Elämän arvoista ja muustakin...

[reino]

Työttömät luuserit, joilla on alhainen ÄO, itkevät, kun on niin vaikiaa ja uskottelevat itselleen ja muille, ettei raha kiinnosta.
...
Tämä on piilojuoppojen avautumisthread.

gnut, päiväjuoppo jolla on korkea ÄO...? :D :kippis1:

 

[metalman]

hah, minä ainakin haluan punaisen tuvan, perunamaan, kauniin vaimon, pari lasta.. Ja vielä sen kartanovolvon. Ehkä olen klooni, so be it

 

[Mou]

hah, minä ainakin haluan punaisen tuvan, perunamaan, kauniin vaimon, pari lasta.. Ja vielä sen kartanovolvon. Ehkä olen klooni, so be it

Äh. Ei tuo mun viesti ainakaan ollut tarkoitettu tällaista unelmaa murskaamaan. Itse asiassa ei mulla olis mitään tollasta vastaan (hieman sovellettuna). Tarkoitin näillä kloonijutuilla enemmän sitä, että jos jotakin jääkiekkoilijaa sattuu eniten kiinnostamaan amiksen parturilinjalle meno, niin varmaan aika harva sinne uskaltaa mennä, vaan valitsee tällaisen yleisön hyväksymän vaihtoehdon, mikä se sitten onkaan. Tai ainahan jaksetaan esim. ihmetellä, kun lahjakas nuori urheilija lopettaa urheilun. Alkaa kuulua näitä "ei tainnut kantti kestää huipulla" -kommentteja. Mä ainakin nostan hattua niille. Jos alkaa ottaa päähän se jatkuva elämän pyöriminen treenaamisen ja kilpailemisen ympärillä, niin ei sille kannata kymmentä vuotta nuoruudestaan uhrata. Eli ei kaikkien tarvitse myötäillä sitä sitä yleisintä mielipidettä tai toimintamallia.

Gnut, voisitko ensin listata meille oman ÄO:si, työllisyystilanteesi ja alkoholinkäyttötottumuksesi ja sen jälkeen nielaista vaikka pussillisen partateriä. Tai ainakin steriloida itsesi (tämän toimenpiteen suorittamiseen löytynee tosin useampiakin vapaaehtoisia).

 

[Eugen]

"Choose life. Choose a job. Choose a career...

Tuttuni on heroinisti. Hän selitti käytön aloittamista, ettei häntä kiinnostanut se perinteinen kaava, jonka trainspotting tiivistää. Hän kysyi vain itseltään, et miks en käyttäs?

Heroiini, kun mikään ei tunnu miltään.

 

[D.Yates]

Gnut: :thumbs:

Nyt niillä kaikilla on perhe, 2 lasta ja omakotitalo. Sinänsä hienoa ja arvostettavaa. Mutta niillä on myös ääretön tylsyys johon ei saa enää muutosta ennen kuolemaa.

Mua alkaa vituttaa tämä jollotus, että jos sulla on omakotitalo, volvo, eukko ja kaks lasta ja kultainen noutaja, et voi olla onnellinen vaan jadajadajada... Varsinkin porukka joka tuota toitottaa on niitä nelikymppisiä työttömiä juoppoja, jotka asuu vuokralla kaupungin kerrostalossa ja on kiertäneet samoja räkälöitä viimeiset 20 vuotta. Tai jotain vitun samuliputroja.

Musta on hienoa pyrkiä johonkin tavoitteeseen. Jollekin tavoite on saada pari markkaa penkistä, toiselle saada pää täyteen ensi viikonloppuna. Mulla se on tällä hetkellä saada perheelle katto pään päälle. Sen jälkeen pitää katella jotain uutta tavoitetta. Toivottavasti nelikymppisenä volvon omistajana ei kaduta tämä tie.

 

[reino]

Toivottavasti nelikymppisenä volvon omistajana ei kaduta tämä tie.

Toivottavasti. Mutta susta ittestäshän se on kiinni. Elät vaan silleen sen elämän, ettei mitään olennaista jää tekemättä mikä jäis kaivelemaan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Kyllähän ihmisen elämänarvot, tavoitteet ja prioriteetit usein muuttuvat elämän varrella. Alkuperäisen kirjoittajan tarina oli yksi versio siitä. Toinen versio on ne äijät, jotka viisikymppisinä ostaa harrikan ja lähtee kiertämään Eurooppaa. Emmä sitten tiedä, mikä on hyvempi ja pahempi.

Joku toinen painaa samuliputrona eläkeikään asti. Kyllä sillä(kin) keinolla piparia irtoaa. Kukin tyylillään. Tärkeintä on vain se, että ei sitten ruveta itkemään jälkeen päin.

 

[Ra]

Gnut, voisitko ensin listata meille oman ÄO:si, työllisyystilanteesi ja alkoholinkäyttötottumuksesi ja sen jälkeen nielaista vaikka pussillisen partateriä. Tai ainakin steriloida itsesi (tämän toimenpiteen suorittamiseen löytynee tosin useampiakin vapaaehtoisia).

Mietin ensimmäisenä, kun tarkistelin vastauksia, että tää se päivä on, kun ranteet aukaistaan... .
Onneksi kaikki eivät ole "Gnut"- nimisiä ja samalla tavalla ajattelevia.

Voiskohan kiteyttää sen HM -tyypin jollakin tavalla, että kaikki hiffais?
Vaikka: "Kun katsot katukuvaa, ehkä n.20.08, juuri tärkeiden suosikkisarjojen jälkeen ja näet sieltä vastaan vaappuvan kaksi toisistaan nauttivaa ihmistä. Kun he lähenevät, huomaat että he ovatkin noin suunnilleen keski-ikäisiä, mutta mikä tekee heidät niin jotenkin tutunnäköisiksi? Eh... Joo, nyt mää tierän, mä just äsken näin istuessani paskalla hobbyhallin kuvastoa selatessa näin tollaset ihanan kahisevat sävysävyyn futaavat tuulipuvut".
Toiset tietää, mitä haluaa, toiset katsoo kuvastosta, millainen pitää olla. Iahn sama, mistä relees ostat, periaatteessa, kunhan tiedät ostoksille lähtiessäsi, mitä haluat, etkä mene katsomaan, mitä haluat.


Mulla ei ollut 10-vuotta sitten yhtään mitään. Siis ei mitään. Vuokrayksiö, jonka fatta maksoi. Ja nyt on ihan ok kokoinen oma talo, autot, mukulat jne ja olen saatanan ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan. En brassaile nyt, vaan sanon sitä, mitä joku aikaisemmin yritti kertoa;kaikki unelmat eivät ole kaikkia varten. Me ollaan yksilöitä.
Mistä tulikin mieleen taas; kuka uskaltaa ajatella ja myös toimia yksilöllisesti? Ei ainakaan ne, joita 10-vuoden päästä kaduttaa päätökset joita teki.
Carpe diem, kuten aikaisemmin oli puhe.
Jatketaan taasen.
I rest my case, so far.

 

[protsku]

Mulla ei ollut 10-vuotta sitten yhtään mitään. Siis ei mitään. Vuokrayksiö, jonka fatta maksoi. Ja nyt on ihan ok kokoinen oma talo, autot, mukulat jne ja olen saatanan ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan. En brassaile nyt, vaan sanon sitä, mitä joku aikaisemmin yritti kertoa;kaikki unelmat eivät ole kaikkia varten. Me ollaan yksilöitä.

Jep. Minusta tässä on oleellista se että jokainen asettaa tavoitteet itse eikä ala elämään jonkun toisen sanelemaa unelmaa. Esko Aho ja kumppanit saavat höpistä ihan mitä lystäävät, tavallisen ihmisen projektit ovat tavallisen ihmisen kokoisia.

Sitten yksi tärkeä pointti on se että vaikka omakotitalo ja kartanovolvo olis ihan kiva saada niin ei ole pakko. Tulkoon jos on tullakseen.

 

[Ekimies]

Mun mielestä omakotitalossa ja volvossa ei ole mitään pahaa, vaikka kuitenkin allekirjoitan väittämän viisikymppisistä hyvin toimeentulevista, joiden pitää lukea elämänhallintaoppaista vastaus kysymykseen "kuka minä olen".

Kysymys on mun mielestä vanhasta hokemasta, että "ihmisen elämän mitta ei ole se, mitä hän saa aikaan, vaan se, millaiseksi hän tulee sitä tehdessään". Kysymys on siitä, mitä sun pitää uhrata omien tavoitteittesi eteen. Jos joku tekee 80 tuntista työviikkoa saadakseen perheelleen omakotitalon ja farmarivolvon kolmekymppisenä, niin voidaan perustellusti kysyä, että mitä järkeä siinä on, jos henkilö ei itse pysty nauttimaan työnsä hedelmistä kuin käymällä nukkumassa kodissaan ja istumalla työmatkaruuhkissa peltivankkureissaan. Jos joku perhe taas päättää käyttää työstä saamansa ylimääräiset rahat omakotitalon ja volvon hankintaan (mikä Suomessa on kahdelle työssäkäyvälle normaalituloiselle helposti mahdollista ilman itsensä tappamista työllä), niin mun mielestä olisi hölmöä tuomita heitä ulkoisten mittareiden mukaan pinnallisiksi.

Yleensäkin mun mielestä on turhaa arvioida ihmisten tavoitteita, rahankäyttökohteita tai elämänarvoja joidenkin yleisten ylevien arvojärjestelmien mukaan. Tärkeintä on kai se, että jokainen säilyttäisi kosketuksen omaan sisimpään ja pystyisi miettimään sitä mitä todella haluaa läpi elämänsä. Muuten on vaarana se, että välinearvoista tulee itseisarvoja. Omakotitalo ei olekaan enää asunto, jossa on keskimääräistä mukavampi asua, vaan elämän tavoite. Raha ei ole enää väline, jolla voi ostaa itselleen ja läheisilleen mukavuutta, elämyksiä ja turvaa, vaan itseisarvo, joka kertoo sun arvon ihmisenä. Sitten ollaan tilanteessa, jossa sulla on omakotitalo, Volvo ja 20v nuoremmalla vaimolla salilla treenatut pakarat, ja silti sulla on tyhjyyden tunne siitä, että nämä kaikki eivät kuitenkaan ole se mitä sä haluat elämältäsi. Voit ostaa purjeveneen tai harrikan ja silti tunne vain seuraa... Joku pääsee elämänhallintaoppailla takaisin kosketuksiin itsensä kanssa, useimmat eivät.

Miksi me sitten suostutaan yrittämää ja saavuttamaan jo lapsesta asti enemmän ja enemmän? Se kai on jonkinlainen ihmisen perusvietti, joku joka on tuonut maailman tähän pisteeseen ja tulee viemään sitä edelleen eteenpäin. Se on joku perushalu meissä. Täällä pohjoisessa on ymmärrettävää, että kollektiivinen muisti, joka ulottuu ihmisyhteisöissä usein satojen vuosien päähän, muistuttaa meitä vaikeista ajoista, kylmyydestä ja nälkävuosista. Me ollaan jotain saamarin ylikasvaneita oravia, jotka raatavat talvivarastoita ja jemmaavat pahanpäivän varalle, ja lopulta unohtavat miksi tekevät sitä ja mihin ovat varastonsa piilottaneet.