Ensimmäinen ~10h pelattu tätä ja pitkästä aikaa taidan koukuttua johonkin peliin, sen verran hyvältä vaikuttaa. Pakko vähän purkaa ensikokemuksia tekstiseinäksi.
Eli sain xbox360:sen ja tämä on ensimmäinen pelini sille. Enkä ole aikaisempia dark soulsseja pelannut. Suurin ongelma oli aluksi kontrolli ohjaimella, koska en ole muitakaan vastaavia pelannut ja ei ole ollut new gen konsoleita. Hieman napit hukassa ja kamera falskasi mutta alkukankeuden jälkeen alkoi sujumaan. Toisaalta tullut mätettyä (pre-)NES aikana monta tosi hankalaa julkaisua läpi ja kilpailuhenkisesti pelattua monia pelejä, esim. vanilla WoW ajoista tuttua, että bossiin voi mennä kymmeniä tunteja ja muutaman tunnin farmaaminen on luonnollista. Kuvittelin, että ei tämä DS2 (tai souls-sarja) nyt niiiiiin vaikea voi olla, kun nykyään kaikki pelit muistuttavat lähinnä jotain elokuvaa joka rullaa eteenpäin ilman ongelmia.
Ensimmäinen hahmoni oli kohtuu huvittava ja samalla surkea ilmestys. En lukenut etukäteen ohjeita vaan halusin haasteen olevan originaali. Rollasin Knightin ja oli kyllä huvittavaa, kun liikuin överivarovaisesti ja pelkäsin niitä alun koiriakin. Ensimmäisen kerran kuolin niihin Majulan sikoihin kun peruutin vahingossa kesken tappelun sinne isoon montuun keskellä pihaa. Tein äärimmäisen ison virheen ja en huomannut sitä Emerald Heraldia siellä Majulassa, eli lähdin matkaan ilman Eestus flaskeja. Forest of fallen giants oli itseasiassa yllättävänkin helppo kun etenin tarpeeksi rauhassa. Missasin tietty monta asiaa matkalla (Cale, fire longsword) ja yhtäkkiä olinkin jo sillä ekalla jättiläisbossella. Parin yrityksen jälkeen ymmärsin patternin suurimmaksi osaksi mutta kuolemat oli tehneet tehtävänsä ja minun lifegem-varastoni oli täysin loppu ja niin ne olivat loppu myös siltä ainoalta myyjältä bonfirellä. Eli ilman mitään heal itemeitä sitten kokeilemaan uusiksi ja pari kertaa sainkin sen todella alas mutta aina mokasin jotain. En myöskään tiennyt vielä, että tässä voi summonoidakin apureita (olin offline). Alkoi vähän hermo mennä ja päätin rollaa uuden hahmon.
Sitten oli Warriorin vuoro. Tällä kertaa löytyi se Heraldikin sekä extraflaski kaivosta. Tiesin jo tällä sekunnilla, että peli helpottui dramaattisesti. Nyt kolusin myös muut alueet ennen gianttia joka kaatui sitten heti ensimmäisellä yrittämällä. Kuitenkin tässä ajassa olin huomannut pari asiaa. Pelityylini on enemmän "rolli karkuun" ja väistele, enkä ollut oikeastaan kertaakaan käyttänyt kilpeä vaikka sitä toisessa kädessä kannoinkin. Sekä erittäin usein olisin toivonut, että olisi ollut jotain ranged mahdollisuutta ja tuli jouskarilla ammuskeltua. Päätin sitten, että tämä warrior ei ole minun juttuni ja rollasin clericin, jolla jaksoin pelata 20min ennen neljättä hahmoa.
Lopuksi sitten tein sorcererin. Tämä tuntui heti omalta ja istui käteen saman tien. Mielestäni ehkä vähän OP classi ainakin ensimmäisten kokemusten perusteella. Kuolin kaksi kertaa ennen ekaa bossea, kerran tipuin katolta ja toisen kerran Pursuer gänkkäsi selkään yllättäen jollain tasanteella Calen yläpuolella. Giantti meni ekalla ja Pursuerkin kaatui vielä eilen illalla parin tunnin jälkeen. Tähän toki katsoin netistä videon tappelusta ja samalla tajusin, että onlinessa pystyy kutsumaan muita pelaajia apuun. Vähän mielestäni halpaa osittain, kun tuollakin videolla se tyyppi oneshottasi Pursuerin kahden apurin kanssa itse tehden ehkä 2% kokonaisdamagesta tietämättä edes mitä taistelussa tapahtuu. Ymmärrän kyllä jos joku bosse oikeasti on mahdoton/todella randomi/ym, että otetaan apureita ja jatketaan peliä. Mutta kyllähän se on hieno tunne, kun kädet hikisenä otat pari tuntia turpasaunaa kunnes vihdoin suorituksesi on lähes virheettömällä tasolla. Sitten kun se runkkupussi vihdoin puree mutaa niin kädet tärisee vielä seuraavat 5min.