Elämääsi vaikuttanut asia

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Madventures. Ekan kauden jälkeen ei päässä ole pyöriny paljoa muuta kuin matkustaminen ja sen suunnittelu.
 
No jos tarkasteluvaliks otetaan muutama vuosi niin mun elamassa on muuttunu kaytannossa aivan kaikki. Olin opiskelija suomessa, nyt yrittaja Torontossa ja helppo opiskelu on muuttunu rankaks tyoteoks. Siina samalla tietty ystavapiiri piti rakentaa uuksiks, samoin suhteet naisiin. Viimeisin vuoden mittainen meni poikki reilu kuukausi sitten ja se ei mielialaa paljon kohota. Elama ei oo helppoa, mutta toisaalta se on rikasta eika paase tylsistymaan helposti. Parasta tassa on se, etta tuntee olevansa itsensa herra, tosin joskus tulee kysyttya itseltaan onka taa tan arvoista. Jaarapaa mika jaarapaa.. jatketaan samaan malliin ainakin toistaiseksi
 
Uimisen aloittaminen joskus alle 10-vuotiaana, siitä tuli mukava harrastus. Vähitellen harrastuksesta tuli totista, mutta edelleen mukavaa. Kyllähän se yläaste-iässä vitutti ihan suunnattomasti ku kaverit vaan meni, ryyppäs ja rellesti ja ite tahko altaassa kahta seinän väliä sillä aikaa... Mutta kyllä se perkele vietä kannatti, mahtavia kokemuksia oon uinnin kautta saanu ja mutsin eteisessä on vieläki monta sataa mitalia kaapin päällä kunniapaikalla :) ja menestystäki tuli kansallisella tasolla, mutta ei siitä sen enempää :) Negatiivisina puolina mainittakoon, että molemmat olkapäät on tuhannen paskana, selkä ei kestä paljo mitään tällä hetkellä, yliojentuvat polvet ja vielä kaiken kukkuraks kuiva iho klooriveden takia :curs: Mutta nyt on taas mukavaa treenata uintiaki ihan omaks iloks 1½v tauon jälkeen...

Summa summarum: tähän 20v ikään mennessä uinti on kyllä vaikuttanut eniten yksittäisistä asioista ja hyvä niin. hyvä harrastus ja mahtavat kokemukset oon siitä saanut :thumbs:
 
Tämän vuoden puolella uuden työn aloittaminen (ihan ok mutta kovat paineet), välilevypullistuma (treenit minimissä), kiehtova suhdekuvio joka lopahti monestakin syystä ennen kuin alkoikaan, useiden pikku projektien keskeyttäminen (aiemmin en ole keskeyttänyt mitään vaan jääräpäisesti vienyt läpi kaiken), kevään tulo.
 
Avioero reilu vuosi sitten, sitä kautta muuttaminen ekaa kertaa pois kotipaikkakunnalta (perhe, kaverit ja sukulaiset jäi sinne). Siihen heti uusi suhde ja uusi työpaikka. Eli koko elämä kerralla uusiksi.

Tuo vuosi ja etenkin muutama viimeinen kuukausi (ero jälleen) on opettanut mulle ihan helvetin paljon. Mutta pääasia että voin sanoa, että mitään en kadu. Nyt tiedän mitä elämältä haluan ja millainen ihminen mä olen kun en ole kenestäkään riippuvainen. Hienoa huomata että pärjää omillaan. Ja nyt kaikki palaset on jälleen loksahdelleet paikalleen paremmin kuin hyvin, kaikilla elämän osa-alueilla :love:
 
Kyllä se 5vuoden ihmissuhteen loppuminen ja sen myötä lopullisesti muutto pois jo omalta kaupungilta tuntuneelta paikkakunnalta pisti asioita vähän sekasi. Sitä kun yksin asustaa pitkän ajan jälkeen, ni olihan se alkuun totuttelua. Samoiten sairaudet. On tosiaankin pitänyt monta kertaa miettiä , että mikä helvetin juttu tämä elämä on. Läheisen kuolemat pysäyttää tottakait aina ja laittaa miettimään elämän tärkeimpiä asioita. Se on jännä, että miten sitä ei osaa elämästä nauttia ja tehdä tosiaankin sitä mistä itse tykkää, ku sitten vasta ku joku tapahtuma muistuttaa siitä. Mutta nyt tuntuu ihan onnelliselta elämä:rock:
 
Eilen sain tietää, etten saakkaan vakivirkaa vaikka niitä oli jaossa 3 ja olen ollut määräaikaisena n.5 vuotta. Virkavuosia mulla oli eniten määräaikaisista.

Tää varmaan kuuluisi vitutusketjuun, mutta kyllä tämä muuttaa mun elämän suunna ihan täysin. Eli vitut valtion leivästä, haen oikeisiin hommiin!
 
Aika pumpulissa on kyllä tullut eleltyä tasaista ja mukavaa elämää...
Eniten on viime aikoina vaikuttanut elämääni opiskelemaan lähteminen. Olen oppinut lukemaan niihin fuckin tentteihin, ja opiskelu tuntuu nykyään hieman mielekkäämmältä kun ei tartte tenttituloslistasta katella omalla kohdalla mitään 4 pienempää.
Opiskelu vei minut pois kundikaverini luota. Arvoitus oli, kuinka suhteellemme kävisi tällaisen eron sattuessa (tapaamme vain kerran viikossa ja soittelemme kolme kertaa päivässä, byäääh). Hyvin on mennyt, olen entistä enemmän varma suhteestamme :)

öö
 
Sielunveljen menettäminen ja sinne toiselle puolelle katsominen ja sieltä palaaminen;)
 
Ulkomailla asuminen on avartanut maailmankuvaa. Mieheen tutustuminen vajaa pari vuotta sitten taas on tuonut tasapainoa elämääni. Ja kun mieheen tutustuin Pakkotoiston kautta... ja miehen kautta tuli lähdettyä myöhemmin toista kertaa ulkomaille... niin onko se mun elämääni vaikuttanut asia sitten Pakkotoisto? :D

Mä olen kyllä niin pumpulissa kasvanut kuin voi vaan olla. Välillä ihan mietityttää, tiedänkö todellisesta elämästä yhtään mitään. Vastoinkäymiset kasvattaa, mutta voiko kypsyä ja kasvaa ilman että vastoinkäymisiä tulee omalle kohdalle?
 
Faidra sanoi:
Mä olen kyllä niin pumpulissa kasvanut kuin voi vaan olla. Välillä ihan mietityttää, tiedänkö todellisesta elämästä yhtään mitään. Vastoinkäymiset kasvattaa, mutta voiko kypsyä ja kasvaa ilman että vastoinkäymisiä tulee omalle kohdalle?

Pakko kommentoida salimme, ehkäpä, pirtsakaimman naisen ajatuksia.
Älä huoli ettet tiedä vastoinkäymisistä - niitä tuppaa tulemaan, ikävä kyllä, toisille toisenlaisia kuin toisille. Sydämestäni toivon, että olet syntynyt kultalusikka suussa ja saat elää elämäsi ilman vastoinkäymisiä.


Omaa elämääni on vaikuttanut suuresti lähiomaiseni vakava sairastuminen 9/01.
Pitkän parisuhteen kariutuminen 5/02.
Läheisteni poismenot 12/02 ja 5/04.
 
Battle sanoi:
Eilen sain tietää, etten saakkaan vakivirkaa vaikka niitä oli jaossa 3 ja olen ollut määräaikaisena n.5 vuotta. Virkavuosia mulla oli eniten määräaikaisista.

Tää varmaan kuuluisi vitutusketjuun, mutta kyllä tämä muuttaa mun elämän suunna ihan täysin. Eli vitut valtion leivästä, haen oikeisiin hommiin!

Minkälaisen koulutuksen olet hankkinut virkaasi? Valtion virkaan kun olen itsekin toisinaan harkinnut hakeutua, joko poliisikouluun tai mahdollisesti vankeinhoitopuolelle.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom