En tiedä aiheesta mitään, enkä tunne ketään ketä olisi jossain jengissä. Mutta kyllä sitä etenemismahdollisuuksia on siis myös alamaailmassa. Toinen salainen toive on sitten kirjoittaa kirja joskus kun on kymmenien vuosien ammattilaisura takana, ja siitä tulee bestseller! Olen jo suunnitelut kirjan nimen valmiiksi: Ammttirikollisen käsikirja
- Alhainen Ja Likainen Opas Maailman Kannattavimpaan Elinkeinoon. Siinä siis kerrottaisiin miten selviytyä ja menestyä rikollisena.

Toinen mikä masentaa, on tosiaan se, että olen viimeisen vuoden aikana hävinnyt sen ~400 000€ netticasinoihin. Josta siis suurin osa isolla onnella saatuja voittoja. Se on muuten totta että raha tuo onnea, tai ei se onnea tuo mutta poistaa negatiivisia tunteita, jotka rampauttavat niin monia meistä.

Mutta toisaan, haluaisin niin kovasti ottaa "easy way out":in, eli mennä opiskelemaan ja töihin. Kun aattelee, että korkeakoulutetut tienaa varmaan jotain 40-50k€ vuodessa, niin jos opiskelisin sen 6-7 vuotta yliopistossa ja menisin sen jälkeen töihin, niin ehtisin tekemään rahnua sen 1,5 milj € eläkeikään mennessä. Tämä olisi todellinen The Easy Way elämän käsikirjoitukseksi.

I have a hard time taking the easy way.

P.S Urheilen kyllä, nimittäin kamppailu- ja taistelulajeja, tavoitteena nimeomaan tulla paremmaksi turpaanvetäjäksi.
 
Do-not-feed-the-troll.png
 
^Jesu herra-17-v-"tiedän kaikesta kaiken, myös sen että tämä on trolli" vois pitää sen päänsä kiinni jos ei oo muuta sanottavaa!

Hiukan ärsyttää kun olen avautunut sieluni pohjasta ja sitten joku teini-tähti tietää sanoa että se on trolli.
 
En nyt ihan ymmärrä mihin täältä haet neuvoja?? Etsitkö nyt sitä normaalia elämää vai sitä nopeata rahaa?? Aika ristiriitainen fiilis jää noista kirjoituksista.

Niihin mt-ongelmiin ja pelihimoon suosittelen ammattiauttajaa. Kuulostaa kovasti siltä, että etsit jännitystä elämääsi. Uhkapelit ja rikollisuus kiinnostaa. Tossa jälkimmäisessä voi sitten käydä samaan tapaan kuin ton uhkapelin kanssa, että alkuun tuli ja sitten meni kaikki. Mikäli sulla nyt ei ole menetettävää niin miksi ihmeessä menettää ne loputkin. Terapiaa ja töitä. Tollaset velat makselee kyllä helposti pois, ei ole todellakaan mikään ylivoimainen haaste. Itse olen maksanut 4 kertaa isomman summan sitä vaikeaa kautta pitkin.

Suosittelen muuten hommaamaan niitä jännitys hetkiä joistain hieman turvallisimmista vaihtoehdoista kuin uhkapelit ja rikollisuus. Mitä ne sitten on, niin sun pitää ne keksiä itse. Aika maanisen kuulostaa tarnaa kuitenki. Toivottavasti jatkossa menee paremmin :)
 
Joo duuni ei tuu kysymykseen. Olen tällä hetkellä pitkällä sairaslomalla, mielenterveysongelmien takia. Viimeksi kun yritin tehdä työtä 5-6v sitten , jaksoin sitä 3 päivää betonielementtitehtaalla, palkka ~7,5€/h. Nukun n. 14h vuorokaudessa, lääkkeet väsyttää.

Olenkin pelaillut pokeria ja muita positiivisen odotusarvon rahapelejä viimeset 5 vuotta, rahaakin on tullut about 2000 -10 000 € keskimäärin kuukaudessa. Mutta sitten sairastuin tähän ikävään uhkapelihimoon, joka vei kaiken, enkä usko että pystyn enään pelipöytiin palaamaan. Pelailin siis himoissani negatiivisen odotusarvon blackjackia isolla panoksella. Olin jo yhdessä vaiheessa voitolla 350 000€, mutta en osannut lopettaa siihen, vaan hävisin kaiken. Toi olis ollut hyvä elämänkäsikirjoitus, ekat 25 vuotta vaikeaa sitten iso "lottovoitto", josta sitten loppuelämä elellen sijotellen. Mutta nyt kävi niinkuin kävi.

Kyllä se siltä rupeaa vaikuttaa että ainut ovi mikä on vielä auki on jonain huuto.net huijarina ja myymälävarkaana. Noista kun ei linnatuomioita, ainakaan pitkiä saa millään.

Voin sanoa kokemuksen rinta äänellä ettei kannata sössiä lisää.Itse vietin 1/3 osaa elämästäni lukkojen takana ja arvaa onko helppo löytää töitä :) ? Kaikki työt saan suhteiden avulla jos yleensä saan ja ainoa keino tehdä rahaa on rikokset mulle mutta mulla on lapsia ni enää ei passaa joutua lukkojen taa ja kyllä kaduttaa että on ollu lyhyt pinnainen.Tekis mieli mennä opiskelee mutta kaikki mikä kiinnostais ni niihin töihin ei pääse rikos taustan takia eli eiku opiskelee sul on viel elämä edessä :) !
 
Kun asiat on perseellään niin niistä ei hetkessä nousta, se on ollut pakko hyväksyä itsekin. Koulu meinas jäädä kesken, masennus meinas viedä hengen, kämppää ei ollut, velkaa oli eikä ollut töitäkään. Se on vaan yksi pikku askel kerrallaan. Kova yritys palkittiin ja ehkä tuuriakin oli. Vähän kerrallaan kaikki on järjestynyt - opinnot sai loppuun kun sai korvien välin vähän järjestyksen, opintojen saaminen lähelle loppua auttoi työpaikan saamisessa, työpaikka helpotti asunnon saamista ja sen jälkeen on saanut velan lyhennyksenkin hyvin vauhtiin. Vähän kerrallaan tämä on tästä lähtenyt. En ole oikeastaan ole oikea ihminen sanomaan miten hommat tulee tehdä kun takapakkia tulee itselle toisinaan. On ollut pakko hyväksyä että ehkä omasta elämästä ei mitään elämää suurempaa menestystarinaa tulekaan, se on ollut ehkä yksi vaikeimmista asioista hyväksyä.
 
Vittu mitä sääliä kaveri hakee jostain foorumilta.."Olen ruma", no voi vittu kyynel. Älkää ny ruokkiko sitä enempää.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom