- Liittynyt
- 23.3.2011
- Viestejä
- 3
Tervehdys arvon pakkotoistelijat!
Pitipä oikein luoda tunnukset päästäkseni kyselemään (mahdollisesti tyhmiä) ihmisiltä jotka asiasta enemmän tietävät kuin minä. Olen kolmekymppinen ykköstyypin diabeetikko ja olen muun liikunnan yhteydessä vetänyt kuntosalitreeniä enemmän tai vähemmän satunnaisesti jo reilun kymmenen vuoden ajan. Olen lähes aina harjoitellut kaverini kanssa, joka on suunnilleen minun kokoiseni. Välillä harjoittelussa on ollut reilun vuodenkin taukoja, mutta aina taukojen jälkeen salille on jossain vaiheessa palattu.
Kaverini kanssa yhteisessä treenissä on oikeastaan aina ollut havaittavissa sama kaava : alkuvaiheessa minä olin selvästi heikompi, mutta alle vuodessa oikeastaan kaikissa liikkeissä pyyhkäisin reippaasti isompiin rautoihin. Myöhemminkin, kun yhteisharjoittelua on tauon jälkeen jatkettu, olen saattanut aloittaa suunnilleen samanlaisista tai hieman isoimmista raudoista, mutta joka kerralla tuntuu että minä kehityn vaan jonkin verran nopeammin.
Kaverini tunnen sangen hyvin ruokavaliota myöten, joten en usko ruokavalion olevan ratkaiseva tekijä. Treenaamme suunnilleen samanlaisella ohjelmalla (mikä ei välttämättä ole fiksua) 2 tai 3 kertaa viikossa, joten harjoittelun tahtia voisi kuvailla rauhalliseksi.
Muistan joskus jostain kuulleeni, että voimailijat ovat käyttäneet insuliiniä harjoittelunsa yhteydessä, mutta itselleni on hieman epäselväksi jäänyt mikä syy moiseen on ollut. Oman kehon insuliiniin eritys kun pitäisi korreloitua syödyn ravinnon määrään, en itse oikein kykene ymmärtämään mitä hyötyä insuliinistä voisi olla. Eli kertokaa, oi kaikki tietävät, mikä on mahtanut olla syy insuliinin käyttöön voimailussa? Kuinka paljon yksilöllistä kehitys voimaharjoittelussa samanlaisella ohjelmalla ja samankaltaisella ruokavaliolla voi olla? (eli jos kahdella melkein identtisen kokoisella kaverilla samalla treeniohjelmalla parin vuoden aikana toisella nousee penkkimaksimi 30kg ja toisella 60kg, voiko "yksilölliset tekijät" selittää tuon?)
Mitä muita syitä selvästi erilaiseen kehittymiseemme voisi olla?
Pitipä oikein luoda tunnukset päästäkseni kyselemään (mahdollisesti tyhmiä) ihmisiltä jotka asiasta enemmän tietävät kuin minä. Olen kolmekymppinen ykköstyypin diabeetikko ja olen muun liikunnan yhteydessä vetänyt kuntosalitreeniä enemmän tai vähemmän satunnaisesti jo reilun kymmenen vuoden ajan. Olen lähes aina harjoitellut kaverini kanssa, joka on suunnilleen minun kokoiseni. Välillä harjoittelussa on ollut reilun vuodenkin taukoja, mutta aina taukojen jälkeen salille on jossain vaiheessa palattu.
Kaverini kanssa yhteisessä treenissä on oikeastaan aina ollut havaittavissa sama kaava : alkuvaiheessa minä olin selvästi heikompi, mutta alle vuodessa oikeastaan kaikissa liikkeissä pyyhkäisin reippaasti isompiin rautoihin. Myöhemminkin, kun yhteisharjoittelua on tauon jälkeen jatkettu, olen saattanut aloittaa suunnilleen samanlaisista tai hieman isoimmista raudoista, mutta joka kerralla tuntuu että minä kehityn vaan jonkin verran nopeammin.
Kaverini tunnen sangen hyvin ruokavaliota myöten, joten en usko ruokavalion olevan ratkaiseva tekijä. Treenaamme suunnilleen samanlaisella ohjelmalla (mikä ei välttämättä ole fiksua) 2 tai 3 kertaa viikossa, joten harjoittelun tahtia voisi kuvailla rauhalliseksi.
Muistan joskus jostain kuulleeni, että voimailijat ovat käyttäneet insuliiniä harjoittelunsa yhteydessä, mutta itselleni on hieman epäselväksi jäänyt mikä syy moiseen on ollut. Oman kehon insuliiniin eritys kun pitäisi korreloitua syödyn ravinnon määrään, en itse oikein kykene ymmärtämään mitä hyötyä insuliinistä voisi olla. Eli kertokaa, oi kaikki tietävät, mikä on mahtanut olla syy insuliinin käyttöön voimailussa? Kuinka paljon yksilöllistä kehitys voimaharjoittelussa samanlaisella ohjelmalla ja samankaltaisella ruokavaliolla voi olla? (eli jos kahdella melkein identtisen kokoisella kaverilla samalla treeniohjelmalla parin vuoden aikana toisella nousee penkkimaksimi 30kg ja toisella 60kg, voiko "yksilölliset tekijät" selittää tuon?)
Mitä muita syitä selvästi erilaiseen kehittymiseemme voisi olla?