Trump vaikuttaa ymmärtävän kannustimien vaikutuksen ihmisten toiminnassa. Häikälemättömästi toimiva banaanivaltion presidentti ei tietenkään halua ei-toivottuja kansalaisiaan takaisin ja kieltäytyy yhteistyöstä ihan odotettavasti. Mutta vielä enemmän em. presidentti haluaa kerjätä verta nenästään rampauttamalla teollisuutta, jos USA heittäytyy protektionistiseksi ja heillä on varaa tähän, koska kaupassa asiakas on kuitenkin kuningas ja myyjiä löytyy aina muualtakin. Ja varsinkaan em. presidentti ei halua, että häneen ja lähipiiriinsä osuisi jotain ikävää, eli hallinnon ja lähipiirin viisumit ovat erinomainen keino tässä. Kun nämä asiat laitetaan vastakkain, niin Columbian presidentille muodostuu kannustin toimia Yhdysvaltain kannalta järkevästi ja näin hän myös toimii. Tällaisen alkeellisen tason päättelyn ei pitäisi olla mitenkään suuren ylistyksen arvoista, mutta valitettavasti politiikassa se on.
Columbian ja muiden maiden johtajille tämä on tietty ikävä juttu, koska Trump voi toki vetää tariffiukaasin mihin tahansa juttuun ja vaikka kiristää sillä periaatteessa mitä tahansa, oli se järkevää saati oikeudenmukaista taikka ei. Toki koska laittomien siirtolaisten karkoitus lienee jatkuvaa, niin mikäli Trump alkaisi asiassa kovasti sikailemaan, niin Columbian presidentti voi aina todeta, että jos tälle linjalle lähdetään ja tariffit tulevat joka tapauksessa, niin ei sitten vaivauduta enää ottamaan karkoitettuja kansalaisia takaisin. Eli eiköhän tässä jonkunlainen tasapaino säily.