MULTI Dark Souls III

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Invisus
  • Aloitettu Aloitettu
Jotain melee-caster-hybridiä aloin eilen itsekkin funtsia tuon nykyisen Qualityn tilalle. Kaikissa muissa ropelluksissa on tullut pelattua casteria, niin sinänsä tuo houkuttelisi ja varmaan sopisi pelityyliinkin. DS3:een ei vain löydy oikein hyviä buildiehdotuksia, niin aika mutulla pitää iskeä statseja.
 
Regular players vs. Speedrunners in Dark Souls

Eu6LXT3.gif
 
Ajattelin toisella pelikerralla kokeilla vähän erilaista konseptia. Aloitin assassinilla ja suunnitelmana on käyttää alunperäisiä varusteita eli Estoc, Target Shield ja Assassin Set koko pelin ajan. Jouskari ja ringit siihen lisäksi toki. Nostan varmaan sekä strengthiä, että dexterityä eli quality build. Intiä varmaan 15 niin saa Greater Magic Weaponin. Toistaiseksi on ollut helppoja ja nopeaa, tuolla Spook spellillä pystyy hiipimään suoraan kovempien vihujen selän taakse & raiskaamaan backstabilla, jolloin esim. kaikki knightit on jopa helpompia kuin pyrolla! Tarkoitus on myös käyttää parrya paljon, koska tuo Target Shield on tosi hyvä siihen. Tuo jouskarikin helpottaa elämää aika helvetisti.
 
Huikee peli, tuli tykitettyä 40h ekaan viikkoon. Meni nyt vähän maku pelistä, kun kolusin kaikki mestat läpi vikan bossin jälkeen ennen NG+ aloittamista. Tietty suurin osa NPC questeista jäi vielä ensimmäisellä pelikerralla tekemättä. Voisi tosiaan odotella ensimmäisen DLC:n julkistamista ja hieroa toi NG+ run loppuun pari viikkoa ennen lisäriä. From Softwarelta voisi olettaa tulevan melko laadukkaita DLC:tä tähänkin peliin, ainakin Bloodbornen lisärin bossit olivat imo parhaimpia koko Soulsborne-sarjassa.

Tuli jo pariin kertaan respecattua faith/str ja dex/pyro buildiin, mutta palasin takasin alkuperäiseen dex/luckiin S skaalautuvalla Sharp Painting Guardian's Curved Swordilla. Taitaa olla pelin lyhimpiä aseita daggerien kanssa, mutta proccaa luckin kanssa ihan hyvin bleediä kunhan pääsee iholle asti :D
 
Enää loppari ja king of the storm/nameless king jäljellä, tällä hetkellä kingillä. Muutaman kerran nyt sitä yrittänyt, eka vaihe ei ole niin paha, mutta toka vaihe vaikuttaa suht perseeltä. Tyypillä on niin helkutin monta eri liikettä, että toistaiseksi on ollut hankalaa välillä arvioida mitä sieltä on tulossa, notta missä kohtaa väistää ja mihin suuntaan.

PS. Edelleen Pontiff ollut itselle se ylivoimaisesti vaikein pomo.
 
^ Pitääpä testailla tuo.

Läpi meni eilen, loppuboss oli helppo kuin mikä. Nameless King oli persenaama, meni lähemmäs parikymmentä yritystä. Lisäksi oli Pontiffin lisäksi ainoa johon pyysin toista pelaajaa avuksi, vieläpä useampaan otteeseen koska porukka tuppasi kuolemaan siinä ennen minua. Mutta loppujen lopuksi King tuli silti kukistettua yksin, koska emberit loppui kesken, joten no more summons enkä jaksanut lähteä niitä ostelemaan.

Paras souls-peli oli tämä imo, mutta "genren" peleistä edelleen suosikkini on Bloodborne.
 
Tänään tuli farmailtua ajankuluksi +1milj. sielua muutaman levelin saamiseksi Grand Archivesin katolla, missä kolme niitä kultaisia läskejä hengailee. Ei tuossa loppujen lopuksi kauaa nokka tuhissut, kun kierrokselta irtosi about 50k sielua (Shield of Want ja Silver Serpent Ring päällä) ja muutaman lämmittely kierroksen jälkeen noita tappoi jo kuin vanha tekijä. Pirun helppoja back stabata eikä noihin montaa iskua edes uponnut +10 butcherilla ja 50 str:llä.
 
