Tämän kateus -teeman voi ehkä ymmärtää paremmin, jos muistaa että kateus kytkeytyy nimenomaan vertailutilanteeseen: jollakin on jotakin sellaista tavoittelemisen arvoista, mikä minulta puuttuu. Ilmiö on itse asiassa yhtä vanha kuin ihmiskunta ja kateuteen yhteiskuntien rakentuminen, tasa-arvo yms. pitkälti perustuukin (esim. John Rawls). Jos nyt hyväksytään se lähtökohta, että isot lihakset symbolisoivat monien myöteisinä pitämiä arvoja; maskuliinisuutta, vitaalisuutta, valtaa, voimaa, sankaruutta yms. - joita myös viihdeteollisuus ja sarjakuvien supersankarit sekä bodyteollisuus jo 1940 -luvulta alkaen ovat vuosikymmeniä alleviivanneet, niin ei ole kovin vaikea käsittää, miksi ihmiset voivat kokea kateuden tunteen nähdessään ison tai pienen bodarin. Negatiivisen kateuden tunnusmerkit ovat myös täysin selvät, silloin kun niitä ilmenee: oman egon korostaminen, samalla kun pyritään alentamaan, halventamaan, ja mitätöimään vertailun kohdetta. Kyse ei useinkaan ole harkinnasta, vaan reagoinnista, joka taas on pikemminkin kulttuurisesti rakentunutta. Esim. Jenkeissä ja Lähi-idässä bodari voi saada paremmin ymmärrystä, kuin Suomessa ja Keski-Euroopassa. Sanon vielä uudelleen, että ihmiset eivät välttämättä kadehdi bodarin lihaksia sinänäsä, vaan sitä mitä ne symbolisesti edustavat. Itsekkään en haluaisi kantaa massamonsterin lihaksia. Shortsimies voi myös yhtä hyvin valikoitua kateuden kohteeksi kuin massamonsterikin, jossa nämä symbolit näyttäytyvät hyperkategorisena.
Bodari myös eroaa kaikista muista ihmisistä ja urheilijoista siinä, että hänestä myös näkyy päällepäin nämä "ominaisuudet" ja supersankarin fysiikka, ilman että tekee mitään. Paradoksi voi kuitenkin syntyä siitä, että bodari vain "näyttää" supersakarilta, mutta ei pysty tekemään supersankarin tekoja. Joillekin tämä voi merkitä lähes pyhäinhäväisystä ja voimakkaita ambivalentteja tunnetiloja.
Mielestäni bodaria ei voida myöskään tässä kateus -teemassa rinnastaa mihinkään katufriikkiin, punkkariin, nistiin, rastaan tai päästä varpaisiin tatuoituun antisosiaaliseen linnakundiin, koska bodarin lihakset symbolisoivat yllä olevan teesini mukaisesti useinpien ihmisten (poislukien feministit ja muut saman henkiset) positiiviseksi miellettyjä arvoja, eivätkä jalkimmäisten antisankareiden negatiiviseksi miellettyjä arvoja, joissa harva ihminen näkee mitään tavoitelemisen arvoista. Päinvastoin. Posiivisesti kateellinen ihminen alkaa usein itsekin bodaamaan nähtyään bodarin (kuten minä jo junnuna) tai antaa arvostusta. Negatiivisesti kateelliset taas joutuvat oman tunnemyrskynsä valtaan samalla egoansa nostattaen ja vertailun kohdettaan mitätöiden. Joillekin ihmisille nämä asiat ovat taas ydentekeviä, eivätkä herätä mitään reaktiota.
Bodarit ovat aina herättäneet ihmisissä tunteita. Positiivisia ja negatiivisia. Lihaksien alkuperää on myös epäilty: onko lihaksissa ilmaa, vettä tai mitä? Hormoonit kiellettiin 1975. Silloin, ja sitä ennen hormooneja ei oltu vielä stigmatisoitu, eikä niistä niin paljon puhuttu eikä harrastelijatasolla käytetty. Mutta niinä aikoina ruotsalainen kiekonheittäjä tähti Ricky Bruch antoi lehtihaastattelun, jossa hän kertoi, että hänen lihaksensa ja kuntonsa on rakennettu valtavilla määrillä ruokaa ja hormooneja - treenin lisäksi. Asiasta ei noussut kohua eikä moraalisaarnoja. Bodareita taas epäiltiin, että heillä oli "amerikkalaiset piilolihakset" tai hierotut lihakset", jotka hieronnan avulla olivat jotenkin mystisesti kasvaneet tavallista pulleimmiksi. Mutta yhtä kaikki, voimaahan niissä ei voinut olla. Varmasti keinotekoiset pallolihakset? Arska tuli Suomeen 1971. Suomi meni hetkeksi sekaisin, mutta naistenlehden kannessa luki Arskasta: "Vahvin ja tyhmin"! Mutta nykyisellä "roinan aikakaudella" roinat ovat julkisessa keskustelussa stigmatisoidut ja niistä haetaan helposti selitystä kaikkeen, mikä liittyy bodarin elämään; roinan tähden bodari kasvaa ja kuolee. Huijari. Piste. Muita syitä on turha edes etsiä. Itse en pidä hormoonien käyttöä sinänsä huijauksena, vaan nopeampana tienä halutun päämäärän saavuttamiseksi. Tiede arvostaa välinerationaalisuutta, miksi ei siis bodari? Ilkka Niiniluodon määritelmä kuuluu:"Välinerationaalisuudella tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaiden keinojen käyttämistä annettujen päämäärien saavuttamiseksi". Bodadarille ne ovat roinat yhdessä harjoittelun, ravinnon ja levon kanssa. Roinaamista en kuitenkaan suosittele siihen sisältyvien terveysriskien johdosta.
Kateus ei tietenkään selitä kaikkea, mutta paljon kuitenkin, koska se on ikään kuin sisäänrakennettu ihmisen luontoon. Keskustelu bodareiden naisista menee taas ohi teeman, joka oli bodarin keho.