Vertailet näitä asioita aivan eri tavalla. Lähtökohtasi tässä on, että doping tapahtuu jossain individualistisessa tyhjiössä, murha taas ympäröivän yhteiskunnan ja sosiaalisten normien ympäröimänä..
Ymmärsit lähtökohtani hieman väärin. Vertasin
dopingia ja
murhaa ja niiden
arvostatusta toisiinsa nimenomaan historiallisessa valossa ja kulloinkin vallitsevien yhteiskunnallisten normien puitteissa. En missään nimessä eristänyt dopingia mihinkään individualistiseen arvotyhjiöön, niin kuin väitit. Vaikka ajat ovat olleet välillä kovat ja ihmisen henki halpa (esim. sota, levottomuudet ja muut poikkeusolot), niin viimeisen parin tuhannen vuoden ajan ihmisen ihmisarvo ja oikeus elämään on tunnustettu enenevässä määrin. Varsinkin länsimaissa, nykyisenä
modernina aikana oikeus elämään on
keskeisin ihmisoikeus itsemääräämisoikeuden ohella. Näitä molempia murha ja raiskaus loukkaavat karkealla tavalla, siksi myös lainvalvontaa ei lopeteta eikä tule lopettaa, vaikka kaikkia murhaajia ja raiskaajia ei saataisikaan edesvastuuseen. Doping on kuitenkin täysin eri asia, kuin kumpikaan edellä mainittu. Lainsäädännöstä tai arvoista riippumatta doping kohdistuu lähtökohtaisesti
aina henkilöön itsensä. Kun taas murha ja raiskaus kohdistuvat
aina toiseen henkilöön ja hänen oikeushyviinsä.
Alkuperäinen kommenttini koski parin aikasemman kirjoituksen probleemaa, joista ensimmäisessä ehdotettiin,
että dopingtestit voisi lakkauttaa koska kaikkia ei saada koskaan kiinni. Toinen kirjoittaja ehdotti, että edellisen kirjoittajan logiikan mukaan
lainvalvonta pitäisi varmaan lopettaa, koska kaikkia murhaajia ja raiskaajia ei välttämättä saada koskaan kiinni.
Vastaukseni jälkimmäiseen kommenttiin on, että
ei pitäisi, sillä murha ja raiskaus ovat jo olemuksensa puolesta vakavia rikoksia (mala in se), kun taas doping on olemukseltaan arvoneutraali (siis ei hyvä eikä paha) ja sen "vääryysstaus" eri yhteyksissä (esim. urheilukilpailut) on vain ja ainoastaan
sopimuksenvarainen (mala prohibita), kuten esimerkiksi antidopingkiellot.
tse asiassa, jos vertailemme niitä olosuhteita, missä roinaaminen on ok ja murhaaminenkin vähemmän paheksuttua, päästään samalle harmaan eri sävyjen alueelle. On katsos niin, että on tiettyjä poikkeusolosuhteita, aivan kuten roinaamisellakin, jolloin murhaaminen, jopa raiskaaminen, on sallittua, suorastaan jopa kannustettavaa. Yhtä lailla roinaaminen voidaan perustella yksilön kuplassa tapahtuvaksi valinnaksi piireissä, joissa muutenkin moraalikäsitykset saattavat olla yhtä löyhät kuin, sanotaan, vaikka Kongon sisällissodassa, jossa yksi yksi ruumis on vain pisara valtameressä. Point being, kyse on edelleen siitä, missä kontekstissa mitäkin tapahtuu, ja niin tapahtuu aina jossain kontekstissa. Murhaaminen eittämättä on tuomittavampaa kuin roinaaminen esim. 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta se ei edelleenkään tee roinaamisesta pelkästään yksilöön itseensä kohdistuvaa valintaa.
Jos nyt kerrataan vielä sitä historiaa. Ihminen on pohjimmiltaan kilpailullinen ja koko historiansa aikana - oli sitten sota taikka rauha - ihminen on olemukseltaan rationaalisena olentona, pyrkinyt saatavilla olevilla keinoilla parantamaan kilpailukykyään monenlaisten haasteiden edessä.
Primitiivisissä yhteiskunnissa kilpailua käytiin ruuasta, suojasta ja henkiinjäämisestä.
Moderneissa yhteiskunnissa kilpailua käydään vallasta, rahasta, seksistä, maineesta ja asemasta. Ja eritysiesti urheiljan kohdalla preferenssinä on ollut fyysisen suorituksen, voiman, kestävyyden sekä fysiikalajeissa ulkonäön parantaminen. Vaikka dopingaineet voivat olla terveyvaikutuksisltaan joskus kaksiteräinen miekka, niin niiden käyttö on kuitenkin kaikkina historian aikoina ollut ihmisen kulloisinkiin päämääriin nähden täysin rationaalinen teko, sen lisäksi että sen voidaan katsoa myös olevan moraalisesti täysin oikeutettua.
Lisäksi, jos dopinginaineilla on ollut positiivinen moraalistatus sotakunnon vahvistajana, niin miksi sitä on käytetty negatiivisen moraalistatuksen tekoon? Eikö tämä viittaa siihen, että doping on lähtökohtaisesti väline myös negatiivisen statuksen tekoon, ie. kanssakilpailijoiden kusettamiseen (jos siis pitää kusettamista negatiivisena)?.
Dopingaineet ,kuten muutkaan lääkkeet eivät ole itsessään hyviä eikä pahoja. Niillä on vain välineellinen arvo: sairauksien parantaminen ja suorituskyvyn lisääminen, niin siviiliolosuhteissa kuin urheilussa ja taistelukentillä. Sen sijaan, että väitettäisiin dopingaineiden oleva kusettamisen syy, voitaisiin pikemminkin kysyä, sisältyykö kilpaurheiluun ja sen logiikkaan joitakin selaisia sisäisiä elementtejä jotka kaikaista kielloista huolimatta houkuttlevat urheilijaa optimoimaan (kielletyillä aineilla) kilpailukykynsä?
Mitä natuideologian nuoruteen tulee, ei historian merkinnät päihteidenkäytöstä nollaa mitenkään natuutta. Ihan samanlailla voisin sanoa, että kama- ja viinapäissään pyöriminen on paljon luonnollisempaa kuin raittiina, vaikka tiedämme yhtä hyvin historiasta pidättyväisyyteen ja selväpäisyyttä painottavia kulttuureja ja elämänfilosofioita.
Natuus on useimmissa tapauksissa täysin rationaalinen valinta, jos preferenssinä on terveyden optimoiminen.