Tänään taas tuli hyvä todiste siitä, että on todella subjektiivista mikä on vaikea bossi. Aldrichia kokeilin yli 5 kertaa, stoppasin välillä keräämään tasoja sen huoneen edessä, ja lopulta buffien avustamana voitin nippanappa. Tänään aamukahvia juodessa tuli vastaan yllättäen Dancer, joka sitten taas kaatui ekalla. Dancerissa oli koko ajan fiilis, että "mitähän kohta tapahtuu, kun jengi sanoo tätä helvetin vaikeaksi" :D

Tähän asti varmaan vaikeammat ovat olleet Pontiff tai Abyss Watchers. Abyssissä vaivasi varmaan se, että en vieläkään ollut saanut dodgeamista "Bloodborne-tasolleni".
 
Mulla on molemmilla hahmoilla mennyt Pontiff vissiin ekalla. Ja Abyss Watchers on naurettavan helppo parryta ja backstabbaa. On muuten aika easy mode, kun aloittaa tolla assassin classilla. Estocilla saa stunlockattua melkein kaiken, pelin parhaita aseita ellei paras ja Spookilla pääsee monista pahoista kohdista helposti. Siihen vielä päälle Hidden Body, joka lähestulkoon rikkoo pelin tekoälyn. Tällä toisella pelikerralla nysväsin vielä Dancerin tosi aikaisin ja hankin samantien sieltä korkeammilta alueilta +10 Estocin niin se oli mukava ylläri noille vitun nilviäisille mitkä invadee alhaisella tasolla. :rolleyes:
 
Ihan oikeassa olet, että joihinkin bosseihin ja PVP:hen pitäisi opetella parryamaan. Se helpottaisi aivan törkeästi. Minulta ei vaan tuo parryaminen suju yhtään, enkä sitä DS2:ssakaan koskaan oppinut. Jotenkin tuota kilpi-parrya en vain hahmota. Bloodbornessa sentään opin sen ensimmäisen läpipeluun loppupuolella.
 
Kride sanoi:
Ihan oikeassa olet, että joihinkin bosseihin ja PVP:hen pitäisi opetella parryamaan. Se helpottaisi aivan törkeästi. Minulta ei vaan tuo parryaminen suju yhtään, enkä sitä DS2:ssakaan koskaan oppinut. Jotenkin tuota kilpi-parrya en vain hahmota. Bloodbornessa sentään opin sen ensimmäisen läpipeluun loppupuolella.
Click to expand...

No tolla Assassinin Target Shieldillä se on tosi helppoa. Kakkosessa en itekään osannut hyvin. Nyt toi on enempi niinkuin ykkösessä kai. Sama kans se Champion Gundyr vai mikälie on tosi helppo parrytä koko ajan.
 
Ylihuomenna jatkuu taas urhoollinen matka kohti tuntematonta. :puntti: Saa taas sopivasti pistää moonlight greatswordin laulamaan ja taiat viuhumaan.
 
Tuli jonkinlainen DS-ähky aiemmin kesällä ja olin pelaamatta varmaan sen 6kk. Nykäsin nyt joululomalla pelin läpi, kaikki sidequestit ja optionalit mukaan luettuna sekä aloittelin NG+ bleed buildilla. Kyllähän tämä melkoinen eepos oli ja sopiva lopetus sarjalle.

Katselin tuossa muutamat lorevideot liittyen questlineihin ja voi hyvä helvetti sentäs että osaakin olla masentavin, brutaalein ja kurjin paikka koko hemmetin DS universumi. Eritoten tuo Anrin ja Horucen questline oli melko karmivaa seurattavaa, en tiedä mikä näissä lohduttomissa tarinoissa sitten niin viehättää. DS1, DS3 ja BB ovat kyllä olleet loren ja tunnelman puolesta parasta antia pelihistoriassa Planescape: Tormentin kanssa.

Ashes of Ariandel on vielä pelaamatta, mutta jospa sitä jossain kohtaa tohtis sen aloitella.
 
Back
Ylös Bottom